Rummut: soittaminen ›

Meikälläki koettaa tuo opettamispäivä ihan lähiaikoina. Meikä ainaki ajatteli pistää heti kättelyssä Mike Manginin 12-raajaparin harjoitusta + rudimenttejä jaloilla ja käsillä.
 
Kerrohan sitten kun on realiteetit iskeneet naamalle. :)

Kerrohan sitten kun on realiteetit iskeneet naamalle. :)
 
Nyt en ihan tajunnut :) Nuohan on helppoja juttuja opiskella!

Nyt en ihan tajunnut :) Nuohan on helppoja juttuja opiskella!
 
Jos opetat alottelijoita (mikä on enemmän kuin todennäköistä) niin ensimmäinen vuosi menee kapulaotteen, peruskomppien, perusrudimenttien käsillä ja ehkä yksinkertaisten fillien opettamisessa. Noin yksi oppilas kymmenestä on selvästi lahjakas (mikäli kyseessä on "avoin" koulu, eli ei ole ollut pääsykokeita), ja keskiverto-oppilaan kanssa peruskomppiakin joudutaan treenaamaan useita viikkoja. Ei mulla ole ollut kuin ihan muutama oppilas (noin viidestäkymmenestä) jolle olisi voinut laittaa yllämainittuja treenejä vaikeampaa nenän eteen. Alussa tuli kyllä helposti yliarvioitua aloittelijoiden keskimääräinen omaksumiskyky, mutta kyllä siinä äkkiä piti unohtaa jotkut vasemman jalan ja oikean käden yhteistyö-treenit ja paradiddlet jaloilla. Mutta jos siis sulle tulee sellaisia oppilaita joilla on ihan perusasiat hallussa niin sanonpa vaan että OHO! ja onneksi olkoon. :)
 
Niin ja siis aloittelijalle kun on annettava alussa sellaista harjoiteltavaa mikä kuulostaa helposti hyvältä. Turha olla idealisti kovin varhaisessa vaiheessa opetussuhteessa. Ei (tuskin)ketään aloittelevaa oppilasta innosta alkutaipaleella tahkota mitään kahdentoista raajaparin treeniä läpi päivittäin tai edes viikottain, jos vaikka 16-beatkin on horjuvaa.

Ei (tuskin)ketään aloittelevaa oppilasta innosta alkutaipaleella tahkota mitään kahdentoista raajaparin treeniä läpi päivittäin tai edes viikottain, jos vaikka 16-beatkin on horjuvaa.
 
Heh, eipä muakaan ois voinu vähempää kiinnostaa (enkä jopa edes tiennyt että mitä virkaa kyseisillä harjotuksilla on, saatikka että miten niitä sovelletaan käytännössä) jotkut paradiddlet sillon kun ne mun eteen iskettiin joskus kun olin 11-12 vuotias. Nyt vanhempana ja viisaampana tajuaa koko homman paremmin ja laajemmin ja osaa kertoa eteenpäin ja fiksummin kyseiset asiat. Ja mulle se on ainakin itsestäänselvyys että kapulaote pitää opettaa, siksi sitä en listassani maininnutkaan. Mun mielestä toi raajapari treeni on suht mielenkiintonen kun siitä tehdään mielenkiintonen. Ja kaikkeahan voi soveltaa. Emmä näe mitään opetettavaa siinä että ruvetaan jammailemaan vaikka tukipilarit ei ole edes vielä kasassa. Munmielestä rahoille on parempaakin käyttöä, kun että ne käytettäisiin "mielenkiintoseen" opiskeluun, tässätapauksessa jammailuun. Opetuksessa pitää olla haastetta. Munmielestä motivaatio lähtee itestään, ei siitä että maikka takoo sen päähän. Jos opiskelee, niin sillon helvetti vieköön opiskelee ja kuuntelee ja ottaa neuvoista vaarin. Soittaminen on just siks niin siistiä, että on haasteita ja vittumaisia harjotuksia joista yli pääseminen tuottaa hyvän olon. Ensin työt, sitten huvit. Kun on perustaito hanskassa, on myös kivempi jammailla, kun oikeasti myös osaa sen.

