Rummut: soittaminen ›

siitä: http://www.vboda.org/AllVa/Audition ... /PercRudiment/26Rudiments/rudi1.gif
ja siitä: http://www.geocities.com/SunsetStrip/Stadium/2207/rudi2II.gif
 
Kiitos, tajusin nyt.

Jos ei osaa soittaa rudimentteja niin ei osaa soittaa myöskään rumpuja.
 
tuo ei ole ehkä pedagogisessa mielessä mikään kovin ässä kommentti.
 
Rudimenttejä on hyvä soittaa paljon ja hakea vain rentoutta soittoon, itse en mieti fillejä rudimentti pohjalta koskaan, mutta rudimentit vapauttavat kädet tekemään sen mitä mieli haluaa soittaa.

Jos ei osaa soittaa rudimentteja niin ei osaa soittaa myöskään rumpuja.
 
Treenasiko Bonham rudimentteja? Jotenkin on vaan sellainen tunne että ei...

Treenasiko Bonham rudimentteja? Jotenkin on vaan sellainen tunne että ei...
 
Olen ihan varma että hän on harjoitellut rudimentteja. Sen näkee ja kuulee hänen soitosta.
 
Bonham käyttää soitossaan paljon rudimentteihin pohjautuvaa materiaalia, esimerkiksi 'Immigrant Songin' paradiddle-idea. Ylipäätänsä Bonhamin tekniikka ei ollut kotikutoinen, vaan vähintäänkin korrekti. Sellaista tekniikkaa ei opi ilman järjestelmällistä harjoittelua, ei kukaan!

esimerkiksi 'Immigrant Songin' paradiddle-idea.
 
Tää on just tää mulle vaikein asia rudimenteissa. Eli miten käyttää niitä käytännössä. En todellakaan osaa blokata levyltä että missä tulee paradiddle ja missä ei. Valaisisitko hieman tätä kyseistä kappaletta ja kohtaa missä paradiddleillään, jotta tulisin viisaammaksi?

Valaisisitko hieman tätä kyseistä kappaletta ja kohtaa missä paradiddleillään, jotta tulisin viisaammaksi?
 
Kappaleen kompissa bassorummun rytmi on täsmälleen sama kuin single paradiddlen "liidikäsi". Tuollaisia komppeja viljeli lähinnä vain Ginger Baker aikaisemmin. Baker näyttää eräässä kuvatussa opetustuokiossa 1960-luvun lopulla rudimenttien sovelluksia rumpusetille. En muista että mikä video se on. Muistaako joku?
 
Ennen metodit rajoittuivat lähinnä länsimaisen orkesterimusiikin pikkurumpustemmoihin ja rudimentteihin. Tosin Alan Dawsonin merkittävä rumpueepos oli jo lykätty markkinoille, jossa käsitellään myös etnisiä rytmejä, mikä oli vallankumouksellista tuolloin. Reed ja Chapin ei metodeja paljoa tarjoa, lähinnä lukumateriaalia. Richin ja Krupan kirjat olivat Wilcoxonin ja N.A.R.D.:in pohjalta tehty.
 
Tämä osoittaa rudimenttien merkityksen koko rumpujensoiton traditiolle. Jos et osaa rudimentteja, et sittten osaa niitä. Itse pidän sitä aukkona rumpalin yleissivistyksessä.

Rudimentteja kannattaa treenata paljon. Ihan perusparadiddlen parissa saa kulumaan melkoisesti aikaa, kun aksentoi eri lyöntejä ja hajoittaa paradiddlen ympäri settiä ja ottaa jalat mukaan eri variaatioin. Mukavia komppeja ja fillejä syntyy ihan itsekseen, kun antaa itselleen aikaa ja malttia treenata tarpeeksi näitäkin juttuja.
 
Itse soittelen rudimentteja musiikin mukana. Korvanappimonitorit, mukavaa musaa ja kokeilumieltä se ainoastaan tarvitsee.

Tää on just tää mulle vaikein asia rudimenteissa. Eli miten käyttää niitä käytännössä. En todellakaan osaa blokata levyltä että missä tulee paradiddle ja missä ei. Valaisisitko hieman tätä kyseistä kappaletta ja kohtaa missä paradiddleillään, jotta tulisin viisaammaksi?
 
Tuossa Leppäsen luovat rummut -opuksessa on näitä juttuja + levy missä ne on soitettuna. Jos vaikka kirjastosta löytää niin kannattaa tarkistaa, eikä tuo ole kuin sen parikymppiä kaupasta ostettunakaan.

