![]() 07.02.2015 16:10:16 (muokattu 07.02.2015 16:11:42) | |
---|---|
sahkuifk: No on kyllä hienoa vetoa mutta...En voi sietää tuota kun mallataan laulumalla tai ähkimällä miten joku komppi tai muu juttu rummuilla pitäisi soittaa, menee niin hermo! Aikoinaan kun vielä treenailtiin ja joku näin toimi niin kävelin luokseen ja annoin kapulat käteen; turpa kiinni ja soita eteen. Tuohan liittyy siihen kun Smith on tutkinut intialaista rytmiikkaa ja musaa johon aivan olennaisesti liittyy tuo pitkälle kehitetty rytmien laulaminen (sille on varmaan oikeampikin termi) ja soveltaa sitä myös settisoitossa. https://www.youtube.com/watch?v=iVaPiZR8tiE robbiehill.net rootsandbones.com | |
![]() 07.02.2015 17:47:48 | |
sahkuifk: No on kyllä hienoa vetoa mutta...En voi sietää tuota kun mallataan laulumalla tai ähkimällä miten joku komppi tai muu juttu rummuilla pitäisi soittaa, menee niin hermo! Aikoinaan kun vielä treenailtiin ja joku näin toimi niin kävelin luokseen ja annoin kapulat käteen; turpa kiinni ja soita eteen. Miksi on ärsyttävää kun biisintekijällä tai bändiliiderillä on sovitusideoita ja niitä demotaan suullisesti? Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
![]() 07.02.2015 18:15:26 | |
sahkuifk: En voi sietää tuota kun mallataan laulumalla tai ähkimällä miten joku komppi tai muu juttu rummuilla pitäisi soittaa, menee niin hermo! En ymmärrä. Toihan on juuri se tapa jolla muusikot kommunikoivat keskenään. Ei voida olettaa, että jokainen soittaja hallitsee kaikki instrumentit ja pystyy soittamalla näyttämään mitä ajaa takaa. Mun mielestä laulaminen (olipa kyse sitten rytmisestä/melodisesta tai harmonisesta aineksesta) on paras tapa välittää ideoitaan kanssasoittajille. Toki ne ideat täytyy osata selittää/laulaa niin, että idea välittyy oikeanlaisena eteen päin. Vieläkin muistan huvittuneena tilanteen, jossa laulaja tuo treeneihin uuden biisin ja pyytää soittamaan sitä rummuilla romanttisesti (pienen pähkäilyn jälkeen kävi ilmi että biisi on bossa novaa). | |
![]() 07.02.2015 18:40:03 (muokattu 07.02.2015 18:44:33) | |
Tottakai pitää kommunikoida. Sitä yritin sanoa että jos halutaan esim. rumpalilta jotain niin ainakin minulle se menee jakeluun helpoimmin niin, että annetaan esimerkkinä vaikka joku biisi mihin suuntaan halutaan mennä, tai jos osataan niin soitetaan eteen, tai hakataan sitten vaikka pulpetin kanteen mutta minulle ei aukea jos joikataan jotain ja sanotaan että rummuta noin. Mutta tämä nyt oli se mikä minulle tuli mieleen, ihmettelen oikeastaan että miksi omia mielipiteitäni edes perustelen, kukin toimii tavallaan ja lahjojensa mukaan. https://www.youtube.com/watch?v=K46ueKtvmME Laitetaan soittoakin ettei mene pelkäksi höpinäksi. Silloin pitää puskee kun reikä on ruskee. | |
![]() 07.02.2015 21:38:35 (muokattu 07.02.2015 21:40:09) | |
sahkuifk: No on kyllä hienoa vetoa mutta...En voi sietää tuota kun mallataan laulumalla tai ähkimällä miten joku komppi tai muu juttu rummuilla pitäisi soittaa, menee niin hermo! Aikoinaan kun vielä treenailtiin ja joku näin toimi niin kävelin luokseen ja annoin kapulat käteen; turpa kiinni ja soita eteen. This is why we can't have nice things. Jos niitä rytmejä ei osata sanoa niin ei niitä osata soittaakaan. Intiassa lyömäsoitonopinnot aloitetaan nimenomaan rytmisesti puhumalla. Ja hyvin toimii. "Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
