Rummut: soittaminen ›

south_of_heaven: Senkin seikan siittämä lapsi on Hevisaurus, lapsille suunnattu metallibändi. Lapsille suunnattua jazzia ei vissiin olekaan, ja hyvä niin, silloinhan sitä ei enää voisi pitää niin hyvänä musiikin lajina:)
 
Joo näitä Heviä Lapsille-yhtyeitähän on tullut. Moottörin Jyrinähän on ainakin toinen... Meilläkin esikoinen diggaa Iron Maidenia, Lordia ja LEd Zeppeliniä! Kukakohan alkaisi tekemään lastenlauluja aikuisille (enkä nyt tarkoita mitään J.W. Vainion pornolaulukopioita)? :)

hollmi-5: Ei silloin moni keikkaileva punkbändi osannutkaan soittaa kovin ihmeellisesti. Sehän siinä se viehätys monille olikin.
 
Juu, punkin arvot olivat ihan toisaalla, kuin soittotaidoissa ja sen sellaisessa. Ja se on minulle ihan ok, vaikken ikinä punkista erityisemmin ole pitänytkään. Punk, metalli, rap, jazz...antaa kaikkien kukkien kukkia vaan... Jos ei pidä, niin väistelee. Käännyttämään en ainakaan rupea, koska en sellaisesta pidä itsekään. Käännyttämisestä.
 
Ei sillä, ettenkö olisi metalliin turhautunut vähän markkuliinin tavoin minäkin, välillä siitä jossain murmattanutkin, mutta sitten aina muistan, ettei minun tarvitse sitä kuunnella, jos en halua. :)

south_of_heaven: ootko aatellut kuulotutkimuksiin menemistä?
 
Onko sun mielestä kuurouden merkki, jos on jostain musiikista vahvoja mielipiteitä? :)
 
Hei, hugahuga-komppi on änkytyskomppi. Ja PrrrrrrTrrrrrr-komppi on ripulointi-komppi. Siltähän ne kuulostaa. Etkö muka ole huomannut?

markkuliini: Onko sun mielestä kuurouden merkki, jos on jostain musiikista vahvoja mielipiteitä? :)
 
Hei, hugahuga-komppi on änkytyskomppi. Ja PrrrrrrTrrrrrr-komppi on ripulointi-komppi. Siltähän ne kuulostaa. Etkö muka ole huomannut?
 
Ei toki kuurouden, mutta kuulosti hiukan huolestuttavalta :)
 
hugahuga-kompin tajusin, mutta mikä kumma on PrrrrrrTrrrrrr-komppi?

south_of_heaven: mieltä, ettei metallin valtavirtaistuminen ole kovin hyvä juttu.
 
Senkin seikan siittämä lapsi on Hevisaurus, lapsille suunnattu metallibändi. Lapsille suunnattua jazzia ei vissiin olekaan, ja hyvä niin, silloinhan sitä ei enää voisi pitää niin hyvänä musiikin lajina:)
 
Vuohi kaipaa Kalahariin (P. Levanto)
 
Faktat haltuun.

Nolte: jazz...antaa kaikkien kukkien kukkia vaan... Jos ei pidä, niin väistelee.
 
Joo! Parsakaalit jääköön lautaselle :)
 
Itse ainakin tykkää soitella kaikkea, onneksi covereiden soittaminen antaa siihen mahdollisuuden. Tänä aamunakin soittelin Holy Diverista Sheikki Ali Hassaniin raitoja läpi. Kivaa!
 
Mun parsakaali on jatsi, kun siihen ei luovuus tahi taidot riitä :)

Epämuusikko: Vuohi kaipaa Kalahariin (P. Levanto)
 
Faktat haltuun.
 
muotoillaan sitten näin: ei ole olemassa lapsille suunnattua jazzia, jolla oisi markkina-arvoa.

south_of_heaven: muotoillaan sitten näin: ei ole olemassa lapsille suunnattua jazzia, jolla oisi markkina-arvoa.
 
Travellin House Band teki aikoinaan lastenlaululevyn nimeltään Sikajatsi. Saman lätyn tiimoilta tekivät Ylelle lapsille suunnatun musiikkipitoisen TV-sarjan.
 
Harmi vain, että olen kännissä hukannut tuon levyn ja TV-sarjaa en ole ainakaan toistaiseksi löytänyt.
 
