Rummut: soittaminen ›

Tää on vähä samaa osastoa kun se Åggelbymuusikon suusta tuleva: "Joo, pitää ottaa haltuun toi staili." Feeluu.
 
Niin, eihän musastailia oteta haltuun vain sanomalla tai edes treenaamalla. Tyyliä pitää kuunnella, rakastaa ja keikkailla.

koulutus, tekniikka ja hyvät kamat on erittäin hieno asia. mutta jotenkin herättää ihmetystä että tulee kovin samankuuloista ukkoo linjalta. mistä se johtuu että nuo vanhojen ukkojen soitot vaan kuulostaa niin komeelta ja siinä on sitä "jotain", siinäpä hyvä kymysys.
 
En toki tiedä kuinka laajaa tutkimusta olet "linjalta tulevien ukkojen" kohdalta tehnyt, mutta oletko ihan varma, ettet sekoita asiaa levytuottamisen nykytrendeihin, eli kuoliaaksi kvantisoimiseen, osista kokoamiseen ja looppaamiseen. Harvojen levyjen lopputuloksesta nykyään voi sanoa yhtään mitään siitä miten ne ovat soitettuja.
Vai käytkö aktiivisesti katsomassa nykybändien keikkoja, painottaen varsinkin ågeli-rumpalien tsekkailua. :) Sori, mutta kuullostaa vähän satunnaisotannalta, ainakin ilman tuon kummempia perusteluja, vaikka osittain allekirjoitankin tuon ågeli-muusikon statuksen.
 
Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin se on muuten ihan muut mediat ja tietty musatyyli mistä pursuaa toinen toisiltaan kuulostavia rumpaleita. Kuka arvaa? ;)

Liittyykö siihen tuplat??

Liittyykö siihen tuplat??

'Liittyä'-sanan käyttö on väheksyntää.

Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin se on muuten ihan muut mediat ja tietty musatyyli mistä pursuaa toinen toisiltaan kuulostavia rumpaleita. Kuka arvaa? ;)
 
Kyllä sä varmaan free-improvisaatiosta puhut.

Vähän tohon free alueeseen liittyen minä veikkaan ruotsinlaivarumpaleita.

En toki tiedä kuinka laajaa tutkimusta olet "linjalta tulevien ukkojen" kohdalta tehnyt, mutta oletko ihan varma, ettet sekoita asiaa levytuottamisen nykytrendeihin, eli kuoliaaksi kvantisoimiseen, osista kokoamiseen ja looppaamiseen. Harvojen levyjen lopputuloksesta nykyään voi sanoa yhtään mitään siitä miten ne ovat soitettuja.
Vai käytkö aktiivisesti katsomassa nykybändien keikkoja, painottaen varsinkin ågeli-rumpalien tsekkailua. :) Sori, mutta kuullostaa vähän satunnaisotannalta, ainakin ilman tuon kummempia perusteluja, vaikka osittain allekirjoitankin tuon ågeli-muusikon statuksen.
 
Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin se on muuten ihan muut mediat ja tietty musatyyli mistä pursuaa toinen toisiltaan kuulostavia rumpaleita. Kuka arvaa? ;)
 
nimenomaan livetilanteita tarkotin. ton levytuottamistouhun tietää kyllä uunompikin kaveri että se on melkosta copy-pastee nykyään..
 
kyllä se melko kapealla katseella tuli multa tuo linjaus, mutta kaikki mitä nyt oon sattunu näkemään niin on semmosta ogeli-statukseen viittaavaa. ei se nyt ehkä ole oikein yleistää kaikkien kohdalle mutta siltä vaan rupee tuntumaan. onhan niitä samaan tapaan veivaavia kouluja käymättömiäkin kavereita.

Vesa vai Remu?
 
Vesa oli se miekkonen jota tarkotin :D

onhan niitä samaan tapaan veivaavia kouluja käymättömiäkin kavereita.
 
