markkuliini 19.08.2008 20:41:59 | |
---|
Mutta hitaissa n. 40-45 bpm:n biiseissä ei ollut ongelmia.
/ Pappa Doom-metalliako se Pappa soitteloo?
Niiakun cläpältä putoo kitsranhihna kai katkee, niibn kiilusilmä-Robretsoni paikkasi kähäkästi jatrkamalla Erkin sooloa lähestulkuon katkeematta luistu hommeli hyvin loppuunasti.
Hyvin bvetää kyll se Hevon Lehmikin ilmantuplapedaaliakin niitä vanhoja |
helma29 23.08.2008 21:51:14 | |
---|
80 bpm on mielestäni helpointa soittaa, 40-50 bpm on keskitempo ;) / pappa Ammattilaisen ja harrastelijan erottaa ainoastaan tilipussista |
arse 26.08.2008 00:26:00 | |
---|
Peter Erskine selitti, että kerran kiertueella (Steely Dan) tuli jonain iltana sellainen olo, että bändi haluaisi vetää jonkun kappaleen hiukan nopeammin, pientä keulimista havaittavissa. Seuraavana iltana hän siis näppäili metronomiin 1 bpm nopeamman tempon. Keikan jälkeen kuitenkin laulaja tuli valittamaan, että tänään ei oikein se yksi biisi tuntunut hyvältä. Erskine selitti tilanteen, jonka jälkeen tuli kuitti: "Don't do that ever again..." No, Steely Dan on varmaan ääriesimerkki siitä, kun halutaan asioiden olevan vimpan päälle kontrollissa. Tuollaisesta meiningistä mäkin haaveilin kun aloitin rumpujensoiton. Haaveeksi taitaa tosin jäädä :P "The first thing, when you go into the studio, is that the engineer says, 'I hear all this ringing,' and I say, 'That's the sound of the drumkit, you prick! That's the way it's supposed to sound.'"
-Cozy Powell |
Haihattelija 27.10.2008 20:51:16 | |
---|
Olisin kiinnostunut muiden mielipiteistä siitä, minkä verran time saa (ja pitää) huojua! Vanhankansan rumpalina en koskaan treenannut klikkien enkä musiikin mukana, kunhan löin ja hakkasin kummempia miettimättä niin kauan kuin jaksoin. Nykyään kuitenkin koetan pitää hommaa kasassa että saan jatkossakin soittaa muidenkin kanssa. Leipätyö on ollut yli 20 vuotta aivan muualla kuin musiikin parissa, joten elantoa en ole musasta saanut enkä tule saamaan, onpahan vain helvetin rakas harrastus. Nauhoittelen treenejämme silloin tällöin ja katson klikin kanssa montako naksua biisit huojuu, ja mihin suuntaan. Olen huomannut tämän hyväksi metodiksi, ja nyt haluaisinkin kysyä muiden mielipiteitä esimerkin avulla.. Jos biisin lähtötempo on esim. 90 bpm luulisin että 89-91 välillä tapahtuvaa huojumista ei huomaa kuin joku oulunkylän pop- ja jazz- observatorion läpikäynyt? Ja mielestäni vähintään tuon verran pitääkin elää ettei kukaan koneeksi luule. Entäpä 88-92? 87-93?, onkohan tämä jo hieman liikaa?, joku pro varmaan jo pyörtyisi näin suuresta heitosta. Kertokaa näkemyksiänne! If you start with 90 bpm you don´t want to end up with 98 bpm, Keith Carlock.. |
jazzmies 27.10.2008 21:44:31 | |
---|
Olisin kiinnostunut muiden mielipiteistä siitä, minkä verran time saa (ja pitää) huojua! ...Kertokaa näkemyksiänne! Riippuu paljon siitä mitä soitetaan kuinka paljon tempo saa huojua. Jos soitetaan koneiden kanssa tai big bandissa, tempo ei saa huojua juurikaan. Jos soitetaan psykedeliaa tai jazzia Coltranen hengessä, voi tempo heiladella tai kiihtyä paljonkin. Eli big bandissa on tempon oltava kontrollissa ja modaalisessa tykityksessä ei niinkään. Muistan Thad Jonesin sanoneen jossakin veljestään Elvinistä, että hän oli paskin rumpali ikinä, joka kävi tuuraamassa Mel Lewisia. Siis kaksi estetiikkaa törmäsi toisiinsa, kontrolloitu ja spontaani. Taas kun kuuntelee Shorterin JuJua, ei tule yhtään Lewisia ikävä. Eli molempi hyvempi. Nyt joku runkkari kelaa takarivissä vittuako jazzin sekoitin asiaan, mutta siinä tyylissä erot täsmällisten taiminpitäjien ja vanuvien kommunikoija-energikkojen välillä on ilmiselvä. Vähän pohdittavaa. Tiukat: Jimmy Cobb Lewis Hayes "Big Sid" Catlett Cozy Cole Gene Krupa Dave Tough Tiny Khan Art Taylor Looset: Max Roach "Philly Joe" Jones Elvin Jones Tony Williams Jack DeJohnette Billy Hart Mul tällanen kikotusmusa aiheuttaa aina valtavaa sisäistä raivoa. Sama merenque-hommat, verenpaine nousoo. -Roberto - |
