Rummut: soittaminen ›

Itte kun soitan pelkästään tradilla ja kysymyksiä siitä ja sen mystisyydestä satelee jatkuvasti, niin pakkohan tähänkin on nyt kirjottaa..
 
Aikasemmissa kirjoituksissa paljon samoja juttuja, mutta: Merkittävin ero (etu?) on just toi käsi kapulan alla. Ainakin ittellä huomaan käsien välillä sellaisen eron tuosta johtuen, että oikealla tulee helpommin käytettyä käden painoa iskussa mukana kun taas vasurissa kapulan oma paino on paljon suuremmassa roolissa. Eli vasurilla saan soitettua huomattavasti "vapaammalla" kapulalla joka vaikuttaa soundiin (esim rimshot) ja varsinkin reboundiin.. Tuosta käsien erosta johtuen, mulla esimerkiksi on käsien välillä sellainen ero, että vasuri on tietyissa jutuissa huomattavasti oikeaa nopeampi. Esim. onehanded roll. Samoten esim erilaiset moeller-rebound-sormi yhdistelmät toimii mulla vasurin tradilla huomattavasti oikeaa helpommin.
 
Minkään sortin settisoiton hankalauuksia en ole havainnut. Tomeille ja peltilöille pääsee kun laittaa ne sellaseen paikkaan, että niihin pystyy vetään =)
 
Melkein aina näissä keskusteluissa "tiedetään", että trad liittyy aina dynaamiseen (tässä yhteydessä ihme ja kumma melkein aina Hiljaiseen ja Jazziin) soittoon (esim Copeland........) =). Mulla on kyllä niin, että kummallakin otteella voi soittaa ihan yhtä hiljaa, mutta vasurilla tarpeen tullen saan isomman mekkalan aikaseksi. Kuulun tähän "matkustelija" tekniikka-ryhmään, eli tilanteesta riippuen liikun otteella ylös alas kapulassa riippuen mitä haluan tehdä. Moeller-backbeat otteen ollessa ihan kapulan päässä on melkoinen jysäri (esim Carlock). Tosin tietenkin pomppu kärsii tuossa.. Joku tuolla tiesi aikasemmin kirjoittaakkin, että tavan otteella ei saa otetta niin kapulan päästä. Eli pointti on se, että pystyn käyttämään vasurissa tarpeen tullen huomattavasti "pitempää" kapulaa, joka lisää kapulan massaa osuman aikana. Näin ollen hyvinkin pienellä lihasten käytöllä meteliä syntyy monesti aivan liiaksikkin asti =) Muistaakseni Steve Smith aika tyhjentävästi selittää tätä käsi kepin päällä / alla juttua.. Siinä hyvänä pointtina oikean käden tavan otteen "jazzkommpaus" -asento ridellä.. Kättä monasti pyritään viemään kepin alle jne jne.
 
Aikaa on kummatkin kädet vaatineet yhtä paljon ja ehkä just siitä syystä en missään nimessä ala enään opettelemaan tavan otetta vasuriin. Ei kertakaikkiaan riitä aika, enkä löydä nyt oikein syytäkään miksi.. Laiskakin olen vielä.
 
Vaikka tässä nyt näitä "eroja" mainitsinkin, haluan kuitenkin tähän vielä laittaa, että kyllä kaikki jutut on tehtävissä kummallakin otteella ja drummerworld.com riittää tähän varmasti todisteeksi.
 
-Jaska-

Omalla kohdalla toi on niin, että kun sitä on jo soittanut reilusti yli 20 000 tuntia sillä matched gripillä. Niin ei siihen traditional grippiin ihan heti mennä ja kun katsoo esim. jotain Weckliä ja Colaiutaa. Niin kyllähän heistä molemmista näkee selvästi sen, että molemmat ovat jo lapsesta asti tuon trad. gripin opetelleet.

wavelength:
Haittapuolena perinteisessä näen sen rajoittuneen liikkuvuuden vasen-oikea-akselilla; kapula sojottaa aina enemmän tai vähemmän oikealle, jos se on vasemmassa kädessä. Toisaalta perinteinen rumpusetti on painottunut oikealle, joten suurta vaivaa ei siitäkään ole... Eikä Wecklin tai Colaiutan soitto näytä kovasti kärsivän tuosta "rajoituksesta"...

 
Ja ainahan voi ottaa asiaan Steve Gadd-tyyppisen lähestymisen, sehän koko äijä pyörii ja pomppii kuin vietereillä että saa vasurin yltämään myös setin oikeaan laitaan.
 
Periaatteen kysymyshän tämä on myös:
http://www.youtube.com/watch?v=v0V4Aqs2D48

Fysiologia on tietysti myös yksi pointti. Toisilla se kehon kierto irtoaa helpommin ja luontevammin, toiset taas ovat jäykkiä pökkylöitä.

passe: Fysiologia on tietysti myös yksi pointti. Toisilla se kehon kierto irtoaa helpommin ja luontevammin, toiset taas ovat jäykkiä pökkylöitä.
 
