Rummut: soittaminen ›

Ne asiat, jotka soivat ja ovat jatkuvasti läsnä rumpujensoitossa. Muutamia esimerkkejä:
 
1) Rudimentit ja kapulatekniikan perusteet, esim.
2) Afroamerikkalaisen musiikin keskeiset settitekniikat jazzista tähän päivään omasta kiinnostuksesta riipuen
3) Kehittynyt koordinaatio/independence/ostinaatioiden hallinnassa
4) Hyvä time, joka ilmenee kykynä soittaa "klikin" kanssa ja ilman sitä
5) Dynamiikka pp-ff kaikessa mitä osaa
6) "Groovehakuisuus", eli rumpali löytää soitettavansa muiden soittajien kanssa, ns. oma raita
7) Nuotinlukutaito
8) Erilaisten musiikillisten muotojen hallinta, kuten 12-tahdin blues, call-and-response
9) Taito virittää soittimensa
10) Tärkein: se oma juttu!
 
Tiukkaa asiaa! Itselleni kuitenkin tulee aina vähän näppylöitä tällaisesta "rumpali kertoo rumpalille mikä on hyvä rumpali..." touhusta. Toisaalta näillä kaavoilla myöskin suurennellaan helposti rumpujen merkitystä. Nehän ovat kuitenkin selkeästi vähemmän tärkeä osa kokonaisuutta, kuin mitä 80% tähänkin threadiin vastanneista ajattelee (minä mukaan lukien..). Luulemma. Joskus jätkien kanssa porukalla yritettiin nysvätä tällaista "kymmenen käskyä"-listaa, suunnilleen seuraavanlaisin tuloksin;
 
1. Soita vain se mitä kuulet
2. Soita tarkoituksellisesti
3. Luo ilmaa ja avoimia tiloja
4. Kuuntele kokonaisuutta, tuo oma panoksesi bändin soundiin
5. Älä soita mekaanisesti ja pelkästään tappiin asti harjoiteltuja fraaseja
6. Tee valinnat sen mukaan mistä pidät
7. Käytä kontrasteja ja balansseja eri elementeissä
8. Soita siten että muut kuulostavat hyvältä
9. Löydä oman instrumenttisi funktio
10. Soita rennosti
 
Sama lista toimii sitten ihan kaikille muillekin instrumenteille.

Mielestäni on tärkeä ymmärtää tämä, että rudimentit eivät ole musiikkia ja, että musiikki on musiikkia ilman rudimenttejakin.
 
Jeps. Totta tuokin. Rumpuja pystyy soittamaan ja musiikista nauttimaan vaikkei mistään mitään tietäiskään ja näinhän se pitää ollakkin! Jos on hyvässä bändissä pystyy myös menestymään, mutta jos haluaa olla musiikin monipuolinen ammattilainen on syytä lähteä tyvestä puuhun..
 
Vielä yks lisäys
 
11. Pyöritä kapuloita:D

Päivää vaan. Sori vieraisiin pöytiin keekoilu, mut pari pakollista kommenttia :)
 
Listan numero 10 voisi olla yksinään ainoana listalla, loput on täysin sen alisteisia asioita joita joko tarvitsee tai sitten ei.
 
Kuten sanottua, ns. ammattireiskan pitää klaarata "kaikki" suht okei, mutta valitettavan usein se johtaa siihen että sitä omaa juttua ei enää löydykään, ainakaan ulkopuolisen kuulijan mielestä. Toisessa ääripäässä taas on ne rumpalit jotka vaan skulaa ja sitä kautta oppii mitä oppii, jos oppii. Musikaalisuus ja kokonaisuuden ymmärtäminen lienee molemmissa tapauksissa aika olennaista.
 
Jotkut kelaa kuulemma musaakin matikkapohjalta, mikä on jotenki ihan vitun liian insinöörihommaa. Ei saatana.
 
Oma kultainen keskitie on näköjään ollut se, että aina kun pää menee raajojen ja käsien edelle pitää vähän harjoitella. Syitä tähän on seuraavat:
 
1) 99% biiseihin parhaiten toimivista jutuista on rumpalinäkökulmasta ihan liian helppoja ja yksinkertaisia
 
2) musa kokonaisuutena on kiinnostavampaa kun yksi soitin. Uskon että monen soittimen jonkunlainen soittotaito palvelee kokonaisuutta paremmin kuin yhden nerokas hallinta. Kyse siis musasta, ei kilpasoitannasta.
 
