Rummut: soittaminen ›

Kuka ensin "keksii". Paskalla nykyisin jauhetaan paras tili.
 
Itse en näe tilannetta ollenkaan noin synkkänä. Itse asiassa parhaat kiksit olen saanut aikoihin tällä vuosituhannella tehdyistä levyistä ja tuskin niiden myyntikään on jäänyt ihan marginaaliin. Ja ainahan huttu on myynyt ja tulee myymäänkin, mutta se on enemmänkin ostajien ongelma se.

Ai että maailmassa on niin paljon musiikkia, mistä voi ammentaa ideoita omaan soittoon. Raoul Björkenheim ottaa musiikkiinsa vaikutteita indonesialaisesta gamelanista lähtien ja tuolloin oma keitos alkaa ainakin muiden korvissa kuulostamaan "omalta tyyliltä", vaikka Raoul tietää varsin hyvin lainanneensa suoraan ideoita erilaisista musiikeista.
 
Voi myös ajatella että on rajoittunutta ottaa musiikillisia ideoita pelkästään musiikista. Ai että maailmassa on niin paljon kirjoja, mistä voi ammentaa ideoita omaan soittoon. Kyse on oikeastaan vain siitä mihin haluaa rajan vetää omassa päänsisäisessä musafuntsailu-piirissään. Toisaalta T.A.T.U:n uusi levy on kyllä ihan uitun kova. Toisaalta Sartren Inho inspiroi minua parhaillaan enemmän kuin sata senegalilaista heimorumpalia.

Ehkä alitajuntaa, mutta ei plagiaatiota. Yritys on kuunnella soitettavaa musiikkia ja pitää baskeria sopivasti vinossa ;). Usein joutuukin sitten tekemään töitä ja harjoittelemaan, että pystyy edes kokeilemaan mitä ajattelee. Kirjoitan jonkin verran etukäteen muistiin, mitä meinaan kokeilla. Manöövereistä erossa pysyminen on yksi haaste (harjoituksen puute). Joskus on tullut soitettua ihan suora plagiaattikin fillinä. Kuitenkin eri temmossa ja ympäristössä filliä ei välttämättä tunnista muut kuin itse.

Voi myös ajatella että on rajoittunutta ottaa musiikillisia ideoita pelkästään musiikista...
 
Joo, ja vähänkö on rajautunutta käyttää vain tellukselta olevia aiheita...Katson kauas universumiin ja näen tähtitaivaan... Ja näin syntyi kappale Tähtitaivas. Ei muuta kuin joku Porcaro-klooni rumpuihin, Kumut alle ja toimii;)

Joo, ja vähänkö on rajautunutta käyttää vain tellukselta olevia aiheita...Katson kauas universumiin ja näen tähtitaivaan... Ja näin syntyi kappale . Ei muuta kuin joku Porcaro-klooni rumpuihin, Kumut alle ja toimii;)
 
Jeah! Asiaa!!! :) :) :)

Joo, ja vähänkö on rajautunutta käyttää vain tellukselta olevia aiheita...Katson kauas universumiin ja näen tähtitaivaan... Ja näin syntyi kappale . Ei muuta kuin joku Porcaro-klooni rumpuihin, Kumut alle ja toimii;)
 
Toimishan tuo, mutta kyllä se on Sonor, joka tämänkin on ensimmäisenä keksinyt. Jätkät vaan kopioi.

Toimishan tuo, mutta kyllä se on Sonor, joka tämänkin on ensimmäisenä keksinyt. Jätkät vaan kopioi. Sonorilla mietitään jo, mitä on äärettömän avaruuden laidan jälkeen? Onko siellä mitään? Ne tietää siellä, mutta ei kerro, kun joku kuitenkin kopsaa ja omanaan esittelee.

Ilman Johnny Cashiä ja Green Daytä meikäläisen jatsinsoitto kuulostaisi ihan paskalta.