Baker näyttää eräässä kuvatussa opetustuokiossa 1960-luvun lopulla rudimenttien sovelluksia rumpusetille. En muista että mikä video se on. Muistaako joku?
 
http://www.youtube.com/watch?v=XirrbXWPEFQ
 
En tiä oisko tämä.

Jos ei osaa soittaa rudimentteja niin ei osaa soittaa myöskään rumpuja.
 
En oikeen yhdy.. En ole itse mikään rudimentti paradidle mestari (en kyllä kummonen rumpalikaan), mutta kyllä on joskus hienoa kuulla soittoa joka ei kuulosta yhtään "akateemiselta" Juurikin vanhemmat rumpalit ja osa uusistakin kuulostaa erittäin hyvältä ja omaperäisiltä, kun ei ole välttämättä hajuakaan rudimenteistä etc. Tämä ei ole mikään hyökkäys, mutta ei varmasti ollut sinunkaan kirjoitus..

Rudimentit ovat auki telineessä koko ajan. Päivittäin, lähes niitä soitan. Tottakai ne sekoittuvat soittoon. Paradiddle varsinkin. Itse käytän paljon: Oikea käsi lehmänkelloon ja vasen virveliin-paradiddlea.
 
Ottakaa kuitenkin huomioon, että on ollut aika, jolloin rudimenteista ei ole puhuttu Suomessa mitään. Itse olen tuon ajan rumpaleita. Kyllä ne on myöhemmin opeteltu. Rumpuja voi siis menestyksekkäästi soittaa ilman rudimenttejakin.
 
Tänäpäivänä ne tietysti pitää jollakin tavalla olla selkäytimessä ja kuuluvat olennaisena osana itseään kunnioittavan rummunlyöjän aivoihin.

http://www.youtube.com/watch?v=XirrbXWPEFQ
 
En tiä oisko tämä.
 
Jackpot! Minulla ei ole mitään tietoa tuon pätkän julkaisuvuodesta, mutta Bakerin, Wiliamsin, Cobhamin ja viimeistään Gaddin kautta aukeni melko monelle rumpalinalulle jotakin rudimenteista ja niiden mahdollisuuksista. Täällä on hieman yritetty todistaa rumpujensoiton mahdollisuuksista ilman rudimenttien hallintaa - kantani siihen on se, että rumpalin ON tunnettava traditio tai muuten hän ei ole rumpali, vaan rumpujen omistaja/lyöjä.

rumpalin ON tunnettava traditio tai muuten hän ei ole rumpali, vaan rumpujen omistaja/lyöjä.
 
Aika jyrkästi sanottu.
 
Mitä kaikkea tuohon traditioon sisältyy?

Aika jyrkästi sanottu.
 
Mitä kaikkea tuohon traditioon sisältyy?
 
Ne asiat, jotka soivat ja ovat jatkuvasti läsnä rumpujensoitossa. Muutamia esimerkkejä:
 
1) Rudimentit ja kapulatekniikan perusteet, esim. Stick Control
2) Afroamerikkalaisen musiikin keskeiset settitekniikat jazzista tähän päivään omasta kiinnostuksesta riipuen
3) Kehittynyt koordinaatio/independence/ostinaatioiden hallinnassa
4) Hyvä time, joka ilmenee kykynä soittaa "klikin" kanssa ja ilman sitä
5) Dynamiikka pp-ff kaikessa mitä osaa
6) "Groovehakuisuus", eli rumpali löytää soitettavansa muiden soittajien kanssa, ns. oma raita
7) Nuotinlukutaito
8) Erilaisten musiikillisten muotojen hallinta, kuten 12-tahdin blues, call-and-response
9) Taito virittää soittimensa
10) Tärkein: se oma juttu!

Ne asiat, jotka soivat ja ovat jatkuvasti läsnä rumpujensoitossa. Muutamia esimerkkejä:
 
1) Rudimentit ja kapulatekniikan perusteet, esim.
2) Afroamerikkalaisen musiikin keskeiset settitekniikat jazzista tähän päivään omasta kiinnostuksesta riipuen
3) Kehittynyt koordinaatio/independence/ostinaatioiden hallinnassa
4) Hyvä time, joka ilmenee kykynä soittaa "klikin" kanssa ja ilman sitä
5) Dynamiikka pp-ff kaikessa mitä osaa
6) "Groovehakuisuus", eli rumpali löytää soitettavansa muiden soittajien kanssa, ns. oma raita
7) Nuotinlukutaito
8) Erilaisten musiikillisten muotojen hallinta, kuten 12-tahdin blues, call-and-response
9) Taito virittää soittimensa
10) Tärkein: se oma juttu!
 