Ensimmäisenä kotitehtävänä voisi nuorelle rumpuopiskelijalle laittaa katsottavaksi Matti Oilingin Eka Rumputunti -video.

Jos opiskelee, niin sillon helvetti vieköön opiskelee...
 
Siis anteeksi mutta minkä ikäisiä oppilaita sulle oikein tulee? Juurikin tänään erään n.10 vuotiaan vasta-alkaneen oppilaani kanssa jouduin käyttämään koko puolituntisen siihen, että opetellaan soittamaan peruskomppia ensin hihattiin ja sitten vauhdista vaihtamaan oikea käsi komppilautaselle. Ja tämä siis ilman mitään fillejä tms. Tuntuisi aivan absurdilta alkaa puhumaan hänelle esim. rudimenteista jaloilla soitettua. Suuri osa omista oppilaistani on juurikin n.10-14 vuotiaita, eli siis lapsia! Ei sen ikäisille voi alkaa kovistelemaan että OPISKELE,HELVETTI VIEKÖÖN! :)
 
Jos sun asenne on junnujenkin kanssa tuo ylläsanomasi niin pahoin pelkään että sinulla on ensimmäisen vuoden jälkeen jäljellä oppilaistasi n.20% sinnikkäimpiä/lahjakkaimpia.
Kaikki oppilaathan eivät ole samanlaisia ja yhtä lahjakkaita, jos itselläni on selvästi lahjakas tapaus niin tottakai hän saa myös haastaviakin treenejä. Mutta tuossa motivaatioasiassa olen sun kanssa hyvin eri mieltä. Tottakai oppilaalla pitää olla alunperin halu oppia, mutta varsinkin alussa taitamaton opettaja voi hyvinkin helposti pilata oppilaan motivaation, ja kääntäen, oikeista naruista vetämällä oppilaalle voi saada aikaan sellaisen oppimisen nälän että alta pois. Tämä onnistuu omien havaintojeni mukaan juurikin onnistumisen kokemuksia tarjoamalla. Eli oikeassa suhteessa "keppiä ja porkkanaa". Ja tärkeä asia on muistaa, että kaikista ei tule ammattisoittajia eikä kaikkia pidä siten samalla tavoin opettakaan. Joillekin musiikki on kiva pikku harrastus. Toki voit kysyä oppilailtasi että "oletko tosissasi tämän jutun kanssa?" jos vastaus on että ei/en ole varma, niin senkun vaan laitat tyypit pellolle. Jos siis yksityisoppilaita ovat. Sama se minulle on. :)
 
Jso "jammailulla" tarkoitat peruskomppien opettelua, ja olet sitä mieltä että se on jotenkin toisarvoista eikä se ole "rahojen arvoista" opetusta niin pahoin pelkään että olet käsittänyt rumpalin funktion yleensäkin aivan pieleen. Minun mielestäni maailmassa on aivan liikaa rumpaleita jotka ovat keskittyneet pelkkiin teknisiin kuriositeetteihin, pahasti perussoiton kustannuksella.
 
En halua sen kummemmin neuvoa sinua työssäsi(?), saat toki opettaa mitä haluat ja miten haluat. Nämä nyt ovat vain omia huomioitani ja mielipiteitäni. En väitä että olisin mikään opetusekspertti, mutta olen kuitenkin opettanut jo kymmenen vuoden ajan, enimmilläni noin kaksikymmentä oppilasta viikossa, tällä hetkellä kymmenen, eikä tililläni ole montaakaan lopettanutta oppilasta. Ja uskon todellakin että rahoille on annettu vastinetta.
 
Ja onnea matkaan ja positiivista mieltä.

Thoh. Pidätkö oikeasti mua niin tyhmänä, että luulet ettenkö katsoisi ekaks että mitä se opetettava osaa ja mitä ei?
 
