Rummut: soittaminen ›

Cimble: En usko, että viittasit vaikkapa minuun
 
Nyt Cimble, ryhdistäydy! Vaikka viittaisinkin, niin saappaat jalassa hautaan asti, eiks yeah. En viitannut :)

jazzmies: Nyt Cimble, ryhdistäydy! Vaikka viittaisinkin, niin saappaat jalassa hautaan asti, eiks yeah. En viitannut :)
 
Tä, tarkoitatko että pitäisi taistella sinun kans? Ehei, päästän mieluummin irti ja ilman saappaitakin on mukavampaa. :)

PsychedelicWarlord: Ihan samasta asiasta on kyse.Jos osaa kitaristeista pidetään "taiteilijoina" niin melkoinen rajanveto on edessä.Ja auttamattoman subjektiivinen sellainen.
 
Loiria ja Tapani Kansaa kutsutaan ja pidetään usein molempia taiteilijoina. Mielestäni toinen on kuitenkin taiteilija, toinen pelkkä laulaja. Katos mielipiteiden ilmaisu voi olla myös hyväksyttävä rajanveto. Ei tietenkään ole absoluuttisia rajoja.
 
Olet kyllä aivan metsässä.Vaikuttaa siltä ettet voi myöntää olleesi metsässä koko jutussa
 
Daiga daiga duu, huhuu? Valitettavasti en ole aivan metsässä. En ole tosin oikeassakaan.
 
Tässä näemme ja kuulemme siis vaikeaa taidemusiikkia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=NsC7oEjCHAM
 
Sinä voit pyöritellä noita asioita aina itseesi päin. Ihan sama kun minä laittaisin näin, jos se palvelisi vain minun itsekkäitä etujani:
 
Loiri on maamme hauskimpia ja tunnetuimpia koomikoita. Tässä kuulemme siis todella hersyvää huumoria:
http://www.youtube.com/watch?v=qjhWniXLfvE&feature=related

PsychedelicWarlord: Älä nyt katkeroidu. Ei yksi moka maailmaa kaada.
 
No niin, katkeroitumiskorttihan se sieltä lyötiin... Sellaisen aiheeton käyttäminen on katkeruutta itse.
 
Nöyryyttä kehiin ja opiskelemaan.
 
Mitähän ihmettä pitäis opiskella..? Ja sinä et ole oikeantuntuinen nettipersoona puhumaan nöyryydestä. Sen verran minä voin toki nöyrtyä, että myönnän Vain nimittämisen taidekitaroinnin pioneeriksi olleen virhe, koska
 
A) Ennen Vaitakin on ollut vaikeamman ja taiteellisemmaksi miellettävän, teknisen ja kaupallisuudesta välittämättömän kitaramusiikin tekijöitä.
 
B) Aina löytyy joku äkkiväärä henkilö, joka ei yhtään tykkää Vain mieltämisestä enemmän taiteellisemmankin musiikin tekijäksi, kuin vaikka joku simppelimmän rock- tai heavymusiikin bändikitaristi. Silläkin uhalla, vaikka tällaiset "perusbändikitaristit" olisivat tyylinsä ehdottomia uranuurtajia, mestareita ja persoonallisia bändin musiikillisia liidereitä.
 
Pikkasen olis tossa luetun ymmmärtämisessä mielestäni ehkä hiomista ,mutta tsemppiä sulle siihenkin!
 
Meidän kesken pitäisi järjestää asiantuntijavalvonnan alla oleva koe luetun ja kirjoitetun ymmärtämisestä, niin saataisiin ratkaistua, oletko oikeassa.
 
Varsinkin jos huomaa ettei asia ole ihan handussa.
 
Ei ole kitara-asiat handussa mulla. Mutta sinäkö olet automaattisesti oikeassa, jos et tykkää Vain mieltämisestä taiteellisemmaksi kitaristiksi? Ei kun ai niin, sehän oli kaikki kitaransoitto taidetta. Unohdin tämän, koska ei ole asiat handussa ja olen luokitteleva ja ahdasmielinen ummikko. Sovitaan, etten tiedä mitään 1900-luvun lopumman puolen kitaristeista, niin saat sinäkin uppiniskainen mestari rauhan.
 
