Rummut: soittaminen ›

Eipä mitään varsinaista asiaa itse ketjuun ole, mutta kirjastosta hain juuri tuon Mitä Musikaalisuus on (Mikko Nurmi) -kirjan ja äkkivilkaisulla vaikuttaa asialliselta teokselta.

Krice: Tärkeä juttuhan on siinä, että ei kuuntele muiden mielipiteitä varsinkaan alkuvaiheessa, koska eihän kukaan voi tietää vielä silloin miten harjoittelu tuottaa tulosta.
 
Mikään ei voisi olla enemmän pielessä kuin tämä. Sarkasmitutkani on huonona, mutten usko sinun moista harrastavan.

Krice: Siinä vaiheessa kun soittaja kykenee itse analysoimaan omaa soittoaan objektiivisesti. Tärkeä juttuhan on siinä, että ei kuuntele muiden mielipiteitä varsinkaan alkuvaiheessa, koska eihän kukaan voi tietää vielä silloin miten harjoittelu tuottaa tulosta.
 
Pyörää on turha keksiä aina uudelleen. Se riittää, että oppii syömään rinnasta ja kierähtämään vatsalleen ja takaisin. Sen jälkeen alkaa vastaanottamisen ja opettamisen jakso, joka loppuu kuolinhetkellä. Näin, jos haluaa päästä kunnolla elämässään eteenpäin. Muutoin kynnetään samaa sarkaa kuin muutkin ja tehdään puupaloilla tuli nuotioon.

Epämuusikko: Mikään ei voisi olla enemmän pielessä kuin tämä.
 
Alkuvaiheessa ei kuunnella muiden mielipiteitä ja sitten kun on edetty tarpeeksi niin sen jälkeen voi kuunnella omia mielipiteitä soitostaan. Ihmisillä kun on ihan henkilöstä riippuen tapana yrittää lannistaa muita, sellainen on ihmisen perusolemus, siis tavallisten, kohtalaisen lahjattomien ihmisten.

Krice: Ihmisillä kun on ihan henkilöstä riippuen tapana yrittää lannistaa muita, sellainen on ihmisen perusolemus
 
Ikävää, jos sinulla on ollut tällaisia kokemuksia, mutta ei tämä kyllä mikään yleinen sääntö ole. Ei etenkään niiden kohdalla jotka päätyvät opettamaan enemmänkin.

Krice: Alkuvaiheessa ei kuunnella muiden mielipiteitä ja sitten kun on edetty tarpeeksi niin sen jälkeen voi kuunnella omia mielipiteitä soitostaan. Ihmisillä kun on ihan henkilöstä riippuen tapana yrittää lannistaa muita, sellainen on ihmisen perusolemus, siis tavallisten, kohtalaisen lahjattomien ihmisten.
 
Oletko koskaan käynyt soittotunnilla, soittanut ihmisten kanssa tai tiedätkö musiikista minkään vertaa? Ihmiskäsityksesi on jo valmiiksi aika jännä? En haluaisi mennä ad hominem, mutta kun moisia viisauksia täällä laukoo niin saisi omasta takistakin löytyä jotain muutakin kuin pizzataksikuitteja.

Se, mikä tekee hyvän soittajan, on justiin se mielenkiinto musiikkiin, että otetaan selvää ja etsitään ratkaisuja. (Ratkaisujen etsimiseen lasketaan tietty myös etevämmiltä saatujen neuvojen kuunteleminen.) Kyllä ne motoriikat sun muut kehittyvät, kun treenaaminen ei ole pakkopullaa vaan innokasta asioiden tutkimista. Silloin hankalammatkaan vaiheet eivät kaada motivaatiota lopullisesti. Mielestäni Epis ja legendaarinen Markkuliini ovat hyviä esimerkkejä sellaisista hahmoista.