Humppapoliisi 28.10.2008 20:15:37 (muokattu 28.10.2008 20:19:19) | |
---|
Aikoinaan kun rumpujen soiton aloitin niin en käyttänyt metronomia ollenkaan. Bänditreeneissä vedettiin sillä tempolla mikä tuntu hyvältä. Nykyisin taas kun harjoittelen niin Klikki on välttämätön. Aina kun menen treenikselle tai kun soittelen pädeillä kotona, niin tietokone on vieressä auki. Sieltä sitten klikki nakuttamaan tai jotain musaa taustalle. Tätä kun olen harrastanut nyt noin vuoden, ja bänditreenit on jääneet vähemmälle, niin olen huomannut että bändin kanssa soittaminen ilman klikkiä onkin vaikempaa! Koska tällöin "vastuu" timen pitämisestä siirtyy minulle. Olen niin kauan seurannut klikkiä että ilman sitä olo on aika orpo (huom. siis vasta noin vuoden olen soitellut ihan päivittäin ja eri mentaliteetillä kuin ennen. Rummut omistanut kuitenkin jo lähemmäs 10v). Viime treeneissä tajusin pistää tietsikalta biisin päälle (missä klikki ja muut soittimet mideinä) ja soitin periaatteessa läppärin kanssa vaikka bändikin oli samassa tilassa. Klikki antoi varmuutta soittoon ja samalla meikälle vapauden soittaa ihan mitä fillejä vaan tuli mieleen, ilman pelkoa siitä että time lähtee lapasesta.... Summa summarum: pitänee taas opetella soittamaan ilman klikkiä. - |
Roberto 29.10.2008 07:27:30 | |
---|
Klikki on näitä "nykyajan" spedeilyjä, vähän niinku autotune. Joku on jossain vaiheessa keksinyt että JUURIKIN TÄMÄN PARAMETRIN OLLESSA 100% TÄYDELLINEN musa on jotenki parempaa. Paskan vitut. Kuka tahansa oppii kolaamaan nakupatterin tahdissa jos vähän viitsii, mut se miten se liittyy musaan ylipäätään tuo väistämättä taas kerran mieleen sen vanhan läpän: Kannattaa muistaa et rytmimusiikki keksittiin afrikassa, ei saksassa. Suurin ongelma klikin kanssa soittavilla mun mielestä on se, et ne kelaa timen referenssipisteinä IHAN liian lyhyitä pätkiä. Jos joka neljännen tahdin ykkönen on jotenki edes kohillaan ni muut saa olla ihan missä vaan, kunhan se musan kanssa toimii. Rammstein-ja muu industrialpaska sit tietty erikseen. |
pro-rumali 29.10.2008 16:15:35 | |
---|
jooh ei sitä taimia klikillä kasvateta heh kyllä lannoitteet otetaan ihan muualla...!!!! |
Kukkis 77 29.10.2008 17:32:20 | |
---|
Itsehän heitin klikin kuuseen kun ei se pysynyt ollenkaan taimissa. "Näin ollen päästään siihen lopputulokseen, että kitaristin taito on hänen nopeudessaan ja siinä liksien ja nuottien (en nyt tarkoita satunnaisia vaan musiikin teoriaa mukailevia) määrässä" -kruise |
Epämuusikko 29.10.2008 18:55:21 | |
---|
Roberto näytti taas kyntensä. R.I.P Oksanen |
sahkuifk 29.10.2008 19:47:35 | |
---|
Mua oksettaa kun tehdään rumpujensoitosta pelkkiä numeroita. Mitakkaa vaikka niitä pikku vehkeitänne ja vertailkaa niiden kiilauskulmia ja sleebaamisia, mutta älkää viekö aloittelevilta tytöiltä ja pojilta sitä soiton riemua lässyttämällä niille et ei toi nyt oikeen skulaa kun toi laahaa toi sun soittos. Jos jostain on rumpali tullakseen niin kyllä se tarvittava taimi sieltä löytyy. Meidän treenikämpän ikkunasta näkyy route 66, onhan sekin jo jotain matkalla menestykseen. |
absentmind 29.10.2008 19:56:22 | |
---|
