Rummut: soittaminen ›

Jäi senverran vaivaamaan että enkö kuule erimittaisia 16-osia enkä erota "laukkaako" iskut vai meneekö suoraan eli yhtä pitkinä. Halusin tarkistaa että kuulenko noin väärin kuin mulle vakuutetaan.
 
Äänitin tuon funky-klipin. Panin metronomin takomaan tahtia. En vieläkään huomannu korvalla että olis ollu pidempiä ja lyhyempiä 16-osia. Avasin editorin ja rupesin koneella vertaamaan klikin iskuihin ja mittailemaan graafiselta näyttöltä iskujen poljentoa ja 16-osien pituuksia. Iskut on koneen mukaan aivan kohdallaan. 16-osat ovat erittäin samanpituisia.
 
No en tiedä miten määritit klipin tempon tarkalleen, mutta teit tutkimuksesi ilmeisen huolimattomasti mikäli editori sinulle suoria 16-osia tulokseksi antoi.
 
Itse tein seuraavasti. Äänitin Sprung monkey-kappaleen rumpuintron Cubase-äänenkäsittelyohjelmaan. Hidastin tempoa jonkun verran jotta erot ovat selvemmin kuultavissa. Leikkasin kompista yhden tahdin mittaisen pätkän jonka avulla määritin tempon. Mittasin tempon melko tarkkaan, kolmen desimaalin tarkkuudella esim. 81,487 (enkä siis käyttänyt tap tempo-toimintoa joka on tällaisessa toiminnassa aivan liian epätarkka), jotta ohjelman näyttämät tahdinosat osuisivat mahd.tarkkaan kompin kanssa kohdalleen. Sen jälkeen oli varsin helppoa ja selvää huomata että Stantonin 16-osa-komppi ei ole tasaista vaan joka toinen 16-osanuotti on hieman jäljessä. Tämän voi omin silmin todeta omakuvastani, johon otin valokuvan keskiverto-neljäsosa-nuotista. Äärivasemmalla on kompin nelonen, eli "backbeat", ja sen jälkeen kolme sitä seuraavaa 16-osaa. Äärioikealla (harmaalla alueella)on jo seuraavan tahdin ykkönen Huomasin muuten että tahdin ensimmäisen neljäsosan aikana Stanton aina soitti 16-osat hieman suorempaan kuin loppuosassa komppia. Eli, sinun sanoin, "vemppasi" nuottien pituutta. :)
 
http://www.drummerworld.com/Videos/Zoroshuffle.html
 
Tuossa musanäytteessä taas sufftle on selkeästi kuultavissakin.
 
Kyllä näin on. Tuossa klipissä välimallin komppi on lähempänä shufflea kuin suoraa. Mutta tuossahan Zoro myös soitti suoraa, kolmimuunteista ja sitten sitä välimallin versiota. Kai tuossa huomasit kaikkien kolmen kompin olevan erilaisia?
 
Hauska yhteensattuma. Luin juuri uutta Viidakkorumpu-lehteä jossa Tomeliuksen Olli kirjoittaa Lontoon Drummer Live 2006-tapahtumasta seuraavaa.
 
"Päivän opettavaisin kliniikka oli ehdottomasti Stanton Mooren pitämä esitelmä New Orleans-tyyppisestä soitosta ja soittamisesta kolmimuunteisen ja suoran välimaastossa. Moore havainnollisti puheitaan soittamalla paljon esimerkkejä sekä suorana että kolmimuunteisena. Yleensä versiot näiden kahden ääripään välilstä kuulostivat parhailta. Hän alleviivasi sitä tosiasiaa, että kaikki musiikillinen informaatio ei välity kirjoitetusta nuottikuvasta."
 
Eli sama juttu tuon Zoro-klipin kanssa. Sitä välimallin komppia ei voi aivan tarkasti nuotintaa.

Paljonko se heittää tasaisesta millisekunteina?

Kai tuossa huomasit kaikkien kolmen kompin olevan erilaisia?
 
Älä ny viitti. Tuo on aika loukkaavaa.
 
Omakuvasi näyttäis että siinä näkyy viis iskua joista keskimmäinen on ennen muita. Paljonko se heittää millisekunteina noista muista. Tuosta kuvasta en sitä osaa tulkita.

Älä ny viitti. Tuo on aika loukkaavaa.
 
Omakuvasi näyttäis että siinä näkyy viis iskua joista keskimmäinen on ennen muita. Paljonko se heittää millisekunteina noista muista. Tuosta kuvasta en sitä osaa tulkita.
 
