Aihe: Kovat kaket, jotka ei reenaa
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Anri8000
28.12.2008 13:53:27
 
 
Juu eipä oo ikinä oikein tullut treenattua. Ja kyllä se kuuluukin. Mutta kun treenikämppälle on matkaa 120 km, niin eipä tunnu paljon olevan vaihtoehtoja. Toki tekniikkaa tulee joskus naputeltua kotona hiirimattoon, mutta ei se homma jotenkin maistu.
 
Biitti löytyy kyllä bänditreeneissä melko nopsaan, mutta fillirepertuaari on kyllä tosi köyhä. Ehkä se ei nyt kovin olennaista toki olekaan, mutta vähän sellanen urpå olo kun ei viitsi alkaa kokeilemaan välttämättä kaikkea mitä ajattelee. Toki aina röökitauolla voi jäädä vähän hahmottelemaan jotain välikefillejä, mut aika biittiorjentoituneeksi tämä treenaamattomuus tekee.
 
Mutta onneksi voi aina lohduttautua sillä, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Sitten kun saa hommattua omakotitalon, ja saa setin kellariin, niin sit alkaa tapahtua.
Will confusion be my epitaph?
hansakemanelius
28.12.2008 16:26:58
 
 
Mutta onneksi voi aina lohduttautua sillä, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Sitten kun saa hommattua omakotitalon, ja saa setin kellariin, niin sit alkaa tapahtua.
 
Hyvin positiivista ajattelua. Näin kävi minulle. Olin jo lopettamisaikeissa kymmenisen vuotta sitten kun tuntui että soitosta ei enää tullut mitään. Vaatimukset kasvoivat samalla kun treenimahdollisuudet olivat rajoitetut. Nyt on pieni treenikämppä oman talon varastossa ja siellä tulee käytyä melkein päivittäin. "Vanhoillakin" päivillä huomaa oppivansa kaikenlaista ja soitto on nykyisin paljon antoisampaa. Tämän lisäksi olen voinut satsata vähän enemmän kamojenkin uudistamiseen kun lapset ovat muuttaneet kotoa.
Twistkompilla pärjää pitkälle...
hollmi-5
28.12.2008 18:07:08
Tämän lisäksi olen voinut satsata vähän enemmän kamojenkin uudistamiseen kun lapset ovat muuttaneet kotoa.
 
Sitten tärähtää. Neljä lasta on kotona, mutta aikanaan hekin lähtevät. Vapautuu monta huonetta yllättäen rumpuharrastuskäyttöön. Vaimo saa ommella keittiönpöydän ääressä. Niin se nytkin tekee ;-)
Soundit, piuhat ja kajarit.
Strumbali
29.12.2008 10:09:33
Sama ku polokupyöräl ajelisi..
 
No enpä tiedä. Kyllähän sen eron kuitenkin näkee, kun kilpapyöräilijä polkee ja ohittaa satunnaisen tuuripolkijan matkalla tapsanpäivän tansseista kotiin. Ei minulla mitään erityistarvetta ole yrittää jotenkin yhdistää urheilua ja rumpujen soittamista. Analogioita niiden välille on helppo asetella.
 
Jos niitä prosentteja pitäisi asetella, niin kyllä rumpujen soitossa enemmän päässä tapahtuu, kuin pyörällä polkiessa. ;-)
 
Olikohan se Tomas Haake MD:ssä kun sanoi, ettei treenaa lainkaan.
 
Samaisen herran jonkun haastattelun rivien välistä sain semmoisen kuvan, että uuden levyn rumpuosuuksien treenaaminen vaatii häneltä semmoisen puoli vuotta. Mainitsi myös siinä haastattelussa, että ei kuitenkaan treenaa noin muuten.
 