Anteeksi kun loukkasin nostamalla Vaita esiin ja huomautin sinulle Vain olevan taiteellisempi kitaristi, kuin moni muu. Ja että sillä, mitä tarkoitin Vain taiteellisuudella, ei ole paljoakaan tekemistä esim. mainitsemasi Claptonin ja Iommin kanssa. Täysin hyvällä syyllä voidaan tässä kohtaa vetää raja taidemusiikille, jos puhutaan Vain soololevyistä verrattuna Claptonin perusbluesrockiin ja Iommin heavyhommiin. Ihan ilman sen kummempia subjektiivisuuksia. Ja turha yrittää vedota tähän millään Vain väliaikaisella vaikuttamisella esmeks Whitesnaken riveissä.
 
Ja tiedän kyllä, että Vai on poikanen verrattuina moniin sähkökitaroinnin tärkeimpiin setiin, eikä Vain rooli ole merkittävä siinä mielessä. Mutta sillä on kuitenkin se oma tyyli ja tietyllä tavalla riippumaton ilmaisutapa, vaikka pohjimmaiset vaikutteensa olisi imenytkin näiltä tärkeimmiltä sediltä. Mutta soololevyillään Vai todella vähät välittää kliseistä. Tosin mulla on itselläni ehkä pari levyä, mut en jaksa kuunnella niitä... ;)
 
markkuliini: Eihän 'pioneeri' tarkoita muuta kuin uranuurtajaa. Mun mielestä Vaita voi hyvinkin kutsua yhdeksi "tuollaisen kitarataiteen pioneeriksi". :) Ei sillä musalla hirveästi ole tekemistä klassisen heavymetallin kanssa, mutta mun kirjoissa Vai on ollut post-Zappa-ajan tilutus-monsteri-kitaroinnin etulinjassa. :D Enkä puhu laadusta siis vaan ajoituksesta.
Musta se musa on kyllä aika yök, joskin Sex & Religion levylä joitakin hyviä poppiskappaleita.
 
Jos pioneeriksi tiluleeraaminen vaatii, että musiikista tulee valtavan suosittua tai edes tyylikästä, niin sitten asia on toki eri. :)
 
Täältä helevetin tanakkaa peruskomppausta... :)

Cimble: Loiria ja Tapani Kansaa kutsutaan ja pidetään usein molempia taiteilijoina. Mielestäni toinen on kuitenkin taiteilija, toinen pelkkä laulaja. Katos mielipiteiden ilmaisu voi olla myös hyväksyttävä rajanveto. Ei tietenkään ole absoluuttisia rajoja.
 
Vertaus ontuu.Veskua kutsutaan taiteilijaksi usein myös siksi ,että mies on näyttelijä,laulaja,huilisti ja ties mitä.Helpompi kutsua vaan taiteilijaksi.
 
Steve Vai ei käsittääkseni ole koomikko,näyttelijä vaan kitaristi.No olihan se Crossroadsissa.
 
Tollanen määrittely ,että kun joku tekee sulle "vaikeaa" musaa on "taiteilija" tuppaa kyllä pikkasen huvittamaan :-)
 
Daiga daiga duu, huhuu? Valitettavasti en ole aivan metsässä. En ole tosin oikeassakaan.
 
Olet todellakin metsässä.Hommaa kompassi tai GPS:ään uudet patterit.

PsychedelicWarlord: Tollanen määrittely ,että kun joku tekee sulle "vaikeaa" musaa on "taiteilija" tuppaa kyllä pikkasen huvittamaan :-)
 

 
Olet todellakin metsässä.Hommaa kompassi tai GPS:ään uudet patterit.
 
Kun tyyli on näin provosoivaa, niin kyllä vastaväittäjiä riittää. Oli heillä hajukaan kyseisestä aiheesta tai ei. Paskanjauhanta jatkukoon. Anteeksi häiriö.

Cimble:Sen verran minä voin toki nöyrtyä, että myönnän Vain nimittämisen taidekitaroinnin pioneeriksi olleen virhe
 
Hienoa.Lopeta siis jankkaaminen ja ota nöyrempi asenne.
 
