Rummut: soittaminen ›

mukis: En varsinaisesti kritisoinut lainkaan sun kritiikkiä itse siitä kyseisestä harjoitteesta; sehän saattaa olla vaikka kuinka huonokin, en jaksa edes selvittää mistä siinä olisi kyse. Tai siitä, että päättömästi treenaisi miljoonia variaatioita.
 
Well, there's your problem. Eli sulla ei ole käsitystä mittakaavoista tän asian ja treenien suhteen. Sen takia tämä keskustelu on aika turhaa.
 
Sen sijaan kritisoin siitä rivien välistä paistavasta asenteesta, että oikea musiikki on ennalta määritelty ja siihen oikeaan musiikkiin on määritelty sopivat rumpujutut.
 
Hmmm..no rivien välistä saa luettua ihan mitä itse haluaa. Mä en noita sun väitteitä allekirjoita.
Mä olen vaan nähnyt noita treenejä niin paljon, että pakko olla sen verran realisti että valitsee sieltä ne parhaat ja itselleen sopivimmat.
 
Miksi alkaisi kuulostaa kolmen pennin manginilta? Sehän on ihan itsestä kiinni miltä alkaa kuulostaa ja kuinka luovasti kykenee asioita soveltamaan.
 
Sen takia että sitä aika pitkälti lopulta soittaa mitä on treenannut. Eikä sellaista asiaa ole olemassakaan kuin "rajaton osaaminen" tai "loputtomat mahdollisuudet soittaessa", joihin tässä keskustelussa tavallaan viitataan. On vain rajallinen määrä aikaa ja jaksamista treenata itselleen tarpeellisia työkaluja. Sitten niitä työkaluja tulee käytettyä mitä on treenannutkin. Jos treenaa kummallisia treenejä, niin sitten ne sieltä putkahtelevat esiin soiton seassa ja soitto kuullostaa juuri siltä. Kummalliselta. Eikä se ole mikään hyve. Sellainen pakonomainen tarve soittaa "tuoreesti" hinnalla millä hyvänsä tappaa kyllä musiikin tosi helposti.
Tässä keskustelussa haiskahtaa sellainen tarve keksiä pyörä uudelleen. Kuvitellaan että jollain kummallisella syncopation-sovellukselle voitaisiin tehdä rumpujen soitossa vallankumous ja keksiä täysin uusia tapoja soittaa. Tää koko rummuilla musiikkia-ajatus on aika marginaalikamaa jo ihan siitäkin syystä ettei rumpusetillä voi soittaa harmoniaa tai melodiaa (ellei lainaa settiä Terry Bozziolta).
 
Itse tuli kirjoitettua nuorempana vaika mitä "näppäriä" syncopation-sovelluksia ylös ja kuviteltua että kun nää kaikki treenaa niin sitten voi soittaa ihan mitä vaan ikinä haluaa. Mutta sitten tajusi että yhdistelmiä on aivan liikaa, eikä niissä se musiikki piile. Se tajusi piilevän jossain muualla, ja sitten piti alkaa suunnata sitä kohti.

Mähän en tunnetusti tiedä tai osaa mitään, saatikka jaksanut keskittyä täysillä siihen mitä on jo sanottu, mutta jotenkin tuli mieleen tää: http://www.vicfirth.com/education/drumset/hartigan/hartigan_6MQ.html

Unohdetaan äkkiä se kirjoittamani treeni.
 
Aikamoinen hulabaloo siitä syntyi, näymmä.
 
Tilanne oli seuraava; (tuolta aiemmin lainattu)
Tuli sattumalta mieleen kun koitin soittaa vasurilla triolikomppausta, AKSENTOIDEN siitä SHUFFLEA, ja haitsulla pidin 4-osapulssia, enkä oikein tiennyt mitä oikealla sillävälin tekisi =)
Sitten muistin "Gadd shufflen" ja Syncopation-kirja oli telineessä.
 

 
Eikä tässä nyt mitään Minnemann-indepenceä ole tarkoitus etsiä, eli juurikin treeniä treenin takia, vailla perusteita tai käytännön hyötyä.
 
Vai oliko sittenkään? Vasemmalla "trioli"shufflen treeniä eli käsitekniikkaa siinä samalla.
4-osa pulssin pito, samalla kun oikea soittaa ne viimeiset 8-osat.
Tuo bassarin syncopation ei niinkään oleellinen.
 
