Rummut: soittaminen ›

Halford: Kymmenkesäinen poika taas kolistelee, tällä kertaa Black Sabbathia.
Antakaa rakentavaa kommenttia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=HVtyolq5O1I
 
Three words.
 
http://www.youtube.com/watch?v=GUPu9yA_-7Q&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=MhSURjNmKRo&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=Caxagzt7oAs&feature=related

Cimble: ...saada sitä kautta jotain satusta
 
Mä yritän saada jotain Päivistä. Kaikki tyylillään =D

Cimble: Miks se koko ajan vilkuilee kameraan? Ootko sinä sen takana auktoriteettina? ;)
 
Joo, taas mennään. En oikeestaan voi mitään järkianalyyttistä sanoo. Hyvin vetää kymmenvuotiaaks. Tosin varmuutta hakee ja vähän näyttää, että soittelis vaan huvikseen kunnes saa mopon. :)
 
Ei se ole mopoista kiinnostunut, ainakaan vielä.
 
Joo, taisin olla osan aikaa ainakin kameran takana. Pyrin kyllä olemaan poissa kun kuvaus on käynnissä.
 
Poika on käynyt rumputunneilla koko viime talven mutta on näköjään sen verran yksinkertainen kaveri ettei oppi mene perille... onkohan tullut isäänsä..?

Halford: Ei se ole mopoista kiinnostunut, ainakaan vielä.
 
Joo, taisin olla osan aikaa ainakin kameran takana. Pyrin kyllä olemaan poissa kun kuvaus on käynnissä.
 
Poika on käynyt rumputunneilla koko viime talven mutta on näköjään sen verran yksinkertainen kaveri ettei oppi mene perille... onkohan tullut isäänsä..?
 
Yleensä nuorten kyky vastaanottaa oppia ja neuvoja vaihtelee. Moni on siinä uskossa (kaverit ja sukulaiset kehuu...), että homma on tosi hienosti hallussa, vaikka aakkosten alkupäässä ollaan. Silloin ei haluta muuttaa omassa soitossa mitään.

mutta on näköjään sen verran yksinkertainen kaveri ettei oppi mene perille... onkohan tullut isäänsä..?
 
Ääh. Aika harva tälläkään palstalla esiintyvä on soittanut 10 vuotiaana noin hyvin. Paitsi kaikki Holestormin oppilaat of course =D

Kailis: Ääh. Aika harva tälläkään palstalla esiintyvä on soittanut 10 vuotiaana noin hyvin. Paitsi kaikki Holestormin oppilaat of course =D
 
Minä en osaa tuosta oikein mitään hyvää sanoa. Ai niin: Hyvä, että suojaa kuulonsa. Kiva, että soittaa rumpuja.
 
Erittäin paljon on parannettavaa. Kapulaote on huono. Katsokaa kapuloiden liikettä: Viuhtoo ihan miten sattuu. Kapula kontrooli puuttuu. Todella vaikea on löytää kohdalleen osunutta lyöntiä. Ajatellaan ajallisesti tai teknisesti. Ihan sama.
 
Räpeltäminen hajoittaa kokonaisuuden pahasti palasiksi. Liika yritys pilaa esityksen. On ihan sama, onko soittaja kymmenen vai kolmekymmentä. Mikä ihme siinä on, että mietitään iän vaikuttavan tyyliin, "kunhan ikää karttuu, niin itsestään jo tapahtuu kehitystä." Näin ei käy. Musiikin kuuntelu ja oikean tyyppinen harjoittelu vie soittoa eteenpäin.
 
Poika ei kuuntele itseään. Nauhottaa pitäsi pelkkä rumpujuttu ilman taustaa, jolloin se kuulostaisi realistiselta. Jos tuosta ei virheitä itse kuule, on aika vaikea kehitttyä.
 
Minun oppilaista yksikään kymmenen vuotias ei ole yhtää tuota poikaa parempi, mutta on semmoisiakin ollut, jotka ovat olleet paljonkin parempia ja ne ovat heti ensi metreiltä osoittaneet musikaalisuutensa. Tekninen taituruus ja nuottien määrä ei ole se juttu tässä, mikä määrää.
 
Toisaalta on ollut jo kypssään ikään ehtineitä, joille ikiaikainen haave rumpujen soiton oppimisesta on saanut heidät hakeutumaan oppiin. Jos kymmenvuotias ja viisikymppinen lähtee alkeista, ei kehittymsessä huomaa iän aiheuttamaa kokemusplussaa. Motivoituneempi edistyy paremmin. Perusmusikaalinen oppii helpommin. Kaikki eivät pääse samaan kehitystasoon, vaikka kuinka treenaisi.

