Rummut: soittaminen ›

soundi syntyy rakkaudesta ja intohimosta, kaikki muu on vain pinnallista huuhaata. :)

joo ihanaa tää suomalainen vaatimattomuus. :p "emmiä mittään ossaa, eimiull mittään soundei oo, paskaa se vain o"
 
Pah, sehän on vaa sama ku autolla ajaminen, ikinä et voi sanoa osaavasi ajaa, mutta aina opettelet ja ehkä opitkin jotain uutta.

Pah, sehän on vaa sama ku autolla ajaminen, ikinä et voi sanoa osaavasi ajaa, mutta aina opettelet ja ehkä opitkin jotain uutta.
 
Tuo on kyllä huono vertaus. Mä oon ainakin maailman paras kuski ja muut ei osaa mitää muutan ku häiritä.

Ite ainakin tykkään etto tomit on pehmeät. joskin pieni atakki on oltava. basarisoundi on pehmeä sekin, liian matala pörinä on pahaksi, koska basari ei erotu silloin. joskus on kuultu näytteitä liian hiljaiselle miksatusta basarista, ja mun mielestä biisi menettää selkärankansa silloin. snare on oltava atakkinen, mutta ei liian. lyön yleensä kanttiin, jotta snare erottuu. en muutenkaan pidä snaren soundista ilman kanttia. pellit tulee ihan niinku tulee :D, jokseenkin nostan yleensä ovarien kanavasta vähän bassoja koska etäisyyden kasvaessa basso kaikkoaa. ja kyllä se koko setin soundi tulee ovareissa esiin, lähimikeillä poimitaan se napsu.
balanssista sen verran, että on hieman kokeilun alla. yritän yleensä ajatella setin lavalle, eli livetilanteen ja ajatella että miltä setti kuulostaisi jos joku kuuntelisi sitä livenä.-
 
tuossa esimerkkejä mun tuotoksista:www.mikseri.net/drumworks
 
noi jazzpätkät on äänitetty 3 mikillä: 2x AKGC1000 overit ja Shuren Beta52 basarissa. ääntä on käsitelty erittäin vähän. eli soundi on mahdollisimman luonnollinen.

Mielen mukaan elävään tempoon välillä liiankin tunteella, paljon suoraviivaisia pelkästään käsin tehtyjä fillejä vahvalla punk -vaikutteella, ei kanttilyönttejä, paljon tuplabassaria ja humppakomppia!

Soundini koostu kapuloiden kilinästä toisiinsa ja tomien reunoihin sekä ohi lyödyistä crash iskuista.

Soundini koostu kapuloiden kilinästä toisiinsa ja tomien reunoihin sekä ohi lyödyistä crash iskuista.
 
ootko sä mä? :D

-soivat rummut, joko korkealla tai matalalla virityksellä
-tanakka snare
-tumma saundiset pellit
-haitsua enemmän ku rideä
-erityyliset haitsu komppaukset
-crash iskuja rideen
-ja ennen kaikkea kova into ja paska taimi..=)
 
Siinähän ne Speedytykset..=I

Märän läpsivä basari, St. Anger virppasaundi, keula pystyssä kaahaava komppi ja väkevä hien haju.

St. Anger virppasaundi
 
Tän mä tahon!
tuo mun premier ei vaan soi ei edes klangaa..
 
se o huono.:)

Tän mä tahon!
tuo mun premier ei vaan soi ei edes klangaa..
 
se o huono.:)
 
Vanhaa Tamaa alle ja kyllä klangaa ;)
 
Oma saundini syntyy..
Kapuloitten pyörittelyn ja muun showkikkailun aiheuttamien mokien epätoivoisesta korjailusta.
 
"Paskat siitä miltä se livenä kuulostaa, kuhan näyttää hyvältä." -Joku viisas M.netissä

Mulla:
 
Kaamein (paksuin) kalvo mitä kaupasta saa bassariin ja jätetään löysälle. Tavoitteena ruuvata niin paljon botnea ja alaääntä basarista kun vaan saa.
 
