Anteeksi tämä nosto mutta kertokaa nyt, oliko Purple/Paice näkemisen väärti?? En päässyt tällä kertaa paikan päälle ja hetihän olivat perhana Fireballin vetäneet...:( Mietteitä, ajatuksia?? "Nyt soittajat kahville...ja rumpali myös!" |
Taas tuli paikalla oltua ja vakikatsomostani oli loistavat näkymät juuri Paicen tontille.
Eikä mies taaskaan tuottanut pettymystä: soitto oli tarkkaa ja näyttävää, soundit suorastaan loistavat. Sound Edge haikkojen sointi miellyttää aina vaan enemmän ja crasheja IP sivaltaa aina yhtä hempeästi. Tällä kertaa basarin resokalvo oli reiällinen, viimeksihän kalvo oli ehjä. Mikitys oli kuitenkin rummun sisällä. Tuplia herra käytti ainakin Fireballissa ja Smoken lopussa.
Ja se yhden käden tremolo on aina yhtä vaikuttava, tämä sisältyi Hushissa olevaan soolon pätkään.
Muuten bändistä jäi vähän väsynyt/leipääntynyt fiilis. Tämän taidan kyllä pistää Mr. Gillanin piikkiin, joka ei jaksanut innostaa/innostua entiseen malliin. Lintsaili lauluissa, pisti paikoin lekkeriksi ja välispiikit menivät väkisin väännetyksi.
Morseen alan olla aina vaan kyllästyneempi. Teknistä tilua kyllä löytyy, mutta kun kaikki soolot kuulostavat samalta, kyllä kaipaa Blackmoren nyansseja. Eikä uusia kuolemattomia riffejäkään enää nyky-Purplelta synny.
Koko bändin soundi kuitenkin jälleen loistava enkä ihan heti muista niin miehekästä botnea, mitä tuli Aireyn kiiparisoolossa. Siinä rintalasta resonoi.
Thin Lizzy tuotti sinänsä iloisen yllärin, kun rumpalina olikin Tommy Aldridge. Tämä tuli ainakin mulle aivan puun takaa. Tommyä on aina mukava katsoa ja kuunnella, esim. Bad Reputation lähti todella makeasti ja siinähän pääsee rumpalikin ihan oikeasti hommiin.
Tutut Yammun Maple Customit oli jälleen käytössä, tällä kertaa SubKickeillä terästettynä.
Valitettavasti lämppärin kohtalo oli jälleen surkea ja palvelu sen mukaista. Rumpu- ja kitarasoundit puuroiset, Mendozan basso tosin murisi mukavasti.
Ekan kerran kuulin Lizzy-klassikot livenä, vaikka eihän tällä kokoonpanolla mitään tekemistä olekaan originaali-Lizzyn kanssa. ¾ bändistähän oli oikeastaan Whitesnakea. John Sykes on mielestäni vähän pökkelö, eikä kyllä oikein täytä liiderin paikkaa.
Mutta so what, soitto kyllä kulki koko bändillä ja biisithän on joka tapauksessa loistavia.
Summa summarum: rumpalin näkökulmasta loistava ilta! Ainoa heikkouteni on äärimmäinen nopeus |
LaKu
PeeKoo
Strumbali
Glenfiddich
Deino
Tracer