Yksi ongelma tuossa kehittymisen taustalla voi olla aika yksipuolinen musiikkimaku. Lapsi on omaksunut isän mieltymykset ja siltä pohjalta mennään. Eikä siinä mitään, ihan luonnollista. Omasta mielestäni tuon tyylilajin parissa ei oikeastaan opi käsittelemään eikä kunnioittamaan rumpusettiä kunnolla. Moni nuori aloittaa tuolta pohjalta, mutta usein se varsinainen tekninen kehittyminen tapahtuu vasta sitten, kun tuosta hevivaiheesta "päästään yli".
 
Itse pääsin opettajan ominaisuudessa seuraamaan yhtä lahjakasta lasta, jonka soitto oli 6-vuotiaana yllätävän paketissa. Beatti toimi mallikkaasti ja settibalanssi oli hyvä. Tässä vaiheessa kaveri kuunteli lastenmusiikkia. Vuoden sisällä alkoi raskaampi rokki kiinnostamaan ja vaikutteet soitossa kuuluivat heti. Tyyppi meni monta askelta taaksepäin. Settibalanssi huononi merkittävästi ja kompit alkoivat pykimään, kun piti yrittää soittaa lujaa.
 
Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti erilaista musiikkia tarjolle, niin ehkäpä sieltä jotain jää käteen.

Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti erilaista musiikkia tarjolle, niin ehkäpä sieltä jotain jää käteen.
 
Tuossa aiemmin mietin, miten soittajaa usein arvotetaan musiikkityylin mukaan. "Soittaa heviä. On pakko olla hyvä, kun kerran osaa soittaa heviä."
 
Siksikin jotkut perusasiat olisi hyvä ottaa haltuun. Kapulaote, singlet, tuplalyönnit, perusparadiddlet... Työkalupakkiin oikeita välineitä itsensä toteuttamiseen. Voi toki musiikkia tehdä, vaikka mitään ei teoriasta ja tekniikasta ymmärtäisikään, mutta koska ko. näytteen poika aivan selvästi tarvitsisi ohjausta ja opetusta, niin sitä kannattaisi antaa.
 
Mitä ne siellä rumputunneilla oikein pojalle opettavat, kun mikään ei ole noista ensimmäisistä näytteistä muuttunut? Tosin paljon on minullakin oppilaita, joille ei perusharjoitukset maistu yhtään ja paikallaan poljetaan...

hollmi-5: Tuossa aiemmin mietin, miten soittajaa usein arvotetaan musiikkityylin mukaan. "Soittaa heviä. On pakko olla hyvä, kun kerran osaa soittaa heviä."
 
Siksikin jotkut perusasiat olisi hyvä ottaa haltuun. Kapulaote, singlet, tuplalyönnit, perusparadiddlet... Työkalupakkiin oikeita välineitä itsensä toteuttamiseen. Voi toki musiikkia tehdä, vaikka mitään ei teoriasta ja tekniikasta ymmärtäisikään, mutta koska ko. näytteen poika aivan selvästi tarvitsisi ohjausta ja opetusta, niin sitä kannattaisi antaa.
 
Mitä ne siellä rumputunneilla oikein pojalle opettavat, kun mikään ei ole noista ensimmäisistä näytteistä muuttunut? Tosin paljon on minullakin oppilaita, joille ei perusharjoitukset maistu yhtään ja paikallaan poljetaan...
 
Olen sitä mieltä, että tuommoiset perus heavy, hard rock ja power metal osastot on rumpaleille teknisesti kaikkein helpoimpia soittaa. Tempot on suht iisejä mutta ei liian hitaita, dynamiikkaa ei tartte käyttää oikeastaan ollenkaan, eikä myöskään mitään kuudestoistaosafillejä tarvi viljellä, kahdeksasosilla pärjää pitkälle. Tottakai hyvä tekniikka muuttaa näissäkin asioita, mutta näissä genreissä on helpoin päästä soittamisen makuun. Kevyempi osasto vaatii dynamiikalta paljon enemmän, hitaammat tempot on vielä vaikeampaa soittaa tarkasti kuin nopeammat. Sitten nämä äärimetallit on taas ihan oma lajinsa, en puutu niihin...
 
Olis kyllä ollu kiva, jos silloin 90-luvun alkupuolella Suomussalmella olis edes joku vihjannut että rumpuopetustakin voi saada, en tiedä millä tasolla olisin soittajana tällä hetkellä jos olisin päässyt opetukseen heti aloittelijana. Toisaalta olen niin laiska, etten minä mitään tekniikkatreenejä ole vieläkään jaksanut tehdä, 18 vuotta bändisoittoa on tuonut minut tähän pisteeseen...