Mä en tiedä mikä ihmisillä yleisesti on, mutta mua negatiivinen palaute kannustaa reenaamaan paljon tehokkaammin kun positiivinen palaute. Jos mulle sanotaan että soitto laahaa kun postaan jonkun klipin niin tulee heti himo mennä reenaan. |
Haihattelija 29.10.2008 22:52:15 | |
---|
Itsekkin olen sitä mieltä että hommasta menee maku jos kytätään kaikkea liian tarkasti, silloin yleensä tärkein unohtuu. Totta on että huono, raju, tai jopa julma palaute pistää treenaamaan, tai sitten ei (harmi että itsellä rajujen kritiikkien jälkeen meni into soittaa rumpuja melkein kymmeneksi vuodeksi) mutta kuka muistaa negatiivista kritiikkiä antaessaan myös jollain tavalla kannustaa, ja auttaa miten homma voisi toimia? Itse jäin sitä silloin kaipaamaan. No nyt viimeiset kymmenen vuotta on taas menty etu- ja takakenossa, ja nautin soitosta enemmän kuin koskaan. Tottakai yritän pitää tempoa yllä kykyjeni mukaan, ja siksi hieman utelinkin mielipiteitä, mutta onhan soitossa paljon niitä muitakin tärkeitä osa-alueita :) En tietenkään ole unohtanut niitä, jos siltä vaikutti. Paljon hyviä kommentteja, varsinkin tuo Saksa - Afrikka, siinä piilee erittäin suuri totuudenjyvä!! Ja se että kun muksut alkaa hakkaamaan kynillä kattiloita, niin ehkei heti ensimmäisellä kerralla kannata sitä metronomia niille tuputtaa. Treeneissä keskityn enemmänkin jonkinlaisen temmon ylläpitoon, mutta sen harvan kerran kun pääsee yleisön eteen niin olen vain nauttinut. Onpahan rokkipoliiseillakin tekemistä.. |
Bobana 30.10.2008 01:13:38 | |
---|
Roobertilla on kyllä pointtia tuossa. Kyllähän sitä wannabe sätkijät vetelee ilman klikkejä ja sun muita häiritseviä tahtivempeleitä ja ihan mitä sattuu. Sillon kun mennään koviin nopeuksiin niin klikki on kova sana. Kyllä minäkin vedän koska vaan jotain saatanan katri helenaa tms listadiskopaskaa. Taitaa suurin osa klikin mollaajista soitella siellä 60 bpm tienoilla... Anyhoo, tyypit tekee niinkuin tyypit tekee. Kaikki tavallansa. Illalla hilpeenä kaljaa ja aamulla kalpeena hiljaa. |
kimkorho 30.10.2008 07:32:39 | |
---|
Kohtuus kaikessa. Afrikka-Saksa -vertaus on osittain osuva, mutta samalla on syytä muistaa, että totuus ei ole ihan noin mustavalkoinen. Pari ajatusta tästä: Metronomi on hyvä apuri soittajan sisäisen taimin kehittämiseen "universaaliksi". Tällä tarkoitan siis sitä, että se klikin tarjoama absoluuttisen muuttumaton pulssi on saksalaishenkisyydestään huolimatta ainut absoluuttisen yhteinen taimi. Näin ollen, jos laitetaan äkkiseltään yhteen soittamaan muusikoita joilla on kaikilla hyvä taimikäsitys, musiikki pysyy hyvin ja vaivattomasti koossa heti alusta asti. Vastaavasti ne muusikot, joiden taimikäsitys on persoonallisempi eli etäämmällä siitä absoluuttisesta, tarvitsevat samassa tilanteessa enemmän aikaa oppiakseen toistensa näkemyksen hyvästä taimista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken soiton pitää olla täsmällisen tarkasti kohdallaan. Bändi, jonka muusikot eivät osaisikaan soittaa metronomin tarkasti, voi groovata hemmetisti. Samoin bändi, jonka muusikot osaavat soittaa erittäin tarkasti, mutta kykenevät myös "nojaamaan" ja venyttämään rytmiikkaansa, voivat saada bändinsä groovaamaan hirvesti. Näiden lisäksi on tietysti sitten ne tilanteet, joissa pitää kyetä soittamaan taustanauhan, looppien tms. kanssa. Silloinkin kyky hallita absoluuttinen taimi on ensiarvoisen tärkeä - vaikka tällöinkään soitto ei aina toimi parhaiten koneentarkkana vaan aavistuksen johonkin suuntaan nojaten. Summa summarum: klikki on mainio apuväline, jolla voi kehittää omaa rytmitajuaan paremmaksi. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan musiikista, ja tarkan taimin omaava muusikaalinen soittaja opettelee tulkitsemaan ja käsittelemään taimia niin, että soitto on musikaalista eikä rumpukoneen jäljittelemistä. www.theindigo.fi |