Joo, en ole taitava, mutta mulla on motivaatio harrastella hommaa nykyisellä tyylillä. Treenailen tekniikkaa kuntoon ja opin uusia juttuja. Omalta kohdaltani se "rokkistarba", kyllähän minä nämä nakkaan treenaamattakin, - meininki ei oikein pidä paikkaansa. Ikävä kyllä, niisk. ;)
tahdissa vaan.. ;)
pata
30.12.2008 17:39:14
Kyllä se vähän sillain yksilöllistäkin on. Mulla ei niin paljon yleissoittoon vaikuta. Tekniikkaa joutuu pitkän tauon jälkeen hieman palauttelemaan, mutta yleissoitto ei mielestäni juurikaan kärsi. Kaverillani sitten taas ihan päinvastoin.
Zap
sutikomppi
01.01.2009 13:39:55
Ei ne opitut asiat mihinkään katoa mutta paskapuhetta on se, että vuodenpäivät ilman soittoa ei vaikuttaisi negatiivisesti soittoon. Kyllä kädet saa parissa viikossa taas asialliseen kuntoon mutta jo lihasmuisti käsissä on hakusissa nopeastikin ilman treeniä.
Rumpujensoitto on yksinkertaisten rytmikuvioiden toistoa, erilaisilla nopeuksilla.
Anonymous-jazz
06.01.2009 11:34:32
 
 
Kyllähän se rivoo että treenistä ei tällä hetkellä ole mutta ei se silti lihasmuistia minnekään kadota. Kyllä se soittamattomuus kuitenkin näkyy aina jonkun verran mutta on se kuitenkin hyvä että treenipädit ovat olemassa.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act" - George Orwell
Ratloz
08.01.2009 13:49:19
Itse olen huomannut sellaisen seikan, että jos treenaa esimerkiksi ainoastaan bändin kanssa, esim. kerran viikossa tai pari kolme kertaa kuussa, antaa se paljon enemmän kuin että treenaisi joka päivä sen lisäksi yksin setin ääressä. Intoa soittoon on paljon enemmän kun kerkeää vaikka sen viikon miettiä päässään uusia juttuja ja sitten palaa halusta päästä kokeilemaan niitä soitossa bändin kanssa. Eikä siinä ajassa kerkeä mikään tekniikka tai nopeus katoamaan. Hyvä tapa omasta mielestä treenaukseen.
It's like hammering your little brother's face to stop him crying...
JanneO
09.01.2009 11:08:11
Itse olen huomannut sellaisen seikan, että jos treenaa esimerkiksi ainoastaan bändin kanssa, esim. kerran viikossa tai pari kolme kertaa kuussa, antaa se paljon enemmän kuin että treenaisi joka päivä sen lisäksi yksin setin ääressä. Intoa soittoon on paljon enemmän kun kerkeää vaikka sen viikon miettiä päässään uusia juttuja ja sitten palaa halusta päästä kokeilemaan niitä soitossa bändin kanssa. Eikä siinä ajassa kerkeä mikään tekniikka tai nopeus katoamaan. Hyvä tapa omasta mielestä treenaukseen.
 
Jos treenaat "laadukkaasti" 2 kertaa viikossa tai treenaat "laadukkaasti" joka päivä, niin on fakta että kehityt siinä mitä enemmän harjoittelet.
Jos taas suhde kääntyy niin että sulla on 2 laadukasta treeniä ja vertaat jokapäiväiseen naputteluun, niin laadukas treeni kehittää. Bänditreenit kehittävät monipuolisesti montaa eri osa-aluetta soitossa kun taas yksin treenatessa pitää periaatteessa keskittyä erikseen osa-alueisiin. Lisäksi et halua mokailla bändiharjoituksissa, siksi keskityt siihen hommaan enemmän.
Useimmin harjoitellessa et huomaa sitä kehitystä niin helposti, kehityt koko ajan, mutta samalla oma vaatimustaso kehittyy. Treenaa kuukausi putkeen joka päivä ja nauhoita soittoasi esim kerran viikossa, huomaat varmasti eron kuunnellessasi myöhemmin noita tallenteita!
Tuo sinun kommentti tuossa viittaa siihen että et treenaa tarpeeksi laadukkaasti yksin! Mutta älä huoli, en minäkään;)
ei pikajuoksija tee maailmanennätystä ellei se treenaa tarpeeksi hyvin ja riittävän usein. Jos joku juoksee ME:n kerran viikossa treenaamalla niin se on kova jantteri.
 
