Rummut: soittaminen ›

Olen miettinyt viime aikoina tuota jalkatekniikkaa. Olen aina jättänyt nuijan lyönnin jälkeen nojaamaan kalvoa vasten, mutta nyt se tuntuu vähän oudolta/väärältä. Tavasta on vain pirun hankala päästä kokonaan irti.
 
Tietääkseni tapa ei ole mitenkään väärä. Monet huiputkin tuntuvat näin tekevän (Colaiuta, Weckl, Chambers, Mayer, Minnemann jne.).
 
Kumpaa tapaa sinä käytät ja minkälaista virettä bassarissa? Entäpä demppipuoli?
 
Tietysti riippuu myös soitettavasta musiikista, halutusta soundista jne. Mutta noin yleisesti ottaen?

Mulla ainakin tuntuu vaihtuvan basarin mikaan aika pitkälle.. Kumuissa tulee hyvä saundi sillä että sitä ei sinne jätä, koska kalvo on sen verran kireällä että se soi hiukan. Jos jättäisi kiinni niin saundi olisi aika huono dup, kun soidessa se on enemmän dumm.. Toisaalta taas Premmuissa mulla on kalvo niin löysällä että se ei soi samalla tavalla.. Eli silloin soitan sen kiinni (useimmiten)..
 
Tekniikkakin vaikuttaa, soitan aika paljon kantapää maassa, niin silloin on musta luonnostaankin hankala jättää nuijaa kiinni kalvoon.. Sitten taas joskus tilanteesta riippuen soitan kantapää ilmassa, mutta treenasin senkin niin että voin soittaa myös niin että nuija ei jää kalvoon.. Aikasemmin soitin niin että se jäi sillon kiinni..
 
Mutta suurin tekijä mistä ero johtuu on juuri tuo kalvon kireys, jos on tiukka niin tuppaa luonnostaankin pomppaamaan pois, ja taas löysällä ei sitä reboundia ole ollenkaan.. Kuullostipa härskille..=I

Itellä on aivan sama prosessi menossa.On tosi hankalan tuntusta.Mutta kantapäätä vaan ylös,niin sillä se mulla ainakin lähtee.On se saundi vaan niin paljon parempi,että se kannustaa treenaamaan!

Jeh. Kantapää ylhäällä olen aina soittanutkin. Kyllä se singlellä onnistuu, ettei jätä nuijaa kalvoa vasten, mutta tuplilla sitten kahta vaikeampi.

Oon kohta 8 vuotta soittanut just noin... Ja tietenkin myös "heel-down":illa soitan (mikä antaa pieniä vaikeuksia, kun tuplat ostin ja pitäis nopeesti soittaa).
Nyt vasta pari aikaa sitten tajusin ton nuijan jättämisen siihen rumpuun, en oo vaan sitä miettiny, mutta on se nyt aina ennenkin toiminu niin ei sitä varmaan tarvitse muuttaa. :)

Nuija pois kalvolta lyönnin jälkeen.
 
Johtuu lähinnä virityksestä - tykkään vähän soivemmasta, ja kalvo on silloin niin kireä, että se heittää melkein automaattisesti nuijan pois. Jos yritän väkisin jättää nuijan kalvolle, tuloksena on epätarkkaa soittoa, kipeytyneitä lihaksia, huonompi soundi ja tahattomia (hiljaisia) flameja - jotka kuuluvat viimeistään nauhalta. Ehkä pitäisi treenata se toinenkin tapa, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi.
 
Kantapää maassa, rullattu pyyhe -demppi lyöntipuolella ja mielummin ehjä etukalvo kuin reiällinen.

Hautaan usein, varsinkin rokissa. Swing- ja jazz-meiningeissä tulee poljettua kantapää alhaalla ja nuija irti kalvosta. Makuasioita sanoi koira kun...
 
Eikös homma ole niin, että ehjällä resokalvolla tulee helposti turhia ghosteja, jos hautaa kalvoon? Ilmeisesti siksi, että ilma ei pääse basarista ulos ja lyö takaisin lyöntikalvoon.

Joo, itse asiassa yksi harvoista asioista rumpujensoitossa, joka tuntuu luontevalta on se, että nuija irtoaa kalvolta polkaisun jälkeen. Eli en hautaa. Johtuu varmaan osaltaan siitä, että soitan kantapää maassa.
 
Nyt olen viime aikoina vähän yrittänyt kokeilla soittaa kantapää ylhäälläkin, ja vaikka se vaikealta tuntuukin, se selvästikin lisää mahdollisuuksia soittaa monipuolisemmin sitä basaria. Siis sitten joskus, kun oppii sen...

