Rummut: soittaminen ›

Toimii kyll prrkeleesti.

jtpennane: Taas Teppoa: https://youtu.be/ZUH2CAro4Wg
 
Soolo kohdasta 5:20 -> erityisesti katsomisen arvoinen, kun rumpupläjäyksistä kyse.
 
Todella laadukasta matskua kyseisellä kanavalla muutenkin. We Jazz tekee hienoa työtä.
 
Ameriikan herkkuva. Rumpusoolossa oli mainioita kontrasteja, ne yhden vispilän suhistelut siellä välissä hymyilyttivät erityisesti.

https://www.youtube.com/watch?v=LWXS3kesHNk Vaikka Simon Phillips onki helvetin kova, ni ei tääkää ihan turisti ollu. Priestissä soitetut rumpuosuudet on suorastaan mageita, ku kuuntelee tarkemmin. Soolo itessään aika perus heavyrock lesoilua, mut hyvä silti.

Loistopläjäys taas miettiä, mitä se ruuvi onkaan, vieläpä alive. Loppupuolella pientä klappiakin, mutta mitäs siitä, rastat heiluu, päistä puhumattakaan. https://www.youtube.com/watch?v=8de2W3rtZsA

Osaa ne pennutkin joskus soittaa in the pocket. https://www.youtube.com/watch?v=bcUk7-lCiNE

Anonymous-jazz: Osaa ne pennutkin joskus soittaa in the pocket. https://www.youtube.com/watch?v=bcUk7-lCiNE
 
Olipa kova!

Epämuusikko: Olipa kova!
 
Toki tuossa myös nuo muutkin soittajat olivat yhtä kovia groove miehiä.
 
Tarkoitan vaan sitä, että tuokin rumpali jos laitettaisiin joidenkin lähes rytmitaidottomien basistin, pianistin ja kitaristin kanssa soittamaan. Niin ei se rumpalin groove enää siinä vaiheessa paljoa pelasta koko musiikkia. Koska se kokonaisuus on aina se mikä siinä ratkaisee ja juuri siksi jenkeissä noi black brotherhood gospelhemmot ovat yleensä koostuneet siitä sen piirin rytmiryhmä-eliitistä ja niin se pitääkin mennä.

Anonymous-jazz:noi black brotherhood gospelhemmot Yhteisö tekee muusikon ja minkä nuorena oppii jnejnejne. Oleellista on että pääsee pienestä asti esiintymään.
 
Totta kyllä tuo "ei sotaa yhdellä miehellä voiteta" -aspekti.

Anonymous-jazz: Osaa ne pennutkin joskus soittaa in the pocket. https://www.youtube.com/watch?v=bcUk7-lCiNE
 
Hieno tasku. Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon tuo jäbä seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Gospelkuvioita... Suomen kirkkokuvioissa surettaa urkujen pyhyyn ja se, että koraalit ja muut menee niin pahasti ohi tällaisesta meinigistä. Suomen kirkkojen bändisoitanto-osasto on ihan nollaruudussa, poislukien mutamat piristävät poikkeukset.

VeKrio: Suomen kirkkojen bändisoitanto-osasto on ihan nollaruudussa, poislukien mutamat piristävät poikkeukset.
 
Groovet taitavat löytyä SuHen ja vapaakirkon suunnalta. Ortodoksit, katoliset ja protestanttiset liikkeet ovat valitettavasti hävinneet pelin musiikin saralla. Musiikki ja palveluskäytäntöjen meininki ovat keskeisiä tapoja saada nuoret mukaan ja syventämään tapauskovaisten (tapa-uskovaisten, ei tapaus-kovaisten) osallistuvuutta.

jazzmies: Groovet taitavat löytyä SuHen ja vapaakirkon suunnalta.
 
Jotenkin noin se taitaa männä. Mikael Agricolan kirkon Agricolamessun musat on olleet todella jees. Hellarit vääntää kans joskus hyvin, mutta joskus ns. vaoiden suuntien into ja halu evankelioida jyrää tyylitajun.
 
Kanttorikoulutus on aika merkittävässä osassa siinä mitä tuolla lut kirkon musasa tapahtuu. Tällä hetkellä messut ovat museointitapahtumia joissa klasaripuoli korostuu, muu ei ole mitään. Pakilan kirkko on piristävä poikeus, siellä vedettiin usien kesän isot konfirmaatiot pelkällä bändillä.
 
On tosi mielenkiintoista nähdä ja kuulla miten vahvasti toi lineaarinen gospelchops style on lyönyt läpi euroopassa. Kyllä se muakin saanu treenaamisen pariin ihan uudella tavalla. Se on jotain ihan muuta kuin Cozy Powell kakkosnelosjuntta. Oma maailmansa.