 
Siinähän on kymmenen tärkeää työkalua rumpalille! Komppaan:)

Ne asiat, jotka soivat ja ovat jatkuvasti läsnä rumpujensoitossa. Muutamia esimerkkejä:
 
1) Rudimentit ja kapulatekniikan perusteet, esim.
2) Afroamerikkalaisen musiikin keskeiset settitekniikat jazzista tähän päivään omasta kiinnostuksesta riipuen
3) Kehittynyt koordinaatio/independence/ostinaatioiden hallinnassa
4) Hyvä time, joka ilmenee kykynä soittaa "klikin" kanssa ja ilman sitä
5) Dynamiikka pp-ff kaikessa mitä osaa
6) "Groovehakuisuus", eli rumpali löytää soitettavansa muiden soittajien kanssa, ns. oma raita
7) Nuotinlukutaito
8) Erilaisten musiikillisten muotojen hallinta, kuten 12-tahdin blues, call-and-response
9) Taito virittää soittimensa
10) Tärkein: se oma juttu!
 
Tämä pysyväksi. plussaa. hyvin tiivistetty.

Itse käytän paljon: Oikea käsi lehmänkelloon ja vasen virveliin-paradiddlea.
Deep Purple: You fool no one. Vastahan kama- ja soitto-osastot luotiin ja nyt jo kymmentä käskyä hakataan... ;)

No parastahan rudimenteissa on se, että kun ottaa niitä haltuun, niin on helpompi tiluttaa!!!

Huomaan näissä kaikissa kymmenessä käskyssä sen, että jomman kumman käden (tai jalan) kapulan (tai pedaalin nuijan) halutaan osuvan oikeaan rumpuun rumpalin valitsemaan aikaan, oikealla voimalla, oikealla saundilla. Tyyli on vapaa, lopputulos ratkaisee. Ugh!
 
Edit: Lisäsin saundin (#9).

Minusta tässä esiintyy omituinen analogia. Jos ei osaa rudimentteja, on huono rumpali, ja jos osaa rudimenttinsa on hyvä. Ei? Osasikohan Ringo Starr yhtään rudimenttia? Eikä Immigrant Song ole sen parempi biisi vaikka siinä onkin paradiddle. Hyvä komppi se on vaikka paradiddleä ei olisi koskaan keksittykään.
 
Lainatakseni niitä jazzmiehen suuresti ihannoimia ameriikkalaisia, rudimentit ovat "Means to an end". Ne ovat niitä työkaluja, mutta vaikka osaat käyttää kaikkia työkaluja täydellisesti, mutta et ymmärrä miksi talossa tulee olla vessa ja keittiö, olet silti huono arkkitehti. Tai toisinpäin jos lyöt naulan seinään ruuvimeisselillä, mutta talosta tulee hieno, olet kuitenkin hyvä. Joku voisi vielä olla sitä mieltä, että olet keksinyt vanhoille perinteisille työkaluille uutta hienoa käyttöä!
 
Rudimentti ei yksinään ole mitään. Jos vertauskuvaa etsisi, se on ikäänkuin puhdas luku fysiikassa, vaikka 100. 100 mitä? niin... Ei mitään. Oikeassa musikaalisessa kontekstissa se saa tarkoituksen, mutta se voi silti olla huono. 100 metriä on järkevää. 100 nanotavua on älytöntä. 100 cm on 1 metri. Toki lukuja pitää osata käsitellä hyvin, jotta saa fysiikan kotilaskut tehtyä. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia ilman rudimenttejakin. Ja huono musiikki on harvinaisen paskaa varsinkin jos se perustuu rudimentteihin :)
 
En sano, että rudimenttien harjoittelu on turhaa, päinvastoin. On helpompi naulata nauloja vasaralla, kuin ruuvimeisselillä. On myöskin helpompaa jos osaa käyttää vasaraa, eikä lyö joka toista iskua ohi. Mutta tärkeintä on silti, että rakentamassasi talossa on keittiö ja vessa, ja että se on muutenkin järkevä.
 
Mielestäni on tärkeä ymmärtää tämä, että rudimentit eivät ole musiikkia ja, että musiikki on musiikkia ilman rudimenttejakin.