Rummut: soittaminen ›

Aika hömelöitä heittoja suoltaa jatsimies toisinaan. Pätevällä, asiallisella itsetunnolla varustetulla ammattilaisella ei luulisi olevan tarvetta moiseen. Ihmettelen.

Jatsarin ylläolevaan postaukseen haluaisin kommentoida, että jos missä niin tällä palstalla on oppinut sen että on olemassa taidemusiikkia ja viihdemusiikkia sekä ammattimaisia harrastelijoita ja harrastelijatasolla olevia ammattilaisia. Ja jos ruvetaan sovittamaan esim. taidetta ja viihdettä yhteen niin se on kuin neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään tai kananmunien ja hohtimien laittaminen samaan pussiin.
 
Esimerkiksi tuolla tanssimusiikkipuolellahan kaverit tuntuu olevan verenpainelääkityksellä ja nitroa menee kielen alle useammin kuin ollaan keikalla kun harrastelijat vie niiltä keikat. Ja toisessa äärilaidassa pieni vahingonilo silmäkulmassa toiset naureskelee huipputaitaville jazzmuusikoille kun niiden muotokielellä mitattuna täydelliset levyt myy 200 kappaletta. Pitää ymmärtää ettei sillä puolella menestystä tai kompetenssia mitata levymyynnin kautta.
 
95% hauskaahan näitä keskusteluita on seurata jos on itse sinut sen oman tasonsa ja tyylinsä kanssa, mutta älkää rakkaat nuoret hakeko täältä pätevöitymistä tai antako näiden juttujen viedä teiltä soittamisen riemua.
 
Ja sanoittaminenhan on helpointa.

VeKrio: Musta kommentti teknisen työn maikoista ym. Olisi jazzmiehelle varoituksen arvoinen, mutta tuo maininta afrikkalaisesta heimosysteemistä oli lähinnä plussa.

 
Vaihtamalla puheenaihetta ollaankin taas plussan puolella?
Ei se mene niin.
 
Kyllä jazzmies ei nyt ihan tarkoituksella ymmärrä, mihin keskustelu on mennyt.
Eikä tuo "kusi/paskamies". Varoitus hänelle myös.
 
Keskustelu on mennyt asiattomuuksien ja puhtaiden loukkauksien tielle. Törkeyksien tielle.
Maku on nyt mennyt koko aiheeseen, eli "rumpujen soittamiseen".
Keskustelu on sikäli nyt ihan muussa kuin musiikissa. Heimosysteemit kyllä odottaa, kun mies palaa tauolta. Toivottavasti jäähdyttelyä tippuu.
Tuolleen ne lähtee kaikki kiusaamistapauksetkin liikkeelle. Yksi rölöttää ja pilkkaa. Muut sitten taputtaa ja nauraa.
Peli poikki heti. Opettajien pitäis ainakin tämä tietää. Tiedän tämän juurikin entisenä opettajana.
 
VAROITUSTA kehiin vaan nyt.
Tänne ei kuulu loukkaavasti kirjoittavat ja heitä ei pidä kannustaa plussilla.
Ihan sama, miten sivistyneesti ja oikeaoppisesti ne loukkaukset ja muut törkyjutut kirjoitetaan sinne rivien väliin. Sama tuomio.
===> Jäähdylle vaan!

eino mutku:
Ja sanoittaminenhan on helpointa.
 
Jos oikeasti siltä tuntuu niin kannattaa ihan tosissaan laittaa muutama teksti kustantamoihin ja tienata. Hyville teksteille on tosi kova tilaus ja säveltäjät odottavat niitä kieli pitkällä.
 
Toisaalta moni ei-tekstittäjä luulee sanoittamisen olevan helppoa. Hauska esimerkki oli kun eräs tuttu artisti tuskaili uuden levyn syntyprosessia ja varsinkin sanoituksia äidilleen puhelimessa, niin mamma oli vaan tokaissut "eihän siinä olemithän kummempaa! Laetat sanoja peräkhäin! Kävin eilen kaupasha, osthin sieltä maitua. Tuolleen. Ei siinä mithän kummempaa!"

markkuliini: "eihän siinä olemithän kummempaa! Laetat sanoja peräkhäin! Kävin eilen kaupasha, osthin sieltä maitua. Tuolleen. Ei siinä mithän kummempaa!"
 
http://www.mikseri.net/artists/?id=129551 tuolta "uus biisi"

Juu, ei ole helppoa sanoittaminen. On mulla niitä pöytälaatikossa, vuosien takaa, mutta nyt on vähän ollut harkinnassa, että mitäs jos kokeilis, harrastelijana taikka diletanttina :), tuskin koskaan ammattilaisena. Terveisin, ei-tekstittäjä. PS. En tiedä kenelle keskustelussa vastasin, älkää väitelkö siitä. :)
 
Rumba-alilla oli kiva biisi.

