Rummut: soittaminen ›

markkuliini: Puhuisit nyt nimillä kun kerran ketjuihinkin viittaat. Ei me lukijat tyhmiä olla. :)
 
Noh, tuota. Eihän susta saa nimillä puhua. Vai onko tilanne muuttunut?
 
EDIT
 
Kun nyt kuitenkin tunnistit itsesi voisitko vastata "syytöksiin", eli siihen että nuorisolla on ollut kautta länsimaisen historian jokin asia jolla kapinoidaan. Ensin rock, sitten hipit, sitten punk ja nyt tämä. Sano jos unohdin jotain välistä. Pitää myöskin muistaa että mikä tahansa tapa toimia musiikin parissa on pois kaduilta ja muusikot pariutuvat jostain syystä aina paremmin. Itse olin joskus punkkari ja sitten mod. Yksinhuoltajaäitini maksoi rumputuntini. Meitä oli kuusi lasta. Kävin ensin Oilingilla ja sitten Koskialalla. Ei vähempää voinut kiinnostaa. Mua kiinnosti olla bändissä. Ja olin. Tosi monissa. Ja tässä tullaankin siihen että aika monet näistä nuorista metallibändeistä vetää niin monimutkaisia asioita, että ei ne voi olla kännissä tai yhtään missään kun ne kilpailee niillä rytmilajisovituksilla ja ties millä. Musta siinä on jotain hienoa ja kurinalaista. Aina, korostan AINA, vanhempi sukupolvi miehistä kertoo ettei näistä nykynuorista ole mihinkään. Se on pelkkää vieraantumista siitä mitä tapahtuu, koska se tapahtuu joka tapauksessa, olet siinä mukana tai et.

Kailis: Noh, tuota. Eihän susta saa nimillä puhua. Vai onko tilanne muuttunut?
 
No tarkoitin mun käyttäjänimeä. Mun mielestä oli vain hassua puhua "muutamasta itseään blah blah" ja sitten perään mainita esimerkkinä mun aloittama ketju, jonka kyllä helposti tunnistaa.
Jos kritisoit, niin anna tulla vaan, jos siis haluat että sillä on mitään vaikutusta. En mä kritiikkiä pelkää, ei tässä muiden ruoskinta paljoa tunnu. Oman ruoskimisen päälle siis. :D Kautta rantain tai passiivissa puhuminen ei auta, ainakaan mulle. :)
 
Edit: Huomasit varmaan edellisen kommenttini editin/lisäykseni omasta taitavuudestani.

Joo joo.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/h … u/tulokset.php?seek_id=1845965&
 
Mutta siis, kaikkea hyvää.

Kailis:http://muusikoiden.net/keskustelu/h … u/tulokset.php?seek_id=1845965&

 
Fatal Error: Virheellinen tunniste. Hakutulokset on jo poistettu. Älä linkitä suoraan hakuihin!
 
Hakukonekaan ei enää viitsi muistella vanhoja.

Kailis:
Kun nyt kuitenkin tunnistit itsesi voisitko vastata "syytöksiin", eli siihen että nuorisolla on ollut kautta länsimaisen historian jokin asia jolla kapinoidaan. Ensin rock, sitten hipit, sitten punk ja nyt tämä. Sano jos unohdin jotain välistä. Pitää myöskin muistaa että mikä tahansa tapa toimia musiikin parissa on pois kaduilta ja muusikot pariutuvat jostain syystä aina paremmin. Itse olin joskus punkkari ja sitten mod. Yksinhuoltajaäitini maksoi rumputuntini. Meitä oli kuusi lasta. Kävin ensin Oilingilla ja sitten Koskialalla. Ei vähempää voinut kiinnostaa. Mua kiinnosti olla bändissä. Ja olin. Tosi monissa. Ja tässä tullaankin siihen että aika monet näistä nuorista metallibändeistä vetää niin monimutkaisia asioita, että ei ne voi olla kännissä tai yhtään missään kun ne kilpailee niillä rytmilajisovituksilla ja ties millä. Musta siinä on jotain hienoa ja kurinalaista. Aina, korostan AINA, vanhempi sukupolvi miehistä kertoo ettei näistä nykynuorista ole mihinkään. Se on pelkkää vieraantumista siitä mitä tapahtuu, koska se tapahtuu joka tapauksessa, olet siinä mukana tai et.
 