Itse teen rumpuraitoja biiseihin todella usein jollain teemalla. Kuuntelen ja tutustun ensin uuteen biisiin ja mietin mikä juttu voisi sopia ja mikä rumpali vetää sen parhaiten. Sitten pohdiskelen ja harjoittelen uuden esim. "simon phillips säkeistön" ja siihen perään "mike mangini väliosa". Saatan jopa suoraan lainailla fillejä ja muita pieniä ideoita, koska 1) ne eivät oikeasti kuulosta samalta, koska a) olen huonompi rumpali b) erilainen rumpali c) erilainen ihminen. Lisäksi 2) nämä ideat ja fillit ovat aivan uudessa musiikillisessa kontekstissa, kuin alkuperäinen kikka mistä se onkaan sitten poimittu.
 
Jos lainaat kaverin filliä tai komppia ja teet siitä oman tuotoksesi, koen sen enemmänkin kunnioituksen osoitukseksi, että tuntuu omat jutut muillekin kelpaavan, enemmän kuin halpamaiseksi plagioinniksi, että "tuo pelle ei keksi omia juttujaan, ni täytyy kaverilta ottaa" Kunhan ei nyt iskulleen lainaa kokonaista biisiä.

Kun reenaa bändin kanssa covereita ja kuuntelee tarkasti miten rumpali on vetänyt ja kopioi kaikki tärkeimmät jutut tarkasti niin ne vaan automaattisesti jää omaan soittoon. Ainakin mulla on jääny tosi monta juttua.

Arvon kanssaihmiset, kollegat ja kylänmiehet. Jokaisen meidän musiikillisesta ulosannista on varmasti havaittavissa vaikutteita toisilta soittajilta. Osittain kyse on varmasti eräänlaisesta "henkisestä lihasmuistista", sillä hyvät jutut tarttuvat helposti korvaan ja siirtyvät sieltä käsien ja jalkojen kautta settiin, mutta entäpä harkitut "lainat"?
Eli missä määrin sovitatte tietoisesti omien esikuvienne "klippejä" (kökkö termi, mutta ajaa kaiketi asiansa) omaan soittoonne? Mietittekö rumpusovitusta työstäessänne, että sopisiko kyseiseen biisiin pikemminkin "gaddilaisen" koulukunnan kuin "kuoppamäkisen" tyylisuunnan puitteissa tapahtuva ilmaisu? Ja mikäli näin toimitte, niin tunnustatteko sen rinta rottingilla vai pidättekä sitä häpeällisenä mielikuvituksen puutteena josta ei puhuta edes saunailloissa pikkupäissään?
 
Kielellisesti aikamoista jargonia, sen myönnän, mutta aihe itsessään on minua askarruttanut jo pitemmän tovin.
 
Niinpä. Lainaan kaiken minkä itse pystyn soittamaan ja mikä kuulostaa hyvälle. Omalla kohdallani kyse on filleistä. Yritä myös kuunnella jotakin tiettyä taimausta. En yritä soittaa minkään koulukunnan mukaan. Sovittamalla ja ehkä hieman muuttamalla jonkun toisen omaa juttua tai filliä ja sitten liittämällä sen omaan soittoon on mun tapa.
 
Varmasti jokaisen rumpalin oman aikakauden esikuvat ovat näitä sankareita, joita kopioidaan Mulla esim Cobham erityisesti.

Niinpä. Lainaan kaiken minkä itse pystyn soittamaan ja mikä kuulostaa hyvälle. Omalla kohdallani kyse on filleistä. Yritän myös kuunnella jotakin tiettyä taimausta. En yritä soittaa minkään erityisen koulukunnan mukaan. Sovittamalla ja ehkä hieman muuttamalla jonkun toisen omaa juttua tai filliä ja sitten liittämällä sen omaan soittoon on mun tapa.
 
Varmasti jokaisen rumpalin oman aikakauden esikuvat ovat näitä sankareita, joita kopioidaan Mulla esim Cobham erityisesti.
 
Nyt kun olen yövuorossa niin sähelsin tämän tänne kahteen kertaan. Sori vaan.

esim. "simon phillips säkeistön" ja siihen perään "mike mangini väliosa"
 
Luojani, älä pakota mua koskaan kuulemaan tuota biisiä!

Luojani, älä pakota mua koskaan kuulemaan tuota biisiä!
 
Mitä, eikö taitu?
 
Mitä ne teillekin opettaa... :)

Mitä ne teillekin opettaa... :)
 
-bebop -asteikko
-jeffporcaro on hyvä
 
En tajuu mitn.