hollmi-5 30.10.2008 08:53:23 | |
---|
Musiikki on minun mielestä levytettynäkin paremman kuuloista ilman klikkiä. Varsinkin silloin, kun bändin rytmiryhmä ja muitakin soittajia soittaa samassa tilassa yhtä aikaa ja se tuotos otetaan talteen. Klikki on hyvä, mutta joskus sen kanssa mennään metsään, jos rumpali ei pysty irroittautumaan klikin orjuuttavasta vaikutuksesta joiksikin tärkeiksi hetkiksi. Ennen klikkiä musa oli ihan ok. Jopa todella OK. Klikin kanssa tulee tarkempaa timenpitoa, mutta mielestäni sen tempon pitää hiukan elää. Soundit, piuhat ja kajarit. |
markkuliini 30.10.2008 09:10:10 | |
---|
Kohtuus kaikessa. Afrikka-Saksa -vertaus on osittain osuva, mutta samalla on syytä muistaa, että totuus ei ole ihan noin mustavalkoinen. Pari ajatusta tästä: Metronomi on hyvä apuri soittajan sisäisen taimin kehittämiseen "universaaliksi". Tällä tarkoitan siis sitä, että se klikin tarjoama absoluuttisen muuttumaton pulssi on saksalaishenkisyydestään huolimatta ainut absoluuttisen yhteinen taimi. Näin ollen, jos laitetaan äkkiseltään yhteen soittamaan muusikoita joilla on kaikilla hyvä taimikäsitys, musiikki pysyy hyvin ja vaivattomasti koossa heti alusta asti. Vastaavasti ne muusikot, joiden taimikäsitys on persoonallisempi eli etäämmällä siitä absoluuttisesta, tarvitsevat samassa tilanteessa enemmän aikaa oppiakseen toistensa näkemyksen hyvästä taimista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken soiton pitää olla täsmällisen tarkasti kohdallaan. Bändi, jonka muusikot eivät osaisikaan soittaa metronomin tarkasti, voi groovata hemmetisti. Samoin bändi, jonka muusikot osaavat soittaa erittäin tarkasti, mutta kykenevät myös "nojaamaan" ja venyttämään rytmiikkaansa, voivat saada bändinsä groovaamaan hirvesti. Näiden lisäksi on tietysti sitten ne tilanteet, joissa pitää kyetä soittamaan taustanauhan, looppien tms. kanssa. Silloinkin kyky hallita absoluuttinen taimi on ensiarvoisen tärkeä - vaikka tällöinkään soitto ei aina toimi parhaiten koneentarkkana vaan aavistuksen johonkin suuntaan nojaten. Summa summarum: klikki on mainio apuväline, jolla voi kehittää omaa rytmitajuaan paremmaksi. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan musiikista, ja tarkan taimin omaava muusikaalinen soittaja opettelee tulkitsemaan ja käsittelemään taimia niin, että soitto on musikaalista eikä rumpukoneen jäljittelemistä. Hyvin sanottu. Plussan paikka. Niiakun cläpältä putoo kitsranhihna kai katkee, niibn kiilusilmä-Robretsoni paikkasi kähäkästi jatrkamalla Erkin sooloa lähestulkuon katkeematta luistu hommeli hyvin loppuunasti.
Hyvin bvetää kyll se Hevon Lehmikin ilmantuplapedaaliakin niitä vanhoja |
ThinJointMortar 01.11.2008 14:57:00 (muokattu 01.11.2008 15:50:08) | |
---|
Hyviä ajatuksia, mut haluisin vielä lisätä sen että kyllä elävyyttä soittoon saa lukemattomilla muillakin keinoilla kuin tempon heittelyillä. Tässä mielestäni oiva esimerkki, kuinka ollaan aika locked m'nomin kanssa mutta silti saadaan aikaan erilaisia fiiliksiä mm. heilumalla kolmimuunteisuuden eri asteilla. http://www.youtube.com/watch?v=uponCpEoMzg Mm. Questlove on myös mestari "human feelin" lisäämisestä soittoon. EDIT: Tässä kanssa hienoa ja vapaata timenkäsittelyä, vaikka pulssi pysyy. http://www.youtube.com/watch?v=IRFkOrnds8I |
Epämuusikko 02.11.2008 15:40:49 | |
---|
Sillon kun mennään koviin nopeuksiin niin klikki on kova sana. Kyllä minäkin vedän koska vaan jotain saatanan katri helenaa tms listadiskopaskaa. Linkki'a' tai didn't happen.
R.I.P Oksanen |