Rummut: soittaminen ›

Onhan näitä. Joskus muutama vuosi sitten Kalliossa keikalla basari lähti koko ajan karkuun ja johtuen Yamahan nerokkaan vaikeaksi tehty kiristysmekanismi ei ollut aikaa ruuvailla pedaalia kunnolla basariin kiinni. Biisin alussa basari kuului mukavasti, mutta pikkuhiljaa alkoi kadota, kun pedaalin ja basarin väliin tuli yli 5 cm.
Välillä on vaan ollut huonoja tai krapulapäiviä ja soitosta ei meinaa tulla mitään ja biisit tuutataan irvistyksen ja hien avulla. Olo keikan aikana on ollut painajaismaista ja pelottaa, että rokkipoliisit dumaa heti keikan jälkeen. Eräällä keikalla rumpali oli ottanut muutaman liikaa ja rumpupenkillä pysyminenkin tuotti vaikeuksia. Koska en muista kyseisestä keikasta mitään ei se huonosti voinut mennä. ;)

Onhan näitä. Joskus muutama vuosi sitten Kalliossa keikalla basari lähti koko ajan
 
Edesmennyt enoni teki aikoinaan paljon roudarinhommia. Joskus Pori Jazzeilla (en muista esiintyjää) oli käyny naulaamassa viiden tuuma naulan basarin eteen ku lähti kokoajan karkuun.

tuohan päätty vielä niin, että ashley selitteli et muusikot soitti väärän biisin. nice. tulee vaan mieleen, että kukahan sen väärän biisin heitti, joku äänidude vai rumpali...
 
http://www.youtube.com/watch?v=VUNe … x77B1k&mode=related&search=
 
Tuosta lopusta löytyy Ashleyn selitykset.

Kerrran kävi Big-Band keikalla niin että basarista lähti se nuija irti ja oikeasti katosi näköpiiristä. Mutta ei ollut aihetta huoleen kun keikkapaikkana oli Arabianrannan pop jazz konservatorion konserttisali. Mehän käytiin sitten parin muun Big-Band rumpalin kanssa kylmästi ottamassa toinen nuija läheisestä luokasta tilalle. Mutta oli kyllä kieltämättä todella kornia vetää kesken "beat-komppiin perustuvaa" biisiä ilman basaria ja eihän siihen edes jalalla potkimalla saa kovinkaan stydiä saundia pihalle :D
 
No näistä muista painajaistilanteista mitä voisi tapahtua keikalla on kyllä minun mielestäni sellainen ilmiö että jos pystö (artisti) olisi vaihtanut taustabändiä kertomatta sitä heille ollenkaan. Meinaan tästä vaan itselläni on kokemusta viikon takaa kun soitin ohjelmatoimistoon tulevasta debyyttikeikasta ja sainkin kuulla että hän oli myynyt sinne aivan toisen bändin kyseisen artistin taustalle. Artisti ei meille tästä muutoksesta ollut kertonut yhtään mitään vaan edelleen uskotteli tulevansa viimeisiin treeneihin ennen keikkaa. Minä vielä Heinäkuussa suosittelin hänet kyseiseen ohjelmatoimistoon sisään jne.
 
Koko juttu lähti alunperin siitä kun bändin kitaristi lähti pois kiireisiinsä vedoten jonka jälkeen sanoin artistille että hommaan uuden tilalle. Mutta artisti olikin soittanut samantien ohjelmatoimistoon ja sanonut että hänellä ei ole enää bändiä.
 
No jokatapauksessa jos en olisi viime viikon tiistaina sinne ohjelmatoimistoon soittanut niin olisimme tod. ajaneet bändin kanssa keikkapaikalle 200 km ja huomata että siellä onkin jo toinen bändi säestämässä kyseistä artistia. Jokatapauksessa viime keväänä teimme 2 itse myytyä keikkaa jotka menivät hyvin.
 
