Rummut: soittaminen ›

No eihän kukaan muu pysty silmät kiinni koodaamaan!
 
On se lahjakas...

Tuliko tää aihe nyt sitten käsiteltyä?

On se lahjakas...
 
Onko musikaalisesti lahjakas? Milloin musikaalisuus lähti kehittymään?

Onko musikaalisesti lahjakas? Milloin musikaalisuus lähti kehittymään?
 
Se oli ensin piilossa, mutta tossa ylä-asteen kynnyksellä se rupes pikkuhiljaa tuleen esiin kovalla nylk.. treenaamisella. Sitten se vaan plumpsahti esille ja siinä se on sitten roikkunu.

Joo tsori. Taisi olla liian iso paukku. Ja taitaa olla myös herkkä aihe?
Mutta ei tällaisista asioista voi keskustella parilla rivillä.
 
Kyllä toki asiat saa jokainen käsittää, kuten käsittää:
 
"On todettu, että lahjakkaat oppilaat oppivat helposti ja nopeasti uudet kappaleet, vaikka he harjoittelevat vähemmän kuin toiset samassa oppilaitoksessa opiskelevat. Lahjakkaat soittavat myös mielellään useita instrumentteja. Nämä ominaisuudet sopivat musiikin biologisiin elementteihin (Sloboda ja Howe 1991, Oerter 2003)."
 
"Vanhempien kannustus harjoittelun alkuvuosina ja soitonopettajan huomaama poikkeuksellisen nopean kehitys ovat luoneet odotuksia tulevasta muusikonurasta. Maijalan (2003) väitöskirjatutkimuksen mukaan suomalaisilla huippumuusikoilla on esiintynyt keskimäärin 10-11 vuoden iässä kristallisoiva kokemus, jonka vaikutuksesta he päättivät tulla ammattimuusikoiksi. Jo tällöin he käyttivät harjoitteluun paljon aikaa ja he elivät vahvassa yhteydessä musiikkiin ja soittamiseen. Ei tiedetä, ovatko peräänantamattomuus, energisyys ja kestävyys, joita vaaditaan kovassa harjoittelussa, biologisia ominaisuuksia ja liittyvätkö ne musikaaliseen (ja ehkä liikunnalliseen tai muuhun) "
 
"Paras todiste perinnöllisyyden puolesta ovat musiikkiperheiden epämusikaaliset perheenjäsenet, koska ympäristötekijät ovat musiikkia harrastavissa perheissä samat. Voidaan olettaa, että esimerkiksi rytmitaju ja sävelkorva periytyvät eri alttiusgeenien vaikutuksesta."
 

 
Kaikki asiathan ei tietenkään ole ihan niin selviä, mitä musiikkigeeneihin tulee, mutta itse tulkitsen kovasti sen lahjakkuuden suuntaan.
 

Tuossa hieman lisää:
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moni%C3%A4lykkyysteoria

Kaikki asiathan ei tietenkään ole ihan niin selviä, mitä musiikkigeeneihin tulee, mutta itse tulkitsen kovasti sen lahjakkuuden suuntaan.
 
Niin minäkin. En kuitenkaan anna asialle hirvittävän suurta painoarvoa. Loppupeleissä ne jotka tekee duunia laadukkaimmin ja koviten ovat musikaalisimpia, nopeimpia, korkeimmalle hyppääviä tai vaikkapa taiteellisimpia.

No mites idiot savant tapaukset, joissa esiintyy mm. poikkeuksellista kertakuulemalta klassisen kappaleen osaamista? He eivät pysty kommunikoimaan toisten muusikoiden kanssa lainkaan, silti voitaisiin kai puhua musiikillisesta lahjakkuudesta.
 
Paras todiste perinnöllisyyden puolesta ovat musiikkiperheiden epämusikaaliset perheenjäsenet
 
Olen hölmö, en ymmärrä...
Jotenkin jos soveltaa perinnöllisyysteoriaa, niin iskisin hanskat tiskiin koska olen niin vaalea. Sama pätisi koripalloon, pitkän matkan juoksuun tai golfiin ja F-1 autoihin. =D

Jotenkin jos soveltaa perinnöllisyysteoriaa, niin iskisin hanskat tiskiin koska olen niin vaalea. Sama pätisi koripalloon, pitkän matkan juoksuun tai golfiin ja F-1 autoihin. =D
 
Itseasiassa ihan kaiken vois lopettaa samantien! :-D

Nooh kun tässä on aikaa vielä, kun työpäivä päättyy vasta tunnin päästä, niin hieman kirjoittelen.
 
