Rummut: soittaminen ›

Jotenki jäi kalvamaan se pieni keskustelu tuolla videoketjussa Ameriikan kirkossakasvaneista tykittäjistä. Toivottavasti tästä ei tule mitään sotaa taas.
 
Itse olen jostain syystä koko kesän ajan reenaillu juuri näiden kavereiden innoittamana tämän tyylistä biittimeininkiä, jazzia en ole soittanu oikeastaan ollenkaan.
Gospel-tyyli jakaa vahvasti mielipiteitä täällä. Myöntää täytyy, että meininki on hyvin "anti-suomalaista", aivan erilaisista olosuhteista lähtöisin. Monien mielestä koko homma on silkkaa paskaa, liikaa päämärätöntä riehumista yms. Mielestäni sitä voisi verrata johonkin vaikka Lenny Whiten tai Tony Williamssin soittoon, toisille siitä ei jää mitään käteen, kuulevat vaan päämärätöntä rytinää.. Itse pidän kyseisestä tyylistä soittaa koska se kaikki tiluttaminen ja tykittäminen..se ei mielestäni ole mitään rudimenttien kelailemista eri setin osilla, vaan siinä on hurja fiilis koko ajan päällä, todella paljon energiaa. Meno on kiihkeätä ja sen takia agressiivinen, paikoitellen överiksi menevä tykittely kuuluu mielestäni olennaisesti asiaan. Ei siinä voi vain kelailla pelkkää peruskomppia ja pistää mahd. yksinkertaisia fillejä sekaan, kun meno on tuollaista.
 
Muutama filmi:
http://www.youtube.com/watch?v=zXlrtuFIt24
http://www.youtube.com/watch?v=P45v … leAlX0&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=Q7mi … lwbJ7s&mode=related&search=
http://vicfirth.com/artists/video/coleman/coleman_2MQ.html
http://www.drummerworld.com/Videos/aaronspearsslow.html
 
Tätä tyyliä reenatessa on tullut käytettyä paljon rumpukonetta nakuttamassa korvassa samaan aikaan kun soittaa. On pirun hankalaa saada biitti vielä perusgroove-funk-menoa tiukemmaksi, klikin kärjelle, konemaiseksi, mutta samalla yrittää saada homman toimimaan rennosti. Ja sitten kun pitäisi vetää viiden tomin around-the-set-filli sulavasti väliin.. Pirun hankalaa
 
Olen vielä miettinyt mitä hyötyä ja haittaa on pekka perusrumpalille(jos sellasta ny muka on olemassa) rumpalille reenata tätä tyyliä..
Plussat
+Joutuu reenaamaan kaiken millintarkasti tiukoilla soundeilla
+Siistejä fillejä
+Saa nopeus- ja samalla grooveharjotusta
+Joutuu treenaamaan oikeasti kaikenmaailman kikkoja groovaaviksi ja harjoittelemaan niiden sopeuttamista oikeisiin kohtiin.
 
Miinukset
-Näillä jutuilla ei taida Suomessa ammattipuolta ajatellen olla paljoakaan käyttöä
-Niitä "siistejä fillejä" ei kannata humppakeikalla paljoa kylvää..
 
Tämä on taas yksi rumpujensoiton uusi kehityssuunta, saas nähdä miten tulevaisuudessa kehittyy. Toiset tykkää, toiset ei. Niinkuin ennenkin.

Itse olen fani myös. Tokihan nämä gospelchops -pätkät ovat pelkkää lickien ja chopsien esittelyä, mutta se on tarkoituskin. Edelleenkin... jos eivät osaisi soittaa musan ehdoilla, niin tuskin kukaan näitä palkkaisi, ainakaan niin isot nimet.
 
Teddy Campbell oli syy miksi katsoin tänä vuonna American Idolia. Mielettömän hienoa soittoa...

Tämä on mielenkiintoinen juttu, niin kirjotanpa iteki pari sanaa. tästä on hyvä keskustella, jos vaan osataan olla sivistyneitä. se ei kyl aina oo onnistunu.
 
en tiedä suomesta muita kuin porthénin tonin, joka hanskaa tän tyylin. ja musta se vetää niitä tyylikkäästi. osa tosta gospeltyylistä tuntuu menevän överiksi. parhaimmillaan se on tosi svengaavaa, mut sit välil tulee mieleen että olikohan tuo kesken kierron vedetty tahdin mittainen tomifilli nyt ihan biisiä parhaiten tukeva juttu.
 