Peace n love
 
E. Lets make music, not war

moderndrummer88: Se tekee hetken päästä siitä 1:09 kohdasta eteenpäin ihan samanlaisen iskun toiseenkin peltiin, meinaatko, että se vetelis kaikki iskut tollei? Vois olla keikan jälkeen melko hellänä sormet :)
 
Joo, ehkä se ei kuitenkaan tee. Kameran mikki kans vetää tasot alas ja sen takia voi olla että tulee niin hiljaa? No. Lepo vaan ja nautitaan groovesta.

Kailis: Katoaako 1:30 kohdalla kartalta? Basistikin pudistelee päätään.
 
Soittelee vaan jälkimmäisiä kahdeksasosia rideen, kyllä se ihan kartalla koko ajan on.

Voi jumalauta!!!!!!!!!!!!!!!!!!11
Kun ikääntyy, pitäisi osata lämmitellä/verrytellä.
 
Nyt ei tosin ole itsestä kyse vaan kitaristista. Pienen treeniputken jälkeen jälkeen vas.käsi turposi eilen/meni voimattomaksi ja tähän auttaa pelkkä totaalilepo kuten tiedätte.
Eipä tässä kiire, paikalla pitäisi olla vasta klo 17:00 ja yksi tuuraajaehdokas haavissa, mut täysin erityylinen.
Miten maailmassa kaikki mahdolliset tuuraajat ovat estyneitä juuri tänään?? PERKELE!!!!

Viikon verran reenattu Wecklimäistä rentoa,vissiin ranskalaista, kapulaotetta saksalaisen kämmenet alaspäin -tyylisen sijaan. Alussa tuntui, ettei kapula pysy millään kädessä, ja oikean
käden oli hemmetin vaikea omaksua ote.
 
Eilen vetelin puolitoista tuntia putkeen kapulakontrollitreeniä. Kai se tästä, kiva oli päästä lähtemään taas ihan perusteista.

Noita kaiken maailman harjoituksia tuntuu olevan maailmassa ihan älytön määrä.

Zantso: Noita kaiken maailman harjoituksia tuntuu olevan maailmassa ihan älytön määrä.
 
Joo. Ja sitä itte ko olis kauheen tyytyväinen, jos vielä joskus oppis pitämään sen perusbiitin riittävän hyvin kasassa. Mutku siinäkin jo perhana tarttee molempia käsiä ja jalkoja. Ja laulaakin pitäis.

markkuliini: Kuvitellaan että jollain kummallisella syncopation-sovellukselle voitaisiin tehdä rumpujen soitossa vallankumous ja keksiä täysin uusia tapoja soittaa.
 
On perin huvittavaa silmäillä itse tekemiäni harjoituksia siltä ajalta, kun aloin oppia nuotinlukua ja harjoituskonsepteja. Meni monia ja monia vuosia alan opiskelun aloittamisen jälkeen ennen kuin jostakin putkahti esiin ensimmäinen käyttökelpoinen, musikaalinen harjoitus tai sovellus. Joillakin lahjakkaammalla tai näkemyksellisemmällä vesselillä saattaa sellainen syntyä jo aikaisemmin, mutta käyttökelpoisen harjoituksen luomiseen tarvitaan monenlaista osaamista ja kokemusta musiikin saralta.
 
Vältyttävä ajanhukalta täytyisi harjoituksen luojan esittää muutama keskeinen kysymys ja vastata niihin: kenelle harjoitus on suunnattu, mitä sillä halutaan sanoa, miksi harjoitus kannattaa harjoitella, miten sitä harjoitellaan, miten sitä sovelletaan, mihin sitä käytetään, minkälaisissa tilanteissa harjoituksen asioiden toivotaan ilmenevän musiikissa, miten muiden muusikoiden odotetaan reagoivan kyseisen harjoituksen tulosten putkahtaessa esiin musiikissa jne.
 