Periaatteessa myönnän että olen osittain väärässä asian suhteen.
Olen kuitenkin tuolla edellä nyt joutunut, oman tulkintani mukaan, hieman pilkankohteeksikin, niin valaisen taustaani hieman. Ei liity aiheeseen siis oikeastaan enää.
 
Siis kun minua pidetään nyt mestarina, niin voin sanoa, että en ehkä olekkaan rumpumestari.
Haen täältä enemmän vinkkiä, välinepuolelta enemmänkin.
Olen ollut nuorena orastava tilumestari ja sen eteen tein rajusti työtä. En kaipaa siihenkään puoleen vinkkejä. Sen verran tein töitä sen eteen, ettei sitä kannata selitellä ulkopuolisille ollenkaan.
Nykyään kun komppailen, niin sen ei pitäisi aiheuttaa kovinkaan hämmästyneitä ilmeitä, vaikka laittaisin näytteet siitäkin youtubeen. Olen vaan liian vanha itsensäihailuvideoihin ja muihin näytteisiin. Hoitakaa te ne.
Soittelen kitaraa ja rumpuja nykyään. Olen harjoitellut erittäin paljon elämäni aikana. Lapsena ja nuorena, runsaasti, verenmaku suussa sekä kitaraa, että urheilua. Kitara jäi muutamaksi vuodeksi, urheilu-onnettomuuden takia. Sormet katkesi ja ne jäi koukkuun. Kapulat pysyy nyt itsekseen kädessä. (Suosittelen sormien katkaisua niille, joilla lentää kepit kokoajan käsistä.)
Rummut ostin, kun en voinut enää kitaralla tiluttaa. Rummut oli alkuun vain hauska harrastus oikeastaan. Nyt soittelen enemmän ja välillä tosissaan. Turhaan kinuatte mun rumpunäytteitä. Teen demoa parhaillaan kotonani. Keskityn omiin biiseihin ja en niitä ilmaiseksi jakele, jos niistä sattuisi tulemaan jotain. Eikä ne ole jakelukunnossa vielä. Joitakin raitoja on jo valmiina. Jos niistä tulee jotain saan aina kovemmat jätkät pannuihin sitten. Nyt olen pärjännyt omilla kyvyillä. Mutta en jaksa tosiaan laitella niitä itsensäihailunäytteitä.
En minä tarvitse kehuja enkä haukkujakaan oikeastaan. En saa niistä mitään . Kehujat ja muut nuolijat on epäluotettavaa pohjasakkaa. Vittuilijat on aina rehellisellä linjalla kuitenkin.
 
Kävi niin, että rumpuja soittamalla sain sormet ikään kuin vahingossa pelaamaan myös paremmin kitaran soittossakin. Sen takia se kitara on kuvioissa enemmänkin nyt. Mutta paluuta entiseen ei ole.
 
Enpä tiedä mitä musikaalisuus. Olen vaan käsittänyt, että se liittyy musikaaliseen lahjakkuuteen ja vertailin muuten vaan kokemuksiini, urheilu että musiikki puolelta. Vähän sen takia, kun näen itse niissä väkisinkin paljon yhtäläisyyksiä. Siitä nuo ehkä typerätkin jutut. Huomaan itsekin, että niissä on jotain mätää.

Mutta annan pikku haasteen tämän foorumin guruille ja kenelle vaan:
Katkaiskaapa sormenne ja antakaa sen jälkeen kitara ja rumpunäytteet. Hoitakaa sormet kuntoon.
Pidetään kilpailu, kuka soittaa parhaiten. Laitetaan videot youtubeen vaikka sitten ja ihaillaan porukalla omia taitoja.
 
Ihmemies-nimistys on ihan ok. Pidän sitä enemmän eräänlaisena kuntoutuksen mestarinäytteestä saatuna arvonimenä. Periaatteessa en minä halua leuhkia. Ei ole mitään leuhkimista oikeastaan. Mutta eipä ole toisaalta mitään aihetta nöyristelläkkään, jos tietää, että on kovajätkä tekemään duunia tai on aina ollut. Joitakin taitoja on vielä jäljellä ja ne palautuu pikkuhiljaa
Saatte ostaa kyllä mun demon tai levyn sitten, kun se on valmis ;)
 
Mutta periaatteessa haluaisin osallistu keskusteluun, vaikka en kuulu siis tuohon rumpaligurukategoriaan. Rummutus kiinnostaa kuitenkin.
Onko se joku vaatimus täällä, että pitää todistaa rumpalitaidot, ennen kuin voi keskustella yleisesti.

