Rummut: soittaminen ›

Mun mielestä tota lipsasten vetoa on oikein kiva kuunnella. Laulajan ääni ei ihan mun suosikki ole, mutta itse soittajat vetävät hyvällä svengillä ja soitto kuulostaa tarkalta ja varmalta. Miksi musassa pitäisi haista hienhaju?

Millasen viitan? Sellaisen "Seppo Heikinheimon" (R.I.P.) Antaisit vähän itsestäsi, niin mekin ymmärtäisimme sen viitekehyksen, josta noita filosofioitasi jakelet. Ja toki tervetuloa tähän joukkoon. Mukava saada uusia kommentoijia.
 
Passen kanssa olen samoilla linjoilla. Keskustelun pitää rönsyillä, että saadaan keskustelua aikaiseksi. Jos kaikki vain nyökkäilisivät ja myötäilisivät, ei kunnollista ajatustenvaihtoa tulisi koskaan.

Passen kanssa olen samoilla linjoilla. Keskustelun pitää rönsyillä, että saadaan keskustelua aikaiseksi. Jos kaikki vain nyökkäilisivät ja myötäilisivät, ei kunnollista ajatustenvaihtoa tulisi koskaan.
 
Ehdottomasti. Toivottavasti mode ei taas kohta tule näyttämään lukkoa.

Miksi musassa pitäisi haista hienhaju?
 
Se ei vielä riitä, pitää olla "hiki ja pieru ja sperma ja pesemättömät ulkosynnyttimet" yhtäaikaa että on uskottavaa.

Se ei vielä riitä, pitää olla "hiki ja pieru ja sperma ja pesemättömät ulkosynnyttimet" yhtäaikaa että on uskottavaa.
 
Just. Uskottavaa kenen mielestä? Itseoppineiden rokkareiden? Teoria tuhoaa luovuuden ja shampoo vie meiningin?

Se ei vielä riitä, pitää olla "hiki ja pieru ja sperma ja pesemättömät ulkosynnyttimet" yhtäaikaa että on uskottavaa.
 
Riippuu musasta. Biisi joka kertoo sukupuolisesta kanssakäymisestä saa haista mieluummin noille ku kuivalle taulusienelle.
 
Hienhaju-läpän nosti esiin muutama sivu sit ihan joku muu ku minä. Ja Hollmi väitti että Lipsasten musassa sitä on. Mä en sitä noista ääninäytteistä löytäny. Eikä tähän mennessä kai kukaan muukaan.
 
Siitähän ei ollu kyse että osaako Hollmi tai kukaan muukaan soittaa. Vaan opistostandardien mukainen "soittotaito" vs. persoona / tyylitaju / antaumus. Tai jotain.
 
Seppo Heikinheimolla oli hyvä groove.

Just. Uskottavaa kenen mielestä? Itseoppineiden rokkareiden? Teoria tuhoaa luovuuden ja shampoo vie meiningin?
 
Musiikissa nyt on vain kyse siitä, miten se vaikuttaa tunteisiin. Maailman teknisesti paras soittaja voi olla täysin keskinkertainen, paska soittaja voi olla miljoonan 14-vuotiaan idoli ja syy miksi ne menee sinne treenikselle. Näin se vain on, kukaan ei tapa ketään ja ainut asia mikä ei oikeasti kuulu rokkiin on elitismi.

Koko kroppa hiessä itsekin aamuyöllä bilekansalle niitä finnhitsejä tyrkytän. Näin minä sen ilmaisin. Eli minulla on kovasti kuuma. Jos se ei välity musasta, niin voi ei mitään...
 
Mistä musasta se muuten kuuntelemalla välittyy? Huonosti soitetussa, kännissä, pilvessä, surkeilla kamoilla, ilman soittotaitoa, hampaattomana, perseaukisena ja itsetuhoisena vedetyssäkö?

Soittotaito olisi jollain tasolla itseisarvo? Soittotaitohan on väline, jolla muutetaan ääniaalloiksi se, mitä korvien välissä kuuluu. Ja jos sitä välinettä ei osaa käyttää, ei sillä ole mitään arvoa. (Paitsi ehkä se tuntipalkka, jonka ko. henkilö ois saanut, jos ois turhan treenaamisen sijaan tehny jotain tuottavaa työtä.)
 
