Rummut: soittaminen ›

Speedy: No on se minusta iskelmää.. Koon tuotantoon en oikeastaan ole perehtynyt muuten kuin niihin ensimmäisiin hitteihin ja nyt viimeisimpiin..
 
Tuossahan se tulikin. Toki arvostan mielipiteen vapautta, kukin muodostakoot mielipiteensä ihan miten haluaa, ja millä kokemustasolla tahtoo. :)
Mä oon aina kategorisoinut (jos on siis ollut pakko) Koon poppiin tai vielä tarkemmin AOP:ksi (eli adult oriented pop) :D Vaikka siis kuulijakunta on iältään nykyään aika nuortakin.
 
Edit: Mut joo, mulla iskelmää on vaikka Matti ja Teppo, Katri Helena, Yökin oikeastaan nykyään. Mulla iskelmä määrittyy nimenomaan tekstien kautta. Jos ne ovat pienintä yhteistä nimittäjää hakevia, ja liian miellyttämishaluisia, ja näkökulmiltaan konservatiivisia niin silloin ne menee mun kirjoissa iskelmään. Yhdistettynä tietenkin iskelmän sävelkieleen.
Mä en näe nykyiskelmän ja esim.80-luvun iskelmän välillä muuta kuin pinnallisia eroja, sovituksissa ja soundeissa. Mutta se musiikin funktio on ihan sama, ja asenne sekä sävy.
 
Ne "iskelmä paikat" vähenee, jos meinaa elää ja pysyä pinnalla on mentävä sinne missä raha ns virtaa.
 
Mitä ovat iskelmäpaikat? Tanssilavoja? Yksi, yhden setin keikka, tanssilavaympäristössä on tullut Koon kanssa tehtyä 5 vuoden aikana.
Muuten on menty sellaisella kaavalla, että talvisin ravintoloita/klubeja, ja aina sellaisella kaavalla, että paikan nimellä/statuksella ei ole niinkään merkitystä vaan paikan kapasiteetilla. Esim. Helsingissä Circukseen mahtuu enemmän kuin Tavastialle, siksi ollaan useammin siellä. Sit kesät on näitä festareita, ennen enemmän "kaupunki-festareita", esim. Kotkan meripäivät, Jyväspop, Rotuaari picnic jne jne. Ja nyt sitten alkanut tulemaan enemmän perinteisiä, isompia festareita, kuten Provinssi, Ruis, Tammerfest.
En kylläkään nyt tiedä onko sulla ihan tarpeeksi tietoa tästä asiasta/artistista, jotta osaisin ottaa sun analyysiä ihan vakavasti. Siis tuosta että missä esiinnytään.

markkuliini:
Mä oon aina kategorisoinut Koon poppiin tai vielä tarkemmin AOP:ksi (eli adult oriented pop)

 
Onhan hänellä joitakin aika pop-tyylisiä biisejä, mutta minä olen pitänyt Kaijaa aina omanlaisena tyyliltään ja sanoituksiltaan. Taiteilija. Olisi mahtava soittaa hänen bändissä. Hyvännäköinen pakkaus. Kaappaisin, kesyttäisin ja puhuisin selälleen, mut löytys toinen vielä upeampi pakkaus, jonka kanssa hengaillaan monttuun asti. Tuli mäki tuli hiki, mikä vaan.
Juu no Kaijan laulutaitoja on pidetty myös arvossa. Taustalaulajana aika monessa jutussa.

Speedy: Joo en minäkään.. Lähtiessä mietinkin että jaksaako kehata lähteä, kaikki biiseistä ei kuitenkaan ole hyviä
 
Sano mulle yks pre-ToniWirtas-ajan huono KaijaKoo-biisi.
 
Yksi!

Speedy: No on se minusta iskelmää.. Toisaalta nykypäivänä iskelmän ja ei-iskelmän raja on aika häilyvä.. 90-luvun iskelmä on eri asia kun 2010-luvun iskelmä, toisaalta sama pätee mihin tahansa muuhunkin musiikki genreen. Mutta PMMP, Jenni Vartiainen, Chisu jne. ei ole iskelmää. Mamba on....
 