ite muistaakseni nuo heywardin pätkät aikoinaan linkkasin tänne myös. minusta niissä on svengiä. mitä oon noiden rumpaleiden haastiksia seurannu, niin niille tärkeintä on saada yleisön perseet liikkeelle. ja siinä ainakin tuo Heyward mun kohdalla onnistuu. toisaalta niin onnistuu myös Derrick McKenzie. eli ei se oo siitä tavaran määrästä kiinni. nuo nyky-RNB-ukkelit vaan käyttää kolmen värikynän sijaan kolmeakymmentä. itse innostuin kovasti juuri Heywardin soittotyylistä 2,5 vuotta sitten. Se käyttää musta vähän maukkaammin noita juttuja, kun taas esim parivaljakko Aaron Spears & Teddy Campbell vetää välillä huikean hienosti, mut sit joskus pamauttaa vähän mauttomiin kellareihin pari ämpärillistä perunoita. Se mikä käsittääkseni montaa risoo näissä, et ne vetää joka tyylin samallai. Eihän noi oo mitään muuta tehneet ku koko ikänsä soittaneet tuolla tyylillä, alunperin kirkoissa ja sittemmin rnb-poppia. oli sitten rokkia tai jatsia niin tulee samat trademark-jutut. Vaikka diggailenkin kovasti tota ns gospel-rumpali-svengiä, niin kyl mä silti pyrin soittamaan rokin rokkina ja jatsin jatsina.
 
Tuo koko hommahan lähtee hiphopista ja dj-loopeista. Parit "gospel"-gurut sanoivat et niiden homma on nykyään soittaa se mitä levyillä on. Ja siellä on sit kaikennäkösiä looppeja. ei ne aina ihan timessäkään ole (http://uk.youtube.com/watch?v=FQKLDp0Ommw). Ja jenkkien show-meininki kyllä tiedetään. siellä saa kenkää bändistä jos ei tarvittaessa mustan maman raamattua täristävä filli.
 
se, että suomessa ei ole käyttöä, johtuu varmasti pitkälti siitä, että ei täällä tehdä nyky-rnb:tä oikeastaan lainkaan. Toni ja Kaakkuri hoitaa varmasti ne vähät levyt. Ei tuu nyt mieleen muuta ku Jonna. Ja sit toi Ves Rain just pulpahti sinkkulistan kärkeen. Suomesta ei oikeen löydy beyonceja tai rihannoita. Jenkeissä ei tunnu muuta olevankaan kuin juurikin tuon tyyppisiä. Ja nehän on aikalailla poikkeuksetta mustia. Mustalla äänellä varustettuja mimmejä täällä on aika vähän liikkeellä. Täällä myy muutenkin melankolinen hevi, ei niinkään "mulla on bling bling ja timmi kroppa" uutsiuppaatsipäppäätsi-lirkuttelu.
 
nuo fillit vaatii aika paljon tekniikkaa ja soittolihasta, ihan jo sen takia, että fillit on kulmikkaampia. niihin vedetä sellast suoraa takatakaa vaan konemainen pulssi rikotaan sieltä täältä. Eli liikerata ei mee sillee jouhevan ergonomisesti vaan pysäytellään ja kaasutellaan. mut se komppien perusfiilis on oleellinen, ei fillit. onhan ne siistejä, ja niitä on kiva treenata. Mustaa komppiakin on monenlaista. Yleensä vaan groove on parhaimmillaan kun kukaan ei liikaa sählää ja sohlaa. Jos tota mustan miehen komppia tykittää, oli sitten purdie-jordan tai heyward-mcquitty, niin molemmista löytyy takuulla tyyli soittaa niin, että keikalla yleisö on ihan pähkinöinä ja muusikot ja managerit diggaa. Tyylitajusta kiinni. Vähän niinkun tämä foorumeille kirjoittaminenkin. (toivottavasti en ketään fleimannut/provonnut.)

Silloin, kun luodaan näennäisesti uutta, on usein kyse tyylien yhdistämisestä ja lainailemisesta sieltä sun täältä. Rumpujen soitto perustuu juuri tähän.
 
Hyvän tarinan kertoi John Aldridge klinikallaan Imatralla. Hän itse diggasi kovasti Carmine Appicen soitosta. Oli aidosti yllättynyt, kun huomasi, että ne elementit, joihin hän oli ihastunut, löytyivät jo 40-luvun levytyksiltä. Esimerkkejä on paljon. Steve Gaddin Ja Jeff Porcaron kuuluisimmat kompit ovat herrojen itsensä kertomina lainauksia muiden jutuista. Se ei vähennä kompin hienoutta yhtään.
 