Ihan ehdottomasti soittotaidolla on itseisarvo. Jos osaa soittaa, niin soittotaidon itseisarvo muuttuu käyttöarvoksi onnistuneen musisoinnin avulla. Eli soittotaitoisella on mahdollisuus onnistua useammassa soittotilanteessa kuin soittotaidottomalla. Toinen esimerkki, jos kaverilla x kulttuurissa x on enemmän rahaa käytettävänä kuin kaverilla y, mahdollistaa se kaverin x ostaa laadukkaammat rummut kuin kaverini y, jos heidän muut menot ovat samansuuruiset.
 
Melusaasteesta puheenollen, sä oot puhunut eri musiikeista, musiikin historiasta, taidehistoriasta ym. muttet oo sit kai viittiny ottaa haltuun esim. sellaista aika merkittävää populaarimusaan ja sen kehitykseen vaikuttanutta tyylisuuntaan kuin punk.
 
Hähää, sinä et tiedä minusta MITÄÄN. Sinä et tunne minua millään tasolla. Sinä et ole lukenut minun kirjoituksia ennen tätä topikkia. En soittaisi rumpuja, jos Pelle Miljoona & 1980 -yhtyettä ei olisi tullut. Eikä Clashin London Callingia. Sinä luulet, muttet tiedä.
 
Mut oishan se tietysti ollu hienoa, jos Provinssin päälavalla 1988 RHCP oiskin tullut encoreen sukat munissa... ja soittanu hillitysti Steely Dania LÄHES yhtä hyvin kuin levyllä, basso ogelikorkeudella ja rumpali mahd. ekonomisella soittotatsilla.
 
Arvostelepa jatsimies toi Jimi Hendrix -pätkä mahd. analyyttisesti. Katotaan mitä irtoo. Vääriä ääniä ja muita kelvottomuuksia?
 
En ole koskaan pitänyt Steely Danista. Basso ågeli-korkeudella, tarkoitakto Sir Paul McCartney -korkeutta. Mihin yrität päästä tällä keskustelulla? Sinulla on selkeästi mielessäsi jokin stereotyyppi ågeli-muusikosta. Mainitse jokin soittaja, joka on mielestäsi ågeli?
 
Hendrix-pätkä on ihan mahtava etenkin Jimin osalta. Upeta laulua ja energiaa. Siinä soi traditio isolla T:llä. Sitä minä arvostan. Minun soitossani soi traditio, sitä minä arvostan. Minun traditio on tosin ehkä laajempi ja monikulttuurisempi, kuin suurimman osan tällä palstalla kirjoittavista. Minun CV on pitkä työelämässä, et voi sille mitään. Minua arvostetaan kouluttajana ja tutkijaopiskelijana. Et voi sillekään mitään. Ja osaan 26 rudimenttia ja olen käynyt punk-metal-kuviot, et voi niillekään mitään. Et pääse kuuntelemaan minun soittoa muualla kuin soittotunneillani. Tervetuloa, hinta 25 €/laaki. Jos ei kiinnosta, et tule koskaan tietämään mistä jäät paitsi!

Mun pointti taisi olla lähinnä se että mä en mene musiikkiopistolle kertomaan että "rokkia vedetään vittu asenteella, heitä ne nuotit helvettiin" ja mä odotan vastaavaa arvostusta toisen tekemisiä kohtaan myös toisen koulukunnan jäseniltä.

En ole koskaan pitänyt Steely Danista. Minä olen todella paljon... Ja kun tämä bändi oli Areenalla olin viiden metrin päässä lavalta elämäni parhaassa livekonsertissa.
 
Oman soittoharrrastukseni alkuun vedettiin punkkia, uutta-aaltoa, heavya, rockia. Tehtiin omia biisejä. Oltiin rock, kierrettiin Suomea ilman palkkaa. Tehtiin levyjä ilman korvausta. Puhtaasti tekemisen ilosta ja harrastukseksi.
 
Nyt on toinen ammatti päiväduunina ja soittaminen on edelleen harrastus. En siis ole ammattimuusikko, mutta pelimanniksi olen itseäni kutsunut, vaikka rummunsoitonopetuksesta ja keikoista saan ihan kunnon korvauksen. Ja mielestäni olen sen ansainnut. Niin paljon olen aikaani treenamiseen käyttänyt (omasta tahdosta). Koskaan en ole ajatellut: on pakko harjoitella. Ihan omaksi ilokseni rumpuja soitan.