En mä poissulkenut sitä mahdollisuutta etteikö peruskomppia opetettais. Sanoinhan aijemmassa viestissä että "koottipimppi" (käännä: piittikomppi).
 
Tarkotan vain, että sellanen "tehään tästä opiskelustasi mielenkiintoinen, rupee vetää peruskomppia ja sit tahdin loppuun vedät OVOVOVOV -fillin setin ympäri" juttu on jotenkin naurettavaa sillä perusteella, että oppilas pysyy ja "oppii" jotain ja meikä käärii massit.
 
Jotenki omien kokemusten perusteella tavallaan on sellanen mielikuva, kuinka paljon tarkempi ja teknisempi soittaja (tarkkuus on se mitä arvostan, mihin pyrin) opetettavastakin voi tulla kun sillä on metronomi ja raajapari treeni kätösessä ja pari hyvää biitkomppi harjotusta yhdistettynä rudimentteihin.
Tottakai ekaks katon (ja luulen ainakin tulevan opetettavan faijan sanojen perusteella) että se osaa peruskompin jne, siitä ei ole epäilystäkään.
 
P.S. jos teksti oli sekava, niin sano ihmeessä, vähän väsyttää tässä vaiheessa. Nukkumaan ->
 
Pientä lisäilyä: Oppilas on siis joku 11-12 vee.

Thoh. Pidätkö oikeasti mua niin tyhmänä, että luulet ettenkö katsoisi ekaks että mitä se opetettava osaa ja mitä ei?
 
Ensimmäisen kirjoituksesi perusteella kyllä. Ainakin siten että et ottaisi oppilaan tarpeita huomioon juurikaan, vaan opetat hänelle vain ja ainoastaan sitä mitä olet etukäteen päättänyt, (ja mielestäni varsin epäolennaisia asioita aloittelijan kannalta.)
 
En mä poissulkenut sitä mahdollisuutta etteikö peruskomppia opetettais. Sanoinhan aijemmassa viestissä että "koottipimppi" (käännä: piittikomppi).
 
Tiedän kyllä mitä koottipimppi on. Aiemmin puhuit peruskompeista nimellä "jammailu", ja muutenkin oli aistittavissa peruskomppeja kohtaan hieman ylimielinen asenne. Itse tarkoitan peruskompeilla seuraavia: 8-beat, 16-beat, 12/8, shuffle, valssi jne. Eli sellaisia komppeja mitä suurinosa oppilaista tarvitsee soittaessaan koulunsa musiikkitunneilla ja bändeissä. Näillä oppilaat pääsevät soittamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa musiikkia, eikä pelkkiä
treenejä.
 
Tarkotan vain, että sellanen "tehään tästä opiskelustasi mielenkiintoinen, rupee vetää peruskomppia ja sit tahdin loppuun vedät OVOVOVOV -fillin setin ympäri" juttu on jotenkin naurettavaa sillä perusteella, että oppilas pysyy ja "oppii" jotain ja meikä käärii massit.
 
Ei asia ole todellakaan noin mustavalkoinen. Ei oppilaan pysyminen ole pääasia, vaan oppilaan MOTIVAATION PYSYMINEN SOITTAMISTA KOHTAAN. Nämä ovat kaksi melko lailla eri asiaa.
 
Luulenpa että tätä keskustelua värittää/vääristää aika vahvasti erilainen arvomaailma rumpalin ominaisuuksia kohtaan. Itse koen että juurikin kompit ovat arvokkainta mitä rumpali voi eteenpäin opettaa, koska komppien soittaminen on mielestäni rumpalin tärkein tehtävä.
 
Jos tarkkuus on rumpalin tärkein ominaisuus, niin eikö rumpukone ole silloin maailman paras rumpali? :)
 
Sanotaanko nyt vielä että omia suosikkirumpaleita ovat mm. Stevie Wonder, Al Jackson, Jim Keltner, Pete Thomas jne. Itse en pidä tätä metalligenren tupalabassari-symmetrisyys pakkomielle-vasurilead-kuka on nopein-tyyliä juuri ollenkaan arvossa, eli voimme lienee laittaa kiistan poikki ja voita väliin. Näkökulma eroja sano kettu kun pihlajanmarjoja...tai jotain. :)

Itse koen että juurikin kompit ovat arvokkainta mitä rumpali voi eteenpäin opettaa, koska komppien soittaminen on mielestäni rumpalin tärkein tehtävä.
 