Äläs nyt vedä herneitä nenuun. Tarkoitin että havaitsitko että se yksi komppi ei ollut suora eikä shuffle. Eli kaikki kolme oli erilaisia? Varmistin, kun ei se tässä Stantonin tapauksessakaan ollutkaan selvää.
 
Omakuvassa näkyy sinisenä maalattuna tasan yhden neljäsosan mittainen alue, johon siis mahtuu 4 kappaletta 16-osanuotteja. Ensimmäinen ja kolmas nuotti ovat iskuilla, eli eivät kiilaa tai jätätä. Niiden välissä olevat 16-osat taas eivät ole niitä ympäröivien nuottien puolessa välissä, vaan aina hieman myöhässä. Maalatun alueen yläpuolella näkyy matemaattisesti tasan jaettujen 16-osien paikka (numerot 4, 4.2, 4.3 ja 4.4 ). Kuten varmasti huomaat, niin sinisen alueen 2. ja 4. isku ovat selkeästi näistä merkistä oikealla eli jäljessä. Viides isku, joka ei siis ole enää maalattu, on seuraava alkava neljäsosa ja on taas kohdallaan mittarin kanssa.
 
Voinhan toki mitata tuo eron millisekunneissakin, mutta olennaistahan tuossa on tuo silminnähtävä SUHTEELLINEN ero suorien 16-osien (maalatun alueen yläpuolella olevat numerot), ja Stantonin soittamien 16-osanuottien välillä. Jos tuota komppia mekaanisesti hidastaa, niin nuottien suhteellinen ero pysyy samana mutta millisekunteina mitattuna ero kasvaa. Ja sama tietenkin päinvastoin.
 
Edit: Laskinpas huvikseni ihan sekunteina.
Eli yhden neljäsosan mittainen pätkä on pituudeltaan noin 0,57 sekuntia eli 570 millisekuntia. Näin yhden 16-osan tarkka kesto pitäisi olla 570 ms / 4 eli 142,5 ms. Alueen toinen 16-osa nuotti on kuitenkin vasta 160 millisekunnin kohdalla, eli 17,5 millisekuntia myöhässä matemaattisesta paikastaan. Entäpä se neljäs 16-osanuotti? Sen matemaattisesti tarkka paikka olisi 427,5 ms. Mutta Stanton soittaakin sen vasta 444 millisekunntin kohdalla. Eli 16,5 millisekuntia myöhässä matemaattisesta paikastaan. Vain yhden millisekunnin heitto edelliseen myöhästymiseen!
Tämän hyvin suppean otannan perusteella kyseessä ei siis ole vahinko vaan täysin harkittu rikos. Ja vieläpä melko hiton tarkasti toistettu.
 
Lisätäänpäs vielä, että jos tuo komppi olisi täysin kolmimuunteinen, niin silloin toinen 16-osa olisi 190 millisekunnin kohdalla. Tasaisilla 16-osilla toinen 16-osa olisi 142,5 ms:n kohdalla. Stantonin soittama toinen 16-osanuotti on 160 ms:n kohdalla, eli komppi on kuten aiemmin sanoin hieman lähempänä suoria 16-osia kuin kolmimuunteisia. Huom! Otantahan oli aika pieni, kuitenkin otin neljäsosan sattumanvaraisesti ja poikkeama "oikeasta" paikastaan oli todella lähellä molempien 16-osanuottien kohdalla. Eli mielestäni aika lailla kiistaton näyttö.

Äläs nyt vedä herneitä nenuun. Tarkoitin että havaitsitko että se yksi komppi ei ollut suora eikä shuffle.
 
Ne kompit oli täydellisen selvästi erilaisia. Älä pidä mua aivan puukorvana. Oon kuitenkin vuosikymmeniä ollu rumpalina. Ei tarvitse olla alentuva.
 
Varmistin, kun ei se tässä Stantonin tapauksessakaan ollutkaan selvää.
 
Stantonin tapauksessa mittareiden mukaan kyse on siis vähän alle kahdesta sekunnin sadasosasta. Jokainen voi tykönään tuumia kuinka hyvin ja helposti tuon erottaa. Tulkintaa helpottaa varmasti kun ensin lukee Stantonin tarinat.

Esim. http://www.youtube.com/watch?v=aAJtmDQBvF8
Hyh, kun olikin pahan kuuloista.
 