Aina löytyy joku äkkiväärä henkilö, joka ei yhtään tykkää Vain mieltämisestä enemmän taiteellisemmankin musiikin tekijäksi, kuin vaikka joku simppelimmän rock- tai heavymusiikin bändikitaristi. Silläkin uhalla, vaikka tällaiset "perusbändikitaristit" olisivat tyylinsä ehdottomia uranuurtajia, mestareita ja persoonallisia bändin musiikillisia liidereitä.
 
Ei kun sulla puuttuu tietoa - siitä tässä on kyse: Vai on soittanut mm.Alcatrazzissa,DLR:ssä,Whitesnakessa jne.Siis ihan heavy- ja hard rock-bändeissä.Sun taustatiedoissa on niin pahoja puutteita ,että johtopäätöksesi ovat pakostakin ns.hassuhkoja.
 
Nyt sä tietysti heität taas sellasen "kyllä-mä-tiesin" -jutun tähän?
 
Eikä Vain Passion&Warfare edes kauheasti eroa muista aikansa kitarasankareiden soololevyistä noin tyyliltään ja rakenteeltaan.Mutta väitän ,että sä et edes ole kuullut noiden muiden levyjä (Vinnie Moore,Tony McAlpine jne.).
 
Ei ole kitara-asiat handussa mulla. Mutta sinäkö olet automaattisesti oikeassa, jos et tykkää Vain mieltämisestä taiteellisemmaksi kitaristiksi?
 
Mikä ihme siitä tekee sen "taiteellisemman" kitaristin? Kerro meille.Ihan omin sanoin.
 
koska ei ole asiat handussa ja olen luokitteleva ja ahdasmielinen ummikko.
 
Et ole ahdasmielinen.Sä vaan kuvittelet tietäväs enemmän kuin loppupeleissä tiedät.Sitten kun jäät kiinni niin alat piikitellä ja valittaa.
 
Ja että sillä, mitä tarkoitin Vain taiteellisuudella, ei ole paljoakaan tekemistä esim. mainitsemasi Claptonin ja Iommin kanssa.
 
Mitäs se Vain taiteellisuus oikein on? Se jäi varmaan aika monelle auki.
 
Täysin hyvällä syyllä voidaan tässä kohtaa vetää raja taidemusiikille, jos puhutaan Vain soololevyistä verrattuna Claptonin perusbluesrockiin ja Iommin heavyhommiin. Ihan ilman sen kummempia subjektiivisuuksia. Ja turha yrittää vedota tähän millään Vain väliaikaisella vaikuttamisella esmeks Whitesnaken riveissä.
 
Ja DLR:n...ja Alcatrazzin..Toki vain soololevyn musa on erilaista kuin Iommin tai Claptonin ,mutta mikä siitä tekee taiteellisempaa?
 
Clapton on tehnyt muuten paljon muutakin kuin perusbluesrockia ja Sabbathin levyiltäkin löytyy jopa lähes silkkaa jazzia ,mutta ethän sä niitä(kään) ole kuullut.
 
Ja tiedän kyllä, että Vai on poikanen verrattuina moniin sähkökitaroinnin tärkeimpiin setiin, eikä Vain rooli ole merkittävä siinä mielessä. Mutta sillä on kuitenkin se oma tyyli ja tietyllä tavalla riippumaton ilmaisutapa, vaikka pohjimmaiset vaikutteensa olisi imenytkin näiltä tärkeimmiltä sediltä. Mutta soololevyillään Vai todella vähät välittää kliseistä. Tosin mulla on itselläni ehkä pari levyä, mut en jaksa kuunnella niitä... ;)
 
Kuka on väittänyt ,että Vai olisi poikanen? Minä väitin ettei hän ole pioneeri rock-kitaroinnin tai kitaroinnin suhteen ylipäätään.Sen sijaan omaperäisyyttään ja taitavuuttaan en ole koskaan kiistänyt.

Törmäsiin Lemoniin. Hyvältä kuulosti soundcheckinsä.

PsychedelicWarlord: Nyt sä tietysti heität taas sellasen "kyllä-mä-tiesin" -jutun tähän?
 