Suurin osa maailman harjoituksista on valitettavan teknisiä tai soiton tarkkuuden merkitystä korostavia - eli lähes poikkeuksetta huonoa tai alkeellista musiikkia. Tekniikkaa ja tarkkuutta voi harjoitella osana olemassa olevaa tai johonkin tyylikontekstiin sijoittuvaa todellista musiikkia. Lähes poikkeuksetta tekniikasta, koordinaatiosta, tahtilajeista, polyrytmiikasta tai vastaavista sekundaarisista seikoista syntyvä musiikki unohdetaan yhtä nopeasti kuin se aikanaan löi itsensä läpi. Kiva on nähdä sitten pappana minkälaisen jäljen Meshuggah tai Mike Mangini jätti musiikki- tai rumpuperinteeseen. Edellisten kaltainen kylmätunteinen, tarkoitushakuisen joutavanpäiväinen kilkuttelumusiikki unhotuu musiikillisesta muistista nopeasti, koska teknisyyden jalkoihin jäävä melodinen tai siihen rinnastettava anti on ohutta. Hetken se saatta miellyttää uutuuttaan ja kahmaista harjoittelu aikaa osakseen, mikä on ihan OK, mutta jos niihin jää jumiin vuosikausiksi, niin musiikin "pehmeämmät" arvot saattavat kokea ankaraa inflaatiota ja ilmaisu marginalisoitua soittajalta itseltä huomaamatta.
 
Tiedetään - vapaa maa ja vapaa tahto, sekä kaikki eivät voi miellyttää kaikkea, mutta kyllä "vajaata" musiikkia on nolo kuunnella. Harjoittelun muuttuessa vaikeaksi kilkutteluksi muiden arvojen jäädessä paitsioon käy niin kuin Mike Manginille, jolloin ns. normaalien asioiden toimimaan saaminen kuulostaa mahdottomalta. Tästä on todisteena Dream Theaterin uusin levy - ei svengaa, väkinäinen takakeno ja ulkokohtainen suorittaminen.

Minua häirää se, ettei ole aikaa. Töitä keskimäärin 9-10h/päivä, kahtena lauantaina n. 6h/päivä. Kaksi koiraa, kaksi hevosta ja kolme kissaa. Työmatka 55km. Aina sen pari tuntia repii, puolisko hoitaa hepat kyllä. Pari tuntia rummuille illassa on ihan luksusta

ltg: Minua häirää se, ettei ole aikaa. Töitä keskimäärin 9-10h/päivä, kahtena lauantaina n. 6h/päivä. Kaksi koiraa, kaksi hevosta ja kolme kissaa. Työmatka 55km. Aina sen pari tuntia repii, puolisko hoitaa hepat kyllä. Pari tuntia rummuille illassa on ihan luksusta
 
Heräät vaan aamulla pikkasen aiemmin ja siitähän se.
Ei vaiskaan, siinäkin voi lyödä yli:http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=10255261

Juu, mulla menee melkein tunti matkoihin, että pääsee setille. Pyörällä menee saman verran. Jaa, että onko jollain Pohjois-Helsingissä mitään mahkuja basari- ja virvelitreenille samassa kämpässä....? kamoja löytyy omasta takaa yms. olen tosi omakustanteinen. : )

ltg: Minua häirää se, ettei ole aikaa. Töitä keskimäärin 9-10h/päivä, kahtena lauantaina n. 6h/päivä. Kaksi koiraa, kaksi hevosta ja kolme kissaa. Työmatka 55km. Aina sen pari tuntia repii, puolisko hoitaa hepat kyllä. Pari tuntia rummuille illassa on ihan luksusta
 
Ammatinvalintakysymys ;) Ammattirumpalilla on vain rumpuhommaa... Tällaisella puoliammattilaisella on aikaa soittamiselle noin 6h/vko plus keikat. Ja liikunnalle noin kahdeksan. Silti aikaa jää sohvalla piereskelyyn ja muusikoiden.netissä pyörimiseen ihan liikaa ;)

hollmi-5: Silti aikaa jää sohvalla piereskelyyn ja muusikoiden.netissä pyörimiseen ihan liikaa ;)
 
Tämänkin ajan kun malttais treenata... :)

hollmi-5: Ammatinvalintakysymys ;) Ammattirumpalilla on vain rumpuhommaa... Tällaisella puoliammattilaisella on aikaa soittamiselle noin 6h/vko plus keikat. Ja liikunnalle noin kahdeksan. Silti aikaa jää sohvalla piereskelyyn ja muusikoiden.netissä pyörimiseen ihan liikaa ;)
 
No niin no, ei sitä pitäisi nillittää, kun vielä keväällä pääsi soittamaan vain kerran viikossa kaksi tuntia. Nyt sitä vaan kaipaisi soittoaikaa enemmän, kun on mahkut päästä setin ääreen koska vaan ;)

