Rummut: soittaminen ›

Siks pitää hommata bändiin hyviä tyyppejä. Niiden kanssa on niin kiva nousta lavalle, ettei ala liikaa jännittämään. Kun kaikki tukee toisiaan lavalla, niin siinä voi ite vaikka mokata eikä tunnu missään. Kaiken a ja ö on se, ettei soitto lopu koskaan, vaikka joku tekee virheen. Biisi jatkuu ihan pokkana ja jälkeenpäin voi sitten naureskella että hups vaan. Ei sitä yleisöä, varsinkaan rumpalin tuolilta, tarvitse tuijotella koko ajan. Keskittyy vaan omaan tekemiseen ja bändin kanssa soittamiseen.

Niq: Siks pitää hommata bändiin hyviä tyyppejä. Niiden kanssa on niin kiva nousta lavalle, ettei ala liikaa jännittämään. Kun kaikki tukee toisiaan lavalla, niin siinä voi ite vaikka mokata eikä tunnu missään. Kaiken a ja ö on se, ettei soitto lopu koskaan, vaikka joku tekee virheen. Biisi jatkuu ihan pokkana ja jälkeenpäin voi sitten naureskella että hups vaan. Ei sitä yleisöä, varsinkaan rumpalin tuolilta, tarvitse tuijotella koko ajan. Keskittyy vaan omaan tekemiseen ja bändin kanssa soittamiseen.
 
Nimenomaan noin. Kaverit on aina kavereita :D
 
Epiksen raakaohje on kuitenkin se, mikä toimii parhaiten ja nopeimmiten, jos jännittää normia hieman enemmän.
 
Ihan yleistä juttua muuten tässä, ei kenellekkään sen kummemmin kommenttina.
Kannattaa erottaa normijännittäminen ja sairaalloinen jännittäminen.
Jälkimmäiseen ei oikein mikään auta. Pakkomielteet, jne. on homman nimi. Helpommin sanottu kuin tehty. Määrärahoja kun ei ole nykyään, niin se on lääkkeet ja menoksi. ===> Kannattaa itse tutkia asioita, jos voi parantaa itse itseään. Pakkomielteissä se ei ole ehkä ihan helpoimmasta päästä kotitehtäviä. Teoriaohjeet voi tunkea anukseen tässä mielessä, jos apua ei muuten ole saatavilla.
Tämän päivän tapaukseen mielipiteeni:
Poika on sosiaalinen, keskustelee, inttää välillä vastaan, kyselee,..
Terve poika. Pikkuinen jännittäminen kuuluu aina asiaan, mikä oikeastan parantaa vaan suoritusta. Vaikka menisikin yllättäen hieman heikommin, niin mitä väliä?

marktark, hellasärö on ainakin tuolla hifiharrastajien keskustelupalstoilla sitä, kun tyttöystävä/vaimo nalkuttaa laitteista ja niiden hinnoista, voi varmaan soveltaa soittopeleihinkin. Tosin tykkäsin melkein enemmän tuosta passen linkkaamasta hellasäröstä :)
 
Jännitysjuttuihin sanoisin vielä sen, että kun pääsee siihen pisteeseen että noustaan kamujen kanssa lavalle niin ollaan jo pitkällä, mutta kun vielä muistaisi sen että sinne ei mennä näyttämään vaan tekemään yhdessä musiikkia niin avot hyvää tulee.

Aikanaan, kun soitin pianoa musiikkipistossa, meni jokainen esiintyminen samalla kaavalla. Kotoa lähtiessä jännitti, matkalla iski käsiin kylmä hiki ja paikan päällä näppejä oikein paleli. Jännitys kohosi siinä omaa vuoroa odotellessa ja kädet alkoivat täristä. Sitten vaan ylös penkistä, porukan eteen, kumarrus ja soittimen ääreen. Soiton alkaessa jännitys tavallaan purkautui ja hillitön kuumuus sekä puna iski kasvoille. Tavallaan se jänitys ajoi skarppaamaan, mutta yleensä suoriutuminen ei tuntunut millään tavalla rennolta - joskin siltä se kuulemma yleensä vaikutti. Lisäksi en ehkä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ikinä esim. poikkaissut biisiä, mistä voinemme päätellä, että opettaja varmisti kappaleiden olevan kunnolla hallussa.
 
Pitkä pätkä, mutta sen vastapainona rumpuja soittaessa julkisesti en juuri koskaan koe jännitystä. Molemmilla instrumenteilla olen ehtinyt tehdä monen monta keikkaa, toki rummuilla enemmän. Rutiinijuttuahan se jo pitkälti on, mutta ylipäätään valmistautuminen auttaa paljon - tahtoo sanoa, että ei kannata mennä esittämään keskeneräistä, ja/tai huonosti valmisteltua materiaalia lavalle. Toiset ei välttämättä pääse koskaan eroon jännityksestä, mutta ei sitä kannata pelätä, ennen kuin on kokeillut soittaa livenä.
 
Asennekysymys se myös on. Tuohon pianotarinaan osansa tekee se, että kun huomasin homman toimivan noin, annoin vaan asioiden mennä omalla painollaan. Eihän tuollainen tilanne erityisen miellyttävä ole, mutta jälkeenpäin tuli yleensä hyvä fiilis. Saman tapaan sitä on suhtautunut esitelmiin ja puheisiin - kai se on myös tietynlaista mielenhallintaa.