Ehdoton komppaus tuohon yleismusikaalisuuden kehittämisen tärkeyteen. Muutamia erittäin hyviä pointteja olivat nimenomaan (täysin satunnaisessa järjestyksessä):
 
- kuuleminen (etenkin harmonian hiffaaminen)
- useissa eri genreissä viihtyminen: kaikesta oppii uutta sanastoa ja työkaluja
- ylipäätään loputon innostus oppia uutta
- homman pitäminen hauskana: pakkopullasta harvoin seuraa mitään hyvää
- oman soiton äänittäminen ja kriittinen (mutta myös armelias) kuunteleminen
- useisiin eri soittimiin tutustuminen: ei mene koskaan hukkaan
- säveltäminen: älä välitä, tuleeko mestariteoksia, prosessista oppii silti aina
 
Mun pääsoitin on edelleen kitara, mutta on välillä viikkoja tai kuukausia, joina soitan jotain muuta soitinta enemmän tai sitten vaan sävellän. Huomaan, että kitaraa ja sen soittamista paljon tärkeämpi asia on mulle jo pitkään ollut musiikki sinänsä: osallistuminen sen aiheuttamiseen tarvittaessa jollain ihan muulla kuin sillä soittimella, jota on pisimpään soittanut.
 
En tiedä, oliko tästä nyt paljoakaan iloa kellekään, mutta aina on kiva selventää edes itselleen omia ajatuksiaan tästä aiheesta.

Kuunteleminen! Kuuntele kanssasoittajiasi. Helposti soittaa itselleen. Keskttyy omaan tekemiseen niin,että muu ympärillä katoaa. Useat lempirumpaleistani eivät ole teknisesti loistavia ,mutta musiikkia he tulkitsevat erinomaisesti.
 
Sitten on ne hämmästyttävät tyypit malliin John Bonham,joilta lähtee omaa käsialaa niin,että muut haukkovat henkeään.

hollmi-5: Kuunteleminen! Kuuntele kanssasoittajiasi. Helposti soittaa itselleen. Keskttyy omaan tekemiseen niin,että muu ympärillä katoaa. Useat lempirumpaleistani eivät ole teknisesti loistavia ,mutta musiikkia he tulkitsevat erinomaisesti.
 
Näin on. Minä itseoppinut kävin kypsässä 40 v iässä ensimmäisellä rumputunnillani viime viikolla. Tarkoitus oli vähän katsella, miltä homma näyttää, saada rohkaisua ja mukanani oli oikein muistilappu siitä, mitä itse olen miettinyt ongelmakohdiksi.
 
Eka tunti oli kiva ja tsemppaava alku ja siinä vielä kenkiä jalkaan vetäessä tuli puheeksi juuri tämä siitä vinkkelistä, että vähemmän on monesti enemmän ja musiikin pulssin pitäminen ei saisi jäädä kruusailun alle.
 
Sitten on ne hämmästyttävät tyypit malliin John Bonham,joilta lähtee omaa käsialaa niin,että muut haukkovat henkeään.
 
Juu. Miten mahtaisi Bonham kikkakisassa pärjätä, jos sellaista nyt edes voisi järjestää, mutta jo peruskompissaan oli oma ote, joka on kiistatta se piste i:n päälle Zeppelinin musiikissa - ainakin nyt, kun se sinne on piirretty. Se on taas toinen asia, olisiko mies jossain muussa kokoonpanossa koskaan noussut vastaavanlaiseksi kulttihahmoksi.

Epämuusikko: Oletko koskaan käynyt soittotu
 
Kävin muistaakseni 16-vuotiaana kitaratunneilla ja meillä oli hauska bändikin oikein, paitsi laulaja puuttui. Opettaja katseli jonkin aikaa soittoa ja sanoi, että ei voi oikeastaan enää opettaa mitään erityistä. Toki siinä oli pientä liioittelua ja tulihan sieltä perusjutut kuten teoriaa pitäisi opetella ja soittamaan hidastakin musiikkia, mutta eihän sitä tuossa iässä paljon kuunneltu sellaisia neuvoja, ja opettajakin ymmärsi sen hyvin. Ammattimuusikko oli kyseessä. Minulla olisi ollut mahdollisuus kehittyä soittajana jos olisin valinnut sen tien, mutta todellinen lahjakkuus on joskus sellainen kirous, että sitä ei osaa hyödyntää, ei ole tarpeeksi intoa ja motivaatiota. Soittaminen on liian helppoa, siihen ei osaa suhtautua vakavasti. Toisaalta minulla ei myöskään ollut mitään suunnitelmia alkaa muusikoksi.