Rummuissa tuossa orkesterissa soittaa muuten eräskin Peesu Helanen.

south_of_heaven: Ei toki kuurouden, mutta kuulosti hiukan huolestuttavalta :)
 
hugahuga-kompin tajusin, mutta mikä kumma on PrrrrrrTrrrrrr-komppi?
 
Olisko se joku näistä?
 
http://www.youtube.com/watch?v=mg2EyWA0Jxc
 
Joitain vuosia sitten, kun tän tyyppinen rummutus alkoi erinäisten linkkien välityksellä saavuttaa asiaan perehtymättömiäkin, jaksoin nauraa, joskus jopa vedet silmissäkin kyseiselle toiminnalle. Enää ei naurata. Oon ite tehnyt aikoinaan kilpaurheilua 15-vuotta ja esim tuo linkin suoritus ei häpeäisi yhtään, jos rinnassa roikkuisi numerolappu.

mukis: Olisko se joku näistä?
 
http://www.youtube.com/watch?v=mg2EyWA0Jxc
 
Joitain vuosia sitten, kun tän tyyppinen rummutus alkoi erinäisten linkkien välityksellä saavuttaa asiaan perehtymättömiäkin, jaksoin nauraa, joskus jopa vedet silmissäkin kyseiselle toiminnalle. Enää ei naurata. Oon ite tehnyt aikoinaan kilpaurheilua 15-vuotta ja esim tuo linkin suoritus ei häpeäisi yhtään, jos rinnassa roikkuisi numerolappu.
 
jos blastia haettiin, niin mun mielestä se on enemmän takataka kuin Trrrrr... :)
 
Mun mielestä metallirumpalointi ei ole urheilukilpailua. Paitsi tuplien polkeminen iham saatanan nopeesti!11!!1 on musta vähän turhaa, tykkään lähinnä kikkailla niillä.

south_of_heaven: Ei toki kuurouden, mutta kuulosti hiukan huolestuttavalta :)
 
hugahuga-kompin tajusin, mutta mikä kumma on PrrrrrrTrrrrrr-komppi?
 
Hugahuga on just se blast, mikä tuossa Derekin videon alussa ainakin oli.
 
PrrrrTrrrr (ripulointi)-komppi on tavallaan metallin peruskomppi. Virveli 2:lla ja 4:lla, ja temposta riippumatta niiden väliin mahdollisimman monta bassari-iskua. Hitaissa tempoissa siis ehtii soittamaan enemmän (64-osia! JES!), nopeissa tepoissa vain vähemmän (surkeita 16-osia), mutta nuottien väli on kuitenkin aina mahdollsimman pieni.

markkuliini: Hugahuga on just se blast, mikä tuossa Derekin videon alussa ainakin oli.
 
PrrrrTrrrr (ripulointi)-komppi on tavallaan metallin peruskomppi. Virveli 2:lla ja 4:lla, ja temposta riippumatta niiden väliin mahdollisimman monta bassari-iskua. Hitaissa tempoissa siis ehtii soittamaan enemmän (64-osia! JES!), nopeissa tepoissa vain vähemmän (surkeita 16-osia), mutta nuottien väli on kuitenkin aina mahdollsimman pieni.
 
Jaa noin. No on se melko tylsää juu, itse pyrin soitossani välttämään.
 
improvisoinnin vähäisyys metallissa myös on varsin perusteltua; joskus tahallani heitän bändikaverit sekaisin koukuilla. Mutta ei siitä muuta iloa ole, pakko on sopia jotkut niistä koukuista. Mutta eiköhän samalla lailla rokissakin saa muut improlla sekaisin.

Ootteko muuten vertailleet rumpujen nopeuskilpailua kitaramaailman vastaavaan?
 
Mulla on hieman outo tausta siinä mielessä, että aloitin soittamaan rumpuja neljännellä luokalla koulussa, mutta oikean harjoittelun aloitin vasta n 10v myöhemmin opiskelujen alussa. Siinä välissä kuuntelin ja treenailin lähinnä vain kitaristeja ja kitaran soittoa. Soittamisesta ei toki voinut kitarankaan kohdalla puhua, opettelin lähinnä nopeita tilutuksia. Musikaalisesti kohtuu lahjattomana, mutta motorisesti suht taitavana opin helpohkosti erinäisiä tiluliluja vailla mitään musikaalisuutta. Samalla kuuntelin siis kitaristeja, pää motiivina kuka soittaa nopeiten, sunnilleen tässä järjestyksessä:
 
Eki Clapton - olin pikkupoikana kuullut jostain huhua kitaran jumalasta..
 
