Rummut: soittaminen ›

Jos joku juttu meikäläisellä ei toimi, niin ei muutakun metronåmi korvaan ja lähdetään ensin reenaamaan sillä tempolla, millä sitä on äsken vetänyt ilman klikkiä, kunnes sen saa pysymään toimimaan jotenkuten siinä temmossa. Sitten aletaan pudottamaan aina 10 kerrallaan tempoa hitaammalle ja joka vaiheessa pakko saada vaivattomasti luistamaan kyseinen juttu.. Sitten kun vihdoinkin on sillä temmolla 40 saanut sen luistamaan ilman verisuonten näkymistä päässä, on aika lähteä taas kiihdyttämään takaisin kymmenyksittäin. Ja kuinkas onkaan, jo tempolla 50 harjoiteltavan jutun soitto onkin ihmeellisen helppoa..ja vielä pari kertausta, niin luulis toimivan.. Toki voi käyttää pienempiäkin aika-arvovälejä pudottaessa tempoa, mutta itse en jaksa :p
 
Kuulostaa todella hyvältä metodilta.
 
Itse olen myös huomannut tuon nauhoituksen jopa murskaavan vaikutuksen. Onhan se hyvä, että putoaa maanpinnalle, tajuaa sitten livenä ainakin jättää ne paskat jutut soittamatta. :D

Ei koskaan.
 
Meitsille rumpujen soitto on sellaista "hyväfiilis hommaa". En edes yritä vääntää mitään, mikä ei tunnu luontevalta. Mikäs siinä kun ei ole soittohommeleiden kanssa kummempia tavoitteitakaan. Rummutan minkä rummutan ja kuolen pois :) Pääasia, että se on kivaa. Joskus mulla menee kuukausi parikin, etten koskekaan rumpuihin. Tauon jälkeen kompit yleensä kulkevatkin taas entistä paremmin... tai siltä se ainakin tuntuu..

Siinä vaiheessa kun yksin treenailessa ei sitten mikään tunnu toimivan, edes helvetin hitaasti soitto, niin ite olen huomannu, että paras on vähäksi aikaa saada ajatukset muihin asioihin. Kuppi kahvia ja vähäksi aikaa sohvalle pötköttelemään niin kyllä se siitä.
 
Toi on kyllä kans loistava ja erittäin toimiva keino :)

Kiitos vinkeistä vinkeistä kaikille! Eilen meni treeneissä taas perin mainiosti ja vähän kaikki tuntui onnistuvan. Ainoa asia minkä viskasin nurkkaan (ok, siirrin hienovaraisesti) oli ergonominen palli ja otin tilalle perinteisen pillerinmuotoisen, jonka avulla sain paljon rennomman soittoasennon.
 
Jos joku homma tökki, niin tein välillä jotain muuta ja uusien temppujen opettelun hoidin juuri tuolla "ensin hitaasti ja sitten nopeammin" -menetelmällä. Stingin 'St Augustine in hell' alkoi sujua ihan rennosti alun tökkimisen jälkeen, ainakin omasta mielestä. Toinen mikä tuntui toimivan sekä tekniikkatreeninä että ihan melkein järkevän kuuloisenakin oli Kai Hahdon Oulun klinikalla vihjaama OVOO VOVV -paradiddlen soitteleminen ympäri settiä, ei vain virvelillä.
 
I wanna rock'n'roll all night, and a part of every day,
Mikko

Toinen mikä tuntui toimivan sekä tekniikkatreeninä että ihan melkein järkevän kuuloisenakin oli Kai Hahdon Oulun klinikalla vihjaama OVOO VOVV -paradiddlen soitteleminen ympäri settiä, ei vain virvelillä.
 
Rudimentteja yleensäkkin kannattaa huljutella menemään ympäri settiä, eikä vain virveliin. Settikordinaatio paranee huomattavasti.

Rudimentteja yleensäkkin kannattaa huljutella menemään ympäri settiä, eikä vain virveliin. Settikordinaatio paranee huomattavasti.
 
Totta. Saa myöskin tatsin kaikkiin pintoihin. Snare, haikka, ride ja tomit antavat kaikki omanlaisensa reboundin.

