Rummut: soittaminen ›

Viime aikoina olen kuunnellut aika paljon Beatlesia. Eritoten 60-luvun puolivälin tuotanto säväyttää ihan rumpusoitannallisestikin. Mainittakoon vaikka biisit We can Work it Out, Day Tripper tai Drive my Car; jos Ringo on ne raidat "tuosta vaan" vetänyt nauhalle, ja tamburiinit perään, niin kova sälli ollut tuolloin. Helkkarin hyvän kuuloista & svengaavaa. Tosin keikoilla kirkuvat tyttöfanit häiritsivät kai soittoa pahastikin... joten live-otot voi olla mitä vaan..
 
-Pojasta nyt ei tähän hätään ole mitään sanottavaa :-)
 
Ringon vasenkätisyys saattaa aiheuttaa sen, että kompit ovat niin ilmavia. Hänhän komppasi oikealla niin kuin oikeakätiset yleensä. Fillit hän taisi soittaa enimmäkseen vasuri edellä, mikä tuottaa jänniä painonsiirtymiä.

Kattelin tuossa Youtuubista livepätkän jossa Oasis soitti vähän aikaa sitten Don't Look Back in Angerin. Tuli vaan mieleen että joku suunnilleen minun ikäiseni jätkä on päässyt soittamaan rumpuja sekä Whossa että Beatlesissa. Voi vittu.
 
Kateutta paheksutaan, mutta tässä kohtaa se on paikallaan!

Aiheen vierestä :(
 
Jostain syystä ennenvanhaan tuollaiset diggaamani alkukantaiset rumpalit, kuten just esim. Keith Moon ja Ginger Baker menivät ihan täydestä. Nykymeiningissä, jossa basarin iskuja yms. siirrellään hienovaraisesti hiirellä sinne, mihin se ns. kuuluu, ei taida enää olla tilaa tämmöisille. - Ajat muuttuu -
 
ihan pakko lainata mutta on ankeeta kattoo monia nykybändejä.. semmosta ogelisoittajaa kaikki täynnä, tekniikka yms hienoo mutta muuten soitossa ei vaan ole mitään. tosin mikä minä olen arvostelemaan mutta arvostelen silti.

ihan pakko lainata mutta on ankeeta kattoo monia nykybändejä.. semmosta ogelisoittajaa kaikki täynnä, tekniikka yms hienoo mutta muuten soitossa ei vaan ole mitään. tosin mikä minä olen arvostelemaan mutta arvostelen silti.
 
Kerro minkälainen on ogelisoittaja? Millainen olen minä? Olen opiskellut ja tehnyt työurani siellä. Miten soitan ja mille maistun? Millainen on estetiikkani? Kuinka hyvin tunnet minut? Olemmeko olleet kenties samalla keikalla? Jos et pysty vastaamaan edellisiin kysymyksiin, niin eihän puhuta ogelirumpaleista!

Ogelirumpali on vähän kuin teekkari vs. raksajätkä. Niistä aika usein puuttuu se vaarantuntu. Tosin luulen että nykyään jo osataan nussia tarpeeksi ristiin, toi ongelma oli enempi vielä -90 luvulla. Ehkä kirjoittaja viittaa tiettyyn kliiniseen epärock-asenteeseen.
tekniikka yms hienoo mutta muuten soitossa ei vaan ole mitään.
Tuossahan se tuli.

Kerro minkälainen on ogelisoittaja?
 
Se on yleistermi kuvailemaan usein teknisesti hyvin varustettua rummuttajaa joka osaa soittaa kaikenlaista musaa ihan ok, mutta ei omaa minkäänlaista tiettyyn musiikki- ja/tai soittotyyliin tarvittavaa karaktääriä. Radio Nova ja Toyota Corolla.

Se on yleistermi kuvailemaan usein teknisesti hyvin varustettua rummuttajaa joka osaa soittaa kaikenlaista musaa ihan ok, mutta ei omaa minkäänlaista tiettyyn musiikki- ja/tai soittotyyliin tarvittavaa karaktääriä. Radio Nova ja Toyota Corolla.
 
Roberto puki ajatukseni sanoiksi!

Roberto puki ajatukseni sanoiksi!
Kuin myös minun.

