Rummut: soittaminen ›

Jazzissa mennään sit kantapää maassa koko ajan.
 
Mäkin sanoin näin, mutta itseasiassa aksentit soitan heel uppina. Basarilla saa jopa pieniä fillejä jazzissa, sellaista hienovaraisempaa toimintaa.

molemmat kannattaa hanskata. tämä koskee myös heel-uppia ja downia.
 
Helpommin sanottu kuin tehty... :)

Itse olen miettinyt samaa asiaa ja on tuossa hautaamisessakin ihan riittävästi tekemistä, saati sitten että hanskaisi useamman tyylin :-) Nuijan hautaaminen lienee useimmille se ensimmäinen tapa oppia polkemaan basaria ja myöhemmin pitäisi vaan päästä eroon pahasta tavasta. Kyllähän basari soi paremmin kun nuijaa ei hautaa, sen kuulee selvästi.
 
Miten onnistutte lepuuttaa jalkaa jos ette hautaa nuijaa ja soitatte kantapää ylhäällä? Pitääkö jousi olla niin tiukalla ja footboard pystyssä että se ei paina nuijaa kalvoon jos sen päällä lepuuttaa koipea lyöntien välillä? Eihän kantapäätäkään ehdi laskea maahan tuossa välissä, vai kui? Jos taas jäkittää koipea ylhäällä, väsyy se hyvin nopeasti lonkasta ja takareidestä.
 
Oma basaritekniikka on kyllä aivan kamala, sen tunnustuan, mutta se vähä mitä olen kokeillut soittaa hautaamatta nuijaa kalvoon on kyllä tuntunut todella hankalalta toteuttaa. Pitäisi kai opetella soittamaan myös kantapää maassa, tuolloin nuijan pompauttaminen ei ole yhtä suuri ongelma.
 
-:mikko

Mäkin sanoin näin, mutta itseasiassa aksentit soitan heel uppina. Basarilla saa jopa pieniä fillejä jazzissa, sellaista hienovaraisempaa toimintaa.
 
Hmm... Sulla oli muistaakseni aika kova basaridynamiikka siinä jazz-näytteessä, voiskohan selittää jotain?

Sanokaapas arvon kollegat jotka tapaatte myös trigata basarinne, että kuinka silloin on tuon nuijan hautaamisen laita?
 
Samoin tässäkin tapauksessa mielestäni näkee ns. huippusoittajia jotka jättävät nuijan/nuijat kalvoon. Herkkien säätöjen käytön modulissa yhdistettynä esim puunuijiin ja varsinkin yhden basarin käytön tuplapedaalilla luulisi johtavan tarkoituksettomiin flämeihin/tremoloihin jne. Luonnollisesti tähän vaikuttaa myös esim. triggerin paikka ja kalvojen kireys ym.
 
Itselläni kävi aikoinaan niin että jouduin opettelemaan pois tuosta nuijan hautaamisesta ihan senkin takia, että basarin trigauksen yhteydessä tuli aluksi paljon ylimääräisiä nuotteja. Tykkään myös akustisen soundin kannalta antaa nuijan pompata kalvolta pois ja pitää sen poissa tauoilla. Joissakin tapauksissa se nuija tulee silti haudattua kalvoon, kuten vaikka rokkibiitissä, jossa tulee basarilla neljäsosia.
 
Mutta kertokaa toki näkemyksiänne ja kokemuksianne.
 
EDIT Niin ja soitan tosiaan pääsääntöisesti heel-up.

Sanokaapas arvon kollegat jotka tapaatte myös trigata basarinne, että kuinka silloin on tuon nuijan hautaamisen laita?
 
Samoin tässäkin tapauksessa mielestäni näkee ns. huippusoittajia jotka jättävät nuijan/nuijat kalvoon. Herkkien säätöjen käytön modulissa yhdistettynä esim puunuijiin ja varsinkin yhden basarin käytön tuplapedaalilla luulisi johtavan tarkoituksettomiin flämeihin/tremoloihin jne. Luonnollisesti tähän vaikuttaa myös esim. triggerin paikka ja kalvojen kireys ym.
 
Itselläni kävi aikoinaan niin että jouduin opettelemaan pois tuosta nuijan hautaamisesta ihan senkin takia, että basarin trigauksen yhteydessä tuli aluksi paljon ylimääräisiä nuotteja. Tykkään myös akustisen soundin kannalta antaa nuijan pompata kalvolta pois ja pitää sen poissa tauoilla. Joissakin tapauksissa se nuija tulee silti haudattua kalvoon, kuten vaikka rokkibiitissä, jossa tulee basarilla neljäsosia.
 
Mutta kertokaa toki näkemyksiänne ja kokemuksianne.
 
EDIT Niin ja soitan tosiaan pääsääntöisesti heel-up.
 
Ainakin V-Rummuissa toimii vaikka nuija onkin kalvossa kiinni, ei tule haamulyöntejä. Tietysti riippuu jonkin verran asetuksista mutta kokeilemalla löytyy.

Hmm... Sulla oli muistaakseni aika kova basaridynamiikka siinä jazz-näytteessä, voiskohan selittää jotain?
 