Syyte siis oli tämä:
Itse väittäisin että muutama itseään hirveän taitavana ja hyvänä pitämät ihmiset ovat onnistuneet käännyttämään muut siihen uskoon että kaikki mikä ei perustu heidän näkökantaansa on "väärin".
 
En näe itseäni tuossa syytöksessä juurikaan, joten en ymmärrä miksi tuon minulle osoitat. Kirjoitan lähes aina korostaen että kyseessä on oma mielipiteeni, eikä mikään universaali totuus. Jos en voisi asioita mielipiteenäni sanoa, niin sitten minun olisi oltava hiljaa. Kyllä sekin minulle käy. :)
Viittaamassasi ketjussa kirjoitin tarkoituksellä kärjistäen, saadakseni aikaan keskustelua aiheesta joka on minun mielestä tärkeä (metallimusiikin räjähdysmäinen suosio, ja siksi sen kapinan katoaminen, mikä oli mielestäni sen musiikin polttoaine ja tärkein ominaisuus).
 
Minä en ole todellakaan sitä mieltä ettei "nykynuorista (soittajista) ole mihinkään", sieltä tulee nimittäin paljon todella kovia tekijöitä ohi vasemmalta ja oikealta! Ja ihan kotimaassammekin.
Mutta on myös todella paljon soittajia jotka ovat ihan totaalisen hukassa, ja kyllä heille pitää kokeneempien antaa kritiikkiä, muuten me ei jatketa rumpujensoiton perinnettä sen ansaitsemalla tavalla. Eikä pihallaolo todellakaan ole mikään aikakausisidonnainen asia. Niin on, on aina ollut ja tulee varmasti olemaan.
 
Minua ei kannata stereotypioida käriseväksi vanhaksi ukoksi, joka haikailisi johonkin menneeseen.

Minua ei kannata stereotypioida käriseväksi vanhaksi ukoksi, joka haikailisi johonkin menneeseen.
 
Tämä minua on aina kiinnostanut. Mikä on sinun menneisyytesi?

Kailis: Tämä minua on aina kiinnostanut. Mikä on sinun menneisyytesi?
 
Treeni/koulumielessä:
Aloitin aika myöhään, 13 tai 14 vanhana (mistä kanssa juurtaa huijari-fiilis, kun ei ole syntymästä asti soittanut), mutta toisaalta tiesin heti ensi puraisusta lähtien että haluan soittaa isona työkseni. Päätin varmaan ekan vuoden aikana että haluan ammattilaiseksi. Sovittiin kotona, että saan oman setin jos pääsen keväällä musaopistoon, ja ekan vuoden treenasinkin pelkästään treenipädiin, että varmasti pääsisin sisään. Pääsin sitten keväällä musiikiopistoon Rovaniemellä, ja olin muutaman vuoden oppilaana, aika paljon virvelibiisejä soitettiin ja jazzia myös, ja siiten jostain kumman syystä pääsin siellä opettajaksi kun olin 18-19 v. Ehkä olin vanhin ja innokkain oppilas kun opettaja oli lopettamassa, en oikein tiedä miten niin kävi.
 
Soittoinnostus oli koko ajan tosi kova, muistan esim. kun sain ylipuhuttua esim. lukiossa liikunnanopettajan (joka oli musiikkifani), että sain liikuntatunneilla mennä soittamaan treenikselleni rumpuja. Pari kertaa maikka kävi pistokokeena tsekkaamassa klo 8 aamusta että olin treenaamassa, ja sen jälkeen luottamus pelasi.
Soitin yläasteella ja lukiossa käytännössä kaikki juhlat ja tilaisuudet, ja siitä sai hyvää esiintymiskokemusta, ja opettajat antoivat treenata välitunneilla jne. Vaistosivat varmaan innostuksen ja muistan saaneeni aika paljon tukea sieltä päin.
 