Ågelirumpali on sellainen keskimääräinen abstraktio, joka ei välttämättä ole opiskellut juuri ogelissa mutta varmaankin jossain suomalaisessa saman alan oppilaitoksessa. Hän on fuusiorumpali joka soittaessaan "puhuu vähän mutta asiaa" ja sillä keinoin lunastaa muusikkokollegoiden kunnioituksen.
 
Fuusio tarkoittaa että ogeli on 70-luvulta, jolloin nykyisen kaltainen allround-ajattelu sai alkunsa. "Puhuu vähän mutta asiaa" tarkoittaa että ollaan Suomessa.
 
Musiikkikoulutuksessamme ei ole vikaa, mutta voisimme optimoida menestymistämme avaamalla fokusta hieman vähemmän jäyhään suuntaan. Se on nimittäin niin, että oikein vähän kun puhutaan, niin vaarana on ettei sinne enää mahdu sitä asiaakaan mukaan.
 
Ågelirumpalia ei elollisena olentona ole välttämättä olemassa, koska ainahan ne jossain opiskelleet soittajat kuitenkin lopulta jollain lailla erikoistuvat, ja kaikki ovat kuitenkin yksilöitä. Olennaisia seikkoja, kuten hyvää makua tai tyylitajua, ei hyväkään pedagogi pysty oppilaan sisään kaatamaan. Hyvä maku on paljolti synnynnäistä ja tyylitajun kehittyminen koko elämän mittainen prosessi. Tarkkaavainen lukija lienee jo rivien välistä huomannut ettei tämän kirjoittajalla ole kumpaakaan.

Fuusio tarkoittaa että ogeli on 70-luvulta, jolloin nykyisen kaltainen allround-ajattelu sai alkunsa.
 
Ågelirumpalia ei elollisena olentona ole välttämättä olemassa, koska ainahan ne jossain opiskelleet soittajat kuitenkin lopulta jollain lailla erikoistuvat, ja kaikki ovat kuitenkin yksilöitä.
 
Nyt puhutaan tästä abstaktiosta konkreettisesti ja asiallisesti. Ågelirumpali-termi näyttää viittaavan historiaan, ja näyttää olevan vakiintunut käsite heidänkin kielenkäytössään, jotka eivät edes ole syntyneet tuolloin. "Hän on ilmeisene wegeliuslainen minun ollessani kajanuslainen". Mielenkiintoista kyllä, miten tässä Tuppu-Suomessa rytmimusiikin koulutus voi olla yhä näinkin vihattu ilmiö. "Saatanan kama- ja tekniikkarunkkari, sulla ei oo sydän messissä. Minulla on, koska kuuntelen Nick Drakea ja näen ja kuulen."

Keimo Hirvonen se jossakin haastattelussa aika hyvin ilmaisi, kun puhui Kuoppiksesta. Läpitreenattu ja perusteellisesti koulutettu kaveri, joka on ottanut rummut todella haltuun. Olisi kuulemma itselläänkin ollut hiukan tarvetta kouluttautumiselle.
 
On noita muitakin rumpaleita, joita kuuntelen todella mielelläni, vaikka kouluja ovat käyneetkin. Lukkarinen, Rautianen, Timonen...

Nyt puhutaan tästä abstaktiosta konkreettisesti ja asiallisesti. Ågelirumpali-termi näyttää viittaavan historiaan, ja näyttää olevan vakiintunut käsite heidänkin kielenkäytössään, jotka eivät edes ole syntyneet tuolloin. "Hän on ilmeisene wegeliuslainen minun ollessani kajanuslainen". Mielenkiintoista kyllä, miten tässä Tuppu-Suomessa rytmimusiikin koulutus voi olla yhä näinkin vihattu ilmiö. "Saatanan kama- ja tekniikkarunkkari, sulla ei oo sydän messissä. Minulla on, koska kuuntelen Nick Drakea ja näen ja kuulen."
 
koulutus, tekniikka ja hyvät kamat on erittäin hieno asia. mutta jotenkin herättää ihmetystä että tulee kovin samankuuloista ukkoo linjalta. mistä se johtuu että nuo vanhojen ukkojen soitot vaan kuulostaa niin komeelta ja siinä on sitä "jotain", siinäpä hyvä kymysys.

mistä se johtuu että nuo vanhojen ukkojen soitot vaan kuulostaa niin komeelta ja siinä on sitä "jotain", siinäpä hyvä kymysys.
 