3) mulla on parempaakin tekemistä kun rummunsoiton treenaaminen :)
 
4) olen laiska
 
Summa summarum: Miks ei-rumpaleiden rummunsoitto kuulostaa aina helvetin paljon paremmalta kun oikeiden? Koska ne kelaa musaa eikä jotain kolinan nyansseja.

Summa summarum: Miks ei-rumpaleiden rummunsoitto kuulostaa aina helvetin paljon paremmalta kun oikeiden? Koska ne kelaa musaa eikä jotain kolinan nyansseja.
 
ote houseofdrumming.comista (kyllä!)
 
"Top 5 -The Early Years-: (10 to 15 years old)
1) Neil Peart
2) John Bonham
3) Stewart Copeland
4) Ringo Starr
5) Mitch Mitchell
 
Top 5 -For The Last 10 Years-:
1) Vinnie Colaiuta
2) Dennis Chambers
3) Dave Weckl
4) Steve Smith
5) Gary Novak"
 
´nuff said.

1) 99% biiseihin parhaiten toimivista jutuista on rumpalinäkökulmasta ihan liian helppoja ja yksinkertaisia
 
Tämähän se on yksi niistä yleisistä "ongelmista", otetaanpa esimerkiksi vähän "arkirealismia" (joku saattaisi kutsua tätä inhorealismiksikin...);
 
http://muusikoiden.net/wanted/nayta.php?id=29779

No miusta niitä rudimentteja kannattaa osata vaan siks että osaa sitten käyttää kapuloita. Saundi ja tarkkuus paranee kyllä. Sen tärkeyttä ei toki pidä väheksyä. Se on melkeen yhtä tärkeetä ku hyvä meininki.

Kaikista tärkein käsky on rumpukapuloiden pyörittely sormilla soiton aikana. Tässä tulisi pyrkiä siihen että vetää tuplilla sarjatulta ja samalla pyörittää molemmin käsin kapuloita ja lopuksi heittä toisen ilmaan ja parin pyörähdyksen jälkeen ottaa kopin ja lyö chinapeltiin. Jos ei tätä osaa niin ei osaa mitään. Koko rumpujensoitto perustuu kapuloiden pyöritykselle, sanokaa mun sanoneen.
 
Meikä vetää bändissä vaan naama tiukkana ja muna löysänä peruskomppeja ja fillitkin on mahdollisimman simppeleitä, ne vaan kuulostaa parhaalta. Omalla ajallani sitten kikkailen muna kaakossa ja naama vitussa.

Vielä yks lisäys
11. Pyöritä kapuloita:D
 
Moi idolini,
 
Mä osaan feikkipyörityksen tosi vakuuttavasti!

Summa summarum: Miks ei-rumpaleiden rummunsoitto kuulostaa aina helvetin paljon paremmalta kun oikeiden? Koska ne kelaa musaa eikä jotain kolinan nyansseja.
 
Tämä jos joku riippuu kontekstista. Totta vie esimerkiksi Irinan Vahva-levyllä Jaan Wessman soittaa melko rouheasti, mutta en haluaisi kuulla treenaamattoman rumpalin soittavan up-tempo-jazzia. Molemmat ovat luokiteltavissa kuitenkin musiikiksi, vaikka nille ei antaisikaan yhtä paljoa arvoa.
 
Ja tietysti se on soittajan oma "ongelma", jos ei halua treenata sivusoitinta, tai edes pääsoitinta. Rockiin kuuluu tietty roso, mutta rock on vain yksi musiikeista. Eri musiikkikulttuureissa ja musiikeissa on erilaiset arvot, joissakin on erityisen tärkeätä tai täysin välttämätöntä soittimen ja tradition hallinta, kuten intialaisessa taidemusiikissa.
 
Ja mitä tulee "omaan juttuun" ja sen kadottamiseen. Populaarikulttuurissa arvostetaan omaperäisyyttä, massasta erottavuutta ja tietylaista neitseellisyyttä yli kaiken, missä musiikin tekijä luulee itsekin keksivänsä musiikin. Itseasiassa kaikki musiikissa käytettävät elementit ovat opittuja, kuten duuri/molliharmonia, tietynlainen komppimaailma, säkeistö-kertosäemuoto ym. Vaikka kuuntelee The Shaggsin Philosophy of the Worldia, huomaa heidän soittavan kaikkea muuta kuin neitseellistä ja itsekeksittyä materiaalia. Paljon tuttuja komppeja, duuri/mollosointuja ja modaalisia melodioita. Eli aito itseilmaisu on jälleen puhdas utopia, vaikka yhtyeellä kuulostaakin olevan melko vahva "oma juttu".
 