Okei, tuossa nyt ei ole kyseessä sinänsä vertailukelpoinen asia, mutta sisältää totuuden siitä treenaamisesta. Itse soittaminen on tietty summa opituista asioista, soittajan kyvyistä omaksua asioita, rytmiikkaa, fyysistä osaamista, kestävyyttä jne jne. Aina on yksilöllisiä eroja ja kaikista ei valitettavasti ole rumpaleiksi, saatika hyviksi rummunsoittajiksi.
Diablero
09.01.2009 11:44:20
Siinä vaiheessa kun on tarpeeksi keikkaa jatkuvalla syötöllä eikä tartte treenata uusia biisejä, niin ei tartte treenata oikeastaan ollenkaan.
 
Muuten en kyllä ole lainkaan treenaamattomuuden puolella.
Onhan se niin, että kun treenaa ja treenaa, menettää jonkun uutuudenviehätyksen ja biisit alkavat maistua puulta, mutta olis se aikamoista jokeria ja yleisön pettämistä lähteä epävarmana liikenteeseen.
Niq
09.01.2009 11:52:12
 
 
Mä en ainakaan biisejä treenatessa menetä uutuudenviehätystä. Enemmänkin on nautinto soittaa biisiä keikalla joka lähtee ns. selkäytimestä eikä tartte miettiä että mites tää sitten meni ja mikäs komppi ja mihin peltiin. Kantsii tehdä niin hyviä biisejä ettei vituta soitella sadatta kertaa. :)
"I have a cunning plan" -Baldrick
Ratloz
09.01.2009 12:48:51 (muokattu 09.01.2009 12:49:33)
Jos treenaat "laadukkaasti" 2 kertaa viikossa tai treenaat "laadukkaasti" joka päivä, niin on fakta että kehityt siinä mitä enemmän harjoittelet.
Jos taas suhde kääntyy niin että sulla on 2 laadukasta treeniä ja vertaat jokapäiväiseen naputteluun, niin laadukas treeni kehittää. Bänditreenit kehittävät monipuolisesti montaa eri osa-aluetta soitossa kun taas yksin treenatessa pitää periaatteessa keskittyä erikseen osa-alueisiin. Lisäksi et halua mokailla bändiharjoituksissa, siksi keskityt siihen hommaan enemmän.
Useimmin harjoitellessa et huomaa sitä kehitystä niin helposti, kehityt koko ajan, mutta samalla oma vaatimustaso kehittyy. Treenaa kuukausi putkeen joka päivä ja nauhoita soittoasi esim kerran viikossa, huomaat varmasti eron kuunnellessasi myöhemmin noita tallenteita!
Tuo sinun kommentti tuossa viittaa siihen että et treenaa tarpeeksi laadukkaasti yksin! Mutta älä huoli, en minäkään;)
ei pikajuoksija tee maailmanennätystä ellei se treenaa tarpeeksi hyvin ja riittävän usein. Jos joku juoksee ME:n kerran viikossa treenaamalla niin se on kova jantteri.

 
Pointti mitä hain, on se että en koe tarvitsevani treenausta itsekseni, koska saan tarvittavan treenin bändin kanssa jossa katsotaankin sitä tyylitajua ja kykyä antaa tai hallita tilaa soitollaan. Siinä vaiheessa taas kun soitossa tulee teknisiä esteitä esim. nopeus ei riitä, fillit takkuaa pahemman kerran niin siinä vaiheessa ehkä treenaisin yksin. Toki aina voi olla parempi ja nopeampi ja blaa blaa.. Mutta mitä omaan tarpeeseen tulee, se on tässä vaiheessa ainakin hyvin hoidettu bändin kanssa treenatessa, eikä se tunnu suorittamiselta kun se voisi tuntua jotain rudimentteja yksin hakatessa kämpillä metronomin kanssa.
It's like hammering your little brother's face to stop him crying...
Diablero
09.01.2009 19:31:24
Mä en ainakaan biisejä treenatessa menetä uutuudenviehätystä. Enemmänkin on nautinto soittaa biisiä keikalla joka lähtee ns. selkäytimestä eikä tartte miettiä että mites tää sitten meni ja mikäs komppi ja mihin peltiin. Kantsii tehdä niin hyviä biisejä ettei vituta soitella sadatta kertaa. :)
 
