Rummut: soittaminen ›

Jazzmies, mainitsit jossain aiemmassa djemben soittoa koskevassa keskustelussa, että sut oli pyydetty soittamaan muun ryhmän kanssa jonkun henkilön yllätyssynttäreille. Ei nämä synttärit mahtaneet olla Käpylässä? Mietin, että olisiko tämä loistokas kesäillan musiikkielämys, josta kerroin tuossa edellä, joko viime kesältä tai sitä edelliseltä ollut juuri kyseisten synttäreitten yllätysesitys?
 
Ei olleet samat pirskeet, eivät! Soitimme Rekolassa, Vantaalla.

Ei olleet samat pirskeet, eivät! Soitimme Rekolassa, Vantaalla.
 
Se olisikin ollut hauska sattuma.

Se olisikin ollut hauska sattuma.
 
No nyt tänään sitten kävin Käpylässä kellarissa Aleksin kanssa palaveroimassa viitisen tuntia. Ostin kalebassin puolikkaan, joten nyt jytäjää. Aleksi on äijä!

Ostimme Aleksilta viime syksynä Dun dunit... Päivääkään ei olla kaduttu! Hemmetin hyvät linkit sillä tuntuu olevan. Myy todella laadukkaita soittimia. Männä viikolla kuulin, että on taas uusi Djembelasti tullut...

Pointti oli siis:
 
a) ei se oo niin vakavaa
b) ja vaikka oliskin ni se meni jo
 
Mun mielestä tossa oli vielä seki pointti, että oman soiton kuuntelua olis syytä opetella myös. Sillä toden totta "se mitä aioin" -näkökulmasta "se mitä tuli" saattaa olla virhe, mutta "se miltä Kuulosti" -näkökulmasta "se mitä tuli" saattoi olla huomattavasti nerokkaampaa tai musikaalisempa tms. Näin omaa soittoa kuuntelmalla avoimiin mielin saattaa myös oppia omalta keholtaan asioita, jotka voivat olla luontevampia ja/tai musikaalisempia kun mitä mieli kaikessa "älykkyydessään" (lue: nokkeluudessan) tuottaa.

Mun mielestä tossa oli vielä seki pointti, että oman soiton kuuntelua olis syytä opetella myös. Sillä toden totta "se mitä aioin" -näkökulmasta "se mitä tuli" saattaa olla virhe, mutta "se miltä Kuulosti" -näkökulmasta "se mitä tuli" saattoi olla huomattavasti nerokkaampaa tai musikaalisempa tms. Näin omaa soittoa kuuntelmalla avoimiin mielin saattaa myös oppia omalta keholtaan asioita, jotka voivat olla luontevampia ja/tai musikaalisempia kun mitä mieli kaikessa "älykkyydessään" (lue: nokkeluudessan) tuottaa.
 
Entä "se, missä iskun piti olla" ja "se, missä isku oli"? Eli soiton perusrytmi: ei se, onko se innovatiivista vai ei, vai se, onko se ylipäänsä OIKEIN vai ei.

Entä "se, missä iskun piti olla" ja "se, missä isku oli"? Eli soiton perusrytmi: ei se, onko se innovatiivista vai ei, vai se, onko se ylipäänsä OIKEIN vai ei.
 
Eikai se "oikein" ole mikään aina ja ikuisesti sama asia? Jos siis keksii vaikka sit vahingossakin paremman?

Eikai se "oikein" ole mikään aina ja ikuisesti sama asia? Jos siis keksii vaikka sit vahingossakin paremman?
 
eikäkö se että ne iskut on kohdallaan. silleen, niinku oikein soitettu.
 
niinku Pum---päk---pum----päk, eikä pum-päk-------pum. kyänäätiiät.
 
nimim. harmaita hiuksia.

eikäkö se että ne iskut on kohdallaan. silleen, niinku oikein soitettu.
 
niinku Pum---päk---pum----päk, eikä pum-päk-------pum. kyänäätiiät.
 
nimim. harmaita hiuksia.
 
sääääh... vedät sinne nurkille, kääse hyvimmenee.

sääääh... vedät sinne nurkille, kääse hyvimmenee.
 
