Rummut: soittaminen ›

Kyllä tuli yle-teemalta katsottua oikein kunnon opetusohjelmat joku päivä sitten..,onneks sain ne "nauhalle".
Wigu-filmejä katellessa minulla huomion keskipisteenä oli tietenkin rumpalina Ronald Österberg.
Ronnien haitsukomppi on aika persoonallinen, ainakin haitsukäden liikehdinnän osalta---basaria hän myös käyttää ikäänkuin metronomina..vaikka basarijalka väpättää tempossa, silti vain osa lyönneistä kuuluu..eli kropan oikea puoli svengaa oikeakätisellä Ronniella.
Toki Ronniella svengas kaikki, mitä hän soitti..ikinä en ikäväkseni hänta päässyt livenä kuuntelemaan. sääli että Ronnie on vainaa. Toivon, että hän on päässyt taivaalliseen orkesteriin rumpaliks, ettei aika käy pitkäks.
Heipat Ronnielle sinne pilven reunalle:)
Jos joku kaipailee ko. yle-teeman filmejä, niin laittakoon pyyntönsä ja osoitteensa minulle, osotteeseen rumbali@hotmail.com, niin lähettelen ko pätkät tarvitseville..
Jos jollain on tietoa Ronnien rumpuihin, kalvoihin,viritystekniikkaan yms liittyen, toivoisin saavani siitä sä.postia edellä mainittuun osoitteesen.

Wigujen studiolivekonsertti Ylen Teemalla oli kyllä huippu. Vielä, kun se Ploiri olisi älynnyt pysyä tilanteesta kokonaan poissa. Ronnien työskentely oli nautittavaa katsottavaa. Svengin, rauhallisen työskentelyn ja musikaalisen rumpaloinnin yhdistelmä oli tyylikästä.
 
Kiinnitin huomiota siihen, että Ronnie piti kapulasta kiinni läheltä puolta väliä. Tai ei nyt ihan, mutta kuitenkin. Tatsi rumpuihin oli kevyt, mutta peltejä Ronnie löi yllättävän kovaa. Tosin kapulan kiinnipitokohdasta johtuen tuo "kovaa" lienee aika suhteellista. Joka tapauksessa kalvollisia rumpuja R. näytti lyövän hennosti.

Svengin, rauhallisen työskentelyn ja musikaalisen rumpaloinnin yhdistelmä oli tyylikästä.
 
Kiinnitin huomiota siihen, että Ronnie piti kapulasta kiinni läheltä puolta väliä. Tai ei nyt ihan, mutta kuitenkin.
 
Tähän "kapulaotteen" detaljiin miekin kiinnitin huomioo, ja siihen, et Ronnie ikäänkuin hiton keskittynesti kuunteli muitten soittoo ja reagoi vähän niinku "online" meiningilä koko ajan muitten soittoon, ei ladannu tuleen ulkoo-opittuu litaniaa klikki korvassa. :-)

Jos jollain on tietoa Ronnien rumpuihin, kalvoihin,viritystekniikkaan yms liittyen, toivoisin saavani siitä sä.postia edellä mainittuun osoitteesen.
 
Muistelen jonkun joskus puhuneen jopa öljykalvoista ja Österbergin Rogerseista samassa lauseessa. Kyllähän noissa taitaisi olevan aika paksut kalvot ihan soundien perusteella. 70 -luvun töp töp -soundeilta kuulostaa.
 
Hieno rumpali enivei.

Kyllä täytyy sanoa,että paras palaute mitä olen omasta soitostani koskaan saanut on,e ttö jätkä vetää ihan kun Rönnie! Alkoi alahuuli väpättämään siinävaiheessa, vaikka tietenkään en oleta voivani ikinä päästä samalle tasolle kuin R.Österberg.
 
Just kuuntelen Wigujen Dark Albumia, ja on maukas groove kyllä. Lemppari rumpaleita, ja liian harvoin mainittu taitaja.

Todella hieno rumpali kyllä, pitääkin kohta laittaa Being soimaan vaikka Österberg ei niiden biisien soittamisesta tainnutkaan hirveästi pitää.

Muistelen jonkun joskus puhuneen jopa öljykalvoista ja Österbergin Rogerseista samassa lauseessa. Kyllähän noissa taitaisi olevan aika paksut kalvot ihan soundien perusteella. 70 -luvun töp töp -soundeilta kuulostaa.
 