Kun jalat ei toimi, juoksen reeniksen rappuja 8 kerrosta ylös-alas kaks kertaa, niin lämpöä tulee ja jalat tuntuu keveiltä, jos ei löydy asento, mikään ei toimi, ni sit lähen himaan koneelle :D

Joo kyllähän hermot toisinaan menee ja kapulat lentää sellasella voimalla ympäri treenikämppää, mutta näin vain yksin harjoitellessa, bändin kanssa ei näin käy, silloin pitää soittaa tarpeeksi yksinkertaisesti että kaikki varmasti sujuu "Kaiken pitää palvella bändin musiikkia ei omaa egoa" Näinhän taisi Leevi Leppänen kirjassaan sanoa jotakuinkin. Mutta kuten joku sanoikin niin musan ulkopuolisetkin asiat kyllä vaikuttavat tuohon hermojen menemiseen, minä ainakin hermojen menettämisen jälkeen rauhoitun ja haen ne kepit nöyrästi lattialta, istahdan rumpupallille ja keskityn kunnolla soittamiseen. Näin se yleensä hoituu, jos lähtee raivopuuskan jälkeen himaan niin jää vain paskanmaku suuhun eikä takaisin kovin mielellään tule.

Mulla ei soittaessa ole tainnut koskaan hermot palaa. Jos ei joku filli tai komppi tunnu istuvan tai svengaavan niin luureihin metronomia ja tempo alas. Sitten pikku hiljaa tempoa nostaen juttu hanskaan.
 
Joskus soittohommien ulkopuolella on kyllä hermo palanut... :-}

Silloin on palanut hermot, jos on kehitellyt jonkun jutun ja sitä ei enään muista yhteistreeneissä tai saa menemään silloin kun pitäis.
Lainasin itsekekseisesti itseäni, kun korjaaminenkaan ei onnistu. En minä mitään kapuloita paiski, jos jotain ei muista. Sitten joutuu taas yksikseen kaivelemaan, että miten homman piti mennä. Tähän ei vain aina ole aikaa ja se harmittaa. Ennemminkin kapulat tuntuvat pomppivan kuin itsestään lattialle aina välillä ;).

Bändireeneissä ei mee soittoon ikinä hermot, koska biisit on opeteltu aikasemmin joko yksin tai bändin kanssa, ja ne on totaalisesti selkärangassa jokaikinen biisi. Tää sit taas aiheutti joskus sen et voi pikkumokastakin mennä hermot jokski aikaa, mut siihe on vaa sopeuduttava. Ikinä ei mee 100% "oikein", ja jos menis ni olisko siinä soitossa niin paljon sielua jos ei välillä hieman muuntelis mielalan mukaan komppeja ja fillejä! Ainakin mulle tulee parempi fiilis jos välillä vähän muokkailee mielenkiintosemmaks joitain fillejä jne, ja tällä tavalla on syntyny parhaimpia rumpukuvioita, viimeks studiossa.
 
Yksin soitellessa menee tosin hermot useemmin, koska sillon opettelen lähinnä vaan uutta pienen jammailun lomassa.. Hommasin vähä aikaa sitte metronomin ja koitin soittaa biisejä sen tahtiin, joka oli aluks hankalaa. Se otti päähän mut harjottelin vaa tarpeeks ni klikin tahtiin onnistuin lyömään.

Siinä vaiheessa ku tuntuu että mikään ei onnistu nii kannattaa ryhdistäytyä ja korkata kalja! :) Tämän metodin olen havainnut erittäin toimivaksi! Muutaman pullon jälkeen soitto kuulostaa (HUOM! Vain omasta mielestä) paljon paremmalta! :)

Siinä vaiheessa ku tuntuu että mikään ei onnistu nii kannattaa ryhdistäytyä ja korkata kalja! :) Tämän metodin olen havainnut erittäin toimivaksi! Muutaman pullon jälkeen soitto kuulostaa (HUOM! Vain omasta mielestä) paljon paremmalta! :)
 
Toimii! Varsinkin keikalla kaks kepua bäkkärillä rentouttaa mukavasti ;)

mulla suurin syy siihen, ettei kulje on et en oo lämmitelly kunnolla. lämmittelynä oon usein pistäny ipodin päälle ja siitä jotain sopivan lepposaa, tyyliin nils landgren. en pahemmin venyttele kun suht vaikeita lihasryhmiä noi. tony royster jr näytti klinikalla pari jippoa, jotka musta on hyödyllisiä niin jaetaanpa muillekin:
 
kapulat yhteen niin, että ne muodostaa yhden pitkän kapulan, tipit päissä. nyrkki ympärille keskeltä ja molempia kapuloita sen verran sisäänpäin, että ovat käden sisällä. sit pyörittelee rannetta niin että kapulat liikkuu vähän niinku linnun siivet. mahd isolla liikkeellä ja aikansa ku vatkaa ni varmana tuntuu.
 
