Rummut: soittaminen ›

jazzmies: Hyviä pointteja, mutta ihan päinvastaista tarkoitan. 'Holy Diver' toteuttaa juuri sitä ennalta-arvattavinta yhtälöä, missä rakenne ja ratkaisut ovat tuoretta kuin eilinen patonki. Akateeminen teoriamaailma on todella luovaa tekemistä Ronnie James Dion tuotannon rinnalla, mitä valitettavasti edes Vinny Appicen uljas rumputyöskentely ei voi pelastaa.
 
Mutta eikös sekin ole matematiikkaa ja kaavamaisuutta, että hyvässä biisissä pitää olla edes tietyn verran arvaamattomuutta kaavattomuutta. Mutta minkä verran ja millä tavalla? Siihenkin sulla on varmasti kaavat ja yhtälöt sekä verbaalitekninen vastaus..? Koska ethän sinä muuten voi määritellä niitä mielestäsi hyvän biisin ominaisuuksia ja teknisiä yksityiskohtia, mitkä tekevät siitä hyvän? Ja vieläpä sen mainitsemasi absoluuttisen hyvän. Koska jos se ei olisi absoluuttisen hyvä, se olisi vain huono, kuten Holy diver. Vai? :)

markkuliini: Sellainen jännä piirre on havaittavissa, että yleensä kovimat kriitikot ovat haluttomia nimeämään sitten niitä hyviä biisejä. :)
 
Se on sellaista. MINUSTA esmeks jazzmiehen "ehdottomuus ja oikeassa oleminen" on sillä tavalla tyypillistä, että itse ei välttämättä haluta tarjota mitään samaan asiaan kuuluvaa vaihtoehtoa kritisoimansa tilalle. Koska todennäköisesti tarjottu vaihtoehto saisi sekin ihan samanlaista kritiikkiä niskaansa.
 
Jos jazzmies sallit minun käyttää termiä klassinen heavyrock, niin olisiko sinulla heittää Holy diverin tilalle sen tyylin biisiä, joka olisi sinusta hyvä? Tiedän ettei sellaista välttämättä saata löytyä, varsinkin jos sinun maailmassasi valittavana on vain absoluuttisen hyviä tai sitten huonoja biisejä. Ja jos joku on sitten hyvä, se ei voi olla alakulttuuria edustavasta genrestä, kuten rock, heavyrock tai metal. Vai voiko? Olet itse ennen soittanut ehkä paljonkin raskaampaa musaa, oliko sulla koskaan mitään lempparibiisejä, mitä tykkäsit vetää ja arvostit?
 
Hassua muuten, että esimerkiksi tuo "sivistyneistön" usein hyväksymä ja tunnustama jazz on sekin ollut joskus sivistymätöntä alakulttuuria. Mutta joo, eipä se oikeastaan liity tähän...

Epämuusikko: Diggaan aidosti kaikkia M-Netin Absolutisteja. Tiedän jo kaksi, itsekin yritän joltain osin ko. kastiin kuulua.
 
Makuasia-kortille bannia!
 
No ketkä esim ovat Patelan oikeimmin tietäjät?
 
1.
2.
3.
...

Cimble: Mutta eikös sekin ole matematiikkaa ja kaavamaisuutta, että hyvässä biisissä pitää olla edes tietyn verran arvaamattomuutta kaavattomuutta.
 
Ehkä filosofisteoreettisesta vinkkelistä, mitta edistys on omasta mielestäni edistys ja kehitys ovat itseisarvoja, ja samoilla raiteilla on myös filosofi William K. Frankena määritellessään uutudenviehätyksen itseisavoksi. Mutta jos muu levy on täynnä arvaamattomuutta ja yhtäkkiä tulee kaavamainen numero, niin poikkeavan kappaleen muiden itseisarvojen painavuus joutuu ankaraan puntariin, jotta ei-arvaamaton nousisi laadultaan hyväksi muiden rinnalla. Vaarana on siis, että muita parameterjä sävellystyössä joudutaan muuttamaan niin, että kaavamainen kappale nousee arvaamattomaksi kontekstissaan.

jazzmies: 'Holy Diver' toteuttaa juuri sitä ennalta-arvattavinta yhtälöä, missä rakenne ja ratkaisut ovat tuoretta kuin eilinen patonki. Akateeminen teoriamaailma on todella luovaa tekemistä Ronnie James Dion tuotannon rinnalla, mitä valitettavasti edes Vinny Appicen uljas rumputyöskentely ei voi pelastaa.
 
Tämä kyllä on taivahan tosi.

Kefiiri: Tämä kyllä on taivahan tosi.
 
Mikä ihmeen tosi? Mielipide se on.