Missä jazz-näytteessä? En mä usko. :D

molemmat kannattaa hanskata. tämä koskee myös heel-uppia ja downia.
 
Niin kannattaisi. Itse en tosin jaksa turhauttaa itseäni opettelemisessa, koska en näe mitään erityisen tärkeää hyötyä tuossa hautaamisessa. Tokihan sillä saa sitten joissakin jutuissa hiukan maustettua, mutta se on nyt asia erikseen. Siitä selviää kylmilteenkin. Tai sitten ei. Öh.

Niin kannattaisi. Itse en tosin jaksa turhauttaa itseäni opettelemisessa, koska en näe mitään erityisen tärkeää hyötyä tuon hautaamisessa. Tokihan sillä saa sitten joissakin jutuissa hiukan maustettua, mutta se on nyt asia erikseen. Sen selviää kylmilteenkin. Tai sitten ei. Öh.
 
Jos halutaan todella tiukkaa komppia fiilikseltään, niin tuo hautaaminen auttaa siinä kyllä.

Itse soitan aina kantapää ylhäällä ja enkä jätä/hautaa nuijaa kalvon, oli kyse sitten jazzista, funkista tai rokista/metallista. Yritän aina vain pitää sen basaritylin genren mukaisena. Se on osittain tapa, joka on jäänyt rumputunneilta, mutta osittain myös oman "tutkimuksen" tulosta. Mielestäni kalvo soi paremmin kun nuijan irroittaa kalvosta iskujen jäkeen. Lipsahduksia tosin sattuu... :)

Jos halutaan todella tiukkaa komppia fiilikseltään, niin tuo hautaaminen auttaa siinä kyllä.
 
no voihan sen niinkin ilmaista, mutta itselle se on lähinnä soundi- kuin fiiliskysymys.

Missä jazz-näytteessä? En mä usko. :D
 
Sori nyt sotkin toiseen henkilöön :P

Sori nyt sotkin toiseen henkilöön :P
 
Mä jo ihmettelin, että olenko jotenkin kuuluisa "kovasta" basaridynamiikastani. :D

Kyllähän tuo tulee aika aktiivisesti haudattua. Opittu tapa, josta on vaikea päästä eroon.

Sanokaapas arvon kollegat jotka tapaatte myös trigata basarinne, että kuinka silloin on tuon nuijan hautaamisen laita?
 
Tosiaan jos triggaa basarin ja "hautaa" nuijan kalvoon niin helposti tulee ylimääräisiä iskuja. Eli huono yhdistelmä. En kyllä suoraan sanoen keksi muutenkaan mitään hyviä syitä nuijan hautaamiseen.
 
Ja kuten joku mainitsi, kannattaa soittaa sekä heel-up että heel-down. Jälkimmäinen nimittäin auttaa ensimmäiseen huomattavasti, varsinkin nopeampiin tempoihin.

Tuskin tuossa hautaamisessa mitään hyviä puolia onkaan. :) Tuntuu olevan monella ennemminkin huono tapa, josta on vaikea päästä eroon.
 
Katsoin tuossa taas Modern Drummer Festival 2005:sta, ja Jojo Mayerin osuutta. Käsittämättömän hieno. Ja basari on trigattu ja nuija pysyy kalvossa... :)

Huomasin tuossa kun ostin nuo sähkörummut ja nauhotin että voi perse kun tulee paljon haamulyöntejä minne sattuu. Asia korjautui hautaamalla, en tiedä sitten miten tekniikka muuttui kun taas oikeilla soitan seur. kerran :)

Totaalinen hautaaja ilmoittautuu. Joissain tapauksissa puolihautaaja. Minulle riittää enemmän haasteeksi se, että yrittää osua oikeaan kohtaan muiden jäsenien kanssa, kuin miettiä sitä, että miltä se kuulosti. Prlöts. ;) Sitä minä en tiiä, onko näin aina ollut, mutta nykyään näin, eikä kyllä muutu. Luulen.

itse hautasin aina ennen nuijan kalvoon ja soitin kantapää ilmassa. sitten opettelin soittamaan että nuija ei jää kalvoon kiinni. paras treeni tähän oli käydä humppakeikoilla ja treenata vaan tekniikkaa. kaveri sanoi humpan soitosta että: soita peruskomppia ja ajattele muita asioita. joten humppa keikalla on hyvä hioa bd tekniikkaa. voit treenata soittamaan kantapää alhaalla ja niin että nuija ei jää kalvoon kiinni. se tukee kantapää ilmassa soittoa myös. jos treenaa uuden tekniikan niin edellisestä vanhasta ei tarvitse missään nimessä luopua kokonaan. esim. jos itse soitan rock musaa ja bdssä on löysä kalvo ja reikä reso kalvo niin soitan nuijan kiinni kalvoon ja kantapää ilmassa. jos soitan jazzia pinkeällä vireellä ja ehjällä reso kalvolla niin silloin en hautaa nuijaa ja soitan kantapää maassa.

Nuijan irti kalvosta jättämistä helpottaa kummasti jalan siirtäminen taaksepäin pedaalilla heel-up soitossa. Saa todella ilmavia jysäyksiä.