Toissa talven DAFryn drummbattlessa Toni P ja Mikko K viljelivät hyvin ketjun linkkien tyyliä. Battlet sinällään olivat kovasti muodissa jo 50-luvulla ja aikaisemminkin. Herra Bellson oli kova poika vyöryttämään ja näitä nykyjuttuja löytyi häneltäkin. Toki monilta muilta myös. http://www.drummerworld.com/Videos/louisbellson1957.html

No siellä youtube-ketjussa linkitin aikanani myös joitain juippeja, jostain kirkosta. Ja ameriikan syövereistäpä hyvinkin.
 
Itselleni ei juurikaan se fillaaminen tai mahoton mäiske oikein iske. Noissa pätkissä teki ehkä suuremman vaikutuksen se, että kaverit vaikutti soittavan, eikä kitisevän. Tekivätpä vielä porukassa hommaa.
 
Ehkä tähän olisi tosiaan osuvaa se, että saadaan kunnon vääntö tästäkin asiasta ;-D.
 
Tuskin se musiikkityylistä tai elämän filosofiasta on kiinni, hyvä fiilis välittyi soitosta. Eikä siinä vaikuttanut olevan liiallista pröystäilyä, "kattokaa mitä minä osaan". Se kun ei taas oikein iske sekään.
 
Ja siitä voiman käytöstä vielä, että minusta sillä on merkitystä, miten laaja dynamiikka soittajalla on käytössä. Ei ole pakko takoa täysiä. Kummasti se vain tuntuu kuuluvan lopputuloksessa, jos dynamiikassa on reilusti ilmavaraa.
 
PS. Nämä oli niitä minun ihan tavallisten sällien pätkiä: http://www.youtube.com/user/jonboy123456

Miten niin gospel-tyyli? Oliko noissa linkkien esimerkeissä jotain, mihin ei valkoinen mies pysty? Rönsyilevää ja energistä soul/funk-beattia, jollaista varmasti irtoaisi moneltakin täkäläiseltä huippuammattilaiselta. Okei, "mustaa musaa", mutta ei sinänsä mitään erikoista. Teddy Campbellin soolopätkän olin tsekannut joskus aiemminkin ja tykkäsin, vaikka mauttomuuksiin siinäkin lopulta kaveri sortuu - kuten heillä päin on tapana. Parempi otsikko tälle olisi ollut "Jenkkilän show-meininki". Samalla yltäkylläisellä tyylillä koristelevat joulukuusenkin.
 
Toisaalta monet valkoiset amerikkalaiset groovemestarit (esim. Porcaro, Gadd, Keltner) ovat hyvinkin pidättyväisiä tyyliltään. Joten kai toi "hulabaloo" on nimenomaan mustien juttu.

Joten kai toi "hulabaloo" on nimenomaan mustien juttu. Musta mies on aina diggaillut rouheasta tyylistä. Auto on hieno ja vaatteet ym. blingi pröystäilevää. Sitten asutaan vaatimattomasti, ellei olla raptähtiä. Show jatkukoon.
 
Kohta päästään rotuvääntöön ;-) Eilen tuli gospeljuttua 50-60-lukujen ajalta TV 1:sen dokkarissa. Kunnon äijäkarjujien joukosta erottui yksi hilliympi ja tyylikäs kaveri, joka nousi suosioon gospelpiirien ulkopuolellakin. Käyköhän tässä rumpaliskenessä samoin?

nuo fillit vaatii aika paljon tekniikkaa ja soittolihasta, ihan jo sen takia, että fillit on kulmikkaampia. niihin vedetä sellast suoraa takatakaa vaan konemainen pulssi rikotaan sieltä täältä. Eli liikerata ei mee sillee jouhevan ergonomisesti vaan pysäytellään ja kaasutellaan.
 
Nimenomaan toi tuntuu monelta unohtuvan kun puhutaan tämän tyylin vaikeudesta. Ei voi vetää SimonPhillips-tyyliin sulavia ghostnuottigrooveja, vaan ne todellakin joutuu rikkomaan. Ja se vaatii älyttömästi reeniä ennen kuin siihen tottuu.

Silloin, kun luodaan näennäisesti uutta, on usein kyse tyylien yhdistämisestä ja lainailemisesta sieltä sun täältä. Rumpujen soitto perustuu juuri tähän.
 
Tuohon perustuu kaikki uuden luominen. Monesti uusi musiikkityyli on syntynyt niin, että joku yrittää kovasti kopioida toista muttei onnitu ja "luokin" uutta.
Eihän nyt kukaan voi mitään uutta tehdä jos se ei johonkin vanhempaan perustuisi.
 