Hieno rumpali enivei.
 
Aikanaan kun ostin ekan rumpusettini, niin siinä mukana tuli Ronnie Österbergin rumpujenviritysohjeet. Niissä myös puhuttiin öljykalvoista. Niin ikään kerrottiin, kuinka mies viritti omat kannunsa. Valitettavasti ne ohjeet ei taida olla enää tallessa eikä voi ulkoakaan muistaa :( Mutta ne oli ilmeisesti jostain kirjasta kopioitu, että jos oikein rupee nettiä/kirjastoja tonkimaan niin kyllä ohjeet pitäis löytyä!

Ennen vanhaan kun puhuttiin öljykalvoista, niin tarkoitettiin näitä läpinäkyviä pin stripejä.
Ronnie oli mahtava. varmaan kymmeniä kertoja tuli nähtyä livenä.
Sattuipa kerran niinkin, että meidän kylän rockmestan, Rysäklubin syysavajaisissa soitti alkuillasta Pressa ja loppuillasta Wigut.
Oli nöösipojalla ihmettelemistä.

Ennen vanhaan kun puhuttiin öljykalvoista, niin tarkoitettiin näitä läpinäkyviä pin stripejä. Kyllä ne vain Evansin siniset Hydraulickit oli ne öljykalvot, joista puhuttiin. Joku sitten meni luulemaan Pin Stripeja öljykalvoiksi ja niin niitäkin ryhdyttiin kutsumaan tällä nimellä
 
Ronnie oli mahtava. varmaan kymmeniä kertoja tuli nähtyä livenä.
Sattuipa kerran niinkin, että meidän kylän rockmestan, Rysäklubin syysavajaisissa soitti alkuillasta Pressa ja loppuillasta Wigut.
Oli nöösipojalla ihmettelemistä.
 
Bassokenraali-kirjassa Pekka Pohjola antaa vähän ymmärtää, että Ronnie ei tuntenut itseään kotoisaksi tuossa musassa. Sitä ei soitosta kyllä mitenkään huomaa.

Peter Fältskogin rumpukoulu-kirjassa oli kuvaus siitä, miten Österberg viritti virvelinsä, sillä oli joku oma temppunsa siihen. Tai sitten se oli Kauko Paksulan ja Juha Alangon Rummut-kirjassa. Jompi kumpi. Jos joku tuota viritystietoa kaipaili niin tuolta kaivamaan.

Eikös kyseinen herra soittanut rummut Suomen talvisodan levyllä Oilingin ja jonkun muun kanssa? Vai olenko täysin hukassa muistini kanssa?

No joo, mutta kyllä Nuclear Nightclubilla on jo rumpusounditkin kohdallaan, kaikin puolin. Kokonaisuudessaa erittäin nautinnollisen kuuloinen levy edelleen.
 
Joo, toki. Tuo levy soundaa hyvältä kaikin puolin. Kommentoin rumpusoundia sen telkasta tulleen studioliven perusteella. Hyvältähän sekin soundasi, mutta oli Ronnien rummuissa kuitenkin aika lyhyt sointi nykymeininkiin verrattuna. Mutta en valita - se sopi hyvin heidän meininkiinsä. Olen Ronnien soittoa diggaillut muuallakin, mm. Hectorin Kadonneet Lapset -levyllä.
 
Oliko niin että siihen aikaan piti mennä Ruåttiin studioon että saatiin soundit tallennettua kohdalleen. Muuten -oliko Roadrunner äänitetty "samoilla nurkilla"?
 
Kyllä se noin oli. Kumpikin noista on Ruotsissa äänitetty. Sitä en muista, oliko studio sama.

Kyllä ne vain Evansin siniset Hydraulickit oli ne öljykalvot, joista puhuttiin. Joku sitten meni luulemaan Pin Stripeja öljykalvoiksi ja niin niitäkin ryhdyttiin kutsumaan tällä nimellä.
 
Bassokenraali-kirjassa Pekka Pohjola antaa vähän ymmärtää, että Ronnie ei tuntenut itseään kotoisaksi tuossa musassa. Sitä ei soitosta kyllä mitenkään huomaa.
 
Evansithan ne öljykalvot oli, mutta ei niitä ennen näkynyt juuri missään. Toisin kuin pin stripeja.