Jaa-a, kyllä musta ainakin svengasi tosi hienosti. Mun korvaan rumpalin rennolta kuulostava takakeno oli myös etukenossa soittavan basistin syytä/ansiota.
 
Kenoomisessakin on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta hyvin soitettuna svengaa mutta äänityksissä erilaisten luuppien ja koneosaston kanssa voi tulla vaikeuksia kun eivät sitten kulje tiukasti yhdessä rumpalin kanssa.

Jaa-a, kyllä musta ainakin svengasi tosi hienosti.
 
Eiköhän markkuliini tarkoittanut ihan samaa... jos en ihan väärin häntä tulkinnut. :)

Stantonin tapauksessa mittareiden mukaan kyse on siis vähän alle kahdesta sekunnin sadasosasta. Jokainen voi tykönään tuumia kuinka hyvin ja helposti tuon erottaa. Tulkintaa helpottaa varmasti kun ensin lukee Stantonin tarinat.
 
Kuten aiemmin sanoin, ei millään millisekunti määrillä ole asian kanssa suoranaista tekemistä. Ota nyt, hyvä mies, silmät käteen ja katso sitä kuvaa, jos et korvillasi usko. Kyse on siitä kuinka paljon iskut tulevat myöhässä SUHTEESSA ympäröiviin iskuihin. Tottakai kun tuon kompin mekaanisesti hidastaa niin millisekunti määrä kasvaa ja lievä kolmimuunteisuus on joillekin helpompi havaita. Ja kuten ottamastani kuvasta hyvin näkee, niin joka toinen isku on ihan silmämääräisestikin SELVÄSTI myöhässä. Iskut ovat itseasiassa noin 13% myöhässä, jos sen haluaa näin suhteellisilla määreillä ajatella.
Jokainen voi tykönään tuumia kuinka hyvin ja helposti tuon erottaa. Oma vastukseni on että kohtalaisen helposti.
 
Eikä Stanton ole todellakaan ensimmäinen rumpali jolta olen tätä ilmiötä bongannut, tai ensimmäinen rumpali joka tuosta puhuu. Minulle melkein väkisin nyt tulee mieleen että runsaat soittovuodet tulevat tällä kertaa sinun kohdalla esiin enemmänkin ahdasmielisyytenä ja jääräpäisyytenä ja haluttomuutena myöntää että rumpujen soitossa on enemmän vivahteita kun on ehkä aiemmin huomannut. Mitä jos nyt yksinkertaisesti vain myöntäisit sen että kaikkien nuottien ei tarvitse olla "matemaattisesti" kohdallaan, jotta kuulostaa hyvältä ja sen että tuo Stantonin soittama komppi ei ole suoria 16-osia? Vai onko liian vaikeaa vaihtaa mielipidettä vaikka asia on ihan selvä?
Et sä nyt tosissaan mua voi syyttää "alentuvasta" asenteesta. Välillä kun et tunnu erottavan asioita toisistaan ja puhut ihan mutu-fiiliksellä. Sekä sivuutat monia asioita, mitä sinulta yrittää kysyä. En oikeasti todellakaan tiedä oletko puukorva vai provoatko vai oletko vain jäärä.

Eiköhän markkuliini tarkoittanut ihan samaa... jos en ihan väärin häntä tulkinnut. :)
 
My mistake. Luin hätäisesti enkä huomannut näkymätöntä silmäniskua :-)
 
EDIT:
Sanokaapa nyt vielä asiantuntijat, että mitä mieltä olette siitä jos kenoamista tapahtuu esim. vain bassarilla tai sitten haitsulla ja/tai virvelillä. Omasta mielestä ensimmäinen kuulostaa aika pahalta.

Kenoomisessakin on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta hyvin soitettuna svengaa mutta äänityksissä erilaisten luuppien ja koneosaston kanssa voi tulla vaikeuksia kun eivät sitten kulje tiukasti yhdessä rumpalin kanssa.
 
Nimenomaan!
Usein koneloopit jne. vaativat rumpalilta esim. tiukkaa suoraa 16-osafiilista toimiakseen yhdessä.
Mutta aivan yhtä usein loopeissa onkin jotain mikä ei olekaan aivan tarkasti timessa, tai se on tehty vain hieman 3-muunteiseksi. Siksipä loopien kanssa soittaminen vaatii rumpalilta, tiukan sisäisen kellon ja neljäsosan LISÄKSI, myös joustavuutta mukautua loopin timefiilikseen. Jos rumpalilla on varastossa vain täysin suora ja täysin 3-muunt. fiilis, niin aika äkkiä ne koneheebot ja looppijäbät etsivät joustavamman rumpalin. Hyviä esimerkkejä tällasista joustavista rumpaleista Suomessa on esim. Sami Kuoppamäki, Mikko Kaakkuriniemi, Harri Ala-Kojola ja Teppo Mäkynen

EDIT:
Sanokaapa nyt vielä asiantuntijat, että mitä mieltä olette siitä jos kenoamista tapahtuu esim. vain bassarilla tai sitten haitsulla ja/tai virvelillä. Omasta mielestä ensimmäinen kuulostaa aika pahalta.
 