Nyt puhutaan asiaa. Mitä PJK:n nykytilaan tulee, kylläpä siellä joka rumpuopettajalla makumieltymykset viettävät omaan suuntaansa. Niin kuin on sanottu, viimeistään 1990-alussa alkoi homma olemaan niin heterogeenistä, että kaanon murtui. Epäilempä että Upi Sorvalinkaan aikana ei ole muottiinprässäystä ollut, sillä käsittääkseni hän oli persoonallisuutta ja henkilökohtaisuutta arvostava pedagogi. Luonnollisesti kuitenkin jokaisella opettajalla on liuta harjoituksia, joilla harjoitellaan soiton eri osa-alueita. Mutta jos opettaja alkaa liikaa uskomaan omaan evankeliumiinsa ja pitämään sitä ainoana totuutena, niin sitten mättää ja paljon.

kyllä se melko kapealla katseella tuli multa tuo linjaus, mutta kaikki mitä nyt oon sattunu näkemään niin on semmosta ogeli-statukseen viittaavaa. ei se nyt ehkä ole oikein yleistää kaikkien kohdalle mutta siltä vaan rupee tuntumaan. onhan niitä samaan tapaan veivaavia kouluja käymättömiäkin kavereita.
 
Jes. Tän mä vaan halusin kuulla. Että kehtais itsekki vielä keikoille mennä. ;)
 
Edit: Mielenkiintoinen aihe, ja hyvä että puhutaan.

Tää on aika mielenkiintoista, kun tuossa tovi sitten keskusteltiin parin vanhan niin ikään musaopistokaverin kanssa ja jokainen kertoi olevansa soittajana ja muusikkona huomattavasti vapautuneempi kuin kouluaikana. Kai siellä on itsekkin jotain paineita ottanut tai jonkinlaista taakkaa kantanut siitä, miltä täytyy kuulostaa. Se, että olisiko koulu jättänyt jonkun ikuisen leiman omaan tekemiseen, tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta ajatukselta. Toisaalta ikinä en papereita ulos saanutkaan : )
 
Jännä fakta on myös se, että noin 3/4 tutuistani joilta olen kysynyt miltä tuntuu opiskella Stadialla(nyk.metropolia kai), vastaus on ollut, että vituttaa.

Jännä fakta on myös se, että noin 3/4 tutuistani joilta olen kysynyt miltä tuntuu opiskella Stadialla(nyk.metropolia kai), vastaus on ollut, että vituttaa.
 
Mä olen huomannut saman asian. Mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että se on ehkä enemmänkin vain "coolia" yms. sanoa niin. Ei ole kovin katu-uskottavaa liikaa diggailla tuolla luuhaamista. Jos tuolla oikeasti vituttais, niin olisi outoa, että ihmiset silti jatkaiivat opintojaan.
 
Kyllä itse olin iloinen kun pääsin tuolta pihalle, eikä sinne ole ollut ikävä takaisin (Paitsi Kepan tunneille), mutta voin sanoa suoraan ettei mua suuremmin vituttanut siellä olla. Asiaan saattoi vaikuttaa se että en ollut siellä mitenkään kakarana, vaan about 23-28 vuotiaana. Ei tullut otettua asioita ja ihmisiä enää ihan niin vakavasti.
 
Tai no, kyllä jotkut aamuteoria-tunnit oli aika persiistä... :)

Itsellä on vastaavia kokemuksia omista opinnoista, mutta olen tullut itseni kohdalla siihen tulokseen että se "opintojen aikainen ahdistus oman tekemisen suhteen" oli tavallaan asiaan jossain määrin kuuluvaa kasvukipua. Sitä että tajusi oman keskeneräisyytensä ja että se korostui kun joutui sen kanssa kasvokkain joka päivä.
 
Nykyäänkin jo opintojen jäätyä taakse saman keskeneräisyyden tajuaa, mutta se ei ahdista samalla lailla. Muusikkona kypsyminen ei ole pelkästään käsistä kiinni, enemmänkin juuri korvien välistä.
 
Tietyssä mielessä soittaminen ja soittamisen opiskelu on pidettävä erillään toisistaan, koulutuksen arvon huomaa todennäköisesti vasta jälkeenpäin, varsinkin kun kehitys ei tapahdu hetkessä vaan pienin askelin.
 
... kannoinpa oman korteni kekoon Zak Starkey -keskusteluun..

On lähteny vähän sivuteille tä keskustelu näköjään mutta mitäpä siitä...
Zakin erinomaisuuden mun mielestä hyvin siitä kun nykyään Oasiksen rummuissa on Robbie Williamsin vanha rumpali eikä vaan lähde soitto samalla tavalla. Tä on tietenkin makuasia, mut Zakin soitto jotenki kolahtaa vaan vitun lujaa.