Stereophile: Olen sitä mieltä, että tuommoiset perus heavy, hard rock ja power metal osastot on rumpaleille teknisesti kaikkein helpoimpia soittaa. Tempot on suht iisejä mutta ei liian hitaita, dynamiikkaa ei tartte käyttää oikeastaan ollenkaan, eikä myöskään mitään kuudestoistaosafillejä tarvi viljellä, kahdeksasosilla pärjää pitkälle. Tottakai hyvä tekniikka muuttaa näissäkin asioita, mutta näissä genreissä on helpoin päästä soittamisen makuun. Kevyempi osasto vaatii dynamiikalta paljon enemmän, hitaammat tempot on vielä vaikeampaa soittaa tarkasti kuin nopeammat. Sitten nämä äärimetallit on taas ihan oma lajinsa, en puutu niihin...
 
Olis kyllä ollu kiva, jos silloin 90-luvun alkupuolella Suomussalmella olis edes joku vihjannut että rumpuopetustakin voi saada, en tiedä millä tasolla olisin soittajana tällä hetkellä jos olisin päässyt opetukseen heti aloittelijana. Toisaalta olen niin laiska, etten minä mitään tekniikkatreenejä ole vieläkään jaksanut tehdä, 18 vuotta bändisoittoa on tuonut minut tähän pisteeseen...
 
Näkökanta tuokin. Toisaalta, oletko kuullut monta kertaa kun se "kevyemmän" osaston rumpali soittaa sitten sitä hard rockia/metallia?
Pääsääntöisesti ei kuulosta hyvältä ei sitten millään. Tekniikka voi olla kohdillaan mutta kun se ei yksinään riitä.
Eli en kyllä lähtisi ihan kevyesti väittämään heti jotain musatyyliä helpommaksi soittaa kuin toista. Enkä nyt meinaa aloittaa kinaa tästä, mutta laittakaa joku vaikka linkkiä rumpaliin joka vetää tyylitajuisesti ja uskottavasti ne iskelmät ja sitten hard rokit :)

zak69: Näkökanta tuokin. Toisaalta, oletko kuullut monta kertaa kun se "kevyemmän" osaston rumpali soittaa sitten sitä hard rockia/metallia?
Pääsääntöisesti ei kuulosta hyvältä ei sitten millään. Tekniikka voi olla kohdillaan mutta kun se ei yksinään riitä.
Eli en kyllä lähtisi ihan kevyesti väittämään heti jotain musatyyliä helpommaksi soittaa kuin toista. Enkä nyt meinaa aloittaa kinaa tästä, mutta laittakaa joku vaikka linkkiä rumpaliin joka vetää tyylitajuisesti ja uskottavasti ne iskelmät ja sitten hard rokit :)
 
Vaikka Niinikosken Risto Tartu mikkiin-ohjelmassa.
KAIKISSA musiikkityyleissä tarvitaan estetiikan tajua. Ja joissain musiikkityyleissä tarvitaan enemmän soittotekniikkaa kuin toisissa. Mun mielestä joitakin musatyylejä voi ihan hyvin sanoa vaikemmaksi kuin toista. Joskin ei siinä ole oikein mitään järkeä. Koska ei mitään musaa ole helppoa soittaa aikuisten oikeasti hyvin.

zak69: Enkä nyt meinaa aloittaa kinaa tästä, mutta laittakaa joku vaikka linkkiä rumpaliin joka vetää tyylitajuisesti ja uskottavasti ne iskelmät ja sitten hard rokit :)
 
Nykäsen Anssi tulee nyt ekaksi mieleen, suomalaisista rumpaleista. Toki hänelläkin maneerinsa on ja ei jatsia vissiin oikein taida, mutta mielestäni Johanna Pakonen/Havana Blacks -osastojen akselilta menee kaikki siltä väliltä. Muita Anssi Nykäsiä ei nyt just tule mieleen.
 
EIDT. Joo, ja kyllähän hyvä rumpalointi sen perusduunin vaatii.. itse heräsin moiseen totuuteen 23 vuden soittamisen jälkeen. Nyt kun on tietoisesti pyrkinyt a) harjoittamaan niitä ja b) soittamaan mahdollisimman monipuolisesti musaa, niin oho, sitähän melkein voi sanoa kehittyvänsä edes jollain tasolla, tässäkin iässä.