"....and we have a winner!!!" =D

Motivaation yllä pito on tärkeintä. Tässä annan markkuliinille täydet kompit. Liian kunnianhimoisella opetuksella onnistutaan vain tukahduttamaan innostus ja luovuus. Kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua, lahjakkaita aloittelijoita on vain muutamia.
Heidän kanssaan voi vaikeusastetta nostaa ja suunnata pitkälle, että kauas.

Tarkotan vain, että sellanen "tehään tästä opiskelustasi mielenkiintoinen, rupee vetää peruskomppia ja sit tahdin loppuun vedät OVOVOVOV -fillin setin ympäri" juttu on jotenkin naurettavaa sillä perusteella, että oppilas pysyy ja "oppii" jotain ja meikä käärii massit.
 
Eipä ole yhtään täysin aloittelevaa oppilasta vastaan tullut, joka eka tunnilla tuohon pystyis.

Jos tarkkuus on rumpalin tärkein ominaisuus, niin eikö rumpukone ole silloin maailman paras rumpali? :)
 
On. Mä ainakin pyrin siihen että ei tarvitse studiossa korjailla tulevaisuudessa rumpuraitoja.
En noita luettelemiasi rumpaleita tiedä mutta jos sun mielestä tärkämpää on se, että komppi "elää" ja siellä on "groovea" niin meillä on ainakin totaalisen erinäkemykset.
 
Kyllähän mäkin diggaan tosi paljon esim. Teijo Jämsästä, ja sillä on groovea ja vaikka mitä, mutta se on millin tarkka rumpali myös.
Varsinkin Kai Hahto ja Mike Mangini on hyviä esimerkkejä siitä, miltä tarkka rumpali kuulostaa.
Rumpukoneeksi mä ainakin haluaisin tulla, tietysti myös että saa groovea siihen messiin tarvittaessa
 
Ja edelleen: Mä oon alustalähtien pitänyt itsestäänselvinä asioina niitä että oppilaan tulee aluksi osata muutamat peruskompit ja lyöntitekniikka + kapulaote, siksi en ole niihin pahemmin takertunut. Kiitos.

Ensimmäisen kirjoituksesi perusteella kyllä.
 
Okei, ehkä sanoin vähän vääristellysti kun totesin ekassa kirjoituksessa että "heti kättelyssä", mutta meinasin sitä että hyvin pian. Siis visiot ovat ne asiat mitä luettelin siinä.. Niillä harjoituksilla tulee varmasti tarkkuutta, mikäli noudattaa niitä oikein. Time on se mitä arvostan!! Itseasiassa en pidä showrumpaleista.
No okei, Mike Manginista tottakai ;)

tunnustelet vain niiden nassikoitten kanssa sitä, kuinka lahjakkaita he ovat ja kuinka motivoituneita oppimaan. jos ovat lahjakkaita ja motivoituneita, alkavat aikalailla peruskompin ja muutaman yksinkertaisen fillin jälkeen keksimään itse lisää, sitten oma tehtävä on helppo, ohjata vain fillit ja kompit oikealle radalle, ja tietysti kovasti kehua oppilaitaan. pidät niitten kavereitten kanssa hiton hauskaa rumpujen parissa, se on tärkeintä tuossa iässä!
 
ja siis niin, itse olen nuita 3-6lk nassikoita pari vuotta opettanut, ja motivaation olen huomannut tärkeimmäksi. varsinkin kun itsekin olen ainakin opetusasioissa erittäin noviisi, haluan vain luoda hurjan halun soittaa rumpuja, ja jos tässä onnistun ohjaan heitä sitten parempien opettajien hoiviin, koska itselläni ei ole niin paljoa yhden vuoden opettamisen jälkeen enää annettavaa.