Ei voi sanoa muuta kuin että kova on ala. HOHO ja meikä lobbasi sen sinne sisään. Ei muuta kuin onnea vaan tuleville keikoille toivoo ex-bändin leaderi:
http://www.polarartistit.fi/service.cntum?pageId=124438
 
ja jos tässä tekstissä oli jonkun mielestä jotain katkeraa valitusta niin olette väärässä. Takaiskuista huolimatta uusi bändi pystyyn ja tod. coverbändi.

Ei voi sanoa muuta kuin että kova on ala. HOHO ja meikä lobbasi sen sinne sisään. Ei muuta kuin onnea vaan tuleville keikoille toivoo ex-bändin leaderi:
http://www.polarartistit.fi/service.cntum?pageId=124438
 
Hah, viime keväänä sain kuulla että olisin Ruslaanaksen bändissä, mutta ilmoituksen jälkeen ei siitä mitään enää koskaan kuulunutkaan:P kovaa on ala.

Hyvän keikan on Markkuliini saanut, olen itse paljonkin diggaillut tätä Pepe Deluxen vähän puun takaa tullutta hauskaa levyä. Hienoja rumpuvyörytyksiä, Teppo Mäkynenkö ne nyt levyllä soitteli.
 
Oh, painajaisia. Taustanauhojen kanssakin olen soitellut, mutta silloin ei onneksi sattunut mitään. Minulta on myös se bassarinpedaali yhtäkkiä lähtenyt irti kesken biisin. Oli pakko lopettaa hetkeksi yhdessä hiljaisessa osassa ja ruuvailla nuija takaisin. Kukaan ei tietenkään yleisössä huomannut mitän, onneksi muu yhtye jatkoi soittamista.
 
Kauhein koskaan tapahtunut tilanne oli joskus aika nuorina, kun saatiin joku rokkikeikka Dipoliin bileisiin. Ensin aseteltiin soittovehkeet alakertaan johonkin nurkkaan ihan sivistyneesti ja soundchekattiinkin siinä ja ihan hyvältä kuullosti. Sitten yhtäkkiä juhlien jo juuri alettua pyydettiin, että jos voisimme siirtää tavarat yläkertaan, kun DJ oli tehnyt oharit tai jotain vastaavaa, olikohan yläkerran PA jäänyt hankkimatta ja kaappejamme tarvittiin kipeästi.
 
No, me nöösit siirsimme kamat ylös ja jostain oudosta syystä (kolmas keikka ikinä, kait) laitoimme kaikki vahvistimet riviin rumpujen viereen suunnilleen niin että ne olivat samalla tasolla kuin ihan rumpujen etulinja. Ja tietysti laulukaapit kauimmaisena rivien päissä. Ja sitten soittamaan ilman soundcheckiä.
 
Vahvistinasettelun ja ison soittotilan yhdistelmä aiheutti sen että minä en kuullut oikeastaan mitään muuta selkeästi kuin jostain syystä laulun ja laulajakin lopetti sitten laulamisen ensimmäisen biisin puolivälissä, kun ei itse kuullut mitään muuta kuin kitaraa täysillä korvaan. Sitten oltiikin isosti hukassa, hirveää pörinää, kauheaa sohellusta. Pienen säädön jälkeen vedettiin jotenkin homma läpi, mutta tämän keikan jälkeen tutustuimme uuteen jännittävään käsitteeseen nimeltä monitorointi... :-)

...Pepe Deluxen vähän puun takaa tullutta hauskaa levyä. Hienoja rumpuvyörytyksiä, Teppo Mäkynenkö ne nyt levyllä soitteli.
 
Teppo soittaa, käsittääkseni yhtä biisiä lukuunottamatta. Forgotten knights:inssä soittaa Roope Palomäki. On kyllä hauska keikka kun saa soittaa aika paljon kamaa. Ja kuitenkin tarkoitus on saada ihmiset joraamaan, eli groovatakin saa jos osaa. Olen tykännyt! :)

Ja kuitenkin tarkoitus on saada ihmiset joraamaan
 
Jeah, hyvä muuten tuoda tämäkin pointti välillä tällä palstalla esiin.