VeKrio:
 
On tosi mielenkiintoista nähdä ja kuulla miten vahvasti toi lineaarinen gospelchops style on lyönyt läpi euroopassa. Kyllä se muakin saanu treenaamisen pariin ihan uudella tavalla. Se on jotain ihan muuta kuin Cozy Powell kakkosnelosjuntta. Oma maailmansa.
 
Cozyn kakkosnelosjuntta? Hö! Eihän Cozyn soitossa ole mitään vikaa. Nää gospelchops-jäbät soittaa vaan itselleen. Kauheeta ripulia osan aikaa.

hollmi-5: Cozyn kakkosnelosjuntta? Hö! Eihän Cozyn soitossa ole mitään vikaa. Nää gospelchops-jäbät soittaa vaan itselleen. Kauheeta ripulia osan aikaa.
 
Ei olekaan. En tainnut niin sanoakaan. Ne on kaksi eri maailmaa. Jos hakee sitä mitä gospel chops on, ei saa sitä Cozyltä. Jos hakee cozyä, ei saa sitö gospelchopsista.

Aika paljon siellä kirkoissa on yleisöä, jos muka itelleen soittaa. Ja jos se soittotyyli ei olisi niissä kuvioissa hyväksyttyä, niin sitä ei tapahtuisi.

Epämuusikko: Aika paljon siellä kirkoissa on yleisöä, jos muka itelleen soittaa. Ja jos se soittotyyli ei olisi niissä kuvioissa hyväksyttyä, niin sitä ei tapahtuisi.
 
Cozy on varmaan soittanut isommalle yleisölle ja myynyt kivasti levyjä.

hollmi-5: Cozy on varmaan soittanut isommalle yleisölle ja myynyt kivasti levyjä.
 
Niin.
 
Kukin tyylillään. Itse arvostan molempia tyylejä.

Suomessa näitä kirkkokeikkoja tekee artisti pelkästään rahasta. Joel Hallikainenkin kuulemma :) Varsinkin kun kirkoilla on mistä maksaa.
 
Toista se on toi tummien jenkkien gospeltouhu, jossa ei soittajat kuulemma saa kuin jotain vaivaiset 50 dollaria veto. Joten ei siinä raha ole motiivi vaan ihan musiikki ja soittamisen ilo.

Epämuusikko: Niin.
 
Kukin tyylillään. Itse arvostan molempia tyylejä.
 
Niin tässäpä se viisaus on sanottu. Cozyn tyyliä Salmisen Veka joskus kommentoi, että se on kulmikasta ja se on tosi hyvin sanottu. Siihen aikaan Veka diggaili erityisesti Simon Phillipsiä, ja onhan se tatsi toisenlainen.
 
Oon usein miettinyt, miten kuvata soittotyylejä. Äkkipäätään tulee mieleen muutama ja tässä ei tosiaan ole mitään arvotusta tai hyvä-huono -akselia:
 
1. Kakkosnelonen, kulmikas halonhakkuu
2. Gospelchops, ei ykköstä missään ja varpusparvet lentelevät
3. Laastibiitti ja megabell soi
4. Sekstolifillejä beatkompin pisteeksi, aina crash loppuun
5. Häärumpali
6. Keksi itse lisää

hollmi-5: Nää gospelchops-jäbät soittaa vaan itselleen. Kauheeta ripulia osan aikaa.
 
Nämä kaverit nostavat soitollaan yksinkertaiset spirituaalisävelmät ihan eri tasolle. Tismalleen sama juttu kuin bluesissa ja jazzissa: suhteellisen simppelit ja toistuvat rakenteet pistetään uuteen eloon tyylinmukaisesti. Thomas Dorsey tuli "keksineeksi" gospelmusiikin Pilgrim Baptist Churchissa, Chicagossa 1930-luvulla. Tuli Hammond-urkua jne, mutta rummut integroituuivat Dorseyn konseptiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Loppu on historiaa.
 
Jokaisen on vain hyväksyttävä se, että gospel on settirummutuksen valtavirtaa nykyisin, ja saadakseen töitä rumpalina nykypopissa, täytyy chopsit lähteä, tatsin olla napakka ja taimin olla ihan taivaallisen hyvä. Tämän ymmärsin jo Alicia Keysin keikalla Pori Jazz Festivalilla 2004 levyllä on rumpukone, mutta livenä meininki on ihan eri ja rumpalin rooli "elevating". Tuossa on siltä rundilta https://youtu.be/UbetyRqm-0Y?t=53m21s Soittajat soittavat täysin biisille, bändille ja yleisölle. Tuolloin ei puhuttu vielä gospel-chopseista. Afroamerikkalaisen gospelin ja R&B:n raja on myös olematon, niin kuin afroamerikkalaisten suhde uskoon ja Jumalaan ovat kovin luonteva.