Olen itse tehnyt sivutoimisesti opetushommia parin vuoden ajan, niin peruskoulun musiikinopettajan kuin rumpuopettajankin työtä. Muistan hyvin kun pidin ensimmäisiä soittotunteja - Tuolloin tuli aika reilusti yliarvioitua oppilaita, heidän motiivejaan sekä motivaatiota. Ajattelin, näin ehkä hieman kärjistetysti, että kaikki haluavat olla jossain vaiheessa muusikoita isolla M-kirjaimella ja heidän elämänsä keskittyy vain musiikin ympärille, vaikkakin se on monelle vain harrastus.
 
Itse opetuksesta: Musiikki on se, mitä useimmat haluavat soittaa ja siihen pitää pyrkiä itse opetuksessa. Haluan opettaa musiikkia, en matematiikkaa. On mulla sellaisiakin oppilaita jotka ovat nuorempia mutta pidemällä harrastuksessaan ja heidänkin ajattelunsa on ihan toista mitä voisi olettaa(esim. kaikki eivät halua olla kuin Portnoy/Mangini/you name it). Kompit ovat tärkeintä, vaikkakin uudella oppilaalla ensimmäinen vuosi menee kapulaotteen, yleisen ergonomian kehittämiseen sekä peruslyöntien opetteluun ja siinä "tekniikan" opettelussa pidän pääasiallisesti painoa, jotta asiat olisivat tulavaisuudessa helpompia. Tietenkin oppilasta pitää kuunnella mitä hänellä on sanottavaa ja mitä hän haluaa oppia, jotta sivussa voidaan myös käsitellä hänelle mieluisia asioita, vaikkakin ne eivät helppoja olisikaan. Opettajan tärkeimpiä ominaisuuksia on nöyryys, joustavuus sekä kyky kuunnella. Omia mieltymyksiään ei mielestäni kannata korostaa liiaksi asti.

On. Mä ainakin pyrin siihen että ei tarvitse studiossa korjailla tulevaisuudessa rumpuraitoja.
En noita luettelemiasi rumpaleita tiedä mutta jos sun mielestä tärkämpää on se, että komppi "elää" ja siellä on "groovea" niin meillä on ainakin totaalisen erinäkemykset.
 
Sinulla on vielä pitkä matka kuljettavana itselläsi, joten sinun mielipiteesi ovat vielä raakileita ja henkilökuvauksesi perusteella musiikillinen totuutesi tukee sitä. Täällä puhuu ikäisekseen melko kokenut opettaja, jota huvittaa nopeus ja tarkkuus musiikin keskeisinnä arvoina. Musikaalisuus on jotain ihan muuta kuin 110 metrin aidat, joten miksi pitäsi opettaa pikku bebet soittamaan epämusiikkia?
 
Studio-orientoitunut tarkkuussoitto harrastetavoitteisella rumpalinalulla toteutuu vain yhdellä kahdesta sadasta, muut lopettavat harrastuksensa jossakin kohtaa, jatkavat sitä pitkäänkin tai valmistuvat jopa joskus ammattiin.
 
Mutta elävän grooven, tai siis yhteissoittotaidon, tavoittelu on paljon relevantimpi tavoite ja mahdollisuus lähes jokaiselle. Mutta ei se elävä groove ja tarkka soitto toisiaan pois sulje, vrt. Sami Kuoppamäki, Harry Alakojola, Steve Ferrone, John Robinson Jr., Bonzo jne.
 
Elävä groove ei aina ole pelkkää perusbiittiä, vaan kyllä sisältöäkin tarvitaan komppirungon ympärille. Sitä paitsi perusbiitti on sisällöllisesti melko köpö variaatio marssisrytmistä, joten ei sen ylenpalttista treenaamista kannata pitää pyhänä. Ne jotka uskovat perusbiitin ylivertaisuuteen, ovat yleensä pahimpia tyylirasisteja ja kulkevat laput silmillä vuodesta toiseen hokien Porcaro-mantraansa.
 