Siis kaikki musiikki tapahtuu kulttuurisessa kontekstissa, mutta rumpujensoiton kontekstiin kuuluu paljon muutakin kuin meidän "oma" musiikkikulttuuri. Soittamisella ja soittimella on traditionsa, johon tutustumalla voi tarvittaessa tarkoituksella "kadottaa sen omimman jutun", mikä ilmenee harjoittelumotivaationa, uuden oppimisena ja osaamisen laajentumisena. Siitä seurauksena "oma juttu" on päivitetty, samalla muiden luullessa oman jutun kadonneen.

Miks ei-rumpaleiden rummunsoitto kuulostaa aina helvetin paljon paremmalta kun oikeiden? Tämä on vahvaa bullshittiä. Todennäköisesti sellaisen jampan mielipide, joka ei itse osaa kunnolla soittaa mitään soitinta, eikä ymmärrä soittimien tai soittamisen päälle hevon munkkia. Kuuntelu tosin sujuu mallikkasti...

duuri/mollosointuja
 
nauroin.
 
totta puhut. on musatyylejä, joita varten täytyy pistää takapuolta penkkiin jo ennen lavalle menoa. mutta on musiikintyylejä, joissa (mm. allekirjoittanut tunnustaa toimineensä väärin tietyissä yhteyksissä) pitää vaan antaa mennä, eikä "tarkastella tilannetta ja itseään ulkopuolelta" missään nimessä.
 
Tämä on vahvaa bullshittiä. Stevie Wonder, anyone?

Tämä on vahvaa bullshittiä
 
Pitkälti joo, mutta se perimmäinen ajatus tuon takana pitää mielestäni vähän paikkansa, mitä tulee nimenomaan rock-rummutukseen. Voi sitä rock-keikkojen määrää joilla olen tuskastuneena seurannut "taimi ei saa kusta...onkohan mun ranteen liikerata nyt samanlainen kuin Weckelillä...nyt ei soiteta liikaa, eikä varsinkaan kiilata..."-rumpaleita (rumpukoneita). Minä kun tykkään sellaisesta rokista, joka lemuaa hieltä ja ahdistukselta ja jossa se adrenaliini-kickki ajetaan aavistuksen reunan yli.
 
Jos täällä M.netin rumpalipalstalla käytyjen keskustelujen ja "analyysien" perusteella rakennettaisiin sellainen jonkinlainen "ihannekuva" rumpalista, niin esim. Twist Twist:hän olisi ihan täysi surkimus. Eihän se ole oikeasti mikään tekniikkahirmu tai filosofi. Mutta auta armias kun se polkaisee Gyntin keikan käyntiin! Jos siihen kohtaan vielä sattuu itselle juuri se sopiva nousuhumala, niin sitten puhutaan jo kahdeksikon arvoisen panon vertaisesta olotilasta...
 
Jos Nykänen tai Kuoppamäki komentaisivat Gynttiä, niin luulenpa että poistuisin pettyneenä salista melko pian. Kaikelle on paikkansa. Rock/Metal on työläisluokan ahdistuksesta ja vit*t*ksesta kumpuavaa musiikkia, muu on niin valitettavan usein sitä Totoa. Ei niin ettenkö Totostakin diggaisi, mutta sillä ei ole paljonkaan tekemistä rokin kanssa. Rock tulee sisältä päin.
 
Rokkarin avautuminen... :-)
 
Lainataan loppuun yhden hyvän ystäväni ja kokeneen rokkilaulajan sanoja "vi*tu mua vi**ttaa soittaa sellaisten rumpaleiden kanssa joista pitää arvailla mitä ne soittaa... Löytyisköhän sille Wecklille joku ihan oma autio saarensa, missä se vois taputella ja lääppiä niitä rumpujansa...jne.".

Jos Nykänen tai Kuoppamäki komentaisivat Gynttiä, niin luulenpa että poistuisin pettyneenä salista melko pian. Aika lailla hakusessa on nyt sulla. Nykänen on aivan hemmetin kova luu ja soittaa raskaalla kädellä rokit kuin rokit. Kuoppis on kunnolla rokkaava jäbä hänkin.
 