Hah, viime keväänä sain kuulla että olisin Ruslaanaksen bändissä, mutta ilmoituksen jälkeen ei siitä mitään enää koskaan kuulunutkaan:P kovaa on ala.
 
Puheet onkin vain puheita ennen kuin jotain oikeasti tapahtuu.

Puheet onkin vain puheita ennen kuin jotain oikeasti tapahtuu.
 
ja vaikka tapahtuiski, niin silti ei mikään aina oo varmaa

ja vaikka tapahtuiski, niin silti ei mikään aina oo varmaa
 
Mikään ei oo varmaa, paitsi epävarma.
 
Mä olen sen verta tylsä, etten muista tässä vaiheessa oikeestaan mitään ihmeempää sählinkiä keikoilta. Joskus on tullut eteen ties minkälaista jesarilla umpeen teipattua huipputason settiä ja muuta mitä on pitänyt ruuvata soittokuntoon, mutta ei paljon sen ihmeempiä. Jos on kummallinen lainasetti, niin pitää vaan soittaa yksinkertaisemmin.
 
Vieraammilla keikoilla on välillä tullut laskettua ties mitä tempoja, kun on käynnistelty biisejä, mutta niitä pystyy helposti hilaamaan oikeaan suuntaan parin ekan tahdin sisään.

Mulla ei ole onneksi tullut vastaan mitään kauheita painajaisia keikoilla. Kuumeessa vähän reippaamman musan soittaminen on yhtä tuskaa ja muut peruskauhunhetket on koettu kyllä. Monesti on jostain syystä tullut täydellinen blackout kesken biisin. Yhtäkkiä ei muistakkaan mitä seuraavaksi on tulossa vaikka biisejä on treenattu n+1 kertaa ja homman pitäisi tulla selkäytimestä. Melkein aina nuo ovat kuitenkin klaarattu kunnialla. Kerran kuiskasin hiljaisessa kohdassa basistille niin että eturivikin kuuli: "mikä osa seuraavaks?" Silloin hävetti, ja vähän kyllä vieläkin vuosien jälkeen.
 
Kerran junnuina oltiin soittamassa Down Town Openissa ja kun muutenkin jännitti ihan penteleesti niin yleisöön ilmaantui Vesa Ranta. No, kamelin selkä katkesi jännityksessä ja hädin tuskin sain keikan vedettyä kunnialla kun vaan jännitti niin pirusti. Olihan kuitenkin eräs omista idoleista yleisössä kuuntelemassa. Ei se hyvin menny, mutta itseasiassa jatkoon päästiin siitä erästä kuitenkin.
 
Kerran putosi china rumpuraiserilta alas kesken biisin. Oli pentele alkanut ryömiä reunaa kohti ja ihmettelin yhden iskun jälkeen miksi sieltä tuli toinen isku hetken päästä uudelleen. Ei ollut edes lommoa tullut joten tuuria oli mukana. Ilman chinaa kun oltiin niin piti sitten lennosta mukauttaa soitto siihen.
 
Ablaze In Hatredin keikat soitan klikki luureissa joiden eristys on mallia riittävä. Eräällä keikalla monitorointi olikin sitten syystä xyz jotenkin pielessä vaikka soundcheckissä kuulosti ihan hyvältä. En siis kuullut yhtään mitään mitä muu bändi soitti, joten meni koko keikka sitten tahteja laskemalla. Hiukkasen alkoi jännittää, mutta lopulta onnistuin klaaraamaan koko setin ilman virheen virhettä. Jälkeenpäin enää naurattaa mutta lavalla oli hieman orpo olo.