"kerralla, mielellään helvetin hyvin", sinua lainaten jonkin ajan takaa, puheen ollessa rumpuäänityksistä.

"kerralla, mielellään helvetin hyvin", sinua lainaten jonkin ajan takaa, puheen ollessa rumpuäänityksistä.
 
no niin just. toimiihan toi muihinki soittimiin tietty. paitsi jos pitää vetää sopivan paskasti ni silloin ei.

Hyvää huttua!
 
Usein kun puhutaan "hyvän" rumpalin ominaisuuksista, niin vähemmälle huomiolle jäävät juurikin nämä puolet. Joillakin rumpaleilla on luontaista "tuottajan korvaa" ja maalaisjärkeä sekä musikaalisuutta. Sitten on paljon niitä, joilla jää se ikuinen treenaaminen päälle. "Tarkempaa, nopeammin, voimakkaammin, parhaiten...". Soittamisesta tulee enemmän itselle tekemistä, kuin saman nuotin vetämistä.
 
Sellainen arkirealismin sävyttämän hurtin maalaisjärjen ja niiden omien makujen ja tyylien tyrkyttämisen sopiva symbioosi, sitä tahtoo löytyä useimmilta alan menestyneiltä ammattilaisilta. Tuhkimotarinoitakin toki on, mutta pirun vähän, varsinkin Suomessa.
 
Ja sitten tullaan taas siihen, että "mää verän vaan omaks iloks, tana..". Another story.

no niin just. toimiihan toi muihinki soittimiin tietty. paitsi jos pitää vetää sopivan paskasti ni silloin ei.
 
no se on eri juttu.
 
se on se mitä ei opi KOULUISTA.

Hyvää huttua!
 
Usein kun puhutaan "hyvän" rumpalin ominaisuuksista, niin vähemmälle huomiolle jäävät juurikin nämä puolet. Joillakin rumpaleilla on luontaista "tuottajan korvaa" ja maalaisjärkeä sekä musikaalisuutta. Sitten on paljon niitä, joilla jää se ikuinen treenaaminen päälle. "Tarkempaa, nopeammin, voimakkaammin, parhaiten...". Soittamisesta tulee enemmän itselle tekemistä, kuin saman nuotin vetämistä.
 
Sellainen arkirealismin sävyttämän hurtin maalaisjärjen ja niiden omien makujen ja tyylien tyrkyttämisen sopiva symbioosi, sitä tahtoo löytyä useimmilta alan menestyneiltä ammattilaisilta. Tuhkimotarinoitakin toki on, mutta pirun vähän, varsinkin Suomessa.
 
Ja sitten tullaan taas siihen, että "mää verän vaan omaks iloks, tana..". Another story.
 
Annoin plussan, hyvin sanottu.

Se hyvä puoli tän ketjun aloittamisessa on ollut, ettei itseäni kiinnosta enää tippaakaan pohdiskella soittamisen henkilökohtaisuutta. Asiaa ei tietenkään voi sanoa ihan noin yksioikoisesti, ettei se edes jollain tavalla olisi henkilökohtaista, koska annanhan minä parhaimpina hetkinä osan itseäni soittamaani musiikkiin.
 
Enää ei kuitenkaan jaksa tippaakaan kiinnostaa mahdollisen kuulijakunnan reaktiot, vaikken voi sanoa soittavani vain itselleni, mutten voi myöskään sanoa meneväni pihalle rummun kanssa esiintyäkseni naapureille tai kun menen puistoon, en mene sinne varsinaisesti esiintymään. Sehän on vain plussaa, jos joku jaksaa kiinnostua soitostani ja se kannustaa minua kehittymään soittajana.