Toki, mutta kyllä se alkaa mulla ainakin puulta maistua viimeistään siinä vaiheessa kun vuodesta toiseen joutuu samaa biisiä soittamaan. Ei sitä vaan koskaan saa takaisin sitä fiilistä kun ekan kerran tajusi miten hyvältä se biisi kuulostaa.
Ikinä ei tule kyllä soitettuakaan mitään sellaista keikalla, joka ei ole siellä selkäytimessä. Tai no ehkä pari kertaa on tullut kokeiltua :D
 
Mut mä oonkin tällainen kyllästyjätyyppi joka asian suhteen
Niq
10.01.2009 10:07:06
 
 
...teknisiä esteitä esim. nopeus ei riitä....nopeampi ja blaa blaa... suorittamiselta
 
Sulla on nyt ihan väärät käsitykset tästä asiasta. Itse en ainakaan ole lähtenyt erityisesti nopeutta kehittämään padia naputellen, vaan rytmitajua, timeä, kapulakontrollia ja dynamiikkaa. Nopeushan tulee lähinnä itsestään kun vaan sopivan hitaalla temmolla naputtelee rudimentteja pädiin.
 
Kannattaa joskus äänittää omaa soittoa, sillä tavoin sitä itsekin on tullut aikoinaan herättyä tähän päditreeniin. Eipä ole treenaus padiin koskaan suorittamiselta tuntunut, sehän on ihan hauskaa, ehtisipä tehdä enemmänkin.
 
Ja jos tosiaan olet kova kake joka ei reenaa, niin onnea. Bänditreeneissä kuitenkin treenataan biisejä eikä soittoa.
"I have a cunning plan" -Baldrick
Roberto
10.01.2009 10:18:46
 
 
Treenaamalla oppii treenaamaan, soittamalla oppii soittamaan. Molempia taitoja kuitenkin tarvitaan, mut itse näkisin että treenaaminen tukee soittamista eikä niin, et soittaessa vedellään vaan sitä mitä on treenattu. Sehän ois todella spedeä toimintaa, paitsi jos on insinööripohjalta liikenteessä. Silloin riittää et suorittaa 100%. Miten se liittyy musiikkiin onkin sit jo kinkkisempi kyssäri.
Ratloz
10.01.2009 11:59:44 (muokattu 10.01.2009 12:00:19)
Sulla on nyt ihan väärät käsitykset tästä asiasta. Itse en ainakaan ole lähtenyt erityisesti nopeutta kehittämään padia naputellen, vaan rytmitajua, timeä, kapulakontrollia ja dynamiikkaa. Nopeushan tulee lähinnä itsestään kun vaan sopivan hitaalla temmolla naputtelee rudimentteja pädiin.
 
Muotoilin ehkä vähän väärin sen mitä tarkoitin. Eli siis meinaan, että oma into ei vaan riitä siihen yksinään naputteluun, vaan on hauskempi kokeilla treeneissä porukalla ja siinä soiton lomassa ikäänkuin treenata osa-alueet kuntoon. Onhan se joskus sitä että mennään monta kertaa samaa kohtaa, mutta jääpähän näin selkärankaan paremmin noin biisinäkin sitten.
 
Kannattaa joskus äänittää omaa soittoa, sillä tavoin sitä itsekin on tullut aikoinaan herättyä tähän päditreeniin. Eipä ole treenaus padiin koskaan suorittamiselta tuntunut, sehän on ihan hauskaa, ehtisipä tehdä enemmänkin.
 
Ja jos tosiaan olet kova kake joka ei reenaa, niin onnea. Bänditreeneissä kuitenkin treenataan biisejä eikä soittoa.

