Rummut: soittaminen ›

Robert Frippin päiväkirjasta:
 
"Park West is a fave venue, and one I have been working for 27 years. The LCG were here in 1989 & 1990. On one of those occasions, I knew I would be hustled here by a particular character. So, for the entire LCG tour, we carried a security person to cover this one most-likely eventuality. After the performance, the hustler-person arrived in the dressing room & hustled me, as anticipated. Why, I asked the security person, accompanying us for the complete tour to provide security specifically for this one occasion, had their security-presence failed? Well, they explained, they had waited for 10 minutes after the show and as people had left, they left their post too. A security person this good requires a second security person to protect the artist against their first security person.

This is also the venue where, according to our current plans for King Crimsons return to active-service in 2008, preparatory to the 40th. Anniversary Celebration of 2009, The Beast Of Crim will be playing a 4-night residency in August 2008 with KCs third double-drumming formation.

The first formation: Jamie Muir & Bill Bruford (1972-73);
the second formation: Pat Mastelotto & Bill Bruford (1994-97);
the third formation: Pat Mastelotto & Gavin Harrison.

A fourth double-drumming formation, of 1981-84 (Adrian & Billy B), doesnt quite count as Adrians primary focus was in the front line."

Tämän postasin jo tuonne progepalstalle, mutta mielestäni ansaitsee oman keskustelun rumpupuolelle.
 
Lainaan vielä itseäni tuolta progepalstalta:
 
En jotenkin osaa kuvitella Garrisonia Crimsonin musaa soittamaan. Uskomaton soittaja kyllä, mutta jotenkin ehkä liian tekninen tyyli Crimsoniin. Uskon kyllä että Fripp laittaa miehen ruotuun, ja liikoja runkkausnopeusryöpsähdyksiä ei Crimsonin riveissä mieheltä kuulla. Tai mistä sitä tietää, kunhan vaan spekuloin.. En toki halua leimata Garrisonia sieluttomaksi taitojennäyttäjärunkkaajaksi, kyllä siltä ukolta sitä grooveakin irtoaa ihan pelottavan hyvin.
 
Ehkä hieman negatiivisvivahteisesta kirjoituksesta huolimatta fiilis on ennen kaikkea äärettömän kiinnostunut. En malta odottaa päästä kuulemaan, mitä tästä "fuusiosta" seuraa.

Tämä olisi kyllä hienoa todistaa. Mitenhän mahtaa toimia Mastelotton kanssa yhteen.
 
Tuosta nopeusrunkutus -jutusta en olisi kovin huolissani. Mies on kuitenkin ennen Porcupine Tree -pestiään tunnettu lähinnä Funk - sessioista, eli eiköhän tuo pelitä.

Tuosta nopeusrunkutus -jutusta en olisi kovin huolissani. Mies on kuitenkin ennen Porcupine Tree -pestiään tunnettu lähinnä Funk - sessioista, eli eiköhän tuo pelitä.
 
Eikä minusta Gavin ole kuitenkaan mikään älytön nopeusrunkkari, pahempiakin on kuultu ja nähty.. Enempi ehkä sitä tekniikka/motoriikka voimistelua..
 
Eiköhän Kingit tiedä, mitä ovat ottamassa ja saamassa ja Gavin minne menossa.. En usko että ketään aletaan sen kummemin ruotuun laittamaan.. potkitaan pihalla ennemminkin jos ei hommat taitu..=) Niinhän Vaikin heitti Donatin yhden kiertueen jälkeen kuulemma..
 
Heh, puhuimpa itseni hienosti pussiin..=) Kai Vaikin tiedi Donatin stailin.. no jaa..

Eikä minusta Gavin ole kuitenkaan mikään älytön nopeusrunkkari, pahempiakin on kuultu ja nähty.. Enempi ehkä sitä tekniikka/motoriikka voimistelua..
 
Totta, nopeusrunkkari oli ehkä huono sanavalinta Harrisonin kohdalla, motoriikkavoimistelija sen sijaan osuvampi :P Mutta tajusit varmaan pointtini.
 
Hoho, sehän tästä vielä uupuis, että Donati tulis Crimsoniin. Kaikki kunnia Virgillekin tosin, itsekin olen joskus leuka lattiassa miehen tekemisiä kuunnellut ja katsellut.

Niinno, olen itsekseni joskus viljellyt (ilman 141 tukea, heh) semmoista sanontaa, että ns. progressiivinen musiikki kuulostaaa erilaiselta sellaisten henkilöiden soittamana, jotka ovat tehneet sitä 25 vuotta, kuin niiden, jotka ovat 25 vuotiaita.

Nappaan sammakkoperspektiivistä mammuttisoittajien ympärillä pörrääviä kärpäsiä. Sammakoillakin on hommansa, yhtä fiksuja kuin suorittajan ulkonäkö antaa olettaa.
 
Harrison soittaa Porcupine Treessä hyvinkin paljon siihen tyyliin, että hän fillaa vastapainoksi musiikissa muiden soittamille ja laulamille melodioille. Elikkä rivi laulua ja päälle joku härpätys rummuilla. (Olikos funk-musiikissa (RHCP) semmoista tyyliä, että kysytään ja sitten siihen vastataan.)
 
Ylempänä esittämäni, ei yleisesti kannatusta saavuttanut, viljelys, siis ihan vain omiin tarpeisiin, liittyi tähän sillä tavalla, että nuorehkoilla taitavilla soittajilla on silloin tällöin tapana täyttää kaikki vapaa tila musiikissa. Vaatiihan tuon tyyppinen soitto valtavan sanavaraston toimiakseen eikä esim. Gavinilta sanottava lopu.
 
Mastelotton rooli parilla viimeisellä levyllä Crimsonissa on ollut lähinnä seurata sitä (kerpeleen!!) basistia. Kaikki sanottava tulee hyvinkin paljon yhteen ääneen herra Gunnin kanssa ja tämä kaksikko ei turhia lätise.
 
Porcupine Treen ja King Crimsonin komppiryhmien toiminta on siis aikalailla eri tyyliin rakennettu.
 
Mitäkö tämän tyyppisen yhdistelmä komppikombinaation rakentamisesta seuraa, ehkei nyt kuitenkaan kylmä sota englannin ja amerikan välillä. Lähdenpä pipo silmillä tarpomaan ugrilais-kansallista bluesia, where hymiöys dare. Ja oliks tässä mitään uutta, kysyn vaan.