Ynkky Malmsteen - seuraavaksi yläasteen alkupuolella iski iso vasara ruoattista. Nyt rima asetettiin jo todella korkealle, olin aivan myyty sweeppauksesta, oltiin pisteessa jossa alettiin laskea nuotteja sekunnissa. Myös viittaukset klassiseen musaan kiihottivat teiniurheilijan mieltä. Rima oli siis korkealla, mitä keksisi seuraavaksi?
 
Steve Vai - jäi ynkyn varjoon, mutta käväisi ajoittain kaksipesäisessä mankassani.
 
Al Di Meola - oli käännyttävä fuusion puoleen, siellä on kuulemma nopeita kavereita.
 
John McLaughlin - enhän mä mitään siitä ymmärtänyt, paitsi nopean kitaroinnin.
 
Paco De Lucia - flamenco äijätkin on kuulemma nopeita.
 
Pitihän sitä kirjastosta etsiä Paganin teoksiakin, kun oli kerran ynkyn idoli..
 
Lukiossa vauhti alkoi hieman rauhoittua, vaikka ynkky olikin iso sankari vieläkin.
 
Risto Mustaalisää - huomasin mistä isoynkkykin oli vaikutteita poiminut.
 
Lukion loppupuolella koin "pienen" ahaa elämyksen, kun yritin soittaa Dave Gilmourin Shine on you...a - ei mitään mahiksia, siinähän olis oikeasti pitänyt kuulla mihin asti sen bendin tuikkaa..
 
Tästä kelkka kääntyikin sujuvasti 180 astetta ja aloin etsiä kitarasoundia ja hitaita kitaristeja..
 
Kitaristien nopeuskilpailu tietenkin jatkui edelleen överimpään suuntaan ilman minun kiinnostusta aiheeseen.
 
Onko kitaristeilla enää samanlaista kilpailua? Luulisin, että ei niin paljoa. Onko kilpailu siirtynyt enemmän rumpujen soittoon?
 
Sekavaa sepustusta, mutta liittynee löyhästi tähän nopeaan (metalli)rummutukseen ja sen kehittymiseen, kasvuun ja ehkäpä joskus ohimenoonkin tai ainakin jonkinlaiseen tasaantumiseen.

En tiedä olenko sanonut tämän aikaisemmin, että olin kuuntelemassa muistaakseni vuonna '95 Stratovariusta Tavastialla, jolloin bändi soitti ilmaiskeikan siellä. Kotipelto oli just liittynyt ryhmään tuohon. Vaikka lipunmyyntiä ei ollut, ja sali oli vain puolillaan. Jengi oli suurimmaksi osaksi vaivautunutta, koska kaikki muisti turhan hyvin Ynkat ja Maidenit kasarivuosilta. Olo oli, kuin olisi musiikkimuseoon mennyt. Konservatiivisuuden ja taantumuksen olo kosketti minua syvästi. Tuolloin surtiin juuri Kingston Wallin poismenoa ja Don Huonojen ym. breikkaamisen aikaa.
 
Mutta sitten viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta hevistä ja metallista alkoi tulla valtavirtaa, taas! Siinä kohtaa tuntui todella siltä, että hevin uudelleen tulo oli sukupolvikysymys: aniharva aikuinen laittoi kätensä /,,/ -asentoon, koska edellisen sukupolven heviesat olivat jo vahvasti grungeutuneet.
 
Maailma pyörii sykleissä, ja heviä tarvitaan säännöllisesti ruokkimaan 11-vuotiaita. Eli nyt kun on tehty hevilastenlevykin, täällä kirjoittelevat metallimiehet ovat laajentaneet levykokoelmaansa eri suuntiin ja metrihelena on ollut jo kaksi vuotta hevileidi, niin eiköhän tämä ole passé!

jazzmies: En tiedä olenko sanonut tämän aikaisemmin, että olin kuuntelemassa muistaakseni vuonna '95 Stratovariusta Tavastialla, jolloin bändi soitti ilmaiskeikan siellä. Kotipelto oli just liittynyt ryhmään tuohon. Vaikka lipunmyyntiä ei ollut, ja sali oli vain puolillaan. Jengi oli suurimmaksi osaksi vaivautunutta, koska kaikki muisti turhan hyvin Ynkat ja Maidenit kasarivuosilta. Olo oli, kuin olisi musiikkimuseoon mennyt. Konservatiivisuuden ja taantumuksen olo kosketti minua syvästi. Tuolloin surtiin juuri Kingston Wallin poismenoa ja Don Huonojen ym. breikkaamisen aikaa.
 