Cimble: Jos jazzmies sallit minun käyttää termiä klassinen heavyrock, niin olisiko sinulla heittää Holy diverin tilalle sen tyylin biisiä, joka olisi sinusta hyvä?
 
Olet itse ennen soittanut ehkä paljonkin raskaampaa musaa, oliko sulla koskaan mitään lempparibiisejä, mitä tykkäsit vetää ja arvostit?
 
Klassinen heavyrock -termi on erittäin osuva. Tässä tulee muutama Sabbathilta: 'Black Sabbath', 'War Pigs' tai 'Sabbath Bloody Sabbath'. Zeppelinia tuskin kelpuutetaan tähän juttuun, mutta heitetään nyt samasta tempoluokasta 'Kashmir'. Onhan näitä, mutta aika niukalti, koska laji on kovin kömpelöä ilmaisultaan. Sen takia klassisessa heavyrockissa lauletaan pöhköjä, koska yksin musiikillisilta ansioiltaan tämä laji on melko arveluttavaa. Näin ollen sanoituksilla yritetään peittää musiikin korniuksia, mutta jotta sanoittajien huonous ja kornit tekstit eivät tulisi esiin niin paljoa, niin silloin lauletaan fantasiamaailmasta ja Tolkienista, jolloin yritetään olla näppäriä silmänkääntäjiä.
 
Vaikka Metallica ei tähän lajiin kuulukaan, Master of Puppets on se, mitä metallimusiikilta odotan - maanläheistä ennalta-arvaamattomuutta näkemyksellisyyden ohessa.

hollmi-5: Mikä ihmeen tosi? Mielipide se on.
 
Absoluuttisia totuuksia on olemassa, ja tämä Holydiver-asia kuuluu niiden kärkikymmenikköön.

Kefiiri: Absoluuttisia totuuksia on olemassa, ja tämä kuuluu niiden kärkikymmenikköön.
 
Sinun mielestä... Eli mielipide edelleen. Totuuksia on todella vähän ja niilläkin on tapana muuttua. Maapallo oli ennen pannukakku ja tähtitaivaan keskipiste jonka ympärillä maailmankaikkeus pyöri.

hollmi-5: Maapallo oli ennen pannukakku ja tähtitaivaan keskipiste jonka ympärillä maailmankaikkeus pyöri.
 
Okei... annan periksi. Hoitakoon jazzmies porukan härnäämisen, hän hallitsee homman kiitettävän suvereenisti. Tämä on sekä mielipide että totuus!
 
Se että maapallo olisi pallon muotoinen taitaa olla urbaanilegendaa.

Aika syvissä vesissä mennään taas ja hyvähän se. Asiaa enemmän hieroneilla on usein taipumusta paaluttaa populäärimusiikin asemaa siten, että siitä puhutaan jo suunnilleen omana tieteenalanaan. Hyvähän se on, että hehkutetaan, mutta yleensä siinä samalla sivuutetaan yksi populäärimusiikin fundamenteista: kaupallisen menestyksen tavoittelu. Ja suck my banana, jos nyt tähän alat jeesustelemaan.
 
Kun on tavoite, niin samainen tavoite ohjaa myös toimintaa sekä tietoisesti että tiedostamattomasti. Jokainen sitten analysoi tahollaan, että kuinka tavoitteeseen lähdetään pyrkimään. Kaverini teki aikoinaan punkbiisin, joka kertoi bussi nro 251:stä. Hänen harmoniaopin opettajansa sillä ajeli ja jotenkin onnistui eksymäänkin matkalla, vaikkei ollut edes itse ratissa. Niinkin voi käydä.
 
Joopa joo, ajatus alkaa väsymään..
 
Mutta takaisin siihen kaupallisuuteen ja populäärimusiikin aseman paaluttamiseen. Ovatko Smells Like A teen Spirit ja Enter Sandman hyviä biisejä? Niistä saisi vähintään samanlaisen väännön aikaiseksi kuin Holy Diverista, mutta mitäpä niistä vääntämään. Molemmat biisit ovat jo instituutioita itsessään, kuolemattomia. Tähän kohtaan yleensä tarjotaan "kaupallinen menestys ei ole mikään mittari.."-korttia, mutta itse en oikein osaa ajatella niin. Menestyksen tavoittelemista/saavuttamista ei mielestäni voi huolimattomalla sivulauseella irrottaa populäärimusiikin kontekstista. Se on yhtä helppoa kuin löytää mies joka ei ajattele pindeä päivittäin (onko siihen muuten olemassa tietyt viitekehykset joiden mukaan kuuluu toimia?).

