Ei perkele! Nyt on pakko pistää pystyyn edesmenneelle James Blackille omistettu ketju. On tää vaan niin kova sälli.
Nimi ei varmaan monille sano mitään. Tässä vähän perustietoa:
Eli (1940-88) ja vaikutti pääosin New Orleansissa. Soitti jazzia, funkia ja soulia mm. Ellis Marsalisin, Nat ja Cannonball Adderleyn, Yuseef Lateefin, Eddie Bon ja Lee Dorseyn kanssa. Soitti myös trumpettia ja pianoa (ei tosin levyllä) ja sävelsi useita kappaleita edellä mainittujen jazz-hemmojen levyille.
Oli ns. vaikea persoona, (mikä varmasti on osasyynä miehen suhteelliseen tuntemattomuuteen) oli vankilassa huumeista ja kuoli yliannostukseen.
Syy siihen, että intoudun niinkin radikaaliin temppuun kuin ketjunavaukseen mnetin rumpupalstalle, on havainto, että kaksi levykokoelmani kovinta funk-komppia on James Blackin soittamia. Noissa alunperin sinkuilla, ja sittemmin kokoelma-cd:eillä julkaistuilla biiseillä krediitit kattavat yleensä vain solistin ja vaati melkoista salapoliisintyötä asian harrastajilta selvittää kuka on rumpalina missäkin sessiossa. Joku (mm. Stanton Moore) tuota työtä on kuitenkin tehnyt ja tuloksia on luettavissa mm. Drummerworldin sivulta (
http://www.drummerworld.com/drummers/James_Black.html ).
Nuo meitsin tajunnan yhä uudelleen räjäyttävät kompit - ja muutenkin loistavat biisit ovat nämä kaksi:
Eddie Bo: Hook And Sling
http://www.drummerworld.com/Sound/jamesblackhook.mp3 Betty Harris: Break In The Road
http://www.drummerworld.com/Sound/jamesblackbreakintheroad.mp3 Jälkimmäistä pidettiin pitkään Zig Modelisten soittamana (muut Meters-hemmot soittavat biisillä), ja todettiinpa siitä, että se vetää vertoja James Blackin rumputyöskentelylle, no nytpä tiedetään miksi.
Vähän hölmöä asiassa näin diggarin kannalta on se, että James Black kuulemma suhtautui näihin soul/funk levytyksiin leipätyönä todellisen intohimon ollessa jazzissa. Ei kyllä mun korvaan kuulosta kovin vasurilla vedetyiltä noi pätkät. Kuitenkin ehkä edellä mainitusta johtuen ja koko ura huomioonottaen Zig Modelisten voi sijoittaa vielä korkeammalle funk-rumpaleiden kunniagalleriassa, mutta mä en ole kuullut Zigaboolta mitään niin kovaa kuin noi James Blackin vedot.
Legendan mukaan Allen Toussaint kutsui James Blackin paikalle aina silloin kun eteen tuli komppi, josta muut rumpalit eivät suoriutuneet. New Orleansissahan rumpalit ovat tunnetusti vähän toistaitoisia. (heh)
Linkkejä (ja lisää legendaa) kiinnostuneille:
http://www.drummerworld.com/drummers/James_Black.htmlhttp://www.fogworld.com/jamesblack/http://nyrocker.com/blog/?p=5http://homeofthegroove.blogspot.com/2006/10/who-you-gonna-call.htmlhttp://www.bestofneworleans.com/dispatch/2004-12-14/openact2.htmlhttp://www.allaboutjazz.com/php/musician.php?id=11887The Dude abides.