Rummut: soittaminen ›

Heissan veljet ja sisaret!
 
Sattuipa niin, että reilu kolme vuotta sitten ihastuin rumpuihin soittimena. Harrastin aikani irtosuhteita, kumppaneita, joskaan ei omia, oli niin Yamahan, kuin Tamankin leiristä. Sattuipa sitten niin, että eräs Espoolainen mies päätti vaihtaa tuoreempaan ja ostin häneltä muutamaansataan euroon Pearlin punaiset Targetit, joiden kanssa sitten vakiinnuin ja muutin tuonne kellarikerrokseen. Nyt hiljalleen ihastuminen on vaihtunut rakastumiseksi ja ikääkin kertnyt tänne 20ikävuoden kohdille. Minulla, ei kumppanillani, tai kumppaneillani, jos sallitte monikkomuodon. Nyt olen tuumannut, että pitäisiköhän sitä harkita jotakuta parisuhdeneuvojaa, ettei mahdolliset säröt suhteessamme kasva aikaamyöten ongelmiksi?
 
Luulisin olevani jokseekin ongelmallinen oppilas rumpuopettajalle, koska olen tämän seurustelun hoitanut lähinnä kuunnellen musaa ja soitellen mukana ja tiiraillen vinkkejä kapulaotteisiin ynnä muihin sellaisiin niin mnetistä, kavereilta kun youtubestakin. En usko omaavani mitään perustavanlaatuisia virheitä kapulaotteissa tai lyöntikulmissa, mutta ei sitä aina tiedä... Ja kiinnostaisi ihmeessä oppia lisää ja paremmin. Jotenkin alkaa hiljalleen hiipiä sellainen tunne vastaan, että enempää en ainakaan helpolla tunnu omaksuvan ilman, että joku kertoisi miten se tehdään.
 
Minua ei niinkään ikätovereitteni kaltoin kiinnosta deathmetalhumppa eikä tuplapedaalitkaan muutoin kun mukavana mausteena sinnetänne. Itseasiassa kuulostaa varmasti lähinnä tyhmältä, että parivuotta aktiivisesti soittanut haluaisi soittaa progea, ammattilaisten hommaa, mutta minkäs teet, kun omaan musamakuun Morse, Spockkarit, DT ja kumppanit iskee, kuin miljuuna volttia. Kaipa siinä on jotain sellaista taustalla, että jo aikanaan pianotunneilla käydessäni erilaiset tahtilajimuunnokset iski paljon enemmän kuin eri skaaloissa kappaleiden varioiminen. Tuolloin mistään progesta mitään tiennyt..
 
Eli olenko täysin mahdoton tapaus rumputunneille, kun jo parivuotta omaehtoista reeniä takana vai kannattaako kokeilla? Onko kellään Espoon alueelta ketään suositella? Musaopistoissa kun on nuo aika tiukat lähtökarsinnat ja mitenkään kurinalaisesti en ole reenannut, kunhan biisien perässä koittanut soitella ja mnetin ohjeiden mukaan keskittyä perusasioihin.. Tässä Tapiolan ympäristössä vaikutan.

Tuolta voi katsella jotain: http://www.dafry.net/
 
Rumputuntien saaminen pääkaupunkiseudulla ei pitäisi olla ongelma. Kattele musakauppojen ilmoitustauluja, kysele muilta rumpaleilta yms. Ja netistäkin löytynee erinomaisia opettajia; kokeile esim Wanted-palstaa.

Heissan veljet ja sisaret!...
 
Hyvä Cza!
 
Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Haluan kertoa näin ensituttavuuden ensihetkinä, että kirjoittamasi teksti oli erinomaisen nautittavaa luettavaa. Mukavaa, kun näit vaivaa muotoilla kysymyksesi noin proosalliseksi. Täppäsin plussan siitä hyvästä.
 
Itse rumpuopettaja-asiassa en valitettavasti Raumalta käsin osaa auttaa.

Minäkin haluan onnitella sujuvasta kielenkäytöstäsi! Onneksi olkoon +++
 
Pääkaupunkiseudulta pitäisi löytyä paljon rumpuopettajia, ja todellakin patistan sinua menemään opettajan oppiin jos yhtään kiinnostaa oppia jotain hyödyllistäkin soittamisen kannalta. Vaikka onhan niitäkin jotka vannovat henkeen ja vereen itseopiskelun puolesta. Täältähän kun ei vaan oikeasti löydy niin kauheasti mitään hyödyllistä materiaalia opiskeltavaksi.
 
Käy tsekkaamassa konservatorioiden ja musaopistojen ilmoitustaulut, ja jätä vaikka oma ilmoituksesi opettajasta sinne. Myös pedagogioppilaaksi on käsittääkseni mahdollista päästä jonnekkin sibelius-akatemiaan tai stadiaan.

Kiitän vuolaista kehuistanne. Ehkäpä niiden siivittäminä uskaltaisin miettiä mahdollisia tunteja. Useista ilmoituksista on käynyt selväksi, että opetusta tarjoavalla ei ole tilaa itsellään opetukselle, mutta oma "bändikämppäni" on niin epämääräinen kellaritila, jonne en välttämättä voi luvata säännöllisesti tiettyihin aikoihin päästä, riippuu niin paljon ympärillä pyörivästä elämästä.
 
Täytyypä siis etsiskellä pätevää opettajaa pk-seudulta, jolla olisi tilat :)

Loistava asenne sulla ja tunneille vaan. Itse menin ensimmäiselle rumputunnille 10 vuoden soiton jälkeen, kun olin pitänyt "pienen" tauon. Oli apua, ja mitä pikemmin suunnistat opille, sitä nopeammin opit väärät tavat pois.
 
Lapsuudenkaverini, ammattirumpali Sami Lehto on mukava mies, ja antaa tunteja Ogelissa. Yhteystiedot löytyvät Dafryn sivuilta. Suosittelen.

Kaunista, kaunista. Näin suomalaisen kulttuurin päivänä pudotan plussan topikin aloittajalle.
Eläköön, suomi-neito!

Ogeli ei olisi mitenkään pahan matkan päässä. Jos miestä voi kehua mukavaksi, niin varmasti se olisi ainakin kokeilemisen arvoinen. Ja jotenkin tuntuu, että rumputunneilla käyminen nivoisi tätä harrastusta vakavammalle pohjalle, kun sellaista "ihan oikeaakin" taitoa alkaisi kertyä :)
 
Kiitän jälleen plussista, kirjoitus vääntäytyi tuollaiseen muotoon kun en viitsinyt sitä tavalliseksikaan jättää ;)

Jos miestä voi kehua mukavaksi, niin varmasti se olisi ainakin kokeilemisen arvoinen.
 
Rumpalit ovat ylipäätään aikas lunkia ja antiegoilevaa porukkaa, varsinkin kun keskustelu kääntyy juurikin siihen rumpsutteluun. Kaiken oppimisen lisäksi, se on erittäin inspiroivaa saada uusia tuulahduksia rumputunneilta ja jauhaa suu vaahdossa rumpupornoa kilvan opettajan kanssa. Olit sitten minkä tasoinen tai ikäinen rumpali tahansa, niin aina sieltä rumputunneilta löytyy sitä uutta perspektiiviä näihin hommiin.