Mutta periaatteessa haluaisin osallistu keskusteluun
 
Olipahan melkoinen tilitys. Ta det lugnt.
 
M.net ei ole osakeyhtiö, eikä yksikään täällä kirjoittelevista "guruista", tai muistakaan näin omista oikeuksia täällä yhtään mihinkään. Jos on sanottavaa, niin pidä lakki päässä vain!
 
Olet varmasti joskus ollut jätkäporukalla saunomassa? Täällä tapahtuu useimmilla aivan samanlaista regressoitumista vähän väliä. Pojat on poikia, eikä siitä kannata siipeensä ottaa. Tottahan toki tällainen kollektiivinen henkinen taantuma aina välillä jurppii, mutta se nyt koskee koko elämänkirjoa, ei ainoastaan M.nettiä.
 
Yksi netissä kirjoittelun ongelmista on se, että teksti tuotetaan "sormiaivoilla", nopeasti näpytellen. On selvää, että silloin usein puhelin välissä hajoaa ja viestin lukija näkee viestissä jotain aivan muuta, kuin mitä sen kirjoittaja alunperin ajatteli. Pelkästään "minun mielestäni...luulen että..."- kommenttien puuttuminen viestien alusta saa ne usein näyttämään absoluuttisten totuuksien laukomiselta lukijan silmissä.
 
Toinen ongelma "uusilla tulokkailla" tahtoo olla se, että tämä pieni vakiporukka joka täällä eniten kirjoittelee, tuntee jo toisensa melko hyvin. Suunsoiton määrä vastaa n. 90% koko palstan sisällöstä ja sen suunsoiton taso on yleensä juurikin sitä saunaosastoa.
 
Miksiköhän minä kirjoitin tämän. Onkohan minusta tulossa humanisti.

Mulla olis ranne leikattu, lähinnä soittohommista johtuvista syistä. Voinko osallistua kun en viitsis sormia katkoo.
Musikailissuus= Ymmärtää kaikkea musiikin alalla tapahtuvaa ääntä ja äänen tuottamista, eikä kovasti koita laittaa asioita paremmuusjärjestykseen muuten kuin omasta mielestä. Suvaitsevainen, pystyy sanoon rehellisesti että toi on hyvin tehty, mutta minä en tykkää.

Mä en jaksa nähdä mitään pahaa siinä jos laittaa vaikka soittoansa youtubeen. Ymmärrän ihan hyvin ton itsensäihailupointin, mutta luulisi nyt että aikuinen ihminen tajuaa, että ihminenkin on vain ihminen...
 
Mä en ole musikaalisesti mitenkään hirveän lahjakas. Mulle tuottaa esim. aika paljon vaikeuksia erottaa onko ääni matalampi vai korkeampi ja laitan niitä esmes. nuotintaessa ihan äenpäin järjestykseen. Mutta mun mielestä tuokin on opeteltavissa oleva juttu. Jotkut sen osaavat luonnostaan ja jotkut joutuvat sen opettelemaan. Kyllä! mun mielestä monet asiat jotka laskisin itse musikaalisuuteen pystyy opettelemaan. No absoluuttista sävelkorvaa ei varmaankaan saa vaikka kuinka treenais (se on varmaankin ihan puhtaasti geeniperimällinen juttu), mutta sellaisen sävelkorvan kyllä jolla pärjää.
Itte ainakin huomaan että soittamisessa ehkä olennaisin juttu on se, että mitä pitemmän aikaa on soittanut sitä helpommaksi se käy. Tätä mä en edes laskisi ainakaan luontaisen musikaalisuuden piiriin, koska se ei ole mitään muuta kuin työn tulos.

Joo ei tässä ole tarkoitus henkilökohtaisuuksiin mennä vaikka välillä siltä näyttääkin. Mua vaan jotenkin epäilyttää nää tietyt käsitykset, joita viljellaan lahjakkuuteen liittyen. Mielenkiintoinen dokumentti tuli telkkarista, jossa tutkittiin, miksi tietystä osasta Afrikkaa tulevat juoksijat ovat niin hyviä. Ainoa syy mikä löytyi, oli alaraajojen kevyempi rakenne. Ja sitäkään tutkijat eivät pitäneet tieteellisesti pätevänä syynä. Oliskohan vaan niin että siellä juostaan paljon, ja halu päästä köyhistä oloista pois pistää harjoittelemaan kovaa?
Motivaatio tekee ihmeitä. Jos on lisäksi hedelmällinen kannustava ympäristö ja samanhenkisiä ihmisiä, joiden välillä on vuorovaikutusta, alkaa syntymään vaikka mitä.
Mut antaa kaikkien kukkien kukkia, makuasioistahan usein on myös kyse, varsinkin rakkaassa musiikissa.