Melkolailla "kumisevista" tomeista ja esim. lattiatomiin kun täräyttää tremolot niin ikkunat helisee vieressä ja vatsa kääntyy ympäri.
 
Snare saa ja pitää olla niin kireellä kun olla ja voi eli 6,5" revitään piccolosaundit irti niin että on kipakka kun mikä ja kanttilyönti kuuluu Moskovaan saakka. Metallia täytyy virvelin olla.
 
Pellit niin suuria kun kaupasta saa. Eli pitää soida melko matalalla ja pitkäääään. Sellaset Bonham-saundit. Splässit ovat kiellettyjä meidän perheessä. Ainiin... ja myös Tamat...

Yritän soittaa mahdollisimman massiivisilla ja munakkailla soundeilla. Tähän tarkoitukseen minulla on Sonorit. Löytyy tarpeeksi muhkeaa alapäätä ja atakkia. Peltikattaus täytyy olla iso - alle 18" symbaaleja en käytä(efektit erikseen). Nopeasti syttyvät ja kirkkaasti soivat, leikkaava soundi. Kapuloissa tylpät päät, ei nuppeja. Vrt. Vinnie Paul.
 
Soitto kulkee mahollisimman suoraan ja raskaalla groovella. Ei turhaa kikkailua paitsi mausteeksi. Olen yrittänyt päästä ylisoittamisesta eroon aikaa sitten. Komppaan paljon crashilla ja nakkaan humppakomppia ridellä. Tavaramerkkinä ehkä tuplabasaripyrähdykset - pitkiä, nopeita pätkiä en hallitse enkä välttämättä haluakaan hallita. Tylsän kuuloista. Sen sijaan käytän tuplabasareita pikkujippoina ja korostan näillä kitaroita.
 
Tästä on pienet rumpukapulat tehty.

Soundi? Mikä se on? Eikös se ole se lehti, ei mulle tuu.

Tästä on pienet rumpukapulat tehty.
 
Jazzmiehiä, vissii..

Meikäläisen soundit tosin vaihtelee aivan laidasta laitaan.. oman räppibändin kaa tulee käytettyä lyhyitä munakkaita ja dembattuja soundeja, kun taas klasari-jazz-kvintetin kaa soundit ovat aivan toisessa päässä, mallettia ja vispilää, pim pom. Humppakeikalla soundit on sitä perus-ambassadoria ja bassarissa emperoria, ku taas big bandissa on astetta munakkaammat ambassador suedet tomeissa jnejne.. Ei oikeen itekkään tiedä tarkalleen, mikä se oma soundi on kun viritykset ja tatsi vaihtelee niin paljon eri kokoonpanojen välillä. Omassa reenikellarissa nyt oon viime ajat vaan reenannu noilla dembatuilla, lyhyillä biittisoundeilla.. Mutta täytyy mainita, että oon kyll tyytyväinen että hommasin Kumut, ne taipuu soudillisesti niin paljon laidasta toiseen, että itsekin välillä tullut sitä ihmeteltyä..

soitossa:
-rentous
-avarakatseisuus
-napakkuus
 
materiassa:
-hieman normia kireämpi virvelin vire
-soivaan ja lämpöiseen soundiin ruuvatut kannut
-jyhkeävireinen basari
-kirkassoundiset, selkeät symbaalit
 
rentoa ja yksinkertaista soittoa, tietenkin pienillä mausteilla. ja soiton täytyy olla hauskaa. soittaessakin voi olla velmu ja älykäs. itsestäni en tiedä, mutta ainakin yritän.

Hirveä meteli ja viimeistään setin viimeisessä biisissä hirveää tuplilla rymistelyä niin yleisössä murjottavat hevarisaatananpalvojatkin ovat tyytyväisiä vaikka poppia soitetaankin :D