![]() 07.02.2015 23:43:57 | |
Velli: Toki ne ideat täytyy osata selittää/laulaa niin, että idea välittyy oikeanlaisena eteen päin. Vieläkin muistan huvittuneena tilanteen, jossa laulaja tuo treeneihin uuden biisin ja pyytää soittamaan sitä rummuilla romanttisesti (pienen pähkäilyn jälkeen kävi ilmi että biisi on bossa novaa). Tuo on ehkä se hankalin, kun osataan sanoa vain sitä tunnetilaa, mitä haetaan ja itse ei näe miten sitä voisi enemmän ilmaista esim. suhteessa muuhun materiaaliin. Suurinpiirtein, soita raivokkaammin se crash-isku. No ei siitä lähe enempää mölyä ja raivoa kuin siitä lähtee...hommaat sen 19 tuumasen heavy crashin ja koko bändi on kuuro kun kerran mäjäytät. :D Jee jee! | |
![]() 08.02.2015 00:51:33 | |
Strumbali: Tuo on ehkä se hankalin, kun osataan sanoa vain sitä tunnetilaa, mitä haetaan ja itse ei näe miten sitä voisi enemmän ilmaista esim. suhteessa muuhun materiaaliin. Suurinpiirtein, soita raivokkaammin se crash-isku. No ei siitä lähe enempää mölyä ja raivoa kuin siitä lähtee...hommaat sen 19 tuumasen heavy crashin ja koko bändi on kuuro kun kerran mäjäytät. :D Mutta juurikin tuo bisintekijöiden abstraktit kuvailu on ihan parasta ohjetta, etenkin jos käytetään adjektiiveja. Eihän niiden ohjeiden mukaan voi edes tavallaan soittaa väärin, rumpalille annetaan siinä suhteellisen vapaat kädet, kunhan tietty tunnetila välittyy. Noissa pitää vain olla kärsivällinen, avoin ja egoton, ja ajatella tilanne niin että siinä etsitään yhdessä yhtä hyvää ratkaisua monista mahdollisista, eikä se ole niin vakavaa jos siinä ei onnistuta. Enemmänkin luulisi että voisi alkaa ahdistamaan just sellainen mikromanagerointi, että komppi näytään yksityskohtia myöten, eikä luovuudelle jää mitään tilaa Pakko sanoa suoraan, mutta kyllä mua vähän ihmetyttää, että jos on jotain rajoitteita siitä miten biisintekijä soittajaa saa ohjeistaa. Kyse on pohjimmiltaan taiteesta (ja taiteilijoista) joten kaikki keinot ovat sallittuja. Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
![]() 08.02.2015 00:51:55 | |
Epämuusikko: This is why we can't have nice things. Jos niitä rytmejä ei osata sanoa niin ei niitä osata soittaakaan. Intiassa lyömäsoitonopinnot aloitetaan nimenomaan rytmisesti puhumalla. Ja hyvin toimii. Aamen! Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus! Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
![]() 08.02.2015 09:39:09 | |