Kailis! Saatatpa olla hyvinkin jäljillä. Eilen tuli just ohjelma, joka todisti, että siellä kevytnilkkaisten maassa treenataan ihan lapsesta saakka sitä juoksua.

Jos on lisäksi hedelmällinen kannustava ympäristö ja samanhenkisiä ihmisiä, joiden välillä on vuorovaikutusta, alkaa syntymään vaikka mitä.
 
M.Netistä sitä ei kuitenkaan löydy. Olen itse oppinut täältä ainakin sen, että ei kannata konkareille sanoa mitään vastaan, jos ei ole näyttänyt hyvää osaamistaan palstoilla. :)
 
Itse keskusteluun vastatakseni: Mielestäni kysymykseen ei pysty vastata (tietenkään) suoraan, ihan yksilökeskeinen asia. Samaa ovat toki muutkin sanoneet... Itsellä musikaalisuus kehittyi, kun aloitin pianollasoiton ala-asteella musiikkiopistossa. Rummut tulivat vasta yläasteella kuvioihin. On paljon helpompaa soittaa rumpuja, jos on aikasemmin soittanut jotain toista soitinta. Ei päde tietenkään kaikkiin soittimiin, mutta in general kuitenkin.

M.Netistä sitä ei kuitenkaan löydy. Olen itse oppinut täältä ainakin sen, että ei kannata konkareille sanoa mitään vastaan, jos ei ole näyttänyt hyvää osaamistaan palstoilla. :)
 
Itse keskusteluun vastatakseni: Mielestäni kysymykseen ei pysty vastata (tietenkään) suoraan, ihan yksilökeskeinen asia. Samaa ovat toki muutkin sanoneet... Itsellä musikaalisuus kehittyi, kun aloitin pianollasoiton ala-asteella musiikkiopistossa. Rummut tulivat vasta yläasteella kuvioihin. On paljon helpompaa soittaa rumpuja, jos on aikasemmin soittanut jotain toista soitinta. Ei päde tietenkään kaikkiin soittimiin, mutta in general kuitenkin.
 
No mut hei!!! Suurinta osaa mun tekemisistä ei ole edes mahdollista todentaa. Ja kaikki täällä sanomani on pa..aa. Jotkut tallenteet, varsinkin toivottavasti tulevat, puhuvat omaa, hämärää kieltään. Mut siis ekana; soittakaa edes jossain bändissä, koska rumpali ilman bändiä on kuin talo ilman emäntää???

Nyt kun tämä meni osittain minunkin takia ohi aiheen, niin selvennän hieman mitä tarkoitin. Olen itsekkin hämmästynyt omista tarinoistani joskus, kun ne lähtee loikkimaan ihmeellisiin selittelylinjoihin. Niihin pitää ja saa ottaa kantaa ronskisti.
 
Ensinnäkin itse pidän ronskista kielnkäytöstä. Myös reipasta pilkkaa kestän henkilöhohtaisesti. Se on joskus ihan mukavaakin.
Edellä yritin selventää aivan eriasiaa, mutta se lähti " sarjassamme omia säälittäviä tarinoita-linjalle."Sori. Samalla hieman itse sorruin pilkkaajan tielle.
Otan nyt uusiksi, mitä tarkoitin oikeastaan. Toivottavasti nyt lähtee paremmin.
 