-bebop -asteikko
-jeffporcaro on hyvä
 
En tajuu mitn.
 
Ja sitten tää on kans kova:
 
No joo, sun kannattaa kuunnella paljon tän tyylilajin levyjä ja sitten, tota noin niinku, tehdä transkriptioita niistä. Mut ei mulla paljoa muuta sanottavaa oikeestaan tohon esitykseen ollu, et hyvinhä se matsku oli otettu haltuun. Et ihan kiva meininki. Mut siis kannattaa tosiaan kuunnella niitä levyjä ja tehdä niitä transkriptioita....
 
Toinen kova ja OIKEA keskustelu:
 
Opettaja: Joo, kannattaa tosiaan sitä jazziakin kuunnella. Sieltä saa hyviä vaikutteita soittoon.
Oppilas: No kyllähän mä sitäkin kuuntelen.
Opettaja: No onksulla jotain lempi jazz-levyjä.
Oppilas: Love supreme on ehkä musta paras...
Opettaja: Juu että ihan Coltranea. Hyvä, hyvä!
Oppilas:...ja sitten Kind of blue on kyllä kanssa mun lemppareita.
Opettaja: ...jaaa.... Kenes levy se on?
Oppilas: (ajattelee: ei v***) Joo, se on yhen Milesin.

Toinen kova ja OIKEA keskustelu:

Opettaja: Joo, kannattaa tosiaan sitä jazziakin kuunnella. Sieltä saa hyviä vaikutteita soittoon.
Oppilas: No kyllähän mä sitäkin kuuntelen.
Opettaja: No onksulla jotain lempi jazz-levyjä.
Oppilas: Love supreme on ehkä musta paras...
Opettaja: Juu että ihan Coltranea. Hyvä, hyvä!
Oppilas:...ja sitten Kind of blue on kyllä kanssa mun lemppareita.
Opettaja: ...jaaa.... Kenes levy se on?
Oppilas: (ajattelee: ei v***) Joo, se on yhen Milesin.
 
Hei kamoon, kyllä William Wallace oli astetta kovempi jätkä.

Mä en ymmärrä tätä vanhojen patujen kommenttia, että "Kuuntele sitä vanhaa jatsia!" Pitäisi niinkuin ihan väkipakolla tutustua uuteen musiikkimaailmaan, josta ei oikeasti ole mitään hajua. Kai se hyväksi olisi ja laajentaisi vähän musiikillista karttaa, mutta aina saa tätä kommenttia kuulla.

Toinen kova ja OIKEA keskustelu:
 
Opettaja: Joo, kannattaa tosiaan sitä jazziakin kuunnella. Sieltä saa hyviä vaikutteita soittoon.
Oppilas: No kyllähän mä sitäkin kuuntelen.
Opettaja: No onksulla jotain lempi jazz-levyjä.
Oppilas: Love supreme on ehkä musta paras...
Opettaja: Juu että ihan Coltranea. Hyvä, hyvä!
Oppilas:...ja sitten Kind of blue on kyllä kanssa mun lemppareita.
Opettaja: ...jaaa.... Kenes levy se on?
Oppilas: (ajattelee: ei v***) Joo, se on yhen Milesin.
 
Oon saattanut kuulla kyseisestä keskustelusta.
 
Jotenkin tuntuu, että nämä "kuuntele levyltä", "tee transkriptioita" ja "pitää päästä soittamaan kyseistä tyylilajia mahdollisimman paljon"-vinkin, kaikessa hyödyllisyydessään, vedetään hihasta silloin kun ei pystytä käytännön esimerkeillä ja verbalisoinnilla opettamaan ja kuvailemaan, nyt esimerkiksi jazzia, jo tunneilla käytyjä osa-alueita pidemmälle. Munsta. Tai sitten osa opettajista vaan pitää "porkkanaa kolmen metrin korkeudessa ja huutaa: "Hyppää, homo!". siis kuvainnollisesti. Outoa, sillä läheskään kaikista opettajista ei tule samanlainen olo.
 
Oliko tässä ollenkaan järkeä? Onko vastaavia kokemuksia?
 
Hei kamoon, kyllä Wesley Willis oli astetta kovempi jätkä.