Kailis: Muistanko nyt ihan väärin että käytit joskus indiemusan diggaajista aika halveksivaa sävyä? Ja jos muhun viittaat niin en ole jazzinsinööri, kettu kylläkin.
 
Ja käytän edelleenkin, onhan sellainen Disco Ensemble-tyylinen kuustoistaosarokki ihan hirveetä kuunneltavaa. Edelleenkään en myöskään ole niin vakavissani.
 
En ole viitannut sinuun, olet osoittautunut silmissäni kunnioitusta omaavaksi jantteriksi.

jazzmies: Yeah! Puukorvien paratiisissa kakka muuttuu mielipiteillä kertalaakilla namiksi, koska diggarimatkustajat luulevat että kaikessa taiteessa on kysymys vain makuasioista. Laiskuutta se on, eli tarkoitushakuista asennoitumista kuvitellussa korkea-matala -asetalmassa rahvaan makutottumuksiin.
 
Jos itsensä kouluttanut asiantuntija tai muuten näkemykselinen asiaansekaanunut sanoo jotakin painavaa, niin sitä sietäisi kuunnella. Mutta miten laiska, vihreä onnenonkija suhtautuu asiaan: hän alkaa terävöittää miekkaansa ja vetoaa siihen, että asiantuntija puhuu vain makuasioista ja omasta mielipiteestä, eli laiska pyrkii kaikin tavoin kumoamaan asiantuntijan mielipiteen. "Ei se ole huono kappale, tuo tuo asiantutija ei vain tiedä mitä siinä kuunnella tai hän ei tajua tämän musiikin pointtia, headbangers, jeejee...ja tupakki". Mutta jos markkuliini alkaa kehua 'Holy Diverin' riffiä, niin sillon tulee mieleen se, mihin laiskimuskin veromarkkojansa syytää, monivuotiseen koulutukseen.
 
Eli uskaltanen siten argumentoida, että 'Holy Diveristä' pitävät ihmiset luulevat kappaletta hyväksi, koska he eivät tunnusta sitä, että on olemassa absoluuttisesti hyvä ja huonoja kappaleita. He viittaavat aina makuasioihin. He eivät halua sitä, että musiikki kehittyy, koska se olisi tosi elitististä. Tosin tietotekniikalta ym. vaaditaa jatkuvaa progressiota.
 
Ja se vaihtui nyt omakehuun tuo paatos. Oikeen! Mutta kerroppas mulle tähän vastaus: Jos laitetaan 10 maailman merkittävintä musiikin asiantuntijaa, niin onko se sitten niin että niillä kaikilla on sama mielipide samoista biiseistä? Eli onko se niin että koulutuksella saavutetaan tietty "status" -joka vaatii samankaltaisia vastauksia? Eli onko se aateliston paine siinä sitten niin kova että ei uskalleta olla siellä eri mieltä?

pata: Jos laitetaan 10 maailman merkittävintä musiikin asiantuntijaa
 
Homma kaatuu oitis tuohon... kuka määrittelee asiantuntijoiden merkittävyyden?
Jazzmies toki on heistä yksi, mutta keitä ovat muut yhdeksän?
 
Edit. ollaanpas nyt syvällä aiheen vieressä. Pahoittelut yliarvostetuista rumpaleista kiinnostuneille.

jazzmies: 'Sabbath Bloody Sabbath'.
Sen verran, että tässä on mun mielestä mainio takapotkullinen riffi siellä kappaleen jälkimmäisellä puoliskolla, kun riffeistä keskusteltiin.
On Holy Diver:kin klassikko (levy). Joo, hevi hevi. ; ) Hmm... yliarvostetuin rumpali, no ei kyllä ny tule mieleen ja onko se sen rumpalin vika, jos on yliarvostettu. ; )

hollmi-5: Helppo se paras biisi on todeta: Paranoid. Sitä niin kovasti toivotaan joka keikalla :-)
 
vai oisko Free Bird, paranoid on vain suomi-versio tuosta "vitsistä".

pata: Mutta kerroppas mulle tähän vastaus: Jos laitetaan 10 maailman merkittävintä musiikin asiantuntijaa, niin onko se sitten niin että niillä kaikilla on sama mielipide samoista biiseistä? Eli onko se niin että koulutuksella saavutetaan tietty "status" -joka vaatii samankaltaisia vastauksia? Eli onko se aateliston paine siinä sitten niin kova että ei uskalleta olla siellä eri mieltä?
 