Samaan aikaa soitin muutamissa paikallisissa bändeissä, funkia, big band musaa, poppi/rokkia jne. Ne oli aika tyyppillisiä systeemeitä. Muistan yhteen soul-bändiin tuputtauduin ihan härskisti kyynärpää-taktiikalla. Bändissä soitti kaikki Rovaniemen kovimmat ukot, puhallinsektio jne, keikkoja jopa, ja kaikki selvästi vanhempia kuin 17 vee keltanokka-meitsi. Menin kerran vaan heidän treeneihin kutsumatta ja sanoin että te tarvitte perkussiojäbän, ei tarvi maksaa keikoista, mä haluun tulla soittamaan PLIIS! Ei ne hennonneet kieltäytyä joten pääsin kelkkaan soittamaan lyömäsoittimia ja esim. tapaamaan sitä kautta Tower of Powerin ukkoja kun sattuivat samoille festareille soittamaan.
Armeija soittokunnassa ja sen jälkeen pääsin opiskelemaan Joensuuhun pop/jazz-musaa. Siellä 2 vuotta treenaamista Salesvuon Tomin johdolla, ja sitten 2001 Helsinkiin Arabialle AMK:hon pop/jazz-muusikon linjalle, josta valmistuin 2006. Arabialla oli paljon eri opettajia, mutta Kettusen Kepa ehdottomasti tärkein.
Sen jälkeen olen ollut freelancerinä.
Nyt kun katson tuota aikajanaa, niin entistä enemmän mulle vahvistuu se, että punainen lanka on aina ollut mulla suuri innostus ja tyhmänrohkea tuputtautuminen. :D
 
Musamielessä mun tausta on ollut se, että oon aina ollut biisidiggari, enemmänkin hyvin biisien perään kuin jonkun genren. Ja oon koettanu olla sen suhteen avoin, etten häpeile jos tykkään. Kyllä se oli vähän haastavaa välillä, esim. kun Nyykkäreiden Step by Step oli mun mielestä ala-asteella hyvä.
Genreistä jumittava funk-musa on kans ollu aina lähellä sydäntä.

Mun piti googlettaa Step by step kun en tiennyt mikä Nyykkärit on =D Joo. Kaikki ponnistetaan jostain. Mulla on takana loistava tulevaisuus.

Kailis: Mun piti googlettaa Step by step kun en tiennyt mikä Nyykkärit on =D
 
Etkö teidä Nyykkareita..Hohoo..=D Itsehän ostin ala-asteella kyseisen bändin julisteen luokkakaverilta, kun kaikki siitä tykkäsi - kaikilla oli myös julisteita muistakin bändeistä seinällä.. Mutta tosiasiahan on se ettei se mulla ikinä seinälle päätynyt, enkä kyllä varmaan yhtään biisiäkään kuunnellut.. kauheeta paskaa..=) Oli ainakin silloin, mutta nyt vanhemmiten on sitäkin oppinut "arvostamaan", ensimmäinen poikapändi hei, ilman heitä ei ois Jackson 5 tai Monkeysiäkään..=)
 
Mutta sen kummemmin aikasempiin puuttumatta, mietin että onko A) metalli tosiaan niin muodikasta ja B) onko musiikki ollut kapinoinnin väline niinkään muusikoille, ainakaan samassa mielessä kun kuuntelevalle teini yleisölle?

Mitäs täällä märistään?

Ihan hyvää keskustelua täällä miunsta on käyty eikä mitään märinää. Heitän tämmösen näkökulman tähän keskusteluun, että itteäni on aina vähän ihmetyttänyt tuo kapinoinnin korostaminen metallimusiikissa. Samalla tavalla myös johonkin aggression purkamiseen ynnä muuhun vastaavaan liittyvät jutut. Silloin kun ite olin teini-ikäinen metallifani, niin ei siinä ollut alkuunkaan kyse mistään tollasista asioista. Tykkäsin vaan siitä musasta ja sain siitä hyviä fiiliksiä, ihan samalla tavalla kuin nykyään saan jostain indiestä, post rockista, stonerista, popista jne... Metallia saan kiittää myös siitä, että innostuin rumpuja soittamaan, kuten moni muukin. Aluksi se oli sitä että tuplabasarit oli maailman siistein juttu, mutta myöhemmin mielenkiinto on ajautunut ihan toisenlaisille urille.
 