Ja kaikki pystyvät treenillä vaikuttamaan valtavasti myös liikkuvuuteen.

Jotkin oivallukset syntyvät vahingossa, niin tämäkin:
Aikanaan opettelin paradiddleä muunnoksineen ja aksenteineen
(ja muita rudimenttejä) myötäotteella. Eikä tuntunut menevän kaaliini.
Sitten kerran ajatuksissani käänsin vasemman käden kapulaotteen tradiksi ja ...
jotenkin polla ja kädet "ymmärsi" miten pitää toimia.
Ja kummalisinta oli, kun sain rudimentin toimimaan tradilla, niin se
toimi myös myötäotteella.
Ja kiitos Ginger Bakerille, joka sai harjoittelemaan KAIKKI rudimentit kädestä käteen.

Tuskailin kun oli virveliteline vinossa alustan takia, eli siis virveli vinossa ja vasurin lyönnit kopsui vanteeseen. Tulipa siitä mieleen, ettei ole tullut tradia käytettyä aikoihin. Ei kopsu lyönnit vasemmalla vanteeseen..
 
Edelleen ihmettelen mikä siinä porukan mielestä voi olla niin vaikeaa tai mahdotonta. Jos ketä kiinnostaa opetella, niin itse aikoinaan katselin kirjoista ohjeet, ne oli mun mielestä jotenkin tönkköjä. Sitten pongailin utube-soittopätkistä sujuvannäköisiä trad.otteita ja miksasin ne yhteen kirjan kuvien kanssa omakseni. Ote ei tosin toimi minään miksinä, jos rummunsoittotapasi on hakkaus.
Huom! Olet kirjoittamassa yli 288 päivää vanhaan aiheeseen!

Tuskailin kun oli virveliteline vinossa alustan takia, eli siis virveli vinossa ja vasurin lyönnit kopsui vanteeseen.
 
Eikö siinä telineessä ole tilttauksen (kulman) säätöä?

Nyt on tullut noin 8 kuukautta soitettua lähes pelkästään traditional gripillä. Sujuu nykyään paremmin kuin matchedillä soitto. Erona matchediin on omalla kohdallani lähinnä se, että settibalanssi on parempi tradilla soittaessa. Matched gripillä tulee vasemmalla kädellä lyötyä usein turhan lujaa. Tradilla soittaessa settiasettelulla ei tunnu olevan niin paljon merkitystä. Matched gripillä soittaessa pitää aina säätää snare ja etutomi just täsmälleen oikeaan kulmaan että niitä pystyy häiriöttä soittamaan. Tradilla ei tätä ongelmaa minulla ole.
 
Pari kuukautta taisi mennä viime keväänä siihen että sai tuon tradin jotenkuten opeteltua. Kevyemmillä kapuloilla rauhassa aloittelin niin ei tullut rannekaan kipeäksi.

Olen alkanut ottaa haltuun trad. gripiä pitkän kaavan mukaan. Se sopii oikeakätisellä (voimakäsi) vasurille (kontrollikäsi) kuin ajatus, eli se on synkassa aivopuoliskojen eri raajoille lähettävän informaation kanssa. Tavallaan trad. grip on siis luonteva, sillä vasurin tehtävänä on soittaa noin keskiverto backbeatin ohessa kaikkea mikrotason asiaa, kuten ghosteja ja huolehtia fraseerauksen nyansseista.
 
Itse pidän alustaa ihan vaakatasossa, sillä silloin päästään ääriasennon venytyksiin eikä anneta helpostusta. Moni sanoo, että soiton pitäisi olla luontevaa. Jos yritetään päästä huipputuloksiin luontevin, sisäsyntyisin asetuksin, niin ei se onnistu. Tullakseen mahdollisimman hyväksi perustan pitää olla todella hyvin harjoiteltu ja otettava koulittu metodi kokonaisuudessaan vastaan.

Kaitpa se trad. on kovasana kun nyansseista puhutaan ja onhan se nähty ja kuultu. Matceheddiin kun itse olen jämähtänyt ja trad. ei tule koskaan lähtemään vasemmalla, niin on ollut mukava nähdä, kun on rumpaleita, joilla homma sujuu matcheddillä.
Hieman tuo Jr. kääntää kättä ylösalaisin välillä. Siinä kait hänen jippo. Hän saa aikaan tarkempaa soittoa kun on tarvis ja vasuri pelaa kuin soittaisi tradilla.
En tiedä oliko tämä tähän saumaan paras jr.:
http://www.drummerworld.com/Videos/johnrobinsonluisconte.html
Minulle trad. toimii oikealla ihan kuin syntyjään, mutta sehän pitäisi toimia vasemmassa. Meikällä ranne ei vasurilla pelaa niin päin ollenkaan ja ihan turha hukata aikaa, kun matcheddilla pelaa jotenkuten luontevammin. Harmi juttu se. Synnynnäisiä juttuja ja ehkä urheiluvammat on jäykistäneet tuon vasurin tai sitten se vaan on ollut sellainen. Väkisin ei kannata punnertaa.
Jr. kääntää oikeaakin kättä ylösalaisin välillä.