En usko, että kaikilla on sama mielipide samoista kappaleista, mutta merkittävimmät biisi tarjoavat riittävästi kosketuspintaa eri asiantuntijoille. Uskoisin niin, että hyvin monet asiantuntijat tyylilajiorientoitumisestaan huolimatta nostaisivat esimerkiksi 'Stairway to Heavenin' suhteellisen ylös klassisen rockin arviointiskaalalla, sillä se kutkuttelee lähes jokaisen musiikki-intoilijan tai kenen tahansa ihmisen kuuloelimen aisti- tai esteettisen havainnoinnin keskusta varsin positiviivisessa mielessä. Heavy metalissa hajontaa alkaa sitten jo syntymään enemmän, sillä soinnissa on taatusti jonkin verran enemmän vastenmielisyyttä suurelle osaa musiikki-intoilijoita tai satunnaiselle kuulijalle, ja valitettavasti myös asiantuntijoille. Asiantuntijuuden laji siis ratkaisee, tai pikemminkin asiantuntijan taiteellisesteettinen arvoperusta. Voisin arvata, että Ralf Gothoni pitäisi parempana 'Holy Diveria' kun taas Esa Lilja 'Sabbath Bloody Sabbathia'.

Ja suck my banana, jos nyt tähän alat jeesustelemaan.
 
Tein muistilistan:
 
-Hevisaurus ja puolen litran energiajuomat ovat hyviä myyntiartikkeleita lapsille.
 
-Perussuomalaiset taisivat sittenkin olla oikeassa, kun tuo kannatuskin on lähtenyt kovaan nousuun.
 
-Kannattaa laittaa uuden bändin myspace-sivuille tyylilajiksi indie. Niin on uskottavampi.
 
-Kertaa työpäivän jälkeen sängyssä, että varmasti muistit ajatella pindeä ainakin KERRAN kuluneena päivänä. Ilta-Sanomat nimittäin kertoi, että tästä tunnistaa tosi miehen.
 
-Rock on yhtä kuin tatuoinnit ja Jone Nikulan pieru levy-yhtiön cocktailtilaisuudessa.

Tankero: No ketkä esim ovat Patelan oikeimmin tietäjät?
 
1.
2.
3.
...
 
M-Netistä puhun. Oulussa "kaikki on hyvää"....
 
Sinun mielestä... Eli mielipide edelleen. Totuuksia on todella vähän ja niilläkin on tapana muuttua. Maapallo oli ennen pannukakku ja tähtitaivaan keskipiste jonka ympärillä maailmankaikkeus pyöri.
 
En sano sitä en sano sitä en sano sitä......

jazzmies: Jos itsensä kouluttanut asiantuntija tai muuten näkemykselinen asiaansekaanunut sanoo jotakin painavaa, niin sitä sietäisi kuunnella. Mutta miten laiska, vihreä onnenonkija suhtautuu asiaan: hän alkaa terävöittää miekkaansa ja vetoaa siihen, että asiantuntija puhuu vain makuasioista ja omasta mielipiteestä
 
Väärin.On nimittäin tilanteita ,että itsensä kouluttaneet asiantuntijat ovat erimielisiä asiasta.Tiedän ammattilaisia jotka ovat erimieltä kanssasi.Esittämäsi argumentin selkeä ongelma on etteivät ammattilaiset suinkaan ole samaa mieltä kuin sinä tai joku toinen ammattilainen.Jos kyseessä olisi absoluuttinen fakta näin ei kaiken järjen mukaan voisi olla.
 
Ja mitäs tämä kertoo sitten itse asiasta? Looginen johtopäätös: Kyse on makuasiasta.
 
Eli uskaltanen siten argumentoida, että 'Holy Diveristä' pitävät ihmiset luulevat kappaletta hyväksi, koska he eivät tunnusta sitä, että on olemassa absoluuttisesti hyvä ja huonoja kappaleita.
 
Täysin perustelematonta ja heikosti argumentoitua tekstiä .
 
He viittaavat aina makuasioihin. He eivät halua sitä, että musiikki kehittyy, koska se olisi tosi elitististä. Tosin tietotekniikalta ym. vaaditaa jatkuvaa progressiota.
 
Tietotekniikka perustuu oikeastaan eksakteihin luonnotieteisiin: mm.matematiikkaan.Musiikki taas ei ole eksakti luonnontiede.Siksi voidaan tehdä erilaisia tulkintoja asioista.Tämä on paitsi musiikin omainaisuus myös sen rikkaus ja se mikä tekee siitä niin kiehtovaa.
 
Ei ole olemassa absoluuttisesti hyviä tai huonoja kappaleita.Kyse on AINA loppupeleissä mielipiteistä.Ei ole mitään aukotonta tapaa todistaa ,että vaikkapa Holy Diver olisi hyvä/huono kappale.On vain mielipide.
 
Ja sille et voi mitään.Toisaalta: Tarvitseekokaan voida?