Kiusaaminen ei ole minusta ollenkaan sitä, että se ensimmäinen sanoo hieman karskin mielipiteen.Tässä viittaan siihen, mitä Kailis sanoi aiemmin. Siinä vaiheessa asia on ainakin minulle vielä ok ja kailis on turhaan pahoillaan. Siinä vaiheessa keskustellaan oikeastaan vielä aiheestakin ja se on ihan normaalia. Mutta siihen perään kun alkaa tulemaan ikään kuin kuoro, joka komppaa ensimmäistä, niin siinä vaiheessa tuli ainakin minulle sellainen dejavu-tunne, ihan tuonne koulukiusaamisajoille. Olin jossain vaiheessa pienikokoinen. Kasvoin hieman ja opin antamaan takaisin. Jos ette ole huomannut, niin minä annan takaisin yleensä. Minulle saa myös antaa palautetta ja ronskisti. Joku muu ei jaksa antaa takaisin, kun aletaan kuorossa lyttäämään.
Jos nyt vaikka itse on muka innostunut aiheesta. Huomaa, että sivukaupalla alkaa tulemaan sellaisia kahden rivin pilkkoja itselle. Vähän silleen, kuin pienenä näytettiin kieltä nurkan takana ja juostiin karkuun...
Mutta tuleeko kenellekkään mieliyhtymiä viimeiseen kouluampuja tapaukseen?
Kaveri oli rumpali. Olisko osallistunut keskusteluun jossakin rumpupalstalla? Kyllästynyt vittuiluun. Kaveri huomaa, että kouluampujien ihannointipalstalla ei pilkata ketään. ( No ehkä vähän koko ihmiskuntaa, muttei ketään henkilökohtaisesti.) Siellä porukka enemmän kannustaa toisiaan. Pian on elämän asiat rumpujen sijasta paremmin hallinnassa, kun hommaa Walther P22:sen. Se on ratkaisu. Musikaalisuuden pohdinta jää.
 
Jotain tällaisia dejavuita mulle tulee tuollaisesta kuoropilkkaamisesta.
Itse olen eri sukupolvea varmaan suurimman osan kanssa täällä. Mun elämässä oli tietokonepelit sen verran raposia, että keksittiin itse kaikki pelit ja huvit. Se näkyy mun elämässä vieläkin. Viihdyn ulkoilmaharrasteissa, urheilu, moottoripyörät, koirat, kanootit, ... En jaksa edes luetella. Tylsää ei ole ja en haluaisi olla nykyajan nuori mistään hinnasta. Joillakin nykynuorilla ei ole kuin läskiä ja luuta, niin ei voi edes harrastaa mitään, muuta kuin tietokonetta,.. Jos yrittää, kroppa sanoo seis, kun lihaksia ei ole, eikä niitä ole koskaan ollutkaan. Se elämä on siellä tietokonemaailmassa. Myös pilkkaajat. Omat pilkkajat oli kadulla ja kouluissa. Oli helppo tirpasta takaisin ja se loppui siihen. Jollakin nykynuorella ei ole mahiksia netin kautta tirpasta. Jos ei ole sananansäilänlahjoja, vaihtuu keskustelufoorumi, muualle, missä kuuluu joukkoon, ....
 
Eli jos kertaan, niin minusta sellainen köörilahtaaminen ei ole ok, varsikin, jos siitä tulee se keskustelun punainenlanka. Yksittäinen pikku pilkka on enemmänkin piristystä.
Itse tunnen muusikkoja, kamppailulajienharrastajia, raksajätkiä,...
Rankkaan juttuun olen itse tottunut. Olen tottunut myös antamaan takaisin. Netti on paska laite, jos porukalla aletaan tölvimään. Tosiaan, kun olen eri sukupolvea varmaankin,niin en hallitse tätä. Epäilen, että kaikki nuoretkaan hallitsee sitä, miten puolustaudutaan lahtaajalauman nettihyökkäystä vastaan.
Se on tärkeä juttu, että osaa laittaa takaisin edes hieman Suosittelen. Se tuo itsevarmuutta. Eli anna takaisin samalla mitalla, jos voit. Tuo ei kuulu kymmeneen käskyyn. Se on raamatunvastaista, mutta omien kokemusten mukaan vähentää mielenterveyskulumenoja valtionbudjetissa oikein roimasti. Tietty pitää olla sen verran viisauttakin, että pikku pilkasta ottaa opiksikin. Varsinkin, jos huomaa, että tuohan tuli ihan aiheesta.
 
Pitkää juttua taas, mutta kun en osaa selittää lyhyemmin. Sori.

Nyt kun tämä meni osittain minunkin takia ohi aiheen, niin selvennän hieman mitä tarkoitin.
 
Selvästikin loukkaannuit "vitsailustamme", joten pahoitteluni siitä.
 
Edit. Mutta ihan oikeasti, otat aivan liian vakavasti tämän.

Rumpalin musikaalisuus alkaa kehittyä siinä silmän räpyksessä, kun Metallica pyörähtää levylautaselle.

Rumpalin musikaalisuus alkaa kehittyä silmän räpyksessä
 
Höh, luulin kyseessä olevan henkisen puolen asian. Missäs kohtaa tämä räpys muuten on silmässä?
 
:)