Tämä tala-rytmien laulaminen ja soveltaminen on ihan ok, kunhan siihen saadaan vielä jokin raga eli moodi sävelkulkuineen ympärille, joka luo rytmeille sen tunnesisällön. Tietyllä tavalla on ikävä Mahavishnu Orchestran ylivoimaista pokkaa yhdistellä orientaaliselta haiskahtavia moodeja, hindustanin rytmisyklejä, rockin saundia sekä afroamerikkalaista svengiä. Tämä siis yli 40 vuotta sitten lähinnä brittiläisen kitaristin John McLaughlinin ansiosta. Tuo Smithin ryhmän pätkä on ihan jees demonstraatio siitä, mutta miksi jättää homma puolitiehen? Ajatelkaa tuohon jokin harmoninen sykli ja edes jonkinlainen modaalismelodinen viitekehys, niin tala-kuvioilla olisi muutakin merkitystä kuin "tsekattu, osaan". No, amerikkalainen perinteelle on ominaista yksilön superosaamisen korostaminen, ja bändit eivät ole koskaan olleet oikein heidän juttu. Varmaankin siitä tulee itselleni olo, että muusikot lähinnä osaavat mennä vain yksi musiikin elementti kerrallaan ja amerikkalainen musiikki köyhtyy köyhtymistään. Tähän voisi lisätätä luettelon esim. englantilaiset vs. amerikkalaiset bändit. "Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." | |
![]() 08.02.2015 09:46:34 (muokattu 08.02.2015 09:55:24) | |
markkuliini: Mutta juurikin tuo bisintekijöiden abstraktit kuvailu on ihan parasta ohjetta, etenkin jos käytetään adjektiiveja. Eihän niiden ohjeiden mukaan voi edes tavallaan soittaa väärin, rumpalille annetaan siinä suhteellisen vapaat kädet, kunhan tietty tunnetila välittyy. Noissa pitää vain olla kärsivällinen, avoin ja egoton, ja ajatella tilanne niin että siinä etsitään yhdessä yhtä hyvää ratkaisua monista mahdollisista, eikä se ole niin vakavaa jos siinä ei onnistuta. Enemmänkin luulisi että voisi alkaa ahdistamaan just sellainen mikromanagerointi, että komppi näytään yksityskohtia myöten, eikä luovuudelle jää mitään tilaa Pakko sanoa suoraan, mutta kyllä mua vähän ihmetyttää, että jos on jotain rajoitteita siitä miten biisintekijä soittajaa saa ohjeistaa. Kyse on pohjimmiltaan taiteesta (ja taiteilijoista) joten kaikki keinot ovat sallittuja. Nojuu, ko tapauksessa taisi olla vähän kyse siitä, että kuvitellaan miltä asiat kuulostaa studioteknisen toteutuksen jälkeen ja yritetään saada sama vaikutelma treenikämpällä. Mutta sanon ihan nykyhetkeen liittyen, että mun on vaikea treenata rumpuosuuksia bändin kanssa, kun mulla on klikki, syntikat ja laulut luureissa samaan aikaan. Olen eilen ollut treenikämpällä, klikki, komppikitarat, syntikat ja laulut nauhoituksella käymässä läpi rumpuosuuksia ja se on ihan ykköshommaa. Bänditreenissä sen homman kasassa pitäminen on ihan riittävästi eikä siinä kannata vatvoa jotain yksittäistä kohtaa eestaas. Näistä on myös garageband rumpuversioita, mutta täytyy kyllä sanoa, että ne on olleet aika kehnoja eikä se kuulosta ollenkaan siltä, kun lyödään elävä rumpali soittamaan ne biisit. Toki osviittaa. Huitasen kahvit loppuun ja lähden jatkamaan yllä mainittua hommaa. Bändin kanssa käydään sitten läpi miettimiäni juttuja viikolla. Tämä on ihan jees, kun ei ole ihan sitä sanelupolitiikkaa, johon homma voi helposti mennä, jos ei tuota omaa treeniä itselle saa aikaseksi. Koko bändin treeneihin kun on aika kortilla, käytännössä pari tuntia viikossa. Ihmisiä molemmin puolin, keskustelukanavat pitää olla. Oon itse viime viikolla hikeentynyt siitä, kun biisejä muutetaankin "ilman neuvottelua". Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että eri rakenteilla käyn uudelleen läpi jotain juttuja. Keskustelua ja avoimmuutta. Se leipääntyjä voikin olla tekijä, vaikka kuinka hienovaraisesti asioita kommentoit. BTW. onko perkussioita vaikea soittaa? :D Jotain bongoja sun muita... Asiaan liittymätöntä Youtubea: https://www.youtube.com/watch?v=Njlb7EEsfMs Jee jee! | |
