Rummut: soittaminen ›

Huomentapäivää arvon naiset ja herrat. Otsikko outo, mutta asiaan_liittyvä.
Hyvin usein, oikeastaan aina, saa kuulla keikan jälkeen bändin muilta jätkiltä, että 'miksi et soita tuollalailla reeneissä?'. Itsekehu haisee, menen suihkuun kirjoituksen jälkeen, mutta asiaa tutkien olen huomannut, että keikoilla tulee aina soitettua paremmin kuin reeneissä ja tehtyä asioita joita ei osaa/kehtaa ilman yleisön aiheuttamaa huumaa tehdä. Jälkeenpäin keikkaa kuunnelessa huomaa, että nämä asiat jotka jää bändikämpällä tekemättä, toimivat ja kuulostavat hyvältä.
 
Onhan totta, että keikoilla mokailee, melkein aina, mutta kyllä siellä tulee jotain hyvääkin tehtyä. Tiedossani on, että yleisön huudot ja tanssiminen saavat aikaan korkejännityksen, jonka toimesta tulee soitettua todella hyvin (tai sitten aivan yli, jota tapahtui ekoilla keikoilla), mutta ajattelin vain ilmoittaa että olenpa paras keikkarumpali maan päällä. No ei vais. Yritetään keskustella asiasta ja jakaa kokemuksia, sillä tämähän on todella hieno juttu.

Huomentapäivää arvon naiset ja herrat. Otsikko outo, mutta asiaan_liittyvä.
Hyvin usein, oikeastaan aina, saa kuulla keikan jälkeen bändin muilta jätkiltä, että 'miksi et soita tuollalailla reeneissä?'. Itsekehu haisee, menen suihkuun kirjoituksen jälkeen, mutta asiaa tutkien olen huomannut, että keikoilla tulee aina soitettua paremmin kuin reeneissä ja tehtyä asioita joita ei osaa/kehtaa ilman yleisön aiheuttamaa huumaa tehdä. Jälkeenpäin keikkaa kuunnelessa huomaa, että nämä asiat jotka jää bändikämpällä tekemättä, toimivat ja kuulostavat hyvältä.
 
Onhan totta, että keikoilla mokailee, melkein aina, mutta kyllä siellä tulee jotain hyvääkin tehtyä. Tiedossani on, että yleisön huudot ja tanssiminen saavat aikaan korkejännityksen, jonka toimesta tulee soitettua todella hyvin (tai sitten aivan yli, jota tapahtui ekoilla keikoilla), mutta ajattelin vain ilmoittaa että olenpa paras keikkarumpali maan päällä. No ei vais. Yritetään keskustella asiasta ja jakaa kokemuksia, sillä tämähän on todella hieno juttu.
 
Bändikavereilta harvemmin saa palautetta treeneissä jos vaikka komppi kulkeekin niin hyvin, että perseet keikkuu. Livenä taas on nähtävissä useampia keikkuvia perseitä ja palautetta tulee. Äh, mä ainakin kokeilen kaikkea ihan hölmöä aina omiin biiseihin "toimisko se sittenkin näin". Keikalla sitten keskitytään toisiin asioihin, hyvään fiilikseen ja soundiin.
 
Samaa on vähän huomattavissa, jos bändikämpällä on vieraita. Yleensä en niistä perusta, mutta kyllä nekin hieman tuovat sitä esiintymisen makua. Pitäisiköhän palkata studioonkin rivillinen huopatossuissa joraavaa kansaa? Niitä voisi sijoitellakin vielä strategisesti akustointimielessä.

'miksi et soita tuollalailla reeneissä?'
Muutko ovat joka treeneissänne keikka fiiliksissä?
Siunaushan se on jos keikat vetää tunteella.

itse vedän reeneissä aina hiukkapitkälti hulluja juttuja harjoittelumielessä. jos joku hauska licki toimii reeneissä, sen voi toteuttaa keikalla myös. ite en oo kuitenkaan ikinä ryhtynyt keikkahuumassa yrittämään mitään kykyjeni ylittävää. harjoituksissa harjoitellaan, ja keikalla vedetään varmasti. tokihan keikalla tulee jonkinasteinen huuma ja riemi siitä huutavasta ja tanssivasta yleisöstä, joka nostaa fiilistä, mutta ei se soittamiseen liiemmin vaikuta. keikalle on tyhmää lähteä epävarmana siitä mitä siellä on tekemässä. harjoituksissa harjoitellaan, ja keikalla vedetään samat asiat suurella tunteella. harjoitusnauhoituksien ja keikkanauhoitusten eroa ei paljoakaan huomaa soitannollisesti, mutta bändikaverit toki kehuvat keikan jälkeen, kun heillä itsellään on erittäin hyvä fiilis, keikalla kun soundit on aina kohdallaan ja muutenkin meininki hyvä. sitä kun vertaa harjoituksissa olevaan "päätä seinään" meininkiin, on toki kavereilla paljon kehuttavaa ja hehkutettavaa, vaikkei soitto sen kummallisempaa kenenkään osalla ole kuin harjoituksissakaan. ei keikkahuuma saisi vaikuttaa soittoon, pitäisi olla varma asiastaan.