OPJ1974: Nykäsen Anssi tulee nyt ekaksi mieleen, suomalaisista rumpaleista. Toki hänelläkin maneerinsa on ja ei jatsia vissiin oikein taida, mutta mielestäni Johanna Pakonen/Havana Blacks -osastojen akselilta menee kaikki siltä väliltä. Muita Anssi Nykäsiä ei nyt just tule mieleen.

 
Lehtosen Harri hanskaa kanssa moisen. :)

Stereophile: Olen sitä mieltä, että tuommoiset perus heavy, hard rock ja power metal osastot on rumpaleille teknisesti kaikkein helpoimpia soittaa.
 
Joo toki, rumpalille kuin rumpalille. Ja aina. Kyllä humppaveikot aina kaikki rokkarit suohon soittavat, niillä humppaveikoilla kun on aina sitä dynamiikkaakin enemmän.
 
Tempot on suht iisejä mutta ei liian hitaita, dynamiikkaa ei tartte käyttää oikeastaan ollenkaan, eikä myöskään mitään kuudestoistaosafillejä tarvi viljellä, kahdeksasosilla pärjää pitkälle.
 
Bull shittus. Rock-tempot on iisejä ja kaikki muut musatyylit on vaikeampitempoisia ja vain niissä käytetään 16-osia filleissä. Ja dynam... Eih helkutti., nythän sinä innostuit ihan höpöttämään. :)
 
Tottakai hyvä tekniikka muuttaa näissäkin asioita, mutta näissä genreissä on helpoin päästä soittamisen makuun.
 
Minusta taas tuntuu, että monet aloittavat näillä tyyleillä, koska se sattuu kinnostamaan enemmän tyypillisisessä aloitusiässä. Ei se ole mistään helppoudesta kiinni. Ellei sitten puhuta nimenomaan jostain kaikkein helpoimasta rokista tai hevistä. Mut jos puhutaan, niin eikö muissa musatyyleissä ole sitten helppoja juttuja ollenkaan?
 
Kevyempi osasto vaatii dynamiikalta paljon enemmän, hitaammat tempot on vielä vaikeampaa soittaa tarkasti kuin nopeammat.
 
Millä tavalla tämä ei näy rokimmassa musassa? Siinä kai sitä dynamiikkaakin vasta tarvitaan, kun pitää osata soittaa napakasti, draivikkaasti, mutta silti herkkyydellä ja välillä hiljaa.
 
en tiedä millä tasolla olisin soittajana tällä hetkellä jos olisin päässyt opetukseen heti aloittelijana. Toisaalta olen niin laiska, etten minä mitään tekniikkatreenejä ole vieläkään jaksanut tehdä, 18 vuotta bändisoittoa on tuonut minut tähän pisteeseen...
 
Et sinä tekniikkatreenejä tartte, tunnut tietävän ainakin teoriassa paljon tekniikasta ja sen käytön tarpeesta eri musatyyleissä. ;)

Onhan Kaakkuriniemelläkin näyttöjä aika monen tyylilajin hallinnasta.

hollmi-5: Tuossa aiemmin mietin, miten soittajaa usein arvotetaan musiikkityylin mukaan. "Soittaa heviä. On pakko olla hyvä, kun kerran osaa soittaa heviä."
 
Siksikin jotkut perusasiat olisi hyvä ottaa haltuun. Kapulaote, singlet, tuplalyönnit, perusparadiddlet... Työkalupakkiin oikeita välineitä itsensä toteuttamiseen. Voi toki musiikkia tehdä, vaikka mitään ei teoriasta ja tekniikasta ymmärtäisikään, mutta koska ko. näytteen poika aivan selvästi tarvitsisi ohjausta ja opetusta, niin sitä kannattaisi antaa.
 
Mitä ne siellä rumputunneilla oikein pojalle opettavat, kun mikään ei ole noista ensimmäisistä näytteistä muuttunut? Tosin paljon on minullakin oppilaita, joille ei perusharjoitukset maistu yhtään ja paikallaan poljetaan...
 
Ei maistu perustreeni, ei. Hauskaa vaan poika haluaa pitää.
Ei välttämättä huonoin suhtatumistapa musan kanssa puuhailemiseen.
Toki tietenkin musiikkiakin voi toteuttaa insinööripohjalta....

Halford: Ei maistu perustreeni, ei. Hauskaa vaan poika haluaa pitää.
Ei välttämättä huonoin suhtatumistapa musan kanssa puuhailemiseen.
Toki tietenkin musiikkiakin voi toteuttaa insinööripohjalta....
 