Krice: Kävin muistaakseni 16-vuotiaana kitaratunneilla ja meillä oli hauska bändikin oikein, paitsi laulaja puuttui. Opettaja katseli jonkin aikaa soittoa ja sanoi, että ei voi oikeastaan enää opettaa mitään erityistä. .
 
Tämä selittääkin sinun asenteesta ja oman osaamisen tasosi tiedostamisesta paljon, jos sinulle joku 16-vuotiaana noin on tokaissut ja olet siitä lähtien musiikillista polkuasi tuo ajatus päässä kulkien edennyt. Ehkä kannattaa käydä ottamassa toinenkin mielipide toiselta ammattimuusikolta...

Krice: Soittaminen on liian helppoa, siihen ei osaa suhtautua vakavasti.
 
Jahah no niin.

Onko teille tullut mieleen, että soitatte vaan rumpuja säännöllisesti, niin soittotaito ja se kuuluisa oma ääni kasvaa siinä soittaessa koko ajan. Musiikin perusteet osa 1 kannattaa lukea.

Krice: Kävin muistaakseni 16-vuotiaana kitaratunneilla ja meillä oli hauska bändikin oikein, paitsi laulaja puuttui. Opettaja katseli jonkin aikaa soittoa ja sanoi, että ei voi oikeastaan enää opettaa mitään erityistä.
 
Joskus opettaja huomaa, että oppi ei tartu ja oppilas ei kehity. Kehittyminen pysähtyy ja silloin tuhlataan opettajan ja oppilaan aikaa. Soitto-oppilaissa on suuri joukko, jotka käyvät tunneilla vain tavan vuoksi. "En ole ehtinyt yhtään harjoittelemaan."

statistiÖ: Onko teille tullut mieleen, että soitatte vaan rumpuja säännöllisesti, niin soittotaito ja se kuuluisa oma ääni kasvaa siinä soittaessa koko ajan.
 
No on se osaksi niinkin ihan varmasti. Suoritusvarmuus kasvaa kerta kerralta vaikka vaan peruskomppia nakuttaisi ja tuo pohjaa, jonka päälle voi alkaa rakentaa hienouksia eli alkaa tuoda esiin sitä omaa ääntä. Toisaalta taas ei voi olla miettimättä, että sekään ei käy, jos kaiken esim. rudimentaalisen treenin sivuuttaa täysin. Miten siitä maailman soljuvimmasta lähdet haluamaasi filliin, jos siirtymiseen tarvittaisiin vaikka napakat tuplaiskut -joiden tahkoaminen esimerkiksi minusta ja varmaan miljoonasta muustakin teinipojasta tuntui turhimmalta silloin 13-vuotiaana.
 
Nooh, taannehtivasti....

Melko hyvä "time keeping" kolmiuotiaaksi:
 
https://www.youtube.com/watch?v=Qkf4cAfJqxI

mun mielestä se kaveri sanoo hienosti, että to become musician you need to be a team player.

pkettula: mun mielestä se kaveri sanoo hienosti, että to become musician you need to be a team player.
 
Se on hyvä sanapari.
 
Mitä tulee "luontaiseen omaksumiseen", jos semmoista on, niin tästä pätkästä on rivien välistä luettavissa notta millaisissa olosuhteissa kannattaa olla ja mitä tehdä. Siellä tulee myös toinen hyvä sanapari "social music".
 
https://www.youtube.com/watch?v=dQ6tzbKsKKk