Öhh, onhan se KOO iskelmää jos se iskelmäfestareilla esiintyy :D
 
2000-luvun iskelmänä minä pidän juuri mm. Jenniä ja Chisua. PMMP taas on mahdoton kategorisoida! Toisaalta en kyllä hurjemmin itselleni musiikka kahta kategoriaa useampaan jaa.
 
K:n keikka iskelmä himoksella oli soittajien osalta parasta antia. Aiemmin, hänen uransa alkuvaiheilla, olin kovakin Koo-fani, nyttemmin alkupuolen "hitit" tuntuu hieman naivilta ja väljähtyneiltä. ehkäpä ikävästi sanottu mut tältä se vaan tuntuu. Tästä huolimatta nautin suuresti kokonaisuudesta, bändin tekemisestä ja rautaisesta ammattitaidosta sekä fiiliksestä joka soitosta välityi. Nuo saavat meitsin kyllä kuuntelemaan nauttien hieman naivia ja väljähtäneitäkin "hittejä" - vaikka fani en enään olekkaan.

markkuliini: Tuossahan se tulikin. Toki arvostan mielipiteen vapautta, kukin muodostakoot mielipiteensä ihan miten haluaa, ja millä kokemustasolla tahtoo. :)
Mä oon aina kategorisoinut (jos on siis ollut pakko) Koon poppiin tai vielä tarkemmin AOP:ksi (eli adult oriented pop) :D Vaikka siis kuulijakunta on iältään nykyään aika nuortakin.
 
No empä ajatellut että artistien ja bändien koko tuotanto ja ajatusmaailma pitää tuntea ja tietää ennen kuin sitä saa mielessään kategorioida..8I Minun päänsisäisessä levyhyllyssä on vain osiot: humppa, iskelmä, jatsi, proge, fusio, klassinen, world/etno, pop, rokki, hevi, bluussi, soul.. kaikki muu on sitten keksittävä tilanteen mukaan, JOS joku niin haluaa.. Koo kuuluu osioon iskelmä, heti Laura Voutilaisen vieressä..

Mä en näe nykyiskelmän ja esim.80-luvun iskelmän välillä muuta kuin pinnallisia eroja, sovituksissa ja soundeissa. Mutta se musiikin funktio on ihan sama, ja asenne sekä sävy.
 
Jaa.. No silleenhän se monen mielestä menikin pilalle.. Syntetisaattorit korvasi oikean soittajan, biisejä tehtiin liukuhihnalla rahan kiilto silmissä. Nykyään sentään ainakin minun korvin musiikkia, iskelmääkin, tehdään ajatuksella ja pieteettillä ja rakkaudella..
 

 
Mitä ovat iskelmäpaikat? Tanssilavoja? Yksi, yhden setin keikka, tanssilavaympäristössä on tullut Koon kanssa tehtyä 5 vuoden aikana.
Muuten on menty sellaisella kaavalla, että talvisin ravintoloita/klubeja, ja aina sellaisella kaavalla, että paikan nimellä/statuksella ei ole niinkään merkitystä vaan paikan kapasiteetilla. Esim. Helsingissä Circukseen mahtuu enemmän kuin Tavastialle, siksi ollaan useammin siellä. Sit kesät on näitä festareita, ennen enemmän "kaupunki-festareita", esim. Kotkan meripäivät, Jyväspop, Rotuaari picnic jne jne. Ja nyt sitten alkanut tulemaan enemmän perinteisiä, isompia festareita, kuten Provinssi, Ruis, Tammerfest.
 