Taas? Mutta miks en olis kuullu bändejä ja mulle ei olis kuuntelutettu bändejä, joissa Vai on ollut? Ja miks en ois aatellut Vain vaikutusta niissä ja minun olleen kuunnellessani hyvin tietoinen, kuka Vai on? Ja että se soittaa juuri nyt tässä? Miksi haluat väittää, ettei näin olisi?
 
Eikä Vain Passion&Warfare edes kauheasti eroa muista aikansa kitarasankareiden soololevyistä noin tyyliltään ja rakenteeltaan.
 
Ai Stevellä olikin vain yksi soololevy, joka sopii hyvin tarkoituksiisi? Minä luulin, että niitä oli reilusti yli 10, mutta ne olikin varmaan kaikki samanlaisia, eli sovitaan, ettei väliä.
 
Mutta väitän että sä et edes ole kuullut noiden muiden levyjä (Vinnie Moore,Tony McAlpine jne.).
 
Olenko jotenkin tavattoman perehtymätön? Käsi ylös kaikki, jotka on kuulleet kaikki Mooren ja McAlpinen levyt? Olen kyllä kuullut herrojen levyjä ja soittoa. Mielestäni heidän musiikkinsa ja soittonsa eivät ole yhtä persoonallisia kuin Vailla. Soittotaitoja en osaa nyt verrata edes mielipiteenä, mutta minusta Vai tekee taitavammin tunnistettavampaa ja omannäköistänsä musaa.
 
Sä vaan kuvittelet tietäväs enemmän kuin loppupeleissä tiedät.Sitten kun jäät kiinni niin alat piikitellä ja valittaa.
 
En minä kuvittele enkä valita. Piikittelyä tosin saattaa esiintyä ehdottomille oikeassa olijoille, jotka provosoituvat omasta mahdottomuudestaan ja periksi antamattomuudestaan.
 
Mitäs se Vain taiteellisuus oikein on? Se jäi varmaan aika monelle auki.
 
Anteeksi vastakysymys, mutta mainitse sinä sitten selvästi taiteellisempaa kitaramusaa tekevä soittaja, joka eroaa muista aikalaisistaan ja kaupallisemmasta kärjestä. Ja joka silti on suosittu, arvostettu, erittäin taitava, persoonallinen eli helposti tunnistettava oman saundinsa ja tyylinsä luoja?
 
Clapton on tehnyt muuten paljon muutakin kuin perusbluesrockia ja Sabbathin levyiltäkin löytyy jopa lähes silkkaa jazzia ,mutta ethän sä niitä(kään) ole kuullut.
 
Ei, en ole kuullut(kaan) Claptonista(kaan) tai Sabbathista(kaan). Taas(kaan) en tiedä(kään). Piikittelen (vaan) ja valitan (vaan).
 
Kuka on väittänyt ,että Vai olisi poikanen?
 
Kirjoitin, että poikanen verrattaessa niihin ja niihin. Ei se automaattisesti ole poikanen. Jos pipo ei ole yhtä kireällä kuin sulla, voidaan kyllä letkauttaa Vain olevan poikanen verrattaessa mm. Iommiin, Claptoniin, Pageen, Blackmoreen yms merkittäviin, sekä paljon ja pitkään saavuttaneisiin konkarisetiin. Ja juuri näiden asioiden perusteella. Eli älä taas(kaan) yritä(kään) vääntää(kään) tekstiäni tarkoituksiisi sopivaksi(kaan).
 
Eiköhän tässä ollutkin jo tärkeimmät teikäläisen kanssa.

Epämuusikko: Törmäsiin Lemoniin. Hyvältä kuulosti soundcheckinsä.
 
Joo, voin kuvitella: Annas vähän bassaria. Bum, bum, bum, bum, bum... Hyvä, sitten virveli: Poks, poks, poks, poks, poks, poks... Vähän resonoi jostain, voisko vähän teipata? Skkrrtthhhggffttrrrtrtrsssllll. No entäs nyt? Poks, poks, poks, poks, poks, poks... Hyvä! Sitten ykköstomi... :)
 
No juu, kyllähän se taitava sepe on.

Sitä on tässä tullu ihmeteltyä että täkäläiset gurut ja pedagogit arvostaa niin jumalattomasti sitä alkukantaista afrikkalaista soittoa. Setä Gmbebe kolistelee niitä kattiloitansa niinkuin on esi-isät opettaneet. Ja se on hienoa se.
 