En tiiä olenko oikeassa tässä, mutta miusta tuntuu aina vähän siltä, että kun ei itse tykätä jostain musiikista niin sitten sen suosiota yritetään selittää tommosilla asioilla kuten kapinointi. Soittopuolelta jos miettii että miten paljon treenitunteja vaaditaan siihen että saa jonkun blastin kulkemaan samalla tavalla kuin vaikka Hahto tai Kollias saavat, niin kyllä siinä mielestäni täytyy olla jostain muustakin kyse kuin kapinoinnista.
 
Toisaalta monet niistä metallifaneistakin tuntuu korostavan kapinointia, aggression purkamista ja vastaavia juttuja, joten jotain perää niissäkin tuntuu olevan. Olisko jotenkin niin, että eri ihmiset vaan kuuntelee musiikkia eri syistä ja eri tavoilla. En usko sen olevan mitenkään genreriippuvaista. Täälläkin on ehkä oltu vähän tämän asian äärellä viimeeksi silloin kun Speedy väitteli jonkun kanssa siitä että tarkoittaako hyvä musiikki hyvää biisiä, hyvää sovitusta vai hyvää soittamista, vai miten se nyt olikaan. Mutta ei ehkä siitä sen enempää. :)
 
Miusta hyvä musiikki on hyvää musiikkia, ja noi genret on ihan epäoleellisia juttuja. Kaikenlaisia musiikkimakuja ja genrejä pitäisi kuitenkin osata arvostaa samalla tavalla. Enkä nyt tarkoita tällä mitenkään osoitella syyttävästi mihinkään suuntaan, ihan neutraalisti kirjoittelen.

Kailis: Mun piti googlettaa Step by step kun en tiennyt mikä Nyykkärit on =D Joo. Kaikki ponnistetaan jostain. Mulla on takana loistava tulevaisuus.
 
Näitä stooreja on antoisaa lukea, ja voi vaan hämmästellä, miten joillain motivaatio vaan pysyy ja pysyy - maailman suuressa hyörinässä. Ammattilaisuus toki myös velvoittaa.
Mun "Step by step" lukiossa oli Al Jarreaun lätty ja biisi, edelleen kuuluu mm. käsitteen "groove" merkkipaaluihin, myös se konebiisi, sairaan hyvine torviarreineen :)

... miten joillain motivaatio vaan pysyy ja pysyy
 
En tiedä keneen viittasit mutta vastaan pyynnöistä huolimatta. Rakkaus musiikkiin. Se on vankkumaton.

Kailis: Rakkaus musiikkiin. Se on vankkumaton.
 
Vai hyviin biiseihin? Weetoz yllytti..=)

Speedy: Vai hyviin biiseihin? Weetoz yllytti..=)
 
No mulle sen vähän sama asia. Musiikkimaku muuttuu, musiikki pysyy.

Kailis: No mulle sen vähän sama asia. Musiikkimaku muuttuu, musiikki pysyy.
 
Aino kun muistelin että olit nimen omaan hyvin biisien perään, soli kai joku muu..=I

Speedy: Aino kun muistelin että olit nimen omaan hyvin biisien perään, soli kai joku muu..=I
 
Joo. Mä jätän ne huonot biisit muille.

Kailis: Joo. Mä jätän ne huonot biisit muille.
 
No oikein sitten muistin, että huonot biisit ei ole musiikkia..=)

Speedy: No oikein sitten muistin, että huonot biisit ei ole musiikkia..=)
 
Mitä sä nyt sekoilet? Mene vaikka ryöppäämään tattia jos ahistaa nuin paljon. Kaiva se keskustelu. En tunnista itseäni.

ÖÖäääeisssssss... Tiesin että ei olis pitänyt ottaa sitä keskustelua enää uudestaan esille.