Rummut: soittaminen ›

Get your motor running, Head out on the highway...
 
http://www.youtube.com/watch?v=0zxxM9EYQzY&feature=player_embedded

Anssi..
 
http://www.youtube.com/watch?v=DGfQ0ty21Iw&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=F_T4YXhnveA&NR=1&feature=fvwp
 
Steve Smith. En ole miehen soittoa ikinä suuremmin fanittanut, mutta taitaa olla vähän kuin hyvä viini tämä ukko. Hyvää sähköä ja tekemisen meininkiä, ei homolla tavalla! Sen kummemmin analysoimatta mitään runkun dunkun tupletteja. Aikas namit rumpusounditkin, that floortom is killing me!

passe: http://www.youtube.com/watch?v=F_T4YXhnveA&NR=1&feature=fvwp
 
Steve Smith. En ole miehen soittoa ikinä suuremmin fanittanut, mutta taitaa olla vähän kuin hyvä viini tämä ukko. Hyvää sähköä ja tekemisen meininkiä, ei homolla tavalla! Sen kummemmin analysoimatta mitään runkun dunkun tupletteja. Aikas namit rumpusounditkin.
 
Piiitkästä aikaan sain pienen fiiliksen poikasen tuplabasarista: 1.12-1.16
 
Edit: loppu olikin sitten ihan hanurista, eli kurtusta.

hollmi-5: Bonzon alkuaikoijen hakkaaminen vaihtui teknisesti taitavammaksi ja hillitymmäksi (imu säilyi ja jopa parani).
 
Tällä yksittäisen muusikon soittamisen ominaisuuksia määrittävällä imu-termillä on itselleni paha kaiku. Musiikki, jossa yksilö pystyy näyttämää imukykynsä, on useimmiten alkeellista sommittelultaan tai sitten yhteistyössä jokin mättää. Sommittelun alkeellisuudella tarkoitan sitä, että rumpalin käsitys kappaleesta rajoittuu lähinnä kompin takomiseen, johon muut muusikot sitten näppäilevät omat komppinsa. Yhteistyön mättämisellä tarkoitan taas sitä, muiden hutilointi tai koheesion puute saa soiton kuulostamaan siltä, että joku yhtyeessä on erinomainen.
 
Erinomainen yhtyesoitto on mielestäni jotakin ihan muuta. Niistä voisin mainita esimerkiksi The Rolling Stonesin, Jimi Hendrix Experiencen, Motown-levyjen Funk Brothersin, John Coltrane Quartetin, Soundgardenin, Living Colorin, The Clashin, joita kaikkia yhdistää äärimmäisen sensitiivinen yhtyeilmaisu ja egoton yhteen hiileen puhaltaminen. Nämä bändit imevät kokonaisina.

jazzmies: Tällä yksittäisen muusikon soittamisen ominaisuuksia määrittävällä imu-termillä on itselleni paha kaiku. Musiikki, jossa yksilö pystyy näyttämää imukykynsä, on useimmiten alkeellista sommittelultaan tai sitten yhteistyössä jokin mättää. Sommittelun alkeellisuudella tarkoitan sitä, että rumpalin käsitys kappaleesta rajoittuu lähinnä kompin takomiseen, johon muut muusikot sitten näppäilevät omat komppinsa. Yhteistyön mättämisellä tarkoitan taas sitä, muiden hutilointi tai koheesion puute saa soiton kuulostamaan siltä, että joku yhtyeessä on erinomainen.
 
Erinomainen yhtyesoitto on mielestäni jotakin ihan muuta.
 
Tässä sitä imua on. Ja jos tämä ei ole erinomaista yhtyesoittoa, niin mikä lie on. Jäbät isolla stagella, mutta tiiviisti nipussa kuin baarikeikalla.Katsekontaktit ja kaverin kuuntelu...
 
http://www.youtube.com/watch?v=lM3huY948e8

Tosta Cozysta tuli mieleen Paice, joka on syypää mun rumpujen soittoon ja siihen, että otin alussa rudimentit vakavasti.
 
Tässä Califormia Jamista Burn. Tämä on mulle se versio Burnista mihin kiteytyy bändin paras livekunto. Ei oo kovin yksikkö bändi enää, Blackmore vetää omiaan ja sellaista.
 