jazzmies: Jos yritetään päästä huipputuloksiin luontevin, sisäsyntyisin asetuksin, niin ei se onnistu. Tullakseen mahdollisimman hyväksi perustan pitää olla todella hyvin harjoiteltu ja otettava koulittu metodi kokonaisuudessaan vastaan.
 
Linkkiä tutkimuksiin.

Mika Säilyn facebookissa jakama video otteen ja liikkeen harjoittelemisesta hitaasti ja laajalla liikkeellä oli mielestäni hyvä. Siitä sain tukea omille ajatuksilleni ja ranteiden, sekä sormien liikkuvuus on parantunut ja tatsi keventynyt.

Vallu-Veke:
Jr. kääntää oikeaakin kättä ylösalaisin välillä.
 
Tällä nyt ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.

Epämuusikko: Tällä nyt ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.
 
Hän hakee tuolla hieman omaperäisellä tavalla tarkempaa nyanssia. Hieman trad. tyylistä kontrollia.

Vallu-Veke: Hän hakee tuolla hieman omaperäisellä tavalla tarkempaa nyanssia. Hieman trad. tyylistä kontrollia.
 
Olisiko näin?

jazzmies: ...Tavallaan trad. grip on siis luonteva...
 
...Moni sanoo, että soiton pitäisi olla luontevaa. Jos yritetään päästä huipputuloksiin luontevin, sisäsyntyisin asetuksin, niin ei se onnistu. Tullakseen mahdollisimman hyväksi perustan pitää olla todella hyvin harjoiteltu ja otettava koulittu metodi kokonaisuudessaan vastaan.
 
Eli siis? ;D

Olli: Eli siis? ;D
 
Muutama pointti harjoitteluun kokonaisvaltaisuudesta:
- pitkän matkan tavoitteet - sitoutuminen vähintään kahdeksi vuodeksi päivittäiseen tai lähes päivittäiseen teknisten valmiuksien systemaattiseen harjoitteluun ilman tyyliesteettisiä rasitteita
- asenne - nöyrä luottamus siihen, että metodi toimii eikä sitä kyseenalaisteta
- luovuus jätetään musiikkiin ja 2+ vuoden jälkeiseen tekniikan harjoitteluun
- ymmärrys siitä, että luontevuus ja mukavuusalueella toimiminen ei ole kestävää eikä kanna maaliin
- kääntämällä ajatuksen 180 astetta toiseensuuntaan on ratkaisu monissa asioissa

jazzmies: ilman tyyliesteettisiä rasitteita
 
tämä nyt on jo vittuilua :D
 
ymmärrys siitä, että luontevuus ja mukavuusalueella toimiminen ei ole kestävää eikä kanna maaliin Tämä on uuden tekniikan haltuunoton osalta totta.

Epämuusikko: tämä nyt on jo vittuilua :D
 
Aina ennen ajattelin, että voi jehna kun Stick Control ja Accents and Rebounds ovat tylsiä kirjoja. Mutta se johtui siitä, kun yritin teknisistä harjoituksista saada musiikillisia kiksejä. Ja en osannut harjoitella niitä peruslyöntien kautta. Se oli pelkkää nuottia ilman jäsentymätöntä hahmoa. Mutta sitten kun alkuun pääsee peruslyöntien kautta, niin alkaa laji hahmottua vaikka Stonen kirjoja kahlaamalla.
 
Rudimentit tuovat sitten seuraavan tason - dynamiikan ja rytmiset motiivit. Aletaan lähestyä jo musiikkia, mutta yhä se tässä vaiheessa on sopivan kaukainen haavekuva, utopia, taide-homma, mikä ei sotke omistautuneen harjoittelun päämäärää. Voi siinä rinnalla harjoitella myös musiikkia, mutta ei samassa treenisessiossa mielellään.
 
Tarpeeksi kauan kun tekee sitä, niin alkaa hahmottua, että musiikki on musisoinnin sivutuote. Soittamisen on parasta olla muusikolle itseisarvo. Musiikki on taas silkkaa tunnetta, jolla levitetään omaa soittamisen iloa muille. Musiikki on siis rahvaanomainen tunnetason juttu, mutta soittaminen tekee sen. Mutta entä sitten dj-homma? Täysin vieras konsepti, mikä nakertaa koko lajin mielekkyyttä viemällä huomiota soittamiselta.