Rummut: soittaminen ›

Onhan siinä Gaddin rumpusoundeissa ollut aina botneyta, mutta se on myös "kompressoimalla" saatu sinne.
 
Tarkoitan, että jos sitä Gaddin rumpuraitaa kuuntelisi monella levyllä ilman kompuraa ja EQ:ta, niin ei siellä sitä botneyta juuri kovinkaan kuulisi muuten.
 
Niin paljon äänitekniset hommat vaikuttavat rumpujen soundiin.
 
Mun mielestä noi Gaddin rumpusoundit oli parhaimmillaan silloin 80-luvulla, jolloin käytettiin vielä analogiäänityksiä. https://www.youtube.com/watch?v=0zF … =PLbullDG5LX9tRMq2tg2M3PPs5LwPsZBt3

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Mielestäni kanttilyönti (engl. rimshot, ei cross stick) tuottaa täyteläisen virvelisoundin. Haasteena lyönnissä on, että se entisestään voimistaa virvelin muutenkin kovaa ääntä. Tuleehan siitä hieno ääni, kun 2B-kapulalla soitetaan metallista virveliä kanttiin, mutta moneen keikkapaikkaan ääni on tarpeettoman luja. Harvoinpa rumpalia pyydetään soittamaan kovempaa. Esimerkiksi bilekeikat kuten häät ja yritysjuhlat ovat hyvinkin erilaissa tiloissa, joissa soittovolyymin hallinta on erityisen tärkeää. Bändi voi soittaa vaikkapa Bon Jovia. Tico Torres lyö lujaa 2B-kapulallaan alumiiniseen nimikkovirveliinsä (tai löi, kun oli vielä Pearlilla), mutta pienehkössä kaikuvassa tilassa tämä on tarpeetonta ja niin tehdessään rumpali saa taatusti vähintäänkin tuimia katseita osakseen. Nähdäkseni nimenomaan livetilanteessa on tärkeää hallita rokinkin soittaminen tarvittaessa maltillisella volyymilla. Tällöin täytyy osata lyödä virveliä riittävän hiljaa.

Itsehän en ajattele asiaa ainoastaan volyymin kautta. Esim. hiljaisilla keikoilla matala reunalyönti on yksi tapa artikuloida. Ja sitä tulee tehtyä.

Niin kyllä kanttilyönnin voi hiljaakin tehdä. Soundi on silti napakka.