Veikkaan että noita gospelrumpaleita pitäisi nähdä autenttisilla paikoilla, jotta aukeaisi homma paremmin.
Pari vuotta sitten Pori jazzissa oli joku gospelryhmä amerikasta. Oli erittäin tanakka rumpali!

musta tuo kuulostaa siltä että nuo vetelee peruskomppia bd+snare sitten soittavat rudimentti biisejä haitsuun ja splasheihin. treenatkaa tollanen sovellus nii lähtee samanlaiset kompit. :D

Pari vuotta sitten Pori jazzissa oli joku gospelryhmä amerikasta. Oli erittäin tanakka rumpali!
 
Eipä tuo mikään ihme, kun jenkit nyt ovat se maailman lihavin kansa. Penkkiä taaksepäin, niin mahtuu se isompikin ihminen setin taakse...
 
Ei sillä, että minulla olisi varaa sanoa.

Tänä vuonna näin vähän india.arien ja sly and the family stonen rumpaleita ja aikaisempina vuosina tullut enemmänkin nähtyä jazzeilla noita soul-artistien mustia rumpaleita. Gospelia tai soulia tai mitä vaan, näyttää afrikan suvun porukoilla olevan ihan erilainen meininki soittamisessa. Ehkä parhaiten sitä kuvaisi juuri tuo gospel-tyyli filleineen, mutta koko asenne tuntuu soittossa olevan erilainen. Sitä on vaikea selittää, täytys pystyä jotenkin havainnollistamaan.

Muutama filmi:
http://www.youtube.com/watch?v=zXlrtuFIt24
http://www.youtube.com/watch?v=P45v … leAlX0&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=Q7mi … lwbJ7s&mode=related&search=
http://vicfirth.com/artists/video/coleman/coleman_2MQ.html
http://www.drummerworld.com/Videos/aaronspearsslow.html
 
Tsekkailin nuo youtuben pätkät ja muutenkin on tullu noita tän tyylin videoita kateltua viime aikoina jonkun verran. Soolopätkät on kyllä kieltämättä hienoa kuultavaa, mutta kun tuota härppäystä bändin kanssa soittaessa puskee ilmoille, niin ei se sinne kyllä vaan mun mielestä oikein sovi.
 
Ei kuulosta hyvältä, kun laulaja yrittää tulkita biisiä ja samaan aikaan rumpalilla on oma perunalaarishow menossa taustalla. Eihän esim tossa Mary J Blige-pätkässä muutkaan soittajat puske koko ajan jotain likkiä tulemaan, sehän siitä vielä puuttuisikin, mutta rumpalilla on tivoli käynnissä koko biisin ajan.

Ei kuulosta hyvältä, kun laulaja yrittää tulkita biisiä ja samaan aikaan rumpalilla on oma perunalaarishow menossa taustalla. Eihän esim tossa Mary J Blige-pätkässä muutkaan soittajat puske koko ajan jotain likkiä tulemaan, sehän siitä vielä puuttuisikin, mutta rumpalilla on tivoli käynnissä koko biisin ajan.
 
bändikavereita ei yksin kertaisesti kiinnosta osaako rumpali tuikata likkejä, muiden soittajien mielestä yleensä paras rumpali on sellainen joka svengaa ja täyttää tilan sillon kun sille on aihetta. groovehan noilla äijillä on mieletön. nuo fillit toimii jos muiden rytmiikka antaa sille pohjan.

Gospelia tai soulia tai mitä vaan, näyttää afrikan suvun porukoilla olevan ihan erilainen meininki soittamisessa. Ehkä parhaiten sitä kuvaisi juuri tuo gospel-tyyli filleineen, mutta koko asenne tuntuu soittossa olevan erilainen. Sitä on vaikea selittää, täytys pystyä jotenkin havainnollistamaan.
 