Mutta sitten kun valkonen pohjoisen mies yrittää samaa eli itse opetella ja muita kuuntelemalla sitä naputtamista niin se on sitten sitä väärä uskosten touhua ja jumalan syntiä ja kertakaikkiaan anteeksantamatonta.
 
Mikähän kumma ja ihme siinäkin on? Rytmi on kuitenkin rytmiä on se sitten millaista tahansa.

Cimble: Joo, voin kuvitella: Annas vähän bassaria. Bum, bum, bum, bum, bum... Hyvä, sitten virveli: Poks, poks, poks, poks, poks, poks... Vähän resonoi jostain, voisko vähän teipata? Skkrrtthhhggffttrrrtrtrsssllll. No entäs nyt? Poks, poks, poks, poks, poks, poks... Hyvä! Sitten ykköstomi... :)
 
No juu, kyllähän se taitava sepe on.
 
Vaikka soundcheck olisikin ylläkuvatun kaltainen pelkkien yksittäisten rumpujen koputtelufarssi (tai no kyllähän festareilla mennään usein pelkällä linjacheckillä), niin kyllä siitä pelkästä lattiatomin lyömisestäkin kuulee yllättävän paljon rumpalin taidosta. :) Mut mulla onkin tatsifetissi... ;)

markkuliini: Vaikka soundcheck olisikin ylläkuvatun kaltainen pelkkien yksittäisten rumpujen koputtelufarssi (tai no kyllähän festareilla mennään usein pelkällä linjacheckillä), niin kyllä siitä pelkästä lattiatomin lyömisestäkin kuulee yllättävän paljon rumpalin taidosta. :) Mut mulla onkin tatsifetissi... ;)
 
Muista Keimo Hirvosen tsekin Maukka Perusjätkän keikalla. Pelkkä suora biitti kuulosti niin hyvälle, että...

Bobana: Sitä on tässä tullu ihmeteltyä että täkäläiset gurut ja pedagogit arvostaa niin jumalattomasti sitä alkukantaista afrikkalaista soittoa. Setä Gmbebe kolistelee niitä kattiloitansa niinkuin on esi-isät opettaneet. Ja se on hienoa se.
 
Mutta sitten kun valkonen pohjoisen mies yrittää samaa eli itse opetella ja muita kuuntelemalla sitä naputtamista niin se on sitten sitä väärä uskosten touhua ja jumalan syntiä ja kertakaikkiaan anteeksantamatonta.
 
Mikähän kumma ja ihme siinäkin on? Rytmi on kuitenkin rytmiä on se sitten millaista tahansa.
 
Voi Bobana, voi Bobana. (Steve) Vai että vielä alkukantaista afrikkalaista soittoa. Länsiafrikkalainen rytmiikka on niin hienovaraista ja monitasoista, että sen nyanssien havaitseminen ja rytmien mahdollisuuksien hyödyntämisen erottaminen vaatii länsimaisessa kuulijassa pitkää läpikäytyä polkua, jotta osaisi alkaa osoittaa kunnioitusta erinomaisia muusikoita tai sofistikoituneita rytmiperinteitä kohtaan. Helpoin ja vaivattomin tapa päästä afrikkalaisen rumpumusiikin rytmiin sisään on alkaa soittaa sitä. Ilman osallistuvaa observointia kuunnellessakin menee suurin osa informaatiosta ohi. Itsellenikin oli kova pala alkaa ymmärtää afrikkalaisen rytmin olemusta, vaikka jazz- ja R&B-taustaa minulla oli kosolti.
 
Valkoiset kaverit ovat ehdottoman tervetulleita opiskelemaan tuota koputtelua, kunhan muistaa jättää länsimaisen analyysin vähemmälle ja opiskelee kiltisti rytmin perustaa ja soitettavan lajin tanssirytmejä (kappaleet) pieteetillä. Muuten siitä vain nappaa pintakerroksen, kitschin, ja se on aina yhtä rasittavaa. Perinnemusiikkeja ei voi käsitellä samalla tavalla kuin Sex Pistols 'Johnny Be Goodia', koska "asenne" ei toimi niissä samalla tavalla kuin kapinasähellyksessä.
 