Iskelmä paikkoja on tanssilavat, tanssiravintolat (en tarkoita Ilonaa tai vastaavia teinihelvettejä), iskelmäfestarit (himos, tangoshöy, vihreät niityt tapsantanssit jne..) No noita jälkimmäisiä tuntuu tulevan kokoajan lisää.. Toki noissa ravintoloissa käy sekä iskelmä- että rock/pop-artisteja.. Jos yleisö on pääosin tulossa tanssimaan paritansseja, lienee kyseessä iskelmällisempi artisti kuin että jengi olis tulossa pomppimaan.. Jos Koon keikalla pari hiihtelee pitkin tanssilattiaa, on se oudompi näky kuin että tyypit pönöttää lavan edessä ja laulaa mukana iskelmäpaavon keikalla..
 
Mutta enihau, ei ollut tarkoitus mollata ketään tai mitään, ihmettelin vain ääneen että miten nykynuoriso tykkää tällaisista artisteista kuten Kaija Koo, Paula Koivuniemi jne.. jotka vielä joku vuosi sitten olivat sen hetkisen nuorison ulottumattomissa.. Mutta toisaalta en "ymmärrä" sitäkään että muotia on suora lippiksen lippa ja tennissukat farkujen päällä..=)
 
En kylläkään nyt tiedä onko sulla ihan tarpeeksi tietoa tästä asiasta/artistista, jotta osaisin ottaa sun analyysiä ihan vakavasti. Siis tuosta että missä esiinnytään.
 
No mistäs minä tiedän missä te esiinnytte ja miksi.. Mutta päätteleisin tuosta Tavastia vs. Circus kommentista että money talks..=)

Suurin osa yleisökannasta ei ollu sillon vielä syntynytkään, viisi vuotta sitten suurin osa piti Kaija Koon musiikkia iskelmänä, eli automaattisesti paskana.. Sitten joku jossain päätti, että "vanhat" iskelmä artistit kuten Paula Koivuniemi, Katri Helena, Kaija Koo, Lea Laven jne. on kuuminta hottia.. Sitten ne kiertää kaikkia nuorisorockfestareita ja teinit on ihan banaaneina..
 
Lea Laven?! Saa jättää tästä listasta pois.
Kuuminta hottia kyllä,mutta ei mikään wannabe-rock-stara.
Jos viittaat Leidit-showhun,niin sillä ei ole mitään tekemistä tämän homman kanssa.

Jätkät kinaa taas. äh.

Luokittelua tarvitaan pitääkseen tekijät elossa esim. klassinen vastaan rytmimusiikki. Muuten rytmimusiikkia ei opetettaisi julkisella tuella yhtään.
 
Festivaalipromootiossa on hyvä jotenkin määritellä tyylillinen raami kuulijakuntaprofiilin perusteella tyyliin Kuhmon Kamarimusiikkifestivaali tai eklektinen, urbaaniin musiikkiin keskittyvä festivaali Flow. Tässä viimeisessä on avain myös Kaija Koon esittämän musiikin avaamiseen: "vanhan liiton" kategorisointi ei enää ole relevanttia kaikissa tapauksissa, vaan kuulijaprofiili saattaa olla hyvinkin dynaaminen verrattuna perinteiseen klassinen/jazz/etno/rock/tanssimusiikki-jakoon. Metallikansa haluaa festareilla kuulla metallia, jazzkansa jazzia, blueskansa bluesia, mutta sitten tuleekin iskelmäfestarit ja kaupunkifestarit. Molemmat ovat hyvin monipuolisia ohjelmistoiltaan.
 
Jos olette katsoneet töllöstä Iskelmä-Suomi -sajaa (mika on muuten loistava), niin siinä tajuaa, että kaikki sitähän tämä on melkein kaikki ehkä rockin ja jazzin ulkopuolella ollut. Iskelmää ei voi määritellä samoin kuin tuota yllä olevaa klassinen/jazz...-määritelmää, sillä kyseessä on musiikin funktio: ajassa kiinniolevaa, taitavasti tuotettua, myytäväksi tarkoitettua tavaraa. Iskelmä ei ole musiikkityyli.