Todella vaikea laji! Joskaan ei mahdoton. Esim. J.R.Robinson sanoo manipuloivansa timea joskus bassarin iskun paikkaa muuttamalla. Mutta pulliaisille se on lähes mahdotonta. Jos joku ei tiedä kuka on J.R.Robinson niin linkistä voi tsekata hänen levytykset.
 
http://www.johnjrrobinson.com/JR-pages/JR-discography-full.html

Keimo Hirvonen on kans tossa suhteessa aika joustava vaikka ajeleekin enimmäkseen taksia.
 
Nii ja toi Stanton on ihan vitun kova. Kun ekan kerran näin sen livenä niin meinas tulla löysät pöksyyn.

Mutta aivan yhtä usein loopeissa onkin jotain mikä ei olekaan aivan tarkasti timessa, tai se on tehty vain hieman 3-muunteiseksi.
 
Joo, ja ne toimii yleensä paremmin lisäsvengin tuojana kuin ihan suorat.
 
(Esim. tossa mun omassa musanäytteessä.)

Keimo Hirvonen on kans tossa suhteessa aika joustava vaikka ajeleekin enimmäkseen taksia.
 
Word! Unohtu mainita. Olin aivan fiiliksissä kun Keimo sattui kerran kuskiksi kun olin menossa keikalle. Kyselin siltä J.Karjalais-levytyksistä ja hehkutin sille Pirun tyttö-biisin avausfilliä. Eikä se muistanut oikeastaan koko biisiä. Eivät kuulemma vetäneet livenä joten ei kai mieleen jää jos ei levyä ihan erikseen kotonaan kuuntele.

Pahuksen Jami kun sai mut kurkkaamaan tänne. Tää on oikeastaan hyvin mielenkiintoinen aihe. Vaan mitä minä kitaristin planttu mistään ymmärrän. (Ai niin, ei saanut alentua.) Siis juu, rumpali on mulle kuitenkin tärkein soittaja bändissä. No niin, pitäisköhän painua pehkuihin...

Word! Unohtu mainita. Olin aivan fiiliksissä kun Keimo sattui kerran kuskiksi kun olin menossa keikalle. Kyselin siltä J.Karjalais-levytyksistä ja hehkutin sille Pirun tyttö-biisin avausfilliä. Eikä se muistanut oikeastaan koko biisiä. Eivät kuulemma vetäneet livenä joten ei kai mieleen jää jos ei levyä ihan erikseen kotonaan kuuntele.
 
"sufflen hämärä aste" on keimon suusta hyvä määre yhestä koneloopista : )

Lukaisin keskustelun nopeasti läpi, ja tuli mieleen tuosta Stanton Mooren funkista, että olisko Jamille sattunu sellainen lipsahdus, että hän laski kahdeksasosia. Nehän ovat täsmälleen kohdallaan, mutta parilliset kuudestoistaosat aavistuksen jäljessä, ainakin mun korvani sen erottaa, siitähän se funk-fiilis just tulee. Ne parilliset 16-osathan Moore soittaa tuossa etupäässä vasemmalla kädellä, ja kaikkia ei olleenkaan.
 
Valssin kompista tässä vähän Martti Metsäkedolta saatua oppia (tietääköhän hän jotain tanssimusiikista? ;) ).
 