Pitäisiköhän palkata studioonkin rivillinen huopatossuissa joraavaa kansaa? Niitä voisi sijoitellakin vielä strategisesti akustointimielessä.
 
Siinähän olisi venäläisille marjanpoimijoille uusi sivutoimi. Palkaksi annetaan nauhoitettu demo ja uusi karvalakki. Jos joku sattuu vaikka taputtamaan tai kannustamaan niin annetaan lada hyvitykseksi vaivannäöstä. Sori, stereotypiat mehtään.
 
Eihän niillä soittokavereilla varmaankaan ole sitä keikkafiilistä reeneissä. Johtuneeko se että he huomaavat eron keikkasoittoni ja reenisoittoni välillä siitä, että itse piluttavat kitaroillaan ja bassoillaan reeneissä tuon tuosta erilaisia vinkutuksia ja odottavat samaa kikkailua minulta. Tokihan sitten kun ei ole reenattava biisi menossa niin yhtyy koko bändi jonkinmoiseen pelleilyyn instrumenteillaan.
 
Säästän ne vähäiset taitoni mieluummin yleisölle, jotta nimmarikäsi ei surkastu.

Itselläni on tosi hyvä fiilis soittaa aina kun on jotain uutta. Esim treeneissä on todella tylsää eikä mistään tuu mitään jos vedetään vaan samoja vanhoja ralleja mutta kun jotain uutta niin kyllä on mukavaa. Sama se aina keikalla. Jokainen keikka on aina tavallaan uutta jotenkin. Ja aina tapahtuu jotain.

Mä vedän aina treenit aika puolivaloilla.. Tosissaan tietysti mut ei mitenkään meiningillä. Keikalla sit vasta..

Nykyisellään hommeli taitaa olla tämmöistä: koko bändin reeneissä vähemmän kikkailua ja keksintöjä. Satunnaisia kysymyksiä, että mitä soitatkaan siihen kohtaan. Yksin nauhojen kanssa "ihana" vapaus kokeilla ihan mitä vaan. Keikoilla vedetään pääasiassa ne, mitä reeneissä bändin kanssa tahkottu selkärankaan, tunteella.

Itselläni on tosi hyvä fiilis soittaa aina kun on jotain uutta. Esim treeneissä on todella tylsää eikä mistään tuu mitään jos vedetään vaan samoja vanhoja ralleja mutta kun jotain uutta niin kyllä on mukavaa. Sama se aina keikalla. Jokainen keikka on aina tavallaan uutta jotenkin. Ja aina tapahtuu jotain.
 
mulla vähän sama, mutta tuokin vaihtelee. työstettiin eilen harjoituksissa 3h uutta biisiä, mikä tarkoitti käytännössä sitä että lähdettiin nollasta. käytännössä ei siis soitettu ollenkaan, mietittiin vain ja testailtiin kaikkea. varsinkin siinä vaiheessa kun kehitettiin 11 laskettava riffi johon sisältyy polyrytmiikkaa, ja jota harjoitellessa mun piti soittaa eri komppia (5/6) ja huutaa eri rytmiä. (huusin ääneni käheäksi huutelemalla synistille rytmiä "12345678-123-12345-123456". karmeeta..)
 
nooh, sitten kun biisi saatiin jollain muotoa toimivaksi, oli lopussa ihan hauskaa soitella biisin osioita, aloitus kuitenkin oli aivan tuskaa. keikkafiilistä siinä ei todellakaan saanut, lähinnä vain v***tti ja kurkkuun sattui. kyllä siitä vielä biisi tulee. :D

Aika ajoin tekee terää "naruttaa" keikka vaikkapa videokameralla. Virheet, jotka itse on huomannut keikan aikana, eivät oikeastaan ole huomattavissa lainkaan videolla! Yleisö ei siis huomaa jos jonkun fillin aksentti menee vaikkapa huti (amatöörimäistä). Tärkeintä on vaan soittaa, soittaa ja soittaa. Luovaa touhuahan musisointi on.

Aika ajoin tekee terää "naruttaa" keikka vaikkapa videokameralla. Virheet, jotka itse on huomannut keikan aikana, eivät oikeastaan ole huomattavissa lainkaan videolla! Yleisö ei siis huomaa jos jonkun fillin aksentti menee vaikkapa huti (amatöörimäistä). Tärkeintä on vaan soittaa, soittaa ja soittaa. Luovaa touhuahan musisointi on.
 
yleisö on oikeasti yleensä loppupeleissä 90% tavallisia pulliaisia, jotka eivät kiinnitä virheisiin suuremmin huomiota tavallisilla keikoilla. lavalta välittyy soittajien fiilis, jos on fiilis kohdillaan, on yleisönkin helpompaa ja rennompaa sulautua musiikin sfääreihin ilman suurempia painostuksia mitä muusikoiden kireydestä tulee (kireys siis virheistä jotka yleisölle antaa ilmi. jos teet virheen, älä näytä sitä, ei yleisökään sitä huomaa.)