Hughes sanoi jossain, että video keikasta on hänelle itselleen ainoa todiste siitä, että paikalla tuli oltua. Liekö samasta piipusta jotain vetänyt Paice, sillä jätkä heiluu enemmän kuin missään näkemässäni live-vedossaan. Mies tikkaa kyllä komeesti.
 
Musta Glenn Hughes on ihan parhautta sekä bassolla että huikeitten laulujensa ansiosta. Musa lähtee parin minuutin takaa. http://www.youtube.com/watch?v=B8YU-FcmGA0

hollmi-5: Tässä sitä imua on. Ja jos tämä ei ole erinomaista yhtyesoittoa, niin mikä lie on. Jäbät isolla stagella, mutta tiiviisti nipussa kuin baarikeikalla.Katsekontaktit ja kaverin kuuntelu...
 
http://www.youtube.com/watch?v=lM3huY948e8
 
Mielestäni tämä esitys laahaa, fillit syntyvät keinotekoisesti rumpalin omasta tahdosta - ei musiikista itsessään, kappale on tylsä ja 90 % videotallenteesta televisiostudiossa mimikoitu.

VeKrio: Hughes sanoi jossain, että video keikasta on hänelle itselleen ainoa todiste siitä, että paikalla tuli oltua. Liekö samasta piipusta jotain vetänyt Paice, sillä jätkä heiluu enemmän kuin missään näkemässäni live-vedossaan. Mies tikkaa kyllä komeesti.
 
Musta Glenn Hughes on ihan parhautta sekä bassolla että huikeitten laulujensa ansiosta. Musa lähtee parin minuutin takaa. http://www.youtube.com/watch?v=B8YU-FcmGA0
 
Multa on jäänyt nuo vanhat Purplet kahlaamatta. Törmäsin Hughesiin sattumalta tässä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ocgO6iSiU3g
 
Aika kova fabu! Jasonikin vetää ihan mallikelpoisesti, melkein voisi luulla että rummuissa on Bissonette. Eli paljon paremmin ei enää voisi mennä:-O Tämä video on tuonut kyllä Vistalitet meikämannen pitkän linjan ostoslistalle, on aika rautaista soundia omiin korviin!

hollmi-5: Tässä sitä imua on. Ja jos tämä ei ole erinomaista yhtyesoittoa, niin mikä lie on. Jäbät isolla stagella, mutta tiiviisti nipussa kuin baarikeikalla.Katsekontaktit ja kaverin kuuntelu...
 
http://www.youtube.com/watch?v=lM3huY948e8
 
Siis musta se, että jätkät katselee välillä toisiaan ei tarkoita automaattisesti, että yhtyesoitto olis hyvää. Toi on mun korvaan huonoinpaa Bonhamia pitkään aikaan.

VeKrio: Siis musta se, että jätkät katselee välillä toisiaan ei tarkoita automaattisesti, että yhtyesoitto olis hyvää. Toi on mun korvaan huonoinpaa Bonhamia pitkään aikaan.
 
Yep... Jotenkin tosta haikkasoitosta puuttuu se imu mikä levylle on saatu...

jazzmies: Yhteistyön mättämisellä tarkoitan taas sitä, muiden hutilointi tai koheesion puute saa soiton kuulostamaan siltä, että joku yhtyeessä on erinomainen.
Sehän on just parasta!

http://www.youtube.com/watch?v=lM3h … amp;feature=player_detailpage#t=90s
 
Tuossa 1:38 -> esimerkiksi time pettää aika totaalisesti. Muuten kyllä tykkään kovastikin Bonhamista.

markkuliini: Mä tykkään TOSI paljon!Just hyvällä tavalla vähän poissa hanskasta mikä tuo sopivasti vaaran tunnetta. Mutta ei tarvi pelätä liikaa Moonin puolesta. Hyvä energia ja ihanan röyhkeä asenne. Jes! Kiitos postauksesta. ;)
 
Ei tavallaan mitään järkeä kuunnella pelkkää rumpuraitaa, mutta mä taas olin yllättynyt miten kasassa nuo rummut sittenkin oli. Mulla on ollut kaoottisempi mielikuva.
Mut joo, pitäis vain arvostella kokonaisuutta, ja jos kokonaisuus toimii niin silloin rummutkin toimii. Esim. Stevie Wonderin levyt, missä siis kaveri soittaa itse lähes kaiken, ovat raitoja soolona kuunneltuna yllättävän huojuvia. Mutta kokonaisuus ratkaisee. :) Musan sekaan mahtuu paljon tuhnua. :D
 