Ja lopuksi vielä, että rytmistä sen verran, että afrikkalaisessa musiikissa rytmit muodostavat melodian ja sitä rataa kappaleen, kun taas länsimaisessa musiikissa rockit ja jazzit mukaanlukien rytmillä on vakava kilpailija, joka voittaa aina loppupelissä: melodisharmoninen maailma usein sanoilla varustettuna. Näin ollen länsimaisessa musiikissa rytmi tarjoaa ostinaton melodiselle ilmaisulle tai jäsentää melodiaa eripituisin sävelkestoin. Me lännessä asumme rytmin kehitysmaissa.

jazzmies: Voi Bobana, voi Bobana. (Steve) Vai että vielä alkukantaista afrikkalaista soittoa. Länsiafrikkalainen rytmiikka on niin hienovaraista ja monitasoista, että sen nyanssien havaitseminen ja rytmien mahdollisuuksien hyödyntämisen erottaminen vaatii länsimaisessa kuulijassa pitkää läpikäytyä polkua, jotta osaisi alkaa osoittaa kunnioitusta erinomaisia muusikoita tai sofistikoituneita rytmiperinteitä kohtaan. Helpoin ja vaivattomin tapa päästä afrikkalaisen rumpumusiikin rytmiin sisään on alkaa soittaa sitä. Ilman osallistuvaa observointia kuunnellessakin menee suurin osa informaatiosta ohi. Itsellenikin oli kova pala alkaa ymmärtää afrikkalaisen rytmin olemusta, vaikka jazz- ja R&B-taustaa minulla oli kosolti.
 
Valkoiset kaverit ovat ehdottoman tervetulleita opiskelemaan tuota koputtelua, kunhan muistaa jättää länsimaisen analyysin vähemmälle ja opiskelee kiltisti rytmin perustaa ja soitettavan lajin tanssirytmejä (kappaleet) pieteetillä. Muuten siitä vain nappaa pintakerroksen, kitschin, ja se on aina yhtä rasittavaa. Perinnemusiikkeja ei voi käsitellä samalla tavalla kuin Sex Pistols 'Johnny Be Goodia', koska "asenne" ei toimi niissä samalla tavalla kuin kapinasähellyksessä.
 
Ja lopuksi vielä, että rytmistä sen verran, että afrikkalaisessa musiikissa rytmit muodostavat melodian ja sitä rataa kappaleen, kun taas länsimaisessa musiikissa rockit ja jazzit mukaanlukien rytmillä on vakava kilpailija, joka voittaa aina loppupelissä: melodisharmoninen maailma usein sanoilla varustettuna. Näin ollen länsimaisessa musiikissa rytmi tarjoaa ostinaton melodiselle ilmaisulle tai jäsentää melodiaa eripituisin sävelkestoin. Me lännessä asumme rytmin kehitysmaissa.
 
Otin tämän "isällisenä" kopautuksena.
Halu ymmärtää rytmiikkaa on enemmän mitä keho pystyy käsittelemään ja tuottamaan rytmiksi ainakin täällä. Mutta siitä itseoppineisuudesta kun ei eroon pääse.

jazzmies:
Ja lopuksi vielä, että rytmistä sen verran, että afrikkalaisessa musiikissa rytmit muodostavat melodian ja sitä rataa kappaleen, kun taas länsimaisessa musiikissa rockit ja jazzit mukaanlukien rytmillä on vakava kilpailija, joka voittaa aina loppupelissä: melodisharmoninen maailma usein sanoilla varustettuna. Näin ollen länsimaisessa musiikissa rytmi tarjoaa ostinaton melodiselle ilmaisulle tai jäsentää melodiaa eripituisin sävelkestoin. Me lännessä asumme rytmin kehitysmaissa.
 
Eli lopultahan olisi paljon järkevämpi mennä savanneille pariksi vuodeksi jammailemaan, kuin pyrkiä johonkin täkäläiseen musiikkiopistoon rumpulinjalle ? :)

Vallu-Veke: Eli lopultahan olisi paljon järkevämpi mennä savanneille pariksi vuodeksi jammailemaan, kuin pyrkiä johonkin täkäläiseen musiikkiopistoon rumpulinjalle ? :)
 
Sanopa muuta, siinä voisi oppia ainakin yhden asian kunnolla. Mun kokemuksen mukaan 90% rumpusettiopettajista satsaa enemmän treenattavien juttujen määrään kuin laatuun, ja rytmi- ja saundiasiat jäävät turhan vähälle huomiolle. Mutta täälläpä opettaja onkin ensisijaisesti viihdyttäjä.