![]() 08.02.2015 10:48:51 | |
jazzmies: Tämä tala-rytmien laulaminen ja soveltaminen on ihan ok, kunhan siihen saadaan vielä jokin raga eli moodi sävelkulkuineen ympärille, joka luo rytmeille sen tunnesisällön. Tietyllä tavalla on ikävä Mahavishnu Orchestran ylivoimaista pokkaa yhdistellä orientaaliselta haiskahtavia moodeja, hindustanin rytmisyklejä, rockin saundia sekä afroamerikkalaista svengiä. Tämä siis yli 40 vuotta sitten lähinnä brittiläisen kitaristin John McLaughlinin ansiosta. Tuo Smithin ryhmän pätkä on ihan jees demonstraatio siitä, mutta miksi jättää homma puolitiehen? Ajatelkaa tuohon jokin harmoninen sykli ja edes jonkinlainen modaalismelodinen viitekehys, niin tala-kuvioilla olisi muutakin merkitystä kuin "tsekattu, osaan". No, amerikkalainen perinteelle on ominaista yksilön superosaamisen korostaminen, ja bändit eivät ole koskaan olleet oikein heidän juttu. Varmaankin siitä tulee itselleni olo, että muusikot lähinnä osaavat mennä vain yksi musiikin elementti kerrallaan ja amerikkalainen musiikki köyhtyy köyhtymistään. Tähän voisi lisätätä luettelon esim. englantilaiset vs. amerikkalaiset bändit. Oli pakko heti ettiä sekavahkosta arkistostani inner mounting flame ja birds of fire. Timangeja ovat! | |
![]() 08.02.2015 12:19:46 | |
Strumbali: BTW. onko perkussioita vaikea soittaa? :D Jotain bongoja sun muita... ON. Ei virhettä. "Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
![]() 08.02.2015 15:55:08 (muokattu 08.02.2015 16:24:12) | |
Epämuusikko: ON. Ei virhettä. On se. Monesti olen koittanut, mutta vaikeaa se on. Ei tartte, kuin yksi shaker laittaa käteen, niin huomaa ;) Katso eka minsa nyt kärkeen, niin huomaat ehkä jotain: https://www.youtube.com/watch?v=z_UF1PqM6Ng Soundit, piuhat ja kajarit. | |
![]() 08.02.2015 16:23:35 | |
hollmi-5: On se. Monesti olen koittanut, mutta vaikeaa se on. Ei tartte, kuin yksi shker laittaa käteen, niin huomaa ;) Katso eka minsa nyt kärkeen, niin huomaat ehkä jotain: https://www.youtube.com/watch?v=z_UF1PqM6Ng About using boom stands... well you know, when you're over 60 years old and black it's cool... TRAUM: mua vituttaa idiootit...tai siis ei muuten mutta kun niillä on äänioikeus siinä missä meikäläiselläkin. | |
![]() 08.02.2015 19:01:50 | |
hollmi-5: On se. Monesti olen koittanut, mutta vaikeaa se on. Ei tartte, kuin yksi shaker laittaa käteen, niin huomaa ;) Katso eka minsa nyt kärkeen, niin huomaat ehkä jotain: https://www.youtube.com/watch?v=z_UF1PqM6Ng Arvasin vastauksen. Mopo keulii ja ehkä keskityn näihin perinteisin rumpuosuuksiin ensin. Huomasin kyllä jotain. :) Jee jee! | |
![]() 08.02.2015 19:51:59 | |