Insinööri-kortti käytetty.

hollmi-5:
 
Mitä ne siellä rumputunneilla oikein pojalle opettavat, kun mikään ei ole noista ensimmäisistä näytteistä muuttunut? Tosin paljon on minullakin oppilaita, joille ei perusharjoitukset maistu yhtään ja paikallaan poljetaan...
 
Mä en oo kattonut edes koko pätkää, mutta tähän munki pitää puuttua.
Nimittäin yksi oppilas käy harvakseltaan mulla ja
musaopistoa , en muista monettako vuotta mutta suoritti 2/3 tutkinnon tässä taannoin. Sisältäen mm. nuotitetun biisin, jostain kirjasta jota nyt en saa mieleen. Biisi meni ok, joka kerta kun se käytiin läpi, ei mikään helppo ja tyyliltään funkahtava.
 
Mutta jo reilu vuosi sitten kun hän tuli tunnilleni ekan keran, kertoen et käy musaopistoa(paikkakuntaa en mainitse) takanaan jo usempi vuosi.
Nuotinluku oli ja on oikein hyvä, kuten myös primavista.
Mutta hyvänenaika, rudimenttiosastoa on vissiin vain katsottu kirjasta tyyliin, että tällaisiakin on olemassa.
Tremolot, doublet, singlet ja kaikki perusrudimentit täyttä hepreaa. Siis kyllä nuottia lukee, mutta suoritukseen ei oltu kiinnitetty juuri lainkaan huomiota.
Tutkinnon pikkurumpuetydi sisälsi 5,- 7,- 9str, jne.-rolleja, tremoloita ja dynamiikkaa.
Mutta opettajapa ei ollut vaivautunut tekemään eroa buzz-rollin ja puhtaan 5str- rollin eroa. Eli 5str-roll kuullosti epämääräiseltä pärinältä, aika-arvot kutakuinkin kohdallaan, mutta puhdasta rollia se ei ollut nähnytkään.
 
Mielestäni käsittämätöntä ammatin laiminlyöntiä ja välinpitämättömyyttä oppilaita ja laitosta kohtaan.
 
Eikä tämä ole mikään "minä olen paras ja ainut oikea opettaja", mutta mieluusti ottaisin ko. tyypiltä yksityistunnin tai tunteja. JA olen oppilaalta kysynytkin onko moisiin mahdollisuuksia, mutta vastaus on ettei millään ehdi. Voi olla totakin, mutta epäilystäkin aiheuttaa.
 
E. Tuolla aiemmin oli puhetta sellaisesta ns. HEVI-vaiheesta=)
Taisi olla vuonna -04 tai -05 kun sain oppilaaksi 13v pojan, jolle mikään muu musiikkityyli ei ollut oikeaa tai paremminkin tuttua kuin metalliKa ja trässi, kera ybernopeiden tuplien.
ALoitettiin kapulaotteen korjauksella, tekiikkatreeneillä ja tarjosin kuunneltavaksi AC/DC:n Back in Black albumia sekä Davisin Milestones albumia.
PArin viikon päästä tullessaan tunnille, poika oli silmät kirkkaina että miksi tällaista musiikkia ei kuule/tarjota missään.
Jäi sellainen "onnistuja" fiilis, yhtään väheksymättä metallin soittajia, mutta hän oli silminnähden innostunut ja motivoitunut tanakan beatin soitosta sekä Jonesin rumpaloinnista.
Minusta se oli todella palkitseva hetki, koska kohtalaisen harvoin varhaispuberteettia elävää poikaa saa innostumaan muustakin kuin nopeudesta ja kikkailusta. IMO.
 
Ei hän ole jättänyt metallisointia pois treenaamisestaan, mutta todella innokkaana aloitti ja jatkoi/jatkaa John Rileyn -Art of bob drumming- sekä Garibaldin -Future Sounds- kirjojen kahluuta.

Torniaisen Kalle hanskaa kanssa moisen.

Halford: Ei maistu perustreeni, ei. Hauskaa vaan poika haluaa pitää.
Ei välttämättä huonoin suhtatumistapa musan kanssa puuhailemiseen.
Toki tietenkin musiikkiakin voi toteuttaa insinööripohjalta....
 
Voitaisiinko sopia semmoinen, että sitten kun poika osaa noin sata kertaa paremmin soittaa, niin laitat niitä näytteitä?
 
Itse et näköjään ymmärrä rumpujensoitosta tuon taivaallista. Pojan hauskanpito olkoon teidän keskinäinen juttu. Minulla ei ole yhtään hauskaa, kun katson poikasi huiskimista.
 
"Insinööripohjalta"-veto oli aivan ala-arvoista.