Rummut: soittaminen ›

kimmot: By the way, kuulin että bändin rumpali Richie Hayward on vakavasti sairas. Eikä hänellä ole ilmeisesti sairaanhoitovakuutusta. :(
 
R.I.P Richie Hayward
 
http://www.littlefeat.net/
 
Aiheesta taitaa olla täällä oma threadikin.

henydrum: Oon aiemminkin postannut jotain vastavaa, muta otanpa vielä esille.
 
Tuohon klikillä soittamiseen esim. demoa tehdessä tai muita nauhoituksia.
 
Moni rumpali soittaa kyllä tarkasti klikkiiin ja fillin tuleva kkönen on kyllä paikallaan, mutta..
 
Kovin usein törmään ilmiöön, kun kyseessä on vaikka perus kakkonelonen.
Fillin ykkönen pamahtaa paikalleen mutta kun kompin pitäisi jatkua tiukkana sen fillilatauksen jälkeenkin.
 
Usein kuulee kyllä päteviä rumpuraitoja, mutta.. Se tarkeä kakkonen ja jne.
 
Luulen että tuohon uber tai vähepään filliinkin ladataan energiaa, tai keskitytään ehkä liiaksi. Jonka seurauksena tuo kompin jatko on hieman hapuilevaa, vaikkakin vain tahdin, kaksi.
 
Mielestäni se syö tiukan soiton yhtenäisyyttä.
 
Mietityttää että olenko yksin tämän mielikuvan kera vai onko se vain joku luulotauti..
 
Ainakin mä kyllä sorrun tähän aika ajoin. Hyväks lääkkeeks huomasin taannoin sen, että nauhottelee (ihan siis vaikkapa cubaselle) omaa soittoaan klikin päälle - vetelee vaikka oman bändin juttuja tai mitä tahansa sellaista, jossa "pitää" pysyä tempossa, ei siis mitään omaa jamitteluhäröilyä (niissähän temponvaihdokset ovat vain merkki luovuudesta!). Kyllä ainakin mua otti aivoon kun huomasin että tietyissä "nostatusfilleissä" keulimista esiintyi ihan säännönmukaisesti. Sit kun aloin kiinnittää asiaan huomiota niin tuo keuliminen väheni, väittäisin.
 
Livenä toki varmasti ihan eri juttu. Veikkaan että keulin huumassa vähintään yhtä paljon livetilanteessa kuin ennenkin - ei vaan osaa hillitä itseään:)

Narcosynthesis: Ainakin mä kyllä sorrun tähän aika ajoin. Hyväks lääkkeeks huomasin taannoin sen, että nauhottelee (ihan siis vaikkapa cubaselle) omaa soittoaan klikin päälle - vetelee vaikka oman bändin juttuja tai mitä tahansa sellaista, jossa "pitää" pysyä tempossa, ei siis mitään omaa jamitteluhäröilyä (niissähän temponvaihdokset ovat vain merkki luovuudesta!). Kyllä ainakin mua otti aivoon kun huomasin että tietyissä "nostatusfilleissä" keulimista esiintyi ihan säännönmukaisesti. Sit kun aloin kiinnittää asiaan huomiota niin tuo keuliminen väheni, väittäisin.
 
Livenä toki varmasti ihan eri juttu. Veikkaan että keulin huumassa vähintään yhtä paljon livetilanteessa kuin ennenkin - ei vaan osaa hillitä itseään:)
 
Joop, siksipä tän topikin joskus aloitin, kun melko usein uotta tahtoo kuulla.
Enkä suinkaan väitäettä itse en olisi niin tehnyt. Samalla nauhoitus- ja kuuntelumetodilla siitä opettelin pois ja sitä teen edelleenkin säännöllisesti.

Fillien suurempi timetystarve tulee siitä, että filliin käytetään useimmiten pienempiä aika-arvoja kuin kompissa-säestyksessä, eli enempi tavaraa samassa ajassa. Onhan se nyt selvä juttu, että turvalle menee, jollei opettele sitä volyymiä hanskaamaan, eli timettämään. Filliin usein kuuluu tyyliseikkana kiilaus. Sehän loppuu vaikka kuin veitsellä leikaten, jos sen osaa tahallaan tehdä.
 
Iskin noomiin 30 bpm lisää hönkää muutama reenikerta sitten. Olen kyseistä nopeampaa tempoa siis timetellyt. Yllättävänä havaintona tuli, että jalkaosasto elää jostain syystä selvästi reippaampaa tempoa. Kuin ei olisi siinä oikeassakin tekemistä.
Jostain vapautuu ylemmääräistä energiaa. Luulisi toisinpäin, että laahaisi armottomasti kaikki. Mutta jotenkin tämä on niin eriluonteista, ymmärrän matikkametallisteja vähän paremmin. Josta seuraa toisinpäin niille, jotka eivät osaa hitaasti soittaa, koska eivät ole harjoitelleet.
 
Hämmästyttävän paljon ehtii xxx tempossakin kaikkea tehdä, pääsin jo 16-osiin. Samalla tavalla tunnistaa ajoituksen laadun kuin hitaammassakin. Suorastaan kuulee, kun komppi istahtaa. Alkuun kuulostaa ihan mahdottomalta rastilta saavuttaa, lentääliitää. Soittaessa vapautuu energiaa, mutta jälkeenpäin onkin naatti. Huom! Olet kirjoittamassa yli 1640 päivää vanhaan aiheeseen!

Tänään purkitettiin viisi rumpuraitaa.
 
Ensimmäisinä havaintoina omaan soittoon:
 
- Ennalta määrätty tarkka basarirytmitys tuplilla ja hitailla tmpoilla tuottaa ongelmia, lähinnä kai korvien välissä. Ylipäätään hidas basarimatto, jota ei kuitenkaan enää yhdellä jalalla voi vetää, on pirun hankalaa. Kiilausta tapahtuu helposti.
 
- Nopeat tuplabasaripyrähdykset, jotka kuvittelin menevän treeneissä nappiin, eivät ole sinne päinkään. Toimenpiteenä kompin yksinkertaistaminen, ja kas. Tähän treeniä.
 
- Peruskomppien omaisissa kompeissa ja vähän improvisaatiota sallivissa kohdissa time oli jopa yllättävän tarkasti kohdallaan siihen nähden, että olen studiossa käynyt viimeksi 12 vuotta sitten.
 
Täasä konkretisoituu se, ettei ole tullut kotona treenattua tarpeeksi, vaikka setti on yläkerrassa sille varatussa huoneessa. Uudempien biisien kanssa piti taistella kauankin, mutta vanhemmat treeneissä jo pitkään jauhetut biisit menivät helposti purkkiin.
 
Pitää astua mukavuusalueen ulkopuolelle, ja ruveta äänittämään omaa basarisoittoa. Se on se isoin ongelma tahdin ensimmäistä iskua lukuun ottamatta. Virvelin iskut olivat lähes poikkeuksetta linjalla.
 
Luulin aamulla, että teknisesti vaikein biisi saatiin ensimmäisenä alta pois, mutta ongelmakohdaksi muodostuikin suht simppeli keskitempoinen kappale, jossa satunnaisesti poljetaan basarilla mattoa ja satunnaisesti taas riffin mukaista rytmiä. Pidin kyseistä kappaletta ennakkoon helpoimpana. 12 ottoa vaadittiin, että saatiin edes jonkinlainen kalu tuosta.

Harjoitus auttaa. Joskus myös ikä.