Eikös kyseinen herra soittanut rummut Suomen talvisodan levyllä Oilingin ja jonkun muun kanssa? Vai olenko täysin hukassa muistini kanssa?
 
Muistat ihan oikein, Ronnie on mainittu LP:n takakannen soittajakrediiteissä.

Muistat ihan oikein, Ronnie on mainittu LP:n takakannen soittajakrediiteissä.
 
Fiilaten ja höyläten ja Valoa yössä osastolla taitaapi myös olla Ronnie.

Fiilaten ja höyläten ja Valoa yössä osastolla taitaapi myös olla Ronnie.
 
Handen Valo yössä-biisissä soittaa tosiaan Ronnie, siis nimenomaan siinä sinkkuversiossa, Kohdusta hautaan-LP:llä on eri versio. Baddingin Fillaten ja höyläten-biisissä taitaa soittaa Seppo Hovin bändi, itsellä on levyhyllyssä se alkuperäinen seiskatuumainen ja etiketissä lukee "Seppo Hovi Beat Group". Toisaalta, mulla ei ole ainakaan tietoa ketä soittajia tuon nimikkeen alla sitten on siinä sessiossa soittanut, siinä vedossa on kyllä mainio draivi.
 
EDIT: Tulipa mieleen että sen lähemmäksi rockia ei Seppo Hovi ole tainnut mennä, heh.

Tulipa mieleen että sen lähemmäksi rockia ei Seppo Hovi ole tainnut mennä, heh. Seppo Hovi oli 60-70-luvuilla aika kova jätkä. Rocknroll elämää oli kuin Rollareilla konsanaan. Nykypolvella on aivan eri kuva Seposta, kuin se, minkä aikalaisensa muusikot oppivat tuntemaan.

Niin no, tarkoitinkin musiikillisessa mielessä lähelle rockia enkä sitä oheistoimintaa jota myös rockelämäksi kutsutaan, en epäile etteikö S.H. olisi siinä lajissa kunnostautunut aikanaan. Mutta ei siitä enempiä kun menee offtopicin puolelle.

Bassokenraali-kirjassa Pekka Pohjola antaa vähän ymmärtää, että Ronnie ei tuntenut itseään kotoisaksi tuossa musassa. Sitä ei soitosta kyllä mitenkään huomaa.
 
Jostainkohan luin että Ronnie oli itsensä ja monien muidenkin mielestä omimmillaan sielukas biittirumpali, joka ei saanut sitä kipinää soittaessaan koukukkaampaa progea. Taidot kyllä mahdollisti monenlaisen soiton, mutta kun sielu määräsi vetämään suoremmin ja fiiliksellä... Tämä aiheutti närää Pembroken tekemien "progebiisien" rakentamisessa.
 
Btw, täällä muusikoiden netissä ( en jaksa nyt etsiä) joku taisi joskus mainita nähneensä Ronnien Freemanin keikkarumpalina... Ei kai Österberg vedä levyllä sitä alkuperäistä studioversioo biisistä Kaksi Lensi Yli Käenpesän? Joku tuttu väitti niin.
 
Anyway, suht kunnioitettava rumpali. Siinä soitossa oli se jokin mikä teki miehestä yhden "niistä" rumpaleista. Itsekin olen sitä mieltä että joistakin sen vaan kuulee jos ne soittavat sielunsa syövereistä sitä musiikkia, eivätkä keskity siihen mahdollisimman akateemiseen rumpujen soittoon tai taas vastaavasti pelkkään show-huitomiseen.
 
Seppo Hovi oli 60-70-luvuilla aika kova jätkä. Rocknroll elämää oli kuin Rollareilla konsanaan. Nykypolvella on aivan eri kuva Seposta, kuin se, minkä aikalaisensa muusikot oppivat tuntemaan.
 
No aivan, olen lukenut joitakin tarinoita. Yksi kiva juttu meni jotenkin suurpiirteisesti niin, että Seppo oli ehkä Dannyn tai Kirkan livebändissä. Mies oli kuitenkin kerran hävinnyt juuri ennen keikkaa ja joutuivat soittamaan ilman Hovia tai sitten tuuraajan kanssa. Seppo löytyikin sitten keikan jälkeen jostain bassokaappielementin sisältä kippurassa. "Suht kova meteli" ei ollut häirinnyt Sepon unia... Oli vissiin rankan kestobailauksen lomassa otettava välillä lepohetki.