"Progemusan tärkein elementti on soittotaito, määrittelee Mike Portnoy.."
Tänään tulee viimeinen osa metal evolution dokkaria. Ei mulla muuta. Tai no oikeestaan se, että mitenhän tuo lainaus kuuluu englanniksi, tässä aiheessa kun liikutaan vähän veitsen terällä. Olikohan kyseessä siis technic vai musicality?

Playing skill?

Tyhmä kysymys mutta otin tossa uusinta katsontaan King Of The Hill sarjan minkä editoimaton tunnari löytyy @_http://www.youtube.com/watch?v=uAvGUIvQblg niin mietin että onko tuo "kilinä" soitettu ridellä ja jos niin yhdellä vai kahdella kädellä? Ja onkse soitettu samaan aikaan kuin muukin komppi vai nauhoitettu erikseen? Tällanen puurokorva ja ikinyyppä ei ota selkoo, mietin vaa et jos on yhdel kädel soitettu niin melko hyvin. Saa myös viskellä linkkejä tutoriaaleihin et miten oppis ittekki ridettää tollasta kyytiä...

Lehmänkello erikseen soitettuna.

Kailis: Lehmänkello erikseen soitettuna.
 
Thanks, plussa napsahti. On kyl hienomman kuulonen ku ne lehmänkellot mitä joskus nuoruudessani kokeillu :p Soitettuna vissiin kahdel kädel kapuloiden?

burdon: Thanks, plussa napsahti. On kyl hienomman kuulonen ku ne lehmänkellot mitä joskus nuoruudessani kokeillu :p Soitettuna vissiin kahdel kädel kapuloiden?
 
Näin veikkaisin. Kuulostaa pieneltä lehmikseltä vireen perusteella.

Kailis: Näin veikkaisin. Kuulostaa pieneltä lehmikseltä vireen perusteella.
 
Vire on aika korkea, mutta soundissa on sellaista ison kellon syvyyttä ja pitkä sustain mikä viittais isompaan kelloon. Voihan tuo olla joku spessukello, esim. ihan oikea lehmän kaulasta pöllitty tms. Ei kuullosta miltään mihin olisin itse törmännyt.
Lehmänkellothan kuulostavat myös erilaiselta riippuen siitä mihin kohtaa niitä lyö.

Hirveästi niistä saa tosiaan sävyjä. Lappeella reunaan tulee isohko moikaus jota voi hallita jättämällä keppi lyönnin jälkeen kelloon. Enemmän keskelle ääni on fokusoituneempi, ja sävyjä saa irti juurikin tuolla lepuutuksella tai käyttämällä tippiä. Gaddilla on munsta helkkarin hieno lehmistatsi ollut aina.

*Offtopic*
 
Kokeilin sitte kitaraa... http://www.youtube.com/watch?v=qb3sEhU3lLw

tito: "Progemusan tärkein elementti on soittotaito, määrittelee Mike Portnoy.."
Tänään tulee viimeinen osa metal evolution dokkaria. Ei mulla muuta. Tai no oikeestaan se, että mitenhän tuo lainaus kuuluu englanniksi, tässä aiheessa kun liikutaan vähän veitsen terällä. Olikohan kyseessä siis technic vai musicality?
 
Musicianship oli muistaakseni termi, YLE Areenassa nähtävissä (paitsi että Areena ei näytä toimivan juuri nyt). Tämä viimeinen osa 11/11 oli muutenkin täysin luokattomasti suomennettu, Portnoyn "I tried to take best of me as a drummer" oli käännetty suunnilleen "että minusta tuli maailman paras rumpali".

Taannoin muutama lisävideo näytti ilmestyneen: http://www.youtube.com/user/goandpractice

EJ84: Taannoin muutama lisävideo näytti ilmestyneen: http://www.youtube.com/user/goandpractice
 
Olin eka ihan fiiliksissä kun kaverilla on paljon jazz- ja fuusio-juttuja, kivoja treenipaloja, ja ihastelin että onpas hyvän kuuloinen tekniikka. Mutta sitten kuuntelin noita komppipätkiä ja ne ei kyllä toimi oikein mitkään tarpeeksi hyvin mun mielestä. Outoa, olin varma että itse komppisoitto toimis musikaalisesti, mutta ei oikein... :( Voi pettymysten kevät.

Tirkkosen Anssi on mahtava mies.

Epämuusikko: Tirkkosen Anssi on mahtava mies.
 
Eipä voinu olla synkällä mielellä ton keikan jälkeen. Jouluista...

eisss, tulee vaan niin Speedy ja Saku mieleen tuosta habituksesta :P
http://www.youtube.com/watch?v=--Y25nDn2Wk
 
edit: puuttuu vaan että jäis letti kiinni tonne symbaalien väliin

tito: eisss, tulee vaan niin Speedy ja Saku mieleen tuosta habituksesta :P
http://www.youtube.com/watch?v=--Y25nDn2Wk
 
Eiks tää oo se Skrillex?