Speedy: No empä ajatellut että artistien ja bändien koko tuotanto ja ajatusmaailma pitää tuntea ja tietää ennen kuin sitä saa mielessään kategorioida..8I Minun päänsisäisessä levyhyllyssä on vain osiot: humppa, iskelmä, jatsi, proge, fusio, klassinen, world/etno, pop, rokki, hevi, bluussi, soul.. kaikki muu on sitten keksittävä tilanteen mukaan, JOS joku niin haluaa.. Koo kuuluu osioon iskelmä, heti Laura Voutilaisen vieressä..
 
Niinhän mä sanoinkin että kukin saa mun puolesta muodostaa mielipiteensä miten haluaa. Mutta en mä automaattisesti ota kaikkien mielipiteitä kovin tosissani. Etenkin jos sanotaan ettei tunne artistilta kuin muutaman biisin.
 
Mutta enihau, ei ollut tarkoitus mollata ketään tai mitään, ihmettelin vain ääneen että miten nykynuoriso tykkää tällaisista artisteista kuten Kaija Koo, Paula Koivuniemi jne.. jotka vielä joku vuosi sitten olivat sen hetkisen nuorison ulottumattomissa..
 
Koon keikoilla on koko mun aikana kyllä käynyt koko ajan nuortakin jengiä, mutta selvästi on käynyt nyt myös niin että fanien toinen sukupolvi on siinä iässä että pääsee keikoille. Eli vanhemmat ovat kuunnelleet Koota kotona ja sen musa on periytynyt lapsille. Sen tarinan olen kuullut monen fanin suusta. :)
 
No mistäs minä tiedän missä te esiinnytte ja miksi.. Mutta päätteleisin tuosta Tavastia vs. Circus kommentista että money talks..=)
 
Aiemmin sulla oli tuosta asiantunteva lausunto, "iskelmäpaikat" jne. ja että keikat on siirtyneet iskelmäartisteilla muihin paikkohin koska "iskelmäpaikat" ovat vähentyneet. Siitä päättelit että luulet ainakin tietäväsi mistä puhut. :D
 
Mutta siis mitä järkeä olisi mennä paikkoihin minne mahtuu vain murto-osa halukkaista, jos tarjolla on samassa kylässä sellainen paikka mihin mahtuu isompi osa? On siinä muitakin tekijöitä kuin raha. Artisti ei ajattele pelkät dollarinkuvat silmissään, vaan varmasti on iloisempi jos tietää että kaikki halukkaat pääsivät kuuntelemaan, sen sijaan että vaikka vain puolet.
Totta kai rahaakin ajatellaan, mutta on tässä jutussa monta muutakin aspektia.
Kovin kuulosti kyyniseltä ajatella että raha olisi ainoa motivaattori olla keikalla vaikkapa Circuksessa Tavastian sijaan.

jazzmies:
... vaan kuulijaprofiili saattaa olla hyvinkin dynaaminen verrattuna perinteiseen klassinen/jazz/etno/rock/tanssimusiikki-jakoon. Metallikansa haluaa festareilla kuulla metallia, jazzkansa jazzia, blueskansa bluesia, mutta sitten tuleekin iskelmäfestarit ja kaupunkifestarit. Molemmat ovat hyvin monipuolisia ohjelmistoiltaan.
 
Tuo dynaamisuus on niin totta!
Ollaan oltu muutaman kerran soittamassa sellaisilla festareilla, että etukäteen oltiin vähän huolissamme. Esim. esiintymässä Stam1nan tai Meshuggahin kanssa samalla lavalla. Huomenna taasen soitetaan Ruisrockin niittylavalla Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana:n jälkeen. Ja jollain tän kesän keikoilla soitetaan peräkkäin PerttiKurikan Nimipäivien kanssa. Mutta aina on tuntunut toimivan ykeisön mielestä.
Musta tuntuu että nykyään ihmiset haluaa ja uskaltaa diggailla laajemmalla skaalalla kuin ennen.

markkuliini: Niinhän mä sanoinkin että kukin saa mun puolesta muodostaa mielipiteensä miten haluaa. Mutta en mä automaattisesti ota kaikkien mielipiteitä kovin tosissani. Etenkin jos sanotaan ettei tunne artistilta kuin muutaman biisin.
 