Kailis: Sheila E:n pitää päästä välillä vetään perkkoi etuosaan. Molemmat mimmit on hyvei.
 
Sheila E. kelpaa aina etuosaan.

markkuliini: Jos oikeasti siltä tuntuu niin kannattaa ihan tosissaan laittaa muutama teksti kustantamoihin ja tienata. Hyville teksteille on tosi kova tilaus ja säveltäjät odottavat niitä kieli pitkällä.
 
Toisaalta moni ei-tekstittäjä luulee sanoittamisen olevan helppoa. Hauska esimerkki oli kun eräs tuttu artisti tuskaili uuden levyn syntyprosessia ja varsinkin sanoituksia äidilleen puhelimessa, niin mamma oli vaan tokaissut "eihän siinä olemithän kummempaa! Laetat sanoja peräkhäin! Kävin eilen kaupasha, osthin sieltä maitua. Tuolleen. Ei siinä mithän kummempaa!"
 
Itsekin joskus aikanaan sanoittamisen suohon uponneena... ei ole helppoa ei.
 
Varmaan kautta aikain on tusinan verran sanoittajia, joiden oikeasti voi sanoa osannen hommansa. Siinä rimaa hipomassa (bubbling under) toinen mokoma.
 
Toinen ääripää on sitten nämä... no, iskelmäpuolelta on kuultu viime aikoina sellaisia helmiä, että oksat pois: "...perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka" .. näin esimerkkinä :) Tapani Kansan nämä käännösbiisit olivat jotain aivan kaameaa.
 
Matti Nykäsiä, Tuksuja ja Sepi Kumpulaisia ei lasketa tähän nyt, koska niitä ei voi muutenkaan ottaa tosissaan.
 
Merkille pantavaa on, että oikeasti hyvät suomenkieliset sanottajat ovat myös ansioituneet kirjailijoina; sanavarasto ja kyky assosioida kieltä ja sen merkityksiä on tällöin korkeampi.

markkuliini:
Mielenkiintoista, että otit sanoittamisen puheeksi. Oletkos paljon sanoittanut musiikkia? Olisi mielenkiintoista kuulla niitä. :)
Tekstittäminen on selvästi haastavinta puuhaa musiikin saralla, itselleni ainakin, ja myös jos kevyellä puolella kustantajia uskoo. Hyviä sanoittajia vs. hyviä säveltäjiä on kuulemma 1 suhteessa 10. Ja kyllä sen kuulee julkaistussa musiikissakin.
 
On kyllä haastavinta koko prosessissa. Olen tottunut tekstittämään olemassaolevaan melodiaan, mikä on pirullista puuhaa. Pitäisi alkaa ottaa haltuun päinvastaista tekniikkaa, mutta kun soi liikaa melodioita päässä :)
 
Viime aikoina olen alkanut sanoittaa enenevässä määrin, mistä tulee YouTube-linkkiä lähiaikoina.

markkuliini:
 
Tarkennan: Kun olen tehnyt biisejä niin mulla se tekstin syntyminen ja tekeminen on se lähtökohta ja periaatteessa se helpoin ja mieluisin osuus. Säveltäjänä koen olevani perin yksinkertaisen koulukunnan edustaja ja teoreettisen osaamisen puute siinä varsinkin näkyy. Tosin tämän päivän musiikissa sovituksen ja tuotannon osuus on niin iso että sinänsä yksinkertainen melodia yhdellä koukulla onkin se mitä usein haetaan. Ja sitten taas täällä soittamisen puolella olen melkoisen keskinkertainen tapaus. Joten siinä kontekstissa sanoittaminen on minulle helppoa. Helppohan se on huonoa tehdä. :)
 
Se että riittäisikö se ihan siellä ammattitasolla niin sitä emme vielä tiedä koska sieltä suunnalta vastauksen saaminen tuntuu olevan lähes mahdotonta ja toisaalta näitä tähän astisia tekstejä tai biisjä ei ole tehty siitä perspektiivistä laisinkaan.

Vallu-Veke: Keskustelu on mennyt asiattomuuksien ja puhtaiden loukkauksien tielle. Törkeyksien tielle.
Maku on nyt mennyt koko aiheeseen, eli "rumpujen soittamiseen".
Keskustelu on sikäli nyt ihan muussa kuin musiikissa.
 