Nykyisellä basarilla sekä että. Kun soitetaan jotain reippaampaa rymistelyä niin hautaan nuijan kalvoon jotta kompista tulisi erottuva ja sitte kun hissutellaan tai pitää saada groovempaa menoa, niin tulee nostettua jalkaa pois että basari soi. Vanhalla Rockstar-basarilla nuijan hautaaminen kuulosti huonolta, joten en sitä harrastanut.

Yamahan suoravedoilla nuija hautautui kalvoon kiinni, Eliminatoreilla näin ei enää jostain syystä ole.

Molemmin tulee soitettua, riippuen aina mitä ja miten haluaa soittaa. Esim. nopeissa tuplapyrähdyksissä nuijat ovat kiinni kalvossa, tukutukussa ja hitaammassa soitossa irti kalvosta. Toki noissa nopeissa soitoissa tulee muutettua sitä nuijan asentoa sitä mukaa, miltä haluaa soinnin kuulostavan. Pieni jippo, joka on syntynyt melkein itsestään, mutta joka myös samalla tuo pientä variaatiota basarin sointiin, varsinkin kun ei ole sitä toista bassorumpua :)

Yamahan suoravedoilla nuija hautautui kalvoon kiinni, Eliminatoreilla näin ei enää jostain syystä ole.
 
On se hieno pedaali. :D

Aiheeseen liittyen, kuin kireällä teidän etukalvonne on? Itse olen melkolailla päätynyt siihen, että lyöntikalvo on kireällä ja etukalvo löysällä.

Aiheeseen liittyen, kuin kireällä teidän etukalvonne on? Itse olen melkolailla päätynyt siihen, että lyöntikalvo on kireällä ja etukalvo löysällä.
 
Mulla on lyöntikalvo niin löysällä kuin se soi. Ei toi Everplay kyllä ole Remon tasolla, ehkä huomenna ostan stadista uuden. Resokalvo on keskikireällä, rypyt pois ja vähän vielä.

Lyöntikalvo on "sopivan" löysä, eli soi, mutta ei soi liikaa. Antaa kuitenkin sopivan soundin ja tatsi pysyy halutunlaisena. Resokalvo on keskikireällä, eli ei ryppyjä ja siitä vielä vähän.

En oikeastaan koskaan hautaa nuijaa kalvoon - ainoana poikkeuksena lähinnä tahattomat mokailut. Kun aloin ymmärtämään, että bassorumpukin voi soida, muuttui soittotyyli aikalailla huomaamattani. Nykyään en luultavasti edes osaisi soittaa siten, että jättäisin nuijan kalvoon kiinni. Se tuntuu minusta raskaammalta, vaikeammalta ja luonnottomalta tavalta soittaa. Väärin se ei toki minunkaan mielestäni ole, ei vain toimi minulle.
 
Basarissa vireet vaihtelevat löysäköstä Suniseen. Etukalvossa ei ole reikää, joten jo löysillä vireillä huomaa selvästi soundieron noiden kahden soittotavan välillä. Soundi on huomattavasti parempi, ja basari helpompi soittaa, kun ei hautaa nuijaa kalvoon. Erillistä demppiä en käytä koskaan, mutta toisinaan on käytössä valmiiksi dempattu kalvo. Tällä hetkellä kummatkin kalvot ovat demppaamattomia yksikerroskalvoja, ja vire on jonkin verran löysäänpäin kallellaan.
 
Lisäyksenä vielä: Käytän singlepedaalia ja soitan sekä kantapää maassa että kantapää ilmassa, riippuen tilanteesta.

Aiheeseen liittyen, kuin kireällä teidän etukalvonne on? Itse olen melkolailla päätynyt siihen, että lyöntikalvo on kireällä ja etukalvo löysällä.
 
Jos rockia veivaat niin kannattaisi sitä lyöntikalvoa pitää löysällä.

Jos rockia veivaat niin kannattaisi sitä lyöntikalvoa pitää löysällä.
 
Näin on, läskimpi saundi. Toisaalta kai nämäkin on makuasioita, vähän niin kuin sekin, että käykö mega bell ride jazziin vai ei. :D

molemmat kannattaa hanskata. tämä koskee myös heel-uppia ja downia.

molemmat kannattaa hanskata. tämä koskee myös heel-uppia ja downia.
 
Siinäpä se... Yleensä nostan nuijan aina saman tien pois kalvosta rokimmissakin hommissa, varsinkin kun mulla ei ole resossa reikää niin eihän siitä tule kuin sanomista jos nuijan hautaa kalvoon. Olen opetellu semmosen mukavan rennon tavan saada voimaa soittoon vaikka nuijaa ei hautaakkaan kalvoon, nostan jalan ihan heel-uppiin, mutta lasken sen sitten alas tulessa ja sitten nostaessa nuijaa kalvosta taas nousee kantapää ylös. Jazzissa mennään sit kantapää maassa koko ajan.