Rummut: soittaminen ›

Koolla on merkitystä.
 
Pienemmällä ja nopeammin syttyvällä crashilla tuo komppaus on enemmän verrattavissa hi-hat auki soittoon. 1,2,3,4 pulssi erottuu selkeämmin. Riittävän suurella ja hitaammin syttyvällä tuo on mahdotonta saada kuuluville. Silloin painotus taipuu helpommin 1 ja 3 tai vaihtoehtoisesti 2 ja 4, joka on pirullinen hallita tasapainoisesti esim. vaihtelevalla basarikuviolla ja siten, että symbaalista otetaan paljon irti painotetuilla iskuilla. Livenä homma menee tosiaan vieläkin haastavammaksi, jos paikka on pieni ja symbaali iso(ääninen).
 
Tähän voi tietty yrittää vaikuttaa valitsemalla ohuemmat kapulat, mutta sehän on jo ihan jazzailua ;-D.
 
Omakohtaisesti studiossa on ollut jopa kappalekohtaisia crasheja, millä saa pientä vaihtelua hommaan. Lisämausteena voi käyttää erilaisia sammutuksia, jotka poistavat puudutusta ja toki sitten päästään monimutkaisiin (melodia)kuvioihin, joita pyörittämällä eri symbaalien välillä saadaan homma mielenkiintoisemmaksi, tai tarpeettoman sekavaksi. Ihan perus variaatio voisi olla esim. basarit yhteen crashiin ja virveli toiseen tai jopa chinaan, rock rock. Hmm, mitens käsijärjestyksien vaihdot lennossa (hajottamatta symbaaleja)?
 
Mainitsenpa tähän sitten Katatonian Soil's Song:n, missä chrash (+ china) soitetaan kolmeen neljään menevän kompin päälle, helppoa? Ei ole ja vaatii vieläpä sopivan symbaalin toimiakseen.
 
Minun mielestä. ;)

Mua häiritsee crashkomppaamisessa eniten se, että iskut häviävät massaan. Komppi on sitten sellainen basari-virveli-tasainen suhina, joka ei kulje. Vaatii taitoa saada pulssi kuulumaan tuossakin.
 
Miksei se krässikomppi saisi toisinaan olla sellasta tasaista suhinaa? Tietyssä kohdassa biisiä sellanen jyräävä tasapaksu suhina voi tuoda sen kliimaksin ennen rauhallisempaa kohtaa...

Miksei se krässikomppi saisi toisinaan olla sellasta tasaista suhinaa? Tietyssä kohdassa biisiä sellanen jyräävä tasapaksu suhina voi tuoda sen kliimaksin ennen rauhallisempaa kohtaa...
 
Makukysymyksiä. Rummut on kuitenkin rytmisoitin, eli on suotavaa että pulssi kuuluu. Ei siis sssssssss vaan SSssSSssSSss. Mummielestä. Joskus on myös kivaa vetää crashikomppia useaan eri peltiin, vaikka sointuvaihdosten mukaan.

Se joku Ufipin pelti toimii kumpanakin, oisko nimi ollu vielä joku RideCrash tai jotai.

Mulla tulee paahdettua aika kovaa tuon mun 20" K crashriden kanssa monissa kertseissä mutta siinä onkin hieman pehmosempi soundi, eikä sellainen ylikirkas. Pelti on myös mukavasti hallittavissa ja sitä saa kivasti aksentoitua tarvittaessa. Crashiin komppaaminen on jäänyt pois tuon pellin hankittuani.

Itse tulee semmoisessa semirankassa komppauksessa, ja kovemmalla kädellä sitten mätöissä käytettyä toisinaan avoimen haikan sijasta Meinlin generation X Signal crash/club ridea. Koko 18". Normaalia hiljaisempi pelti kokoisekseen, ja muutenkin kliini ja kontrolloitu soundi siinä, ei puske liikaa yli.
 
Käytössä tällä hetkellä Orionin Revolution pro thin crashit 17" ja 18", ja tuota gen-X:ää täytyy tosissaan läimäistä, jos tahtoo siitä volat Orionien yli.
 
Yleensä tulee nopeammissa kompeissa aksentoitua crashille virppaiskut, hitaammissa fiiliksen ja riffin mukaan tai ei ollenkaan. Joskus se suhinakin toimii IMO.

Mulla on kaks isoa crashiä joihin komppaan tosi paljon juttuja. Kyllä mä oon ainakin huomannut että sieltä se syke/iskut erottuvat kitaristeille. Tämän lisäksi olen itse alkanut nykyään kompeissa jossa vasen jalka ei ole basarin pedaalilla polkemaan haikkaan tahtia. Tuota teen lähinnä itseni takia, sillä huomasin, että se auttaa pitämään homman kasassa ja tekemään tylsistä jutuista milenkiintoisia (esim. kun haikkajalka potkii 1234 ja basarilla tulee jotain triolijuttuja).

Hihoja on poljettu niin kauan, kuin tuli tämä tuplabasari aikakausi. ;)