Tästä alkoi taas ihme vääntö. Tarkoitin käsittääkseni alunperinkin tota nimenomaan tekniikkatreeninä ja että niitä tehdään lisäksi, eikäpelkästään.
Oon lisäksi huomannut, että jotkut hölmöltä tuntuvat treenit auttaakin esim vaikka balanssiin.
Tietenkään taiteilijat ei tarvitse näitä alkukantaisia tekniikan ja motoriikan parannus treenejä,mutta mulla esim vie kokoajan rennommaks ja helpommaks soittoa.
Sitä paitsi näitä ootte kuitenkin ittenkin nuorempana ainakin veivannu?
Kovasti ovat suosittuja jopa konsiksilla nää reenit. Tekniikalla on myös tapana rupsahtaa ja jotkut joutuu ylläpitämään sitä. Mikäs sen hauskempi tapa,kun kahlata tämmösiä treenejä, missä yjtäaikaa veivataan tekniikkaa motoriikkaa ja nuotinlukua.?
Jos tekniikka on huono , eikö sitä kannata treenata? En oo vielä kenenkään kuullu sanovan ,että mulla on liian hyvä tekniikka.Lupaan ettei tämmösistä tartu mitään mikemangini viirusta.

Itse tuli kirjoitettua nuorempana vaika mitä "näppäriä" syncopation-sovelluksia ylös ja kuviteltua että kun nää kaikki treenaa niin sitten voi soittaa ihan mitä vaan ikinä haluaa. Mutta sitten tajusi että yhdistelmiä on aivan liikaa, eikä niissä se musiikki piile. Se tajusi piilevän jossain muualla, ja sitten piti alkaa suunnata sitä kohti.
 
No nyt päästään ytimeen: voitko valaista tarkemmin missä musiikki tarkemmin määriteltynä piilee?
 
Mulle musiikki piilee esim. tällaisessa ympäristössä, ja tältä pohjalta usein tietoisesti tai tiedostamatta osallistun keskusteluun.
 
*Linkki poistettu*
 
Edit: poistan linkin - loukannee maihinnousun sääntöjä ja tekijän oikeuksia. Kyseessä oli pätkä King Crimsonin Moonchild biisistä n. 5 min 30s kohdasta.

mukis: No nyt päästään ytimeen: voitko valaista tarkemmin missä musiikki tarkemmin määriteltynä piilee?
 
Vaikket minulta kysynytkään, niin vastaan kuitenkin. Musiikki sijaitsee yleensä yksilön ulkopuolella, mutta musiikillinen alkuinspiraatio syntyy lähes poikkeuksetta yksilössä, tosin kulttuurin myötävaikutuksella. Jos kulttuuri on lähinnä luonnontieteitä tai systeemejä, teoriasta käytäntöön muuntuvasta alkuinspiraatiosta ei helposti tule jaettavaa yksilön ulkopuolelle, mutta yhteenliittymällä, tyyliin For the Imperium tai Meshuggah, siitäkin saattaa syntyä jonkinlainen kansanliike tai alakulttuuri.
 
Maailman musiikki on lähes rajaton, missä matemaattisiin systeemeihin törmää aina siellä ja täällä ns. klassisissa perinteissä, mutta on myös älyttömän paljon hienovaraisempia, "tunneälykkäämpiä", humaaneja musiikkeja, joiden haasteita on koeponnistettu yhteisöissä satoja vuosia mahtavin musikaalisin tuloksin, pohjalta flamenco, länsiafrikkalainen tai itäisen Välimeren alueen musiikki.

Monella tuntuu unohtuvan tekniikkatreenissä se, että niiden lyöntien pitäisi saada rumpu soimaan nätisti. Vedetään vaan tekniikka mielessä ja unohdetaan se että ollaan soittamassa soitinta eikä harjoittelemassa kymmensormijärjestelmää. Sillä on vissi ero, soittaako sitä synkopaattirudimenttia joku perus hevipetteri vai vaikka Benny Greb. Toisella se kuulostaa vaan iskujen mättämiseltä peräjälkeen ja toinen saa varmasti pelkällä virvelillä jopa ei-rumpalisihmiset pissimään hunajaa vaikka olisi sama sivu harjoituskirjasta käännetty esille. Sitä minä opettelen kun opettelen tekniikkaa; että rumpu soi nätisti ja huonot iskut kitkeytyy pois. Rumpupädiä en oo jaksanu naputella enää pariin vuoteen, ehkä nopeus on kärsinyt, mutta olen samalla yksinkertaistanut soittoa aika paljonkin. Siitä pirun kumilätkästä ei vaan tule mitään palautetta siitä oliko lyönti hyvä vai huono.