No hyvä.. en minäkään..=I
 
Aiemmin sulla oli tuosta asiantunteva lausunto, "iskelmäpaikat" jne. ja että keikat on siirtyneet iskelmäartisteilla muihin paikkohin koska "iskelmäpaikat" ovat vähentyneet. Siitä päättelit että luulet ainakin tietäväsi mistä puhut. :D
 
Kyllä kyllä, puhuin yleisellä tasolla.. Jos tilanne on se että 30 vuotta sitten olleet fanit ovat kuolleet, se 50 vuotta vanha ravintola on palanut tai Sedu on sen ostanut, tanssilavalla ei ole kohdeyleisöä ja elää pitäisi.. Ei nyt tartte olla kovin kummonen Sherlock että hoksaa missä uudet fanit ovat ja käyvät.. Festareilla, baareissa ja klubeilla, siellä missä on samassa paikassa monta lempiartistia yhden hinnalla.. ehkä joku tuntemattomampi josta voi sitten tulla fanituksen kohde kun onkin niin hyvä ja tulee sitten klubikeikalle.. Esimerkiksi, tai sitten ei tee keikkoja ollenkaan, voi lopettaa niinkuin moni on tehnyt - ei välttämättä omasta tahdostaa. Toiset pystyvät uudistumaan ja elämään kehityksen mukana, toiset ei..Onko siinä sitten jotain pahaa?
 
Mutta siis mitä järkeä olisi mennä paikkoihin minne mahtuu vain murto-osa halukkaista, jos tarjolla on samassa kylässä sellainen paikka mihin mahtuu isompi osa? On siinä muitakin tekijöitä kuin raha. Artisti ei ajattele pelkät dollarinkuvat silmissään, vaan varmasti on iloisempi jos tietää että kaikki halukkaat pääsivät kuuntelemaan, sen sijaan että vaikka vain puolet.
Totta kai rahaakin ajatellaan, mutta on tässä jutussa monta muutakin aspektia.
Kovin kuulosti kyyniseltä ajatella että raha olisi ainoa motivaattori olla keikalla vaikkapa Circuksessa Tavastian sijaan.
 
No toki on monta aspektia, raha tuli ensimmäisenä mieleen.. Pienemmässä paikassa voi olla parempi tunnelma? Pienemmässä paikassa voi pitää kaksi keikkaa - artistilta enemmän pois, soittaja saa enemmän liksaa? Jättää nälkäisiä faneja, että tulijoita ja kysyntää riittää? En tiedä kuka Koota myy, osa toimistoista myy vain tiettyyn paikkaan, osa minne vaan.. riippuu varmaan sitten tähden koosta, miten näitä "yksinmyynti" sopimuksia rikkotaan.. Mutta edelleen, ei siinä mitään väärää, käyttepä vaikka kuussa ja Koivuniemi marssissa, pää asia että keikkoja on ja yleisö on tyytyväinen..=)
 
E: en tarkoittanut leidit lavalla.. voi olla että muistan väärinkin tämän Lavenin tapauksen..=I

markkuliini: Tuo dynaamisuus on niin totta!
Ollaan oltu muutaman kerran soittamassa sellaisilla festareilla, että etukäteen oltiin vähän huolissamme. Esim. esiintymässä Stam1nan tai Meshuggahin kanssa samalla lavalla. Huomenna taasen soitetaan Ruisrockin niittylavalla Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana:n jälkeen. Ja jollain tän kesän keikoilla soitetaan peräkkäin PerttiKurikan Nimipäivien kanssa. Mutta aina on tuntunut toimivan ykeisön mielestä.
Musta tuntuu että nykyään ihmiset haluaa ja uskaltaa diggailla laajemmalla skaalalla kuin ennen.
 
Kerrankin jazzmiehen kanssa samaa mieltä.. (uskoakseni.. voisko olla.. taitaa olla niin) Ja tuotahan minä juuri tarkoitin mitä markkuliini sanoi, mutta en sitten ilmeisesti osannut ilmaista tarpeeksi selkeästi..
 