Tempot:
Suomalainen valssi 154
Merimiesvalssi 180
Ranskalainen valssi 194
Wienervalssi 180
Hidasvalssi 90
 
Suomalaisessa valssissa ei painoteta ykköstä, ei bassarilla eikä ridellä (suurin osa rumpaleista kuitenkin tekee juuri näin). Kuunnelkaahan vanhoja levytyksiä, ykkönen tulee etupäässä vain bassokitaralla (tai kontralla jos tarkkoja ollaan). Ykköselle vain värittäviä aksentteja symbaaleilla. Kakkosta painotetaan lievästi sekä rummuilla (virveli) että esim. kitaralla, siitä tulee se lennokkuus ja svengi valssiin. Kolmonen soitetaan kevyesti.
Hitaassa valssissa taas painotetaan ykköstä bassarilla. Hidasvalssihan voi muuten olla tasajakoinen tai kolmimuunteinen.
Iskujen kiilaamisesta tai jätättämisestä Metsis ei puhunut mitään. Itse olen sitä mieltä, että täysin matemaattisesti tasainen valssin komppi kuulostaa tylsältä, koneelta, ei elävältä musiikilta. Soitan kakkosen varmaankin aavistuksen verran eteen, mutta todellakin vain aavistuksen, ei missään tapauksessa 8-osaa.
 
Masurkan tempo taas on 160, ja siinä painotetaan nimenomaan ykköstä.
 
Edit: Sorry, meni parilliset ja parittomat sekaisin, korjasin.

Kuunnelkaahan vanhoja levytyksiä.
 
Vanhoissa äänityksissä ei välttämättä ole mikitetty jokaista rumpua erikseen, näin ollen bassari ei esim. kuulu niin hyvin "hiljaisessa" valssissa kuin vaikka beat-musiikissa. Äänitys tavat vähän muuttuneet, sekin voi olla osa syynä..

En oikeasti todellakaan tiedä oletko puukorva vai provoatko vai oletko vain jäärä.
 
Varmaankin vähän kaikkea noista. Riippuu asiasta ja vastaväittäjästä. Musta löytyy kyllä sopuisa keskustelijakin. Sun kategorisoimises on kyllä huomattavasti helpompaa.
 
Miksi tuo Stantonin klippi kuulostaa niin hyvältä? Onko se nuo aavistuksen kenottavat 16-osat vai tiukasti kohdallaan olevat 8-osat. Selviäiskö olennainen vertaamalla? Mitä kompille tapahtuu jos 16-osat pannaankin täsmällisesti tasajakoiseksi? Entä mitä tapahtuu jos 8-osien kohdallaanoloa järkytetään ja pannaan ne epätarkaksi? Kumpi temppu tuhoaa tehokkaammin tuon kulkevuuden? Eli mikä tässä kompissa on oleellista ja mikä vain mauste?
 
Onko 8-osien paikallaanolosta eriäviä mielipiteitä?
 
Koko keskustelu alkoi nähdäkseni siitä kun sanoin että jokainen väärä aika-arvo nuotissa kuulostaa pahalta. Tuohon lauseeseen oli hyvä hyökätä. Olen sen kyllä itsekkin myöntänyt turhan mustavalkoiseksi. Mutta soittaako tuo Stantonin porukka totaalisen "väärin" kun kuitenkin 8-osat polkee tasaisesti. Onko oikein tyrmätä sanomiseni kun 16-osat onkin hieman sivussa. Markkuliinin todistamana erittäin tasaisesti hieman sivussa. Kumoaako tuo sen perusväittämäni että täsmällisyys on hyve soittajalla?
 
Tanssikomppien olisi mielestäni syytä olla erittäinkin tasaisesti iskut kohdallaan. Ykkösellä pitäis lyödä reippaasti keskelle ottaa ja biiteissä takapotkulla munille niin olis pieni toive että edes osa kansasta pysyy rytmissä.
 
Miksi suomalaiset ei osaa smooltookkia? Siksi kun vieressä seisova maanmies hyökkää heti kimppuun tyyliin: "ei sun pidä puhua vierasta kieltä kun et kerran osaa. ei sen sanan perään tule s-liitettä". Mä koen moisen tosi rasittavana. Se tekee musta heti puukorvaisen, provosoivan jäärän. Eikä kukaan muu enää sano mitään jos ei pysty tekemään asiasta tohtorinväitöskirjan tasoista vastinetta. Tässäkin keskustelussa lapsi on aikaa sitten huuhtoutunu pesuveden mukana. Mutta sehän ei pilkunviilaajaa haittaa. Pääsipä rokottaan.

Miksi tuo Stantonin klippi kuulostaa niin hyvältä? Onko se nuo aavistuksen kenottavat 16-osat vai tiukasti kohdallaan olevat 8-osat. Selviäiskö olennainen vertaamalla? Mitä kompille tapahtuu jos 16-osat pannaankin täsmällisesti tasajakoiseksi? Entä mitä tapahtuu jos 8-osien kohdallaanoloa järkytetään ja pannaan ne epätarkaksi? Kumpi temppu tuhoaa tehokkaammin tuon kulkevuuden? Eli mikä tässä kompissa on oleellista ja mikä vain mauste?
 