Twist Twist on hyvä rumpali selvinpäin, mutta tällaista keikkaa en ole onnistunut vuoden -86 jälkeen näkemään. Silläkin on merkitystä kuuntelunautinnon kanssa. Lähinnä säälitti katsoa humalaisen kolistelua. Ikävä tuli 80-luvun puolivälin Teijoa.

Tämä on vahvaa bullshittiä. Todennäköisesti sellaisen jampan mielipide, joka ei itse osaa kunnolla soittaa mitään soitinta, eikä ymmärrä soittimien tai soittamisen päälle hevon munkkia. Kuuntelu tosin sujuu mallikkasti...
 
Hoho! Pahoittelut!
 
Kerro vielä mitä soitinta haluaisit et soittaisin paremmin, ja jos mahdollista niin neuvo miten... sulta ku tuntuu lähtevän, ainakin juttujen perusteella.

Aika lailla hakusessa on nyt sulla. Nykänen on aivan hemmetin kova luu ja soittaa raskaalla kädellä rokit kuin rokit. Kuoppis on kunnolla rokkaava jäbä hänkin.
 
Twist Twist on hyvä rumpali selvinpäin, mutta tällaista keikkaa en ole onnistunut vuoden -86 jälkeen näkemään. Silläkin on merkitystä kuuntelunautinnon kanssa. Lähinnä säälitti katsoa humalaisen kolistelua. Ikävä tuli 80-luvun puolivälin Teijoa.
 
Pöh... Ei kai kukaan Teijosta puhuessaan muusta puhukaan kuin niistä 80-luvun kamoista (vaikka Tavastian keikka vuonna 98 tai 99 olikin kyllä täyttä rautaa). Anssilta hävisi hien haju/vi**tus soitosta siinä täysi-ikäistymisen tienoilla ja Samilla vähän myöhemmin. Ei siinä ole mitään sen kummempaa haeskelemista. Vai onko niin että sinäkin olet jo antanut koko käden, osaatko vielä kuunnella musaa ei-rumpalina?
 
Älä tartu nimiin, pointtina oli vähän omasta vinkkelistä avata tuota Roberton ajatusta.
 
Tässä liuuttiin taas tähän "rumpali kertoo rumpalille mikä on hyvä rumpali..." höpötykseen, joka ei johda koskaan a) yhtään b) minnekään c) sinnekään. Me itse rumpalit kun olemme kuitenkin vain häviävän pieni marginaali ja ihan omissa sfääreissämme näissä hommissa. Teppo Tervamunaa ei taas yksinkertaisesti kiinnosta että kuka vetää komeimmat paradiddlet.

sulta ku tuntuu lähtevän, ainakin juttujen perusteella Ja sulta ei, mikäli näkemyksesi rummunsoitosta edustaa myspacesivujesi rumpalointia (kenen lieneekään soittamat?). http://www.myspace.com/nuorirobert , ja kaksi viimeistä...
 
Anssilta hävisi hien haju/vi**tus soitosta siinä täysi-ikäistymisen tienoilla ja Samilla vähän myöhemmin. Ai jaa, jos ei soittaessa vituta ja hiki ei haise, niin silloin ei toimi? Minun mielestä Samin soitosta VonHertzen Brothersin levyllä kuulosta melkoisen intensiiviseltä ja Nykänen soittaa samalla tutulla ilmeellä ja intensiteetillä edelleenkin.

Tämä jos joku riippuu kontekstista. Totta vie esimerkiksi Irinan -levyllä Jaan Wessman soittaa melko rouheasti, mutta en haluaisi kuulla treenaamattoman rumpalin soittavan up-tempo-jazzia. Molemmat ovat luokiteltavissa kuitenkin musiikiksi, vaikka nille ei antaisikaan yhtä paljoa arvoa.
 
Hmm... mun mielestä esim. Beefheart on aika siistiä jazzia, ei ehkä mitään up-tempo-kamaa, mut eipä myöskään mitään pystyynkuollutta trad.kaman apinointia. Samaan kategoriaan menis Mingukset, Coltranet ja muut, mutta viime vuosikymmeninä on uutisrintamalla ymmärtääkseni ollut aika paljon hiljaisempaa? GRP-tuotanto ehkä tuskaisimpana esimerkkinä.
 