No ei se mitään, kohta lähden keikalle laivalle soittamaan ameriikan vanhaa iskelmää - soulia ja motownia (hoho), jossa on ehkä kaksi tai 200 ihmistä, riippuu siitä sataako vettä vai ei.. Jos muistan, painan reciä niin pysytään aiheessa......=I

Epämuusikko: Hehee, promomatskua alkuvuoden keikalta. ajassa 3.15 ps. tykittelyä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=s_MUFZaB3nM
 
Hyvä jäbät! Tulisin kuunteleen livenä.

markkuliini: Hyvä jäbät! Tulisin kuunteleen livenä.
 
Mää tuun kans mukkaan. Juu ja tyttö oli myös hyvä.

jazzmies: Iskelmä ei ole musiikkityyli.
 
Erittäin hyvin todettu.

markkuliini: Koon musiikista on pakko sanoa se, että en missään nimessä kategorioisi sitä iskelmäksi. Mutta en toisaalta osaa sanoa mitä se on, tavallaan se on ihan oma ilmiönsä.
Olennaista on se, että Koohan teki tosi pitkään musiikkinsa miehensä kanssa kahdestaan, ja vasta ihan viime levyillä on käytetty ulkopuolisia biisintekijöitäkin. Ja se kahdestaan tekeminen toi biiseihin ihan oman maailman, jossa on vaikutteita niin rockista kuin iskelmästäkin, mutta myös esim. progesta ja kansanmusasta. Esim.joitain vanhoja biisejä on aika kinkkistä opetella koska rakenteet noudattaa varioivaa laulumelodiaa ja ovat siten epäsymmetrisiä, esim. eka A-osa 7 tahtia, toka A-osa 8 tahtia. Harmoniat eivät myöskään usein noudata kaikkia "perinteisiä sääntöjä", ja biiseissä moduloidaan tosi paljon, usein kolmekin kertaa/biisi, ja oudolla tavalla ja epätavallisissa kohdissa. Ja sen takia biisin pää-sävellajia on usein vaikea määrittää. Etenkin tuuraajabasistit ovat olleet välillä aika hukassa, kysyvät lavalla että "mikäs sävellaji tää olikaan?", ja muut sanovat vaan että "miten sen nyt ottaa, mutta eka sointu on Hm".
 
Mulla ei ole mitään väliä mihin kategoriaan musa kuuluu, ehkä nuorempana vielä vähän oli, mut nyt ei enää todellakan. Kuuntelen mitä tahansa musaa ja sit joko tykkään tai en tykkää. Mulle ehkä pahin kuviteltavissa oleva trio olis Maija Vilkkumaa, Suvi Teräskiree ja Irina. Kaija Koon kanssa tulee kans ihan seinä vastaan, enkä osaa kunnolla selittää miks. Toisaalta biisejä joista pidän on esim. Bridge over droubled water, Set the controls for the heart of the sun, Billie Jean, Symphony of destruction, Chris Dave trio, Mozart 40..
 
Yks asia mitä en oo ikinä ymmärtänyt on se, et mitä outoo siinä on, jos joku säkeistö ym. menee 5,7,8 tai vaikka 17 tahtia? Mikä sääntö luokittelee, et just 8 tai neljä olis parempi kuin joku muu? Ja miks hemmetissä niin paljon musaa menee just kaheksaan tahtiin? Muistan hyvin, kun teinijunnuna "sävellettiin" jotain ekoja biisiviritelmiä ja kitaristi sano, et ei toi voi mennä tuollein, kun siinä ei oo kahdeksaa tahtia. Kysyin silloin ja kysyn edelleen, et miks ei vois. Mun mielestä mikään määrä tahteja sinällään ei tee musasta hyvää, jos ei huonoakaan.
 
En jostain syystä saanut sun linkkiä aukeemaan, olis ollut hauska kuunnella sävellys.
 