pari vuotta sitten virossa isossa urheiluhallissa keikalla vielä soundcheckissa rumpufilli oli paikallaan ja kaikki meni kivasti mutta kun setti alkoi niin se oli hilattu johonkin lavan takareunaan huutamaan täysiä eri suuntaan, luonnollisesti isolla lavalla se backlinen vuoto ei oikeen riitä kuulumaan peltien ja snaren mäiskeen yli eikä tempossa pysymistä helpottanut hallin ping-pong tyypinen kaiku joka tuli melkein yhtä kovaa kun varsinainen snare.
 
varmaan kuullostanut hyvältä kun tempo vaan lähtee hidastumaan parin ekan tahdin jälkeen, ihme kyllä biisien rakenteet meni täysin selkarangasta...
 
mutta kyllä sekin on perin vittumaista jos joku krässi päättää valahtaa kesken biisin tomien päälle kolisemaan tai basarin pedaali kääntyy joka polkaisulla vinoon...
 
tai ehkä painajaismaisinta on kuitenkin ollut ne keikat kun kitaristi kaatuu toistuvasti rumpujen päälle tai yleisö päättää innostuksissaan ruveta roikkumaan yläkaapeissa repien tolpat juurineen subbareista ja itse olet ne kaapit sinne hommannut...
tai oikeastaan nuo esimerkit menee jo koomisen puolelle.
 
onhan näitä, onneks harvoin.. yleensä alkoholilla on osuutta asiaan.

Toissa vappuna Korjaamolla unohdin tunkea back tot the seventies mallisten keikkahousujeni liehulahkeen sukanvarteen ja eiköhän se peijooni löytänyt tiensä basaripedalin nuijan ympärille juuri kun piti mäiskästä hirveällä forcella sellaista Ub:n "minä suojelen sinua kaikelta" -bridgen tyylistä komppia. Hetken ajan luulin jo lentäväni voltilla pönttöjen yli, mutta sain pidettyä tasapainoni kutakuinkin ja biittikään ei pahemmin katkennut. Kerran Roi:n Tivolissa puolestaan lähti keikan puolessavälissä taju ja basistinkuvatus ei huomannut mitään vaikka soitto loppui kuin seinään ja äijä romahti setin päälle.

Kerran Interissä oli lava jonkun matkaa seinästä ja tietty rumpujakkaran jalka liukui tyhjän päälle ja Timi persaus edellä monttuun.Soitto loppui siihen ja hapensaantikin kiikasti hetken aikaa,kunnes pelastettiin ahdingosta.

Onneksi olen suurilta painajaisilta säästynyt, mutta muutama tulee kuitenkin mieleen.
 
Eka nightmare: Soitin vanhanajan soitinyhtyeen kanssa vanhaa tanssimusiikkia, esim: foxit, valssit, tango ,jne.
Oli jonkun eka foxin aika, en nyt enää muista mika metta enihau=
Laskin tempon ja seurasin lappuja, kaiki meni hyvi, kunnes tuli hanurisooloilin/melodioiden aika.
NIIN, tämä muuten kolmimuunteinen foxi alkoikin taipumaan laulajan käsissä suoriksi 8-osiksi ja hänpä päätti ottaa tamburiinin kompatakseen rumpalia, MUTTA suorilla kahdeksasosilla.
Ette voi kuin kuvitella miten paljon teki mieli heittää sudilla äijää takaraivoon, että lopeta nyt jo s*tana, kuullosti hirveältä.
 
Sitten bisin jälkeen "takavarikoin tamburiinini vastaisuuden välttämiseksi.
 
Toinenkin painajainen löytyy, mutta nyt loppuu aika. Palataan tarinoimaan jälleen

Tähän mennessä tärkeimmällä keikalla, joka myös videoitiin, oli aikamoisen joustava lavarakennelma. Virveli tuli syliin vähän väliä, lattiatomi karkasi horisonttiin, ja haikkaan ylettyi biisin lopussa ainoastaan suoralla kädellä, kunnes sen hilasi takaisin.
 