Oon tästä samaa mieltä. Näillä tyypeillä on hyvin erilainen asenne soittamista kohtaan ku meikäläisillä..
Mitä oon kuunnellu jazzia vuosikymmenten takaa, niin aina huomaa mustan ja valkoisen miehen eron: valkoset on rumpaleina selkeästi vähän enemmän huoliteltuja ja malttillisempia, ku taas afrikkalaiset veljet puskee mielummin hurjalla fiiliksellä. "hulabaloo"

Nykyäänhä on aika paljo sitä joka musa tyylis et on hirveen lahjakkaita ja teknisiä rumpaleit mut ne ei osaa soittaa sitä biisiä. Ja ei se bändis oo sillai et sinne mennää näyttää et kuka on bändin jne kovin jätkä. Noi kyl osaa liittää on aiva hyvi toho biisii ja se kuulostaa hyvältä ja toimii tol gewardil. Täs ny ei lasketa mitää nopeet power metallii jos kaikki vetää hienosti ja siinäkin biisiä mut kumminki

jep, kyllä tuo Geraldin soitto groovaa. kaiken lisäksi näyttävä soittaminen on kaikkine pomppimisineen viihdyttävää yleisölle ja laittaa perseet vatkaamaan, mikä nyt on ainakin yksi oleellisista musiikin ideoista. vrt lapuista peruskomppia opistomaisella nuhjunaamalla. tähän ei nyt saa sotkea sitä et soitetaan sitä mitä ei osata. sehän on aina hirveän kuuloista. tietynlainen riskinotto sopii joihinkin tilanteisiin ehkä, mutta tuskinpa tv-keikoille.
 
Mutta kun taito on, ja tyylilaji vaatii, niin miksikäs ei? Jos katotaan tuosta Mary J Blige:n klipistä tuo kova nostatus 2:40 alkaen, niin jos siinä rumpali ei olis messissä, niin minusta se olis selkeästi huonommin biisiä tukeva ratkaisu. Kuitenkin niin voimakas laulaja, ettei se jää yhtään jalkoihin vaikka filliä tuleekin taustalla. Ja niinhän se pitää ehdottomasti miksatakin, tai koko hommassa ei olis mitään järkeä. yleisen legendan mukaan mustat on aina digannu rytmiä valkoisia enemmän, ja se tuntuu kerta toisensa jälkeen näkyvän. Studio- ja livesoitto on (usein) kaks aivan eri asiaa. Noihan menee pitkälti loopeilla, noh pitää tarjota vastaesimerkkikin, http://uk.youtube.com/watch?v=IUmuoa8X6Kk .Hauskasti kaikki fillit ei oo ees mitenkään täydellisiä, kauheella riskillä vedetty. Vaan kaipa ne on jätetty kun niissä on ihmismäistä, elävää meininkiä.
 
Se fakta nyt vaan on, että noita tuontyyppisiä keikkoja ei tällä hetkellä tee muut kuin ne joilta nuo "gospelchopsit" irtoaa. Ei ne ota niitä joilta ei lähde. Ja esim Teddy Campbell sanoo, että hänet pyydetään soittamaan nimenomaan sillä tyylillä, millä noissa klipeissä vetää. Tuolla staililla se vasta rupes saamaan keikkoja. Ja niitähän näkyy tippuvan jäätävän kovilta nimiltä. entäs sitten. eihän nykyhevibänditkään ota sellasta rumpalia, joka ei hanskaa tuplabasaritykitystä. Eihän kaikki siitäkään tykkää, mutta eipä ole pakko kuunnella. Kokenetta väkeä voi närästää tollanen tykittely, mutta musassa on tilaajan markkinat. Ei minusta kannata lähtä rumpaleita syyttämään siitä, että soittavat niinkuin palkanmaksaja haluaa. Ei James Taylorin musaan varmana istu ikinä mikään Teddy Campbell in american idols -tyyli. Mut mitäpä se sillä muutenkaan kun on jo Steve Jordan. En osaa kuvitella äkkiseltään ketään muuta, joka vetäis Taylorin biisit paremmin. pekoniteatteri-livedvd:n perusteella vain pohdiskelen.
 
Mutta silti, minun mielestä kovimmat tyypit on niitä, jotka guruttaa kaikki tyylit ja soittaa sitten sitä, mitä tilataan ja mikä on parasta biisin ja tyylin kannalta.

Eipä tuo mikään ihme, kun jenkit nyt ovat se maailman lihavin kansa. Penkkiä taaksepäin, niin mahtuu se isompikin ihminen setin taakse...
 
Ei sillä, että minulla olisi varaa sanoa.
 
Hahaa. Siis fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta soitto tanakkaa kuin mikä ;)

Noniin, ilmeisesti listassa ei ollut Big Thomas McCreetä, joten tässä on.
 
Pieni opetusvideo: http://youtube.com/watch?v=5NyjC44Po6I
ja groovesessio basson kanssa: http://youtube.com/watch?v=BAKN1mQaGjo
 
Helvetin tiukkaa ja rentoa settiä. Loistava licki minkä Cree näyttää tuossa opetusvideossaan.