venyttelyyn: yks kapula, rystyset lattiaa kohden. kädet nyrkkiin kapulan ympäri päistä kiinni ottaen. käsivarret niin kuin joku olis antamassa jotain kaksin käsin otettavaa tavaraa vastaan, 90 asteen kulma (kyynerpäät vatsan sivuilla). Sit käännetään toinen käsi sisäkautta ympäri. käännetään käsi siis siten, että nyrkki menee ensin navan kohdalle (toinen paikoillaan). ja sitten jatkaa liikettä niin pitkälle kuin pääsee. tuloksena kutakuinkin sama asento, mutta toinen käsi on nurinpäin. siitä kun vähän kokeilee niin venyttää aika hyvin lihasta.
 
sorry ko sekavaa. olipa vähän vaikea selittää, toivottavasti joku ees tajus : )
 
nää tuntuu toimivan ihan mukavasti. yks mitä oon harrastanu ni naputan jättikepeillä (mulla vic firth corpsmasterit) pädiä, ihan perusrudimentteja vähän aikaa ennen ku edes menee setin ääreen. ei tuu kiusausta kokeilla uusia juttuja kylmiltään. hyvin lämmenneenä irtoaa ainakin mulla paljon paremmin uudet jutut, oli sitten täydellisen timen metsästys tai joku koordinaatiojuttu.
 
toisinaan ei vaan lähde. sit yleensä a) soitan iisejä biisejä ipodin perässä tai b) heitän pois. Jos ei kulje niin sit yritän motivoida itseeni ajattelemalla, että jos nyt silti soitan niin huomen lähtee paremmin kuin, että paiskaisin vaan kapulat nurkkaan. toimii joskus. heh.

Rumpalit tuntuvat olevan melkoisen lyhythermoista porukkaa, noin niinkuin keskimäärin :P
 
Itsellänikin palaa silloin tällöin hermot soittelun kanssa. Toisinaan vaan jo pelkkä asennon löytäminen tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma, ja sitä ruuvaa penkkiä ja tomeja ja virvaa ja peltejä eikä se mukava soittoasento löydy, ei sitten millään. Sitten jos sen sattuu löytämään, onkin taas uusi ongelma, kun ei jostain syystä lähde yhtään tatsissa menemään. Ensin on taimi hakusessa, sitten independenssi... Joskus vain tuntuu, että ihan kuin kroppa olisi ekaa kertaa setin ääressä.
 
Sitten, kun on muuten hammasta purren päässyt soitantaan, niin eikö sitä lopulta lyö sormeen kapulalla. Tätä on käynyt erittäin usein, ja nimenomaan, jos muutenkin vituttaa kyseinen soittokerta :P

Ei se aina onnaa. Tee jotakin muuta. Yritä huomenna uudestaan. Uimahalliin, kirjastoon, pubiin tai vast. Jos soittamisesta tekee liiaan totista katoaa soitosta ilo ja keveys. Väkisin ei kannata naida, soittaa tai juoda viinaa. Itse olen soittanut rumpuja yli 30 vuotta ja sillä kokemuksella puhun. Kyllä se siitä lähtee.
 
Täydellisen perseestä oleva rinnastus. Kokemus ei aina näy opettavan.

Täydellisen perseestä oleva rinnastus. Kokemus ei aina näy opettavan.
 
Miten niin?

Miten niin?
 
Joo, ei oikein auennut minullekaan tuo viisaus. Liekö (kesällä ja) nautintoaineilla mitään tekemistä asiassa...?

sutikomppi: Ei se aina onnaa. Tee jotakin muuta. Yritä huomenna uudestaan. Uimahalliin, kirjastoon, pubiin tai vast. Jos soittamisesta tekee liiaan totista katoaa soitosta ilo ja keveys. Väkisin ei kannata naida, soittaa tai juoda viinaa. Itse olen soittanut rumpuja yli 30 vuotta ja sillä kokemuksella puhun. Kyllä se siitä lähtee.
 
Kuhilas: Täydellisen perseestä oleva rinnastus. Kokemus ei aina näy opettavan.
 
Selitä toki, mikä tuossa nyt on niin "täydellisen perseestä". Kun ei lähde, ei tunnu hyvältä eikä ole muutenkaan kivaa, on ainakin meikäläisen parempi jättää soittamatta. Tämä siis silloin, kun on mahdollisuus tehdä moinen valinta, koska kyllä nyt yhdet reenit tai keikan aina hoitaa vaikka hampaat irvessä. Mutta en tosiaankaan soita hampaat irvessä silloin kun ei ole pakko.

Jos mikään ei onnistu, niin ei kannata ruveta korjaamaan penkin tai pönttöjen asentoa (jos niillä asennoilla on aikaisemmin onnistunut hyvin).
Tulee sitten hyvin nukutun yön jälkeen treenaamaan ja kattoo onko se asento tosissaan hyvä vai huono.