Olen ollut muusikoiden.netissä sivusta seuraajana pian kymmenen vuoden ajan. Tämä "egojen" törmääminen on kausittaista. Välillä kaikki eripura tapahtuu hienotunteisesti ja toisinaan sitten edetään tälle henkilökohtaiselle tasolle. Yleensä taisteluparit ovat olleet nuoret vs vanhat. Mielenkiintoisia ja hyviä tyyppejä/soittajia on tippunut pois tältä foorumilta juuri tälläisen paskan takia. Kun nuoret ja erilaiset tyypit on saatu ajettua ulos, alkaa vanhusten taistelu. Asenne-eroja ja mielipiteitä tulee olla, mutta niiden esittäminen voisi tapahtua mielestäni hieman järkevämmin. Nykyisen internet-ajan myötä on oman mielipiteen esittäminen niin naurettavan helppoa, mutta usein unohdetaan vastuu omista sanoista kirjauduttaessa ulos foorumilta/naamakirjasta yms. Oma näkemykseni on se, että kirjoitan aina vain sen minkä sanoisin toiselle päin naamaakin. Ei tämän elämän tarvitse olla aina niin vaikeaa.

http://www.youtube.com/watch?v=pDZtnnf8APg&feature=related
 
Jopa yhdeksänvuotiaat osaa soittaa Dream Theateria.

kazaa: http://www.youtube.com/watch?v=pDZtnnf8APg&feature=related
 
Jopa yhdeksänvuotiaat osaa soittaa Dream Theateria.
 
Ja miksipä ei, kun musa ei vaadi muuta kuin oikeinsoittoa. Pojulla on selvästi toistoja takana.

kazaa: http://www.youtube.com/watch?v=pDZtnnf8APg&feature=related
 
Jopa yhdeksänvuotiaat osaa soittaa Dream Theateria.
 
Eli sinäkin osaat ;).....joo onhan noita alle 10v-ihmeitä kosolti jotka soittaa ihan mitä vaan.

Tekstittäminen on selvästi haastavinta puuhaa musiikin saralla, itselleni ainakin, ja myös jos kevyellä puolella kustantajia uskoo. Hyviä sanoittajia vs. hyviä säveltäjiä on kuulemma 1 suhteessa 10. Ja kyllä sen kuulee julkaistussa musiikissakin.
 
Sanoittaminen on rankasti yliarvostettua! Toki arvostan hyvää tekstiä kovastikin, mutta tärkeä pointti on se, että hyvä teksti pärjää ilman melodiaakin ja päin vastoin.
 
Liian paljon musiikin kokonaisuudesta uppoa syvälle tähän suohon: (usein) kömpelön tekstin joikhaamisella tukitaan koko esitys ensi tahdeista outroon asti. Toki poikkeuksia löytyy, mutta äärimmäisen harvoin teksti, laulu ja musiikki paiskaavat kättä mainion symbioosin johdosta saavuttaen jotain emergenttiä!

Sitä en ymmärrä (tyhmä siis) että miksi esim. niitä Afrikkalaisia bongottelijoita pidetään niin suuressa arvossa ja heidän rytmiikkansa on jotain aivan maagista? Eihän ne tiedä esim. teoriasta tuon taivaallista ja sitten kun valkoinen pohjoisen mies opettelee itsekseen ja soveltaa asioita niin se on ihan säälittävyyttä pahimmasta päästä. Tähän kaipaisin hieman enemmän valaistumista oi suuri päällikkö.

Bobana: Sitä en ymmärrä (tyhmä siis) että miksi esim. niitä Afrikkalaisia bongottelijoita pidetään niin suuressa arvossa ja heidän rytmiikkansa on jotain aivan maagista? Eihän ne tiedä esim. teoriasta tuon taivaallista ja sitten kun valkoinen pohjoisen mies opettelee itsekseen ja soveltaa asioita niin se on ihan säälittävyyttä pahimmasta päästä. Tähän kaipaisin hieman enemmän valaistumista oi suuri päällikkö.
 
Älä ny enää enempää tilaa nuita kuivia luentoja.:) Muutenkin niitä "totuuksia"palstat täynnä.
Pystyskö taas pläjäyksillä jatkaa?

mukis: Sanoittaminen on rankasti yliarvostettua! Toki arvostan hyvää tekstiä kovastikin, mutta tärkeä pointti on se, että hyvä teksti pärjää ilman melodiaakin ja päin vastoin.
 