Vallu-Veke: Eli lopultahan olisi paljon järkevämpi mennä savanneille pariksi vuodeksi jammailemaan, kuin pyrkiä johonkin täkäläiseen musiikkiopistoon rumpulinjalle ? :)
 
Hahaha! Siellä tavataan ja valitetaan; -Sviddu mikä mesta. Eihän täältä saa edes Lapin Kultaa!

Cimble: Taas? Mutta miks en olis kuullu bändejä ja mulle ei olis kuuntelutettu bändejä, joissa Vai on ollut? Ja miks en ois aatellut Vain vaikutusta niissä ja minun olleen kuunnellessani hyvin tietoinen, kuka Vai on? Ja että se soittaa juuri nyt tässä? Miksi haluat väittää, ettei näin olisi?
 
Olisko tämä liian yksinkertainen kysymys: Ovatko levyt Disturbing the peace,Eat 'em and smile tai Skyscraper tuttuja?
 
Ai Stevellä olikin vain yksi soololevy, joka sopii hyvin tarkoituksiisi? Minä luulin, että niitä oli reilusti yli 10, mutta ne olikin varmaan kaikki samanlaisia, eli sovitaan, ettei väliä.
 
Passion & Warfare oli eka.Ja samoihin aikoihin juuri mainitsemani hemmot julkaisivat -muiden muassa- debyyttisoolonsa.
 
Taas yksinkertainen kysymys: Ovatko Mind's Eye tai Edge of Insanity sulle tuttuja levyjä? (Muiden muassa)
 
Olenko jotenkin tavattoman perehtymätön? Käsi ylös kaikki, jotka on kuulleet kaikki Mooren ja McAlpinen levyt?
 
Niin onko 80-luvun puolenvälin ja 90-luvun alun kitaransoiton maailma sulle miten tuttua?
 
Olen kyllä kuullut herrojen levyjä ja soittoa. Mielestäni heidän musiikkinsa ja soittonsa eivät ole yhtä persoonallisia kuin Vailla.
 
Ei minustakaan.Mutta kyse ei nyt ollutkaan persoonallisuudesta vaan taiteellisuudesta.
 
Anteeksi vastakysymys, mutta mainitse sinä sitten selvästi taiteellisempaa kitaramusaa tekevä soittaja, joka eroaa muista aikalaisistaan ja kaupallisemmasta kärjestä. Ja joka silti on suosittu, arvostettu, erittäin taitava, persoonallinen eli helposti tunnistettava oman saundinsa ja tyylinsä luoja?
 
Mitä se taiteellisuus on? Mistä sen tunnistaa? Kysyin tätä jo aiemmin muttet vastannut.
 
Kirjoitin, että poikanen verrattaessa niihin ja niihin. Ei se automaattisesti ole poikanen.
 
Okei.Käsitin ,että väitit minun antaneen ymmärtää ,että Vai olisi jotenkin "poikanen".Näin en tarkoittanut ja mahdollisen väärän käsityksen halusin tuolla oikaista.
 
Jos pipo ei ole yhtä kireällä kuin sulla
 
Ei mulla ole pipo ole kireällä.Muista en ole varma...
 
Eiköhän tässä ollutkin jo tärkeimmät teikäläisen kanssa.
 
Eiköhän kun et pysty edes vastaamaan kysymyksiin.

markkuliini: Kun tyyli on näin provosoivaa, niin kyllä vastaväittäjiä riittää. Oli heillä hajukaan kyseisestä aiheesta tai ei. Paskanjauhanta jatkukoon. Anteeksi häiriö.
 
Yleensä en provosoi ,mutta jos huomaan ,että kaveri puhuu asioista joista sillä ei tunnu olevan edes kuunteluhavaintoa niin saatan sille päälle sattuessa yltyä liekittelemään.