Sun rumpuvideoissa on useinmiten tosi kova discipline, mut muistan yhden sun videon, jossa vedit "kännissä" ja siitä pätkästä oon itseasiassa pitänyt eniten, ja silti siitäkin (mulle) huoku vielä turha tarkkailu ja kontrolli. Enkä siis dissaa kontrollin tarvetta tiettyyn rajaan asti, mut sulla se kiistatta on jo hallussa, ja mä haluisinkin kuulla sulta videoita, tai pätkiä joissa annat mennä vaan ihan fiiliksellä (mikä se fiilis sit sattuis olemaankaan) ja katot mitä syntyy. Mun veikkaus olis, et pieksis Kaija Koon heittämällä, ja paljon enemmänkin :)

Speedy: No ei se mitään, kohta lähden keikalle laivalle soittamaan ameriikan vanhaa iskelmää - soulia ja motownia (hoho), jossa on ehkä kaksi tai 200 ihmistä, riippuu siitä sataako vettä vai ei.. Jos muistan, painan reciä niin pysytään aiheessa......=I
 
Huijasin, olihan siellä suomalaistakin (omaa) ja tuoretta poppia tältä vuosituhannelta.. jengiä oli 350 ja vettä tuli..=) Äänitin zoomilla setin takaa, kaikki menikin hyvin siihen asti kun kolmanneksessa settiä kesken biisin alkoi jumalaton vesisade - vettä tuli katoksen läpi ja välistä ja reunoilta.. ja zädäm, salama ja sähköt poikki.. sähköt meni poikki useammankin kerran.. Olis pitänyt olla zoomissa patterit, tiedoston kyllä näyttää, mutta ilmoittaa että tiedostoa ei voi avata..=( Nyt on alakalvot otettu irti lattia tomareista ja kuivattu.. Kalvo ja pelti pesu tuli suoritettua, pellit on paskaset mutta kalvot on kirkkan valkoiset..=) Olihan kyllä homma kuivata kaikki ständit, epähuomiossa roudatessa jäi telinecase avonaisena just katoksen reunan alle pariksi sekunniksi, oli pian vettä puolillaan.. Noh, pianhan ne varmaan ruostuu kiinni.. Toivottavasti ei vaan Sonorit kerenny pahasti imasta vettä sisäänsä.. Siltikkin varmasti yksi kesän parhaista keikoista, nekin vähät yleisöstä jaksasi bilettää vesisateessa..=) Huomenna toinen ulkoilma keikka.. Jospa siellä ois parempi tuuri, tai pitäskö ottaa Vistalitet..=)

Epämuusikko: Sano mulle yks pre-ToniWirtas-ajan huono KaijaKoo-biisi.
 
Yksi!
 
Koska ToniWirtas aika alkoi?

Markkuliinille kiitos drumcamista! Musta drumcamin etu on just se, että kuulee, miltä kuulostaa hyvä soitto korppusaundeilla, ilman mitään musan kokonaisbalanssia. Tekee hyvää aloittelijalle kuunnella, miltä soitto akustisesti keikalla kuulostaa: ei kauheen massiiviselta, vaikka soittaisikin hemmetin hyvin, kuten Markku aina tekee.
 
Hyvää keskustelua iskelmästä, vaikka Speedyn tekstistä tuli valitettavasti fiilis, että vähän epäselvästi ajateltu on vähän epäselvästi kirjoitettu.
 
Kuukausiliitteessä oli just muutama vuosi sitten tosta Koo-ilmiöstä, mistä Markkukin puhui. On aika upeaa, että lapsuuden äänet palaavat varhaisaikuisuuden elämään uudestaan. Mä muista myös erittäin hyvin kun äiti kuunteli Kuka keksi rakkauden, kun olin ehkä just noin 10-vuotias.

VeKrio: Hyvää keskustelua iskelmästä, vaikka Speedyn tekstistä tuli valitettavasti fiilis, että vähän epäselvästi ajateltu on vähän epäselvästi kirjoitettu.
 
No siinä ei mitään uutta ja ihmeellistä tämän auringon alla..=I