Soittakaa mitä lystäätte kunhan se on musikaalista. Musikaalisuus kehittyy kuuntelemalla musiikkia monipuolisesti. Aina ei tarvita mielettömiä geenejä tai taipumuksia, kunhan motivaatiota löytyy. Motivaation ylläpitäminen ja uusien liekkien sytyttäminen on opettajan tehtävä nro. 1! Ilman motivoivaa kykyä joudut aina etsimään uusia aloittelijoita oppitunneillesi, mutta jos saat oppilaasi motivoitumaan, saatat päästä seuraamaan oppilaasi kehittymistä, ja se on parasta palautetta opettajalle se!

Jazzmiehen ajatukset ovat saman suuntaisia, kuin itselläkin. Tämä kuitenkin on mielestäni toisin: Ne jotka uskovat perusbiitin ylivertaisuuteen, ovat yleensä pahimpia tyylirasisteja ja kulkevat laput silmillä vuodesta toiseen hokien Porcaro-mantraansa. Jeff tunnettiin kultaisen grooven kaverina. Hänen kuuluisimmat signature-komppinsa ovat jotakin ihan muuta, kuin perusbeattia. 16-osafiiliksella heitettyjä sambavariaatioita (Africa), shufflemeininkiä todella vaikeasti kulkemaan saatavalla kompilla (Rosanna) tai setille jaetulla paradiddle/doupleparadiddle-pohjaisella rytmikudelmalla rakennettu (Mushanga). Se, että Jeffiltä lähti se perusbeattikin imulla, jota monet ihailivat, ei himmennä sitä, että Jeff oli ennen kaikkea todella musikaalinen kaveri.

Se, että Jeffiltä lähti se perusbeattikin imulla, jota monet ihailivat, ei himmennä sitä, että Jeff oli ennen kaikkea todella musikaalinen kaveri.
 
Olet oikeassa, Porcaro-vertaus oli huono.

Itselläni ei ole kokemusta rumpujensoiton aloittamisesta noin nuorella iällä, joten olen hieman ulalla siitä, mikä uppoaa ja mikä ei.. :)
 
Juu ei minullakaan, ja ulalla ollaan.
 
Nyt olen nimittäin yrittänyt hieman valottaa rumpujensoiton saloja 8-vuotiaalle pojalleni, joka on selvästi asiasta innostunut. Kun itse aloittelin lähemmäs parikyppisenä, tilanne oli totaalisesti toinen. Olinhan jo aikamies ja kuunnellut intensiivisesti musaa pienestä pitäen. Olin heti hajulla, mistä on kysymys. Mutta selitäppä alle kymmenkesäiselle nassikalle, joka kyllä tykkää hakata isin rumpuja :-) Mikä siinäkin on että heti pitää hirmuinen meteli vaan saada aikaiseksi...? No, kunhan jokunen vuosi tulee jätkälle ikää lisää, ehkä se komppi sieltä löytyy.

Pitää kuitenkin muistaa, että rumpujen soittaminen ei ole ihan helppo laji. Toiset eivät opi sitä taitoa koskaan. Minulle on usein kiikutettu äidin toimesta poika, jonka "On pakko päästä purkamaan aggressioita rumpujen hakkaamiseen". Jopa jotkut peruskoulun opettajat ja perhekotien isät ovat ohjanneet aggressiivisesti käyttäytyviä poikaoppilaitaan rummunsoiton opetukseen. Ei useinkaan toimi tämä.
 
Offtopic. Tuli tästä mieleen kun terkkari jutteli perustarkastuksessa yläasteella mukavia ja kysyi harrastuksia. Sanoin, että rumpuja ja lyömäsoittimia. Tämä siihen: "Huomaatko, että löisit niitä rumpuja vähän kovempaa, jos oikein suututtaa?" :D
 
E: Aiheesta:
 
Perustekniikka todellakin kuntoon. Itse olen hieman joutunut korjailemaan lihaksia turhaan jännittävää tekniikkaani ja se ei ole helppoa, kun on jutun niin opetellut.