Miksi se Smithinpätkä teki suorastaan kipeää, piti jättää kesken. Olisin mieluusti kuullut sen toisen, intialaisen?, kaverin rytminlaulun, mutta ei ollut mikkiä hälle annettu. Ei kai tuollaiset rumpusaundit ole tulossa muotiin, inho. Rytmien laulamisesta tulee mieleen musateorian tunti. Löi hiukka tyhjää taatatellessa, koska olin ajatellut (Syncopationia) soittaessani kaarelliset kohdat eri tavalla, kuin miten niitä lukemalla toistetaan. Soittaen on ollut lopputulos silti sama, siis oikea. Avasin sitä sitten nuotteina kolmannella tavalla, niin ponjasin sen kaaren lukemisen. Jonkinlaista ryhtiä taatattelu tuo rytmeihin, kun siihen keskittyy. Pitäisi enemmän ihan omatoimisesti, varsinkin kaikkea uutta, mitä ei ole soittanut ennen. Tehokkaimmin oppii kun lukee, lopottaa ja kirjoittaa-tekee samaa. Ja soittaessa jotain mantraa aina lopottaa tai melodia menee. Nykyään yritän muistaa laskea, ryhdistää sekin, varsinkin kun peittoaa melodian. Mahavishnu jesh, Birds paras. Livelevykin toki, vaikkei Cobhamin soitto eroa tee levyä vai liveä, jollei parempaa alive, bändinä reippaampia versioita. ¤ RLRR LRLR RLRR LRLR ¤ Jos ei soi hiljaa, soi kovaa ¤ ranttatantta ¤ hevi mamma, kevyt musiikki ¤ | |
![]() 08.02.2015 19:56:32 (muokattu 08.02.2015 19:57:53) | |
statistiÖ: Miksi se Smithinpätkä teki suorastaan kipeää, piti jättää kesken. Olisin mieluusti kuullut sen toisen, intialaisen?, kaverin rytminlaulun, mutta ei ollut mikkiä hälle annettu. Ei kai tuollaiset rumpusaundit ole tulossa muotiin, inho. Soundit olivat oikeasti todella hyvät. Menneet ja tulleet sekä pysyneet muodissa. Rytmien laulamisesta tulee mieleen musateorian tunti. Löi hiukka tyhjää taatatellessa, koska olin ajatellut (Syncopationia) soittaessani kaarelliset kohdat eri tavalla, kuin miten niitä lukemalla toistetaan. Soittaen on ollut lopputulos silti sama, siis oikea. Jotenkin sinun omista tuotoksista ei saa tukea tälle . Avasin sitä sitten nuotteina kolmannella tavalla, niin ponjasin sen kaaren lukemisen. Jonkinlaista ryhtiä taatattelu tuo rytmeihin, kun siihen keskittyy. Pitäisi enemmän ihan omatoimisesti, varsinkin kaikkea uutta, mitä ei ole soittanut ennen. Tehokkaimmin oppii kun lukee, lopottaa ja kirjoittaa-tekee samaa. Ja soittaessa jotain mantraa aina lopottaa tai melodia menee. Nykyään yritän muistaa laskea, ryhdistää sekin, varsinkin kun peittoaa melodian. Mahavishnu jesh, Birds paras. Livelevykin toki, vaikkei Cobhamin soitto eroa tee levyä vai liveä, jollei parempaa alive, bändinä reippaampia versioita. Mene rummunsoiton opettajalle. Alkuun pitäisi saada ihan kapula pomppaamaan kerran, kaksi ja kolme ihan hallitusti/lyönti. Sitten pikkuhiljaa detaljeihin nuottien kaarissa jne. Soundit, piuhat ja kajarit. | |
![]() 09.02.2015 14:51:45 | |
Art is how we decorate space. Music is how we decorate time. | |
![]() 10.02.2015 19:15:03 | |
Chris Cutler on kova http://youtu.be/NfmyiVViOo0 ja muistakaa tsekata myös Henry Cown Sveitsin livet esim. http://youtu.be/0Fd_7unOj4A "Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." | |
![]() 10.02.2015 22:28:12 | |
jazzmies: Chris Cutler on kova http://youtu.be/NfmyiVViOo0 ja muistakaa tsekata myös Henry Cown Sveitsin livet esim. http://youtu.be/0Fd_7unOj4A Taitaa olla sun huumorintajua... Rummut on rytmisoitin. Flyygelillä maalaillaan ;) Soundit, piuhat ja kajarit. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)