Komppia koko roskalle!

passe: Multa on jäänyt nuo vanhat Purplet kahlaamatta. Törmäsin Hughesiin sattumalta tässä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ocgO6iSiU3g
 
Aika kova fabu! Jasonikin vetää ihan mallikelpoisesti, melkein voisi luulla että rummuissa on Bissonette. Eli paljon paremmin ei enää voisi mennä:-O Tämä video on tuonut kyllä Vistalitet meikämannen pitkän linjan ostoslistalle, on aika rautaista soundia omiin korviin!
 
Black Country Communion. Never heard, thänks! Aika bluussirokkiahan tämä on, sellasella doomitwistillä. On riemukkaan epäsovinnaisen näköistä, kun Hughesilla krakat ja sit Bonamassa näyttää sellaselta kasiluokkalaiselta dataajalta. :D
 
Hyvät saundit.
 
Musta Hughes laulaa aina jotenkin yli. Olis kiva kuulla sen joskus vetävän niinku suoraa nuottia eikä aina polkasta tonne yläkirkumiseen. Aina tulee krumeluuria. Se on vähän niinku rockmaailman Alicia Keys.

jazzmies: Mielestäni tämä esitys laahaa, fillit syntyvät keinotekoisesti rumpalin omasta tahdosta - ei musiikista itsessään, kappale on tylsä ja 90 % videotallenteesta televisiostudiossa mimikoitu.
 
Juu no kannattaa muistaa, että ko. orkesteri oli ehkä ensimmäinen bändi, jota kutsuttiin ns. superbändiksi.
Nämä keikkui radiokanavillakin päntiönään jopa Suomessa, Black Sabbathin, Uriah Heepin,..... jne, kanssa. Lapsuudesta muistan radion kautta kuulleeni eräänkin kerran Immigrant Song- biisin ja soitettiin niitä aikaisempiakin julkaisuja ...
Se oli sitä aikaa. Minun ikäluokka on saanut jo mulkun mittaisena koulutuksen siihen, mikä on oikeaa hittikamaa :)
 
Sitä vaan, että kaikenlaista ulkomusikaalista manööveriä on varmaan taltioitunut filmeille,... kun sitä kuuluisuutta tuli yli äyräiden. :)
Tuo oli sen ajan Take That ja Backstreet Boys.
Siis harvoin kuin kommariajan Suomessa kuuli rokkia radiosta, niin se oli 70-luvun alussa onneksi Led Zeppeliiniä ja em. Oli tietty Tapani Kansat, Dannyt,...
Jimmy Page on Marc Bolanin kanssa sellainen rock-manöveeri-pioneeri. Elkeitä matkitaan tänäkin päivänä....
Kaikki ei ole sitä, miltä vanhoissa tallenteissa näyttää ja kuulee, jos ei ole hajulla ko. ajan menosta.

Kivaa katsoa rumpalia jolla on lyönneissä kontrollia vaikka vetää isosti;
http://www.youtube.com/watch?v=ocgO … mp;feature=player_detailpage#t=225s
Laulajasta tuli hieman mieleen Living Colourin Corey Glover.

Kailis: Kivaa katsoa rumpalia jolla on lyönneissä kontrollia vaikka vetää isosti;
http://www.youtube.com/watch?v=ocgO … mp;feature=player_detailpage#t=225s
Laulajasta tuli hieman mieleen Living Colourin Corey Glover.
 
Ok näin on, mutta eipä etes hyvä kitaristi :)

http://www.youtube.com/watch?v=ZxGA-XdekNY
 
Pretty As I Wanna Be - The Story of Bernard Purdie (FULL / HD)
 
Jonkinlainen minidokkari

Vallu-Veke: Ok näin on, mutta eipä etes hyvä kitaristi :)
 
Joo. Näitä menee Suomessakin 13 tusinaan =D
En ole koskaan pitänyt tilu-tilu sooloista, mutta tällaiset sävelletyt soolot puolustavat jollain tapaa paikkaansa. Yksi parhaista esimerkeistä mielestäni tämä;
http://www.youtube.com/watch?v=fdkV … mp;feature=player_detailpage#t=181s
Tsori lievä offari.