Ihan ehdottomasti soittotaidolla on itseisarvo. Jos osaa soittaa, niin soittotaidon itseisarvo muuttuu käyttöarvoksi onnistuneen musisoinnin avulla.
 
No eihän se sillon oo itseisarvo.
 
Itseisarvo se on vasta sitten, kun soittaja pääsee omasta mielestään sille tasolle, ettei sen tartte edes soittaa... eiku, kröhöm, niinhän sä oot päässy. Onneks olkoon.

Itseisarvo se on vasta sitten, kun soittaja pääsee omasta mielestään sille tasolle, ettei sen tartte edes soittaa... eiku, kröhöm, niinhän sä oot päässy. Onneks olkoon.
 
Lainaus Wikipediasta:
 
Itseisarvoon voi suhtautua myös pluralistisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää monia asioita itseisarvoisina. Filosofi William K. Frankena on tehnyt luettelon, jossa ehdottaa seuraavia asioita itseisarvoisiksi:
 
* Elämä, tietoisuus ja aktiivisuus (activity);
* kaikki tai tietyt mielihyvät ja tyydytykset: onnellisuus, autuus, tyytyväisyys jne.
* totuus: tietoa ja erilaiset todet mielipiteet, ymmärrys, viisaus
* kauneus, harmonia, tarkasteltavien kohteiden suhteiden sopusointu (proportion), esteettinen kokemus
* moraalisesti hyvät ominaisuudet tai hyveet
* molemminpuolinen kiintymys, rakkaus, ystävyys, yhteistyö
* hyvien ja pahojen asioiden oikeudenmukainen jakautuminen tai jakaminen (distribution)
* voima ja onnistumisen kokemukset
* itsetoteutus
* vapaus: rauha, turvallisuus, seikkailu ja uutuudenviehätys (adventure and novelty)
* hyvä maine, kunnia, arvonanto jne.
 
Soittotaito itseasiassa koostuu lähes kaikista näistä Frankenan luettelemista itseisarvoehdotuksista. Soittotaito sen laajassa ominaisuudessa sisältää ripauksen näistä kaikista arvoista. Kun soitan hyvien ja kuuluisien soittajien kanssa, toteutuvat ainakin seuraavat arvot: eläminen, tietoisuus, aktiivisuus, onnellisuus, tyytyväisyys, ymmärrys, viisaus, kauneus, harmonia, sopusointu, esteettinen kokemus, hyveet (auttaminen, välittäminen), hyvien asioiden jakaminen, voima, onnistumisen kokemukset, itsetoteutus, rauha, turvallisuus, seikkailu, uutuudenviehätys, maine, kunnia ja arvonanto.

Oliks noi ne 26 rudimenttia (en jaksanu laskea)?

Oliks noi ne 26 rudimenttia (en jaksanu laskea)?
 
Kyllä minustakin sinun olisi jo korkea aika pistää jotain itsestä esille, kun tunnut kuitenkin tietävän kaikesta kaiken. Ja katu-uskottavasti hieltä haissen. Ja paskaa housussa ja kusta pä****. Pelle.

Mut oishan se tietysti ollu hienoa, jos Provinssin päälavalla 1988 RHCP oiskin tullut encoreen sukat munissa... ja soittanu hillitysti Steely Dania LÄHES yhtä hyvin kuin levyllä, basso ogelikorkeudella ja rumpali mahd. ekonomisella soittotatsilla.
 
Rumpupalstalla toki ollaan mutta ainakin tätä basistia ihmetytti tuo "basso ogelikorkeudella", mitä sillä tarkoitat? Ja mitä vikaa on ekonomisessa soittotatsissa ja kunnollisessa soittoergonomiassa? Siis pointtina on se että miksi pitäisi tehdä asiat vaikeammaksi taas niiden ulkomusiikillisten seikkojen (= miltä näyttää lavalla) takia. Ok, joidenkin mielestä - ehkä sinunkin - on coolin näköistä ja tosi rok kun basso roikkuu polvien korkeudella mutta ergonomisesti ja soittotekniikan kannalta se on huono.
 