Onko 8-osien paikallaanolosta eriäviä mielipiteitä?
 
Minun mielestä tuo komppi kuulostaa hyvältä nimenomaan siksi koska SEKÄ 8-osat ovat erittäin paikallaan ETTÄ 16-osat ovat hieman myöhässä. Toimisi se toki ihan hienosti vaikka 16-osat olisivat íhan suoria, ja onkin maku- ja tyyliasia olisiko se yhtä hyvän kuuloista siten. Mutta tuo lievä kolmimuunteisuus kun on oikeastaan koko New Orleans-musiikin merkittävin yksittäinen piirre, ja tuo musiikkiin mukavasti maustetta ja hikeä. Jos 8-osatkin olisivat sivussa, niin voisi se sittenkin toimia kunhan 4-osat olisivat paikallaan. Vähän niinkuin pippuripihvissä pihvi on ollennaista, pippurin ollessa mauste. Mutta ilman pippuria se ei ole enää pippuripihvi.
 
Koko keskustelu alkoi nähdäkseni siitä kun sanoin että jokainen väärä aika-arvo nuotissa kuulostaa pahalta. Tuohon lauseeseen oli hyvä hyökätä. Olen sen kyllä itsekkin myöntänyt turhan mustavalkoiseksi.
 
Jos myönsit niin hyvä juttu, itse en kylläkään huomannut.
 
Mutta soittaako tuo Stantonin porukka totaalisen "väärin" kun kuitenkin 8-osat polkee tasaisesti. Onko oikein tyrmätä sanomiseni kun 16-osat onkin hieman sivussa. Markkuliinin todistamana erittäin tasaisesti hieman sivussa. Kumoaako tuo sen perusväittämäni että täsmällisyys on hyve soittajalla?
 
Ei soita, vaan erittäin oikein. Mielestäni on oikein "tyrmätä" koska mielipiteesi asiasta oli täysin mustavalkoinen, ja et edes huomannut/myöntänyt tuota 16-osien sivussaoloa alunperin. Ei se todellakaan kumoa perusväitettäsi, eikä se ole ollut edes mikään tarkoitukaan. Tarkoitus oli havainnollistaa että rytmeissäkin on sävyjä. Se ei ole sama asia kuin "täsmällisyys on hyve". Itsekin olen sitä mieltä että se hyve on. Varmaan kaikki muutkin täällä.
 
Tanssikomppien olisi mielestäni syytä olla erittäinkin tasaisesti iskut kohdallaan. Ykkösellä pitäis lyödä reippaasti keskelle ottaa ja biiteissä takapotkulla munille niin olis pieni toive että edes osa kansasta pysyy rytmissä.
 
Suomalainen tanssimusiikki onkin ihan eri asia. Mutta on hyvä muistaa että New Orleans-musiikki on amerikkalaista tanssimusiikkia.
 
Miksi suomalaiset ei osaa smooltookkia? Siksi kun vieressä seisova maanmies hyökkää heti kimppuun tyyliin: "ei sun pidä puhua vierasta kieltä kun et kerran osaa. ei sen sanan perään tule s-liitettä". Mä koen moisen tosi rasittavana. Se tekee musta heti puukorvaisen, provosoivan jäärän. Eikä kukaan muu enää sano mitään jos ei pysty tekemään asiasta tohtorinväitöskirjan tasoista vastinetta. Tässäkin keskustelussa lapsi on aikaa sitten huuhtoutunu pesuveden mukana. Mutta sehän ei pilkunviilaajaa haittaa. Pääsipä rokottaan.
 
Itse en vertaisi tätä keskustelua mihinkään suomalaisten smalltalk-kulttuuriin. Smalltalk sisältää kevyttä keskustelua, eikä mitään ehdottomuuksia. MINUN MIELESTÄNI, "kielitaito" ei tee sinusta jäärää, vaan kyvyttömyys myöntää asioissa olevan uusia puolia joista et ehkä tiennyt. Ja sanotaan vielä varmuuden vuoksi että itse olen ensimmäinen myöntämässä että olen pahimmillani todellinen pilkunviilaaja ja veemäinen viisastelija. Ja rakastan olla oikeassa. Eli eipä tuo nyt mikään uutinen ollut. Alkuperäisiestä aiheesta ollaan jo kaukana mutta niinhän sitä keskusteluissa tuppaa käymään.