 
Kyllä sen huomaa kun äänittää että ei sitä oikeasti ole niin kova kake kun luulis. Aina ois varaa parantaa ja paljon oliskin. Ehkä se päditreeni jossai vaiheessa rupeais tuntumaan hyvältä, mutta ite vaan kallistun enempi bändin kanssa nakutteluun.
It's like hammering your little brother's face to stop him crying...
paice60
10.01.2009 22:38:09
Toki, mutta kyllä se alkaa mulla ainakin puulta maistua viimeistään siinä vaiheessa kun vuodesta toiseen joutuu samaa biisiä soittamaan. Ei sitä vaan koskaan saa takaisin sitä fiilistä kun ekan kerran tajusi miten hyvältä se biisi kuulostaa.
Ikinä ei tule kyllä soitettuakaan mitään sellaista keikalla, joka ei ole siellä selkäytimessä. Tai no ehkä pari kertaa on tullut kokeiltua :D
 
Mut mä oonkin tällainen kyllästyjätyyppi joka asian suhteen

 
Kyllä mä ainakin saan edelleen hyviä fiiliksiä kun joku biisi mitä on vedetty vuosikausia, kuulostaa todella hyvältä. Jaksaa taas painaa.
Vittu näitä hommia vieläkin. COVS jäsen n:o 7.
Epämuusikko
10.01.2009 23:02:37 (muokattu 10.01.2009 23:03:55)
Mutta itse oon havainnu, että saa olla ihmeen otolliset olosuhteet ja tähtien asennot että itse uskaltaa kokeilla jotain radikaalin uutta, tai että nämä uudet kokeilut keikalla onnistuvat. Treeneissä ja keikoilla käynti itsellä kyllä parantaa "jo olemassaolevien biisinesilletuontitapojen" varmuutta, mutta ajan myötä niksirepertuaari pienenee. Siis musa ennen kaikkea, mutta valmiudet tehdä eri asioita pitää olla jossain. Että ei mennä siihen "lahjattomat treenaa"-läppään nyt.
 
OK, lahjattomat treenaa. Sisuttomat ei.
 
mut itse näkisin että treenaaminen tukee soittamista eikä niin, et soittaessa vedellään vaan sitä mitä on treenattu. Ex nihilo nihil. Se musa antaa ärsykkeitä soittaa eri asioita. Mutta ne asiat on oltava jossain. Ihmiskeho, 4000 toistoa, jne...
R.I.P Oksanen
paice60
10.01.2009 23:14:39
Mutta itse oon havainnu, että saa olla ihmeen otolliset olosuhteet ja tähtien asennot että itse uskaltaa kokeilla jotain radikaalin uutta, tai että nämä uudet kokeilut keikalla onnistuvat. Treeneissä ja keikoilla käynti itsellä kyllä parantaa "jo olemassaolevien biisinesilletuontitapojen" varmuutta, mutta ajan myötä niksirepertuaari pienenee. Siis musa ennen kaikkea, mutta valmiudet tehdä eri asioita pitää olla jossain. Että ei mennä siihen "lahjattomat treenaa"-läppään nyt.
 
OK, lahjattomat treenaa. Sisuttomat ei.
 
Ex nihilo nihil. Se musa antaa ärsykkeitä soittaa eri asioita. Mutta ne asiat on oltava jossain. Ihmiskeho, 4000 toistoa, jne...

 
Ainakin minä olen tottunut soittamaan keikalla mitä vaan juttuja, sen verran hullu pitää olla. Täytyy vain luottaa omaan soittotaitoonsa ja tekee sen mitä pystyy. Jos ei onnistu niin onpahan ainakin yritetty. Tekemällä sitä koko ajan parantaa taitojaan tai ainakin oppii mitä ei pitäisi tehdä.
Vittu näitä hommia vieläkin. COVS jäsen n:o 7.
Roberto
11.01.2009 10:33:37
 
 
Ex nihilo nihil. Se musa antaa ärsykkeitä soittaa eri asioita. Mutta ne asiat on oltava jossain. Ihmiskeho, 4000 toistoa, jne...
 
Mut jos ärsyke pystyy ainoastaan laukaisemaan aivoissa valinnan jo ennalta opeteltujen asioiden joukosta on hommat erikoisella mallilla.
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)