Ja tietysti se on soittajan oma "ongelma", jos ei halua treenata sivusoitinta, tai edes pääsoitinta. Rockiin kuuluu tietty roso, mutta rock on vain yksi musiikeista. Eri musiikkikulttuureissa ja musiikeissa on erilaiset arvot, joissakin on erityisen tärkeätä tai täysin välttämätöntä soittimen ja tradition hallinta, kuten intialaisessa taidemusiikissa.
 
Kerro lisää. Intialainen taide- ja klasarimusa ei eroa länsimaisesta juurikaan siinä, että molemmissa asioita on tehty satoja vuosia juuri niin kuin niitä kuuluu tehdä, lopputuloksena, noh, aika kypsää settiä jossa ihailun kohteena on taas kerran ne jotka parhaiten apinoi jotain standardeja. Hauskaa muuten täällä rock-lokerossa, kiitos suuntamerkeistä.
 
Ja mitä tulee "omaan juttuun" ja sen kadottamiseen. Populaarikulttuurissa arvostetaan omaperäisyyttä, massasta erottavuutta ja tietylaista neitseellisyyttä yli kaiken, missä musiikin tekijä luulee itsekin keksivänsä musiikin.
 
Miten olet päässyt siihen käsitykseen että populaarimusiikin tekijä luulee aina keksivänsä kaiken tekemänsä? Popmusiikki jos joku on täynnä kierrätystä, lopputuloksena joskus jopa ihan mahtavaa uutta vanhaa.
 
Itseasiassa kaikki musiikissa käytettävät elementit ovat opittuja, kuten duuri/molliharmonia, tietynlainen komppimaailma, säkeistö-kertosäemuoto ym. Vaikka kuuntelee The Shaggsin , huomaa heidän soittavan kaikkea muuta kuin neitseellistä ja itsekeksittyä materiaalia. Paljon tuttuja komppeja, duuri/mollosointuja ja modaalisia melodioita. Eli aito itseilmaisu on jälleen puhdas utopia, vaikka yhtyeellä kuulostaakin olevan melko vahva "oma juttu".
 
No niin on.
 
Siis kaikki musiikki tapahtuu kulttuurisessa kontekstissa, mutta rumpujensoiton kontekstiin kuuluu paljon muutakin kuin meidän "oma" musiikkikulttuuri. Soittamisella ja soittimella on traditionsa, johon tutustumalla voi tarvittaessa tarkoituksella "kadottaa sen omimman jutun", mikä ilmenee harjoittelumotivaationa, uuden oppimisena ja osaamisen laajentumisena. Siitä seurauksena "oma juttu" on päivitetty, samalla muiden luullessa oman jutun kadonneen.
 
Mun mielestä kuvailet tossa tilanteen jossa se oma juttu on vielä kateissa. Jossain ton tunnelin päässä se voi löytyä uudelleen, jos sinne pääsee.

Ja sulta ei, mikäli näkemyksesi rummunsoitosta edustaa myspacesivujesi rumpalointia (kenen lieneekään soittamat?).
 
Hahah! Hyvä kela! Uuteen nousuun!
 
edit: niitä treenivinkkejä eri soittimien hallintaan jäin vielä snadisti kaipaamaan

edit: niitä treenivinkkejä eri soittimien hallintaan jäin vielä snadisti kaipaamaan Ymmärsin, että soittimen halinta ja treenaaminen syö mielestäsi musikaalisuuden, joten et sinä mitään vinkkejä kaipaa. Kuka soitti linkkien rummut? Tähän jäin kaipaamaan vastausta...

Ja sulta ei, mikäli näkemyksesi rummunsoitosta edustaa myspacesivujesi rumpalointia (kenen lieneekään soittamat?). http://www.myspace.com/nuorirobert , ja kaksi viimeistä...
 
Ai jaa, jos ei soittaessa vituta ja hiki ei haise, niin silloin ei toimi? Minun mielestä Samin soitosta VonHertzen Brothersin levyllä kuulosta melkoisen intensiiviseltä ja Nykänen soittaa samalla tutulla ilmeellä ja intensiteetillä edelleenkin.
 
Talking about "talk to the hand"-attitude...
 
Mä taivuin jo ruotuun. Naiivia ja muille kovin kiusallista tällainen omien mielipiteiden tyrkyttäminen. Vieläpä julkisella nettisivulla!