Mutta sitten viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta hevistä ja metallista alkoi tulla valtavirtaa, taas! Siinä kohtaa tuntui todella siltä, että hevin uudelleen tulo oli sukupolvikysymys: aniharva aikuinen laittoi kätensä /,,/ -asentoon, koska edellisen sukupolven heviesat olivat jo vahvasti grungeutuneet.
 
Maailma pyörii sykleissä, ja heviä tarvitaan säännöllisesti ruokkimaan 11-vuotiaita. Eli nyt kun on tehty hevilastenlevykin, täällä kirjoittelevat metallimiehet ovat laajentaneet levykokoelmaansa eri suuntiin ja metrihelena on ollut jo kaksi vuotta hevileidi, niin eiköhän tämä ole passé!
 
Huh huh. Sulla on todella oma maailma. Pidä toi. Mä alan vähitellen ymmärtämään sua.

markkuliini: Yhdet kumpaakin on ihan riittävästi. Enempi on jo ihan liikaa.
 

Heavyn suurempi, myös suomalaisen valtamedian hyväksymä, suosio on se muoti-ilmiö johon tässä viitattiin. Mun mielestä heavy menettää voimaansa jos/kun se on liian suosittua ja hyväkstyttyä. Se kapina ja vaaran tunne häviää.
 

 
Tässäkin lainaat valikoiden. Treeniksen käytävistä oli puhetta. Itseasiassa nykyään tosi moni moikkaa takasin. :)
 

 
Mä en ole ainakaan tuollaista väittänyt. Eihän se niin ole.
 
Homma meni niin että kun tuo Mukisija kirjoitti ne ominaan eikä pistänyt sitä hakasulkuihin (quote) niin kommentoin sitä hänen sanomanaan. En muistanut enää että se oli sun aloitus. Mutta en rupea kirjoituksiani muuttelemaan.
 
No,
onhan siinä metallissa sekin puoli että se purkaa agressioita. Parempihan se on että amisviikset pysyy poissa pahan teosta kun möykkäävät treeniksellä eivätkä vedä (ainakaan ihan niin paljoa) kaljaa päiväkodin pihan katoksessa. Osa ainakin pois pahan teosta siis. : )

Bobana: Homma meni niin että kun tuo Mukisija kirjoitti ne ominaan eikä pistänyt sitä hakasulkuihin (quote) niin kommentoin sitä hänen sanomanaan. En muistanut enää että se oli sun aloitus. Mutta en rupea kirjoituksiani muuttelemaan.
 
Jep, mokasin tuon, tajusin vasta hetki postauksen jälkeen, että toisen teksti ei erotu omastani, lisäsin siis lainausmerkit myöhemmin. Itsellä oli aloitus hyvässä muistissa, kun innostuin selailemaan metriketjua taaksekin päin..

Lukion loppupuolella koin "pienen" ahaa elämyksen, kun yritin soittaa Dave Gilmourin Shine on you...a - ei mitään mahiksia, siinähän olis oikeasti pitänyt kuulla mihin asti sen bendin tuikkaa...
 
Joku lehti (en muista nimeä) valitsi Fender Stratocasterin käyttäjistä parhaan: David Gilmour. Olihan siellä Eric C, Yngvie M, Jimi H... Mutta vasta sitten minäkin kuuntelin David Gilmourin soittoa tarkemmin. Huikean hieno soittaja, joka antaa kitran soida.

hollmi-5: Joku lehti (en muista nimeä) valitsi Fender Stratocasterin käyttäjistä parhaan: David Gilmour. Olihan siellä Eric C, Yngvie M, Jimi H... Mutta vasta sitten minäkin kuuntelin David Gilmourin soittoa tarkemmin. Huikean hieno soittaja, joka antaa kitran soida.
 
Niinpä. Ehkä tämäkin session tyylikkäimmät soolot, munsta.
http://www.youtube.com/watch?v=5chZyRnK8dU

sahkuifk: Niinpä. Ehkä tämäkin session tyylikkäimmät soolot, munsta.
http://www.youtube.com/watch?v=5chZyRnK8dU
 
Gilmour lienee suosikkikitarasooloilijani, mutta olipahan tönkkö versio tuo, kaikki originaalin elastisuus loisti poissaolollaan. Rumpali soitti kökösti. Minusta. Taisi olla Roger Taylor.
 
Juu juu, ei varmaan haettukaan hiilipaperikopiota alkuperäisestä, mutta silti...