Kaikilla bassoa alhaalla roikottavilla jotka olen nähnyt on otelautakäden ote mallia pesismaila eli sormet yhdessä nipussa ja peukalo roikkuu yli kaulan reunan; mitään kunnollisia sormituksia sillä otteella ei saa tehtyä, joutuu tekemään paljon ylimääräisiä asemanvaihtoja ja simppelitkin jutut ovat työläämpiä soittaa. Ehkä sen ogelispede-leiman laitat minunkin otsaani kun 90-luvun loppupuolella PJK:ssa aikuisosastolla opiskelin, mutta so what. Aikuisella iällä sinne menin, sitä ennen oli takana noin 15 vuotta itseopiskelua ja bändeissä soittoa. Tuon pitkän soittotaustan takia moni teoria- ja solfatunneilla saatu asia oli tavallaan mulle vanhaa tietoa, lähinnä kyse oli siitä että oppi teoreettisia termejä jutuille jotka olin itse levyiltä oppinut ja soitossa toimiviksi havainnut. Mutta hyödyllistä se oli, järjestelmällisen opetuksen kautta sain laajemman näkemyksen harmoniasta, sellainen kokonaiskuva loksahti paikalleen.
 
Mutta sen soittotekniikan olin laittanut ominpäin kondikseen jo aika aloittelijavaiheessa joskus lukion ekaluokkalaisena - bassokirjoista ja oman päättelyn kautta löytyi se tekniikka joka on ergonominen, taloudellinen, looginen ja siinä sivussa oikeaoppinenkin, ei PJK:n bassomaikalla ollut mun soittotekniikasta mitään huomautettavaa tai mikä sen mielestä olisi kaivannut korjaamista kun sinne ekaa kertaa menin.
 
Tämä ketju on rönsyillyt oikein mielenkiintoisesti ja hyvä niin; hollmille pisteet siitä ettei vaikuta ottaneen isommin herneitä nenään vaikka hänellä siihen olisi ehkä eniten aihetta.

Grooveloverin kanssa olen samaa mieltä ergonomiasta. Miksi ihmeessä pitäisi tehdä asiat vaikeammin, kun on helpompaa tehdä "oikein". Rudimentit ovat todella hyödyksi settiergonomiaa ajatellen. Vaikealta kuulostavat jutut tulevat helpoiksi rudimenttien kautta...
 
hollmille pisteet siitä ettei vaikuta ottaneen isommin herneitä nenään vaikka hänellä siihen olisi ehkä eniten aihetta. Naurussa suin olen kommentteja lukenut.

Grooveloverin kanssa olen samaa mieltä ergonomiasta. Miksi ihmeessä pitäisi tehdä asiat vaikeammin, kun on helpompaa tehdä "oikein". Rudimentit ovat todella hyödyksi settiergonomiaa ajatellen. Vaikealta kuulostavat jutut tulevat helpoiksi rudimenttien kautta...
 
Samaa mieltä. Pienehköllä vaivalla säästyy isoilta ongelmilta myöhemmin kun ottaa rudimentit haltuun. Niitä kuitenkin joutuu käyttämään melkein koko ajan rumpuja soitettaessa.
 
Eipä sinänsä, en minä niiden harjoittelusta kyllä tykkääkään ja itseasiassa treenaan niitä ihan liian vähän, tyhmä kun olen. Rudimentit kun on tärkeä juttu koko rumpalin olemustakin...en oikein tiedä, osaisinko arvostaa rumpalia, joka vetää tuhatta ja sataa, mutta ei hanskaa rudskuja.

en oikein tiedä, osaisinko arvostaa rumpalia, joka vetää tuhatta ja sataa, mutta ei hanskaa rudskuja.
 
Tässähän alkaa olla vanhaa kunnon asennetta! Eräskin teoriaope loihi kerran lausuman jotta "vaikka joku biisi saattaa KUULOSTAA hyvältä, se ei välttämättä OLE hyvä". : D

Tässähän alkaa olla vanhaa kunnon asennetta! Eräskin teoriaope loihi kerran lausuman jotta "vaikka joku biisi saattaa KUULOSTAA hyvältä, se ei välttämättä OLE hyvä". : D
 
:D Joo, nyt kun luin itse oman lauseeni, niin tyhmältähän se kuulosti. Tarkoitin lähinnä sitä, että olisin aika hämilläni, jos törmäisin joskus kaveriin, joka soittaisi muuten hyvin, mutta ei tajuaisi rudimenteista mitään. En oikein kykene uskomaan, että sellainen olisi mahdollista