Lisäksi erään kertsin tuplabasarirymistelyssä tipahti 18 -tuumainen crash varpaille. Koski vähän, ja siihen se jäi jalkojen väliin pomppimaan koko loppubiisin ajan.
 
Setin ainoan coverin aikana minulle tuli totaalinen blckout, kun crash, johon piti kertsi kompata, olikin lattialla. Tahdin ajan mietin, kunnes jatkoin toiseen crashiin. Onneksi suurin osa yleisöstä lienee luullut tauon kuuluvan biisiin.

Kesällä -06 Ruisrockissa kävi se pahin painajainen, tai siis eihän tollasta voi ennustaa mutta joutu lopettaa soiton kesken ja se on pahinta.
 
Eli näin kävi: Oltiin perjantailla soittamassa ja porttien aukeamisen jälkeen tokana bändinä oli meillä veto. No, kuinkas ollakkaan, oli alueella pitkä sähkökatko joka viivytti yhtä sun toista operaatiota. Menetetty aika sitten otettiin kiinni sound checkit väliin jättämällä ja helvetinmoisella hosumisella ja kiireellä vaihdettiin bändejä vetojen välissä.
No, kaameella kiireellä vermeet kasaan ja setti tulille. Ekan biisin puolessa välissä virveli lörpsähti syliin lähes 90 asteen kulmaan joten oli mahdotonta edes yrittää lyödä sitä. Ei auttanu muu kun lopettaa soitto ja ruuvata uudestaan virppa paikalleen joka tietenkin tuntu kestävän ikuisuudelta. Onneks oli tekniikan mies ajan tasalla että heitti hirveet smoket sinne lavalle jotta sai edes vähän häpeäsuojaa sinne...
Ei ollu kiireessä menny virppaständin hammastukset limittäin vaan oliva ilmeisesti jääneet päällekkäin ja kun tykkään sille kyytiä antaa niin löystyi sitten pirulainen.
 
Vaikka unohtuis housut jalasta keikalle mentäessä niin virveli pysyy kyllä lestissään nyt ja aina. Se on varma.
 
Kyllä meni kaljaa sinä iltana...

Setin pakeneminen on sattunut omalle kohdalle. Joskus festarilavan rumpukoroke on kuin trampoliini. Pellit heiluu, ukko heiluu, pellit kaatuu, ukko kaatuu jne. Yleensä haitsu lähtee etuvasemmalle, bassorumpu suoraan eteen ja soittaja taakse. Yksi tuttu rumpali putosi lavan taakse kahden metrin korkeudesta. Soitto loppui. Ei se sinä iltana enää jatkunutkaan.
 
Basistille sattui kerran kesken biisin tulemaan todella raju yskäkohtaus. Oksennukset lahkeelle ja basson hihna irti... Kivan näköistä.
 
Minun piti kerran lähteä humpille tuuraamaan, mutta en viitsinyt. Hommattiin tuuraaja tuurajalle. Kaveri kertoili:
 
"Kesken kappaleen meni solististilta bassosta kieli poikki. Humalatila oli sitä luokkaa, että ei mennyt uusi kieli paikoilleen, ennen kuin ukko kävi istumaan. Sitten toinen silmä kiinni ja kieli hampaiden välissä keskellä sai sen kielen kiinni. Basisti nousi seisomaan, bassosta kuuluo BÄÄÄYYYY (viritystä kaksi sekuntia) ja suusta karmealla karjumisella: LABBAABALUBAABBALABBAAMBUM...
 
Urho tuli keikalta kotiin ja herätti vaimon:
-Jos nämä veljekset soittavat kerro, että olen kuollut syöpään, sai vaimo ohjeen."

Jeah, hyvä muuten tuoda tämäkin pointti välillä tällä palstalla esiin.
 
Ei!! Pitää soittaa OIKEIN ja TARKASTI!