Ketä ne vanhat ukot on? Jos ne on niitä jotka säestivät Olavi Virtaa viiskytluvulla, niin ainakin yksi syy on se, että ne oli periaatteessa jazzmuusikoita, koska formaattitanssimuusikkoa ei silloin vielä ollut keksitty.

Kuin myös minun.
 
Rahaa tänne!

Minulla on, koska kuuntelen Nick Drakea ja näen ja kuulen."
 
Tää on vähä samaa osastoa kun se Åggelbymuusikon suusta tuleva: "Joo, pitää ottaa haltuun toi staili." Feeluu.

Ketä ne vanhat ukot on? Jos ne on niitä jotka säestivät Olavi Virtaa viiskytluvulla, niin ainakin yksi syy on se, että ne oli periaatteessa jazzmuusikoita, koska formaattitanssimuusikkoa ei silloin vielä ollut keksitty.
 
no heitetään suomalaisista vaikkapas Österberg, Aaltonen...
jazzrumpalit onkin hienoa kuunneltavaa.

Aaltonen
 
Vesa vai Remu?

"Joo, pitää ottaa haltuun toi staili."
 
Ei oo kuin pari vuotta aikaa, kun eräs opiskelija sanoi "tuo jazz pitäis ottaa haltuun". Ei ole enää Åggelby-rumpali, vaan Arabia-aikakautta. Päälajinaan metalli:)

Ei oo kuin pari vuotta aikaa, kun eräs opiskelija sanoi "tuo jazz pitäis ottaa haltuun". Ei ole enää Åggelby-rumpali, vaan Arabia-aikakautta. Päälajinaan metalli:)
 
No, aivovamma kuitenkin sama musagenreistä riippumatta.

Ogelirumpali on vähän kuin teekkari vs. raksajätkä. Niistä aika usein puuttuu se vaarantuntu. Tosin luulen että nykyään jo osataan nussia tarpeeksi ristiin, toi ongelma oli enempi vielä -90 luvulla. Ehkä kirjoittaja viittaa tiettyyn kliiniseen epärock-asenteeseen.
 
Tuossahan se tuli.
 
Olen aika lailla samaa mieltä tuosta nykytilasta. Niiltä ågelirumpaleilta, jotka menevät keikoilla täydestä, ei kukaan kysele, mistä oot tupsahtanut siihen soittamaan. Mutta päin vastoin kyllä. Eli klassinen esimerkki tilanteesta jossa helposti tulee esiin vain huonot tapaukset. 80- ja 90-luvun alun fuusioinnostuksessa laitoksessa on (kuulemani mukaan) ollut pystynokkaisempi asenne, mikä on ehkä vaikuttanut negatiivisen kuvan syntyyn. Nykyään kys. paikassa soitetaan kyllä nöyrästi ja asenteella sitä hikistä ja aitoa -insert genre here-:kin.
 
Mun mielestä on lapsellista ajatella joko, että koulut tekisivät autuaiksi tai automaattisesti tasapäistäisivät soittajaa. Kun kyse on taiteesta, niin samalla kyse on makuasioista ja omaan näkemykseen on luotettava, eli opettajien mielipiteitä pitää kyseenalaistaa joka kerta. Osa toki lankeaa ansaan ja soittaa persoonattomasti kaikkea ihan ookoo, mutta such is life. Tiedän monia itseoppineitakin jotka vetävät siten.
Ihan samoilla metodeilla minä ainakin olisin treenannut, mikäli en olisi kys. koulussa ollut. Eli soittaen sitä musaa mistä tykkään, ja ottaen opettajilta ne jutut mitä haluan. Eli jos minua vaivaa esim. kliininen epärock-asenne, niin se on ihan oma valintani :)
 
Termin lievää vanhahtavuutta kuvaakin hyvin se, että kyseinen sävelkulku-laitos ei ole sijainnut Oulunkylässä 15 vuoteen.