Liian paljon musiikin kokonaisuudesta uppoa syvälle tähän suohon: (usein) kömpelön tekstin joikhaamisella tukitaan koko esitys ensi tahdeista outroon asti. Toki poikkeuksia löytyy, mutta äärimmäisen harvoin teksti, laulu ja musiikki paiskaavat kättä mainion symbioosin johdosta saavuttaen jotain emergenttiä!
 
Sähän nyt puhut tässä vähän ristiin. Tuo tekstin, melodian ja muun musiikin yhdistelmä ja se, että niistä parhaimmillaan YHDESSÄ tulee enemmän kuin osiensa summa, on sitä mikä tekee musiikista niin vahvan taidemuodon. Mutta ei tekstin tarvitse toimia pelkästään luettuna, ja kaikki biisintekijät ottavat aina huomioon nimenomaan sen miltä sanat kuullostavat laulettuna. Osa antaa tämän vaikuttaa enemmän (esim.Liekki), ja osa taas vähemmän (esim.Kauko Röyhkä). Vaatimus siitä, että tekstin tulisi olla itsenäinen teos ilman musiikkia on täysin epärealistinen ja osoittaa ettei biisinteon haastavuutta ymmärretä ollenkaan, esim. vähäisen tilan vaatimaa tiivistämistä. Kyllä minäkin pidän sitä arvossaan, että teksti kestää pelkän lukemisen, mutta kyllä mä myös sitä arvostan että teksti kuullostaa hyvältä.
Ehkä me puhutaan samasta asiasta, mutta mä ylitulkitsen sua. :)
 
Yksi mestari tekemään taianomaisia kokonaisuuksia ilman erikoisia rakennuspalikoita on J.Karjalainen. Jiin kappaleet on jotenkin TODELLA paljon enemmän kuin osiensa summia, eivätkä ole ollenkaan niin tehokkaita vain luettuina tai instrumentaaleina.
 
Tekstitys yliarvostettua.? No ei todellakaan mun mielestä, vaan päin vastoin. Jengi luulee sen olevan helppoa puuhaa. Tuo 1:10 luku hyvät sanoittajat vs. hyvät säveltäjät-suhteessa ei ole mun keksimää, vaan kustantajien kertomaa. Yrittäjiä kuulemma riittää sanoituksineen, mutta niistä on 99% on kuulemma järkyttävää sontaa. Mikä sekin osaltaan kertoo siitä että kuvitellaan homman olevan helppoa ja että kuka vaan siinä pärjää.
Tai ehkä sun piireissä tekstittäjiä pidetään jumalina, jolloin ymmärrän tuon yliarvostuksen. :D

Bobana: Sitä en ymmärrä (tyhmä siis) että miksi esim. niitä Afrikkalaisia bongottelijoita pidetään niin suuressa arvossa ja heidän rytmiikkansa on jotain aivan maagista? Eihän ne tiedä esim. teoriasta tuon taivaallista ja sitten kun valkoinen pohjoisen mies opettelee itsekseen ja soveltaa asioita niin se on ihan säälittävyyttä pahimmasta päästä.
 
Minä koitan välissä.
Kyllä jazzmies tämän aika hyvin selitti, kun meikäläinenkin bonjas.
Afrikassa kouluttaudutaan hyvinkin pitkälle tämän asian suhteen. Suvusta toiseen, jne. Perinteenä menee oppipoika, kisälli mestari,.... Pitkä tie ennen kuin ollaan mestareita.
 
PS.
Täällähän pyyhkii ihan hyvin. Kimpaannuin ehkä liikaa. Varoitusta vaan meikäläiselle myös.

markkuliini: Vaatimus siitä, että tekstin tulisi olla itsenäinen teos ilman musiikkia on täysin epärealistinen ja osoittaa ettei biisinteon haastavuutta ymmärretä ollenkaan, esim. vähäisen tilan vaatimaa tiivistämistä.
 
Mutta sanoja voi käsitellä esim. rytmisinä elementteinä päässään. Siis on olemassa joku hahmotus (ja pohjarytmi), miten ne tulisivat menemään ja miten sen melodian tulisi toimia, rytminä ja tietyiltä osin melodian osalta. Sitä se on minulla ollut ja sitten se oli hassua lyödä jollekin toiselle (biisintekijälle) sanat käteen, kun se ei sitten hahmota sitä juttua, mikä niissä sanoissa on, miten ne sanat pelaa keskenään ja mistä tulee ne jännitteet. On on, baskeri on vinossa tätä kirjoittaessa. : )
 
I will Possess your heart on aika mainio just sanojen rytmin osalta:
http://www.youtube.com/watch?v=PsCV61zsdtA
Hanhiniemi liitelee mukavasti musiikin päällä:
http://www.youtube.com/watch?v=SfeT7m6PUmE