Rummut: soittaminen ›

Tsekkailen tässä Rainbow:n live DVD:tä vuodelta -77. Rummuissa Cozy Powell ja voi poijjaat ja tytöt kun on toimivaa settiä. Ryhti ei liene ihan parasta a-ryhmää a'la Ippe Kätkä, mutta taimi ja tyylitaju on kohdillaan. Juniorit tutustukaa, on omasta mielestäni rockrumpaleiden ehdotonta aatelia, painii samassa sarjassa Phil Ruddin, John Bonhamin, Ian Paicen, Jeff Porcaron ja kumppaneiden kanssa.
 
Alla DVD:n kansivihkosta löytyvä kommenttia Cozystä:
"I called Cozy early in 1975 and asked him to come to Los Angeles and try out for the band," says Ritchie. "We had already auditioned 12 drummers and none of them were right. Cozy came in, played for 20 minutes and became the third member of Rainbow. His sense of timing is perfect."
 
Hehkuttakaa rumpujen soitosta jotain enemmän ymmärtävät lisempää.

Perslkeles, kun tuo DVD jo tulisi. Tilasin pari päivää sitten ja on se matkaan lähtenytkin.
 
Cozy oli minulle se ensimmäinen kova rumpali. Long Live Rock´n´Roll, Rising ja On Stage (ilmeisesti tämä ko DVD on samaiselta kiertueelta?) olivat hienoimmat levyt, mitä olla voi. Siis ilmestymisensä aikoihin. Cozylla oli niin hienot Ludwigit, että siksi jäi itsellenikin kova hinku Ludareihin. Hänellä oli komeat Ludwigin siniset ja punaiset sparklet. Sitten meni vaivaisen 57 moottoripyörän ja ilmaisten rumpujen takia Yamahan leipiin...
 
Tyylikästä soittoa kertakaikkiaan. Tuplabassarilinjat olivat tyyliinsopivat ja niitä käytettiin maulla. Cozy oli kertakaikkisen komea ilmestys. Nopeita autoja ja moottoripyöriä diggasi ukko ja autoiluhan sen hengenkin vei. Muodikkaampaa olisi tietenkin ollut oikaista sääret yliannoksen seurauksena.

Totta joka sana, Cozy oli oikeasti karismaattinen rumpali joka todella osasi asiansa.
 
En jaksaa muistaa tarkalleen missä Rainbowin levyllä ukkoa ensimmäisen kerran kuulin, olisikohan ollut Rainbow Rising, mutta vaikutuksen hän teki, taisi olla ensimmäinen tuplasetti jonka noteerasin "siistinä" ilmiönä silloin pikku penskana :-)

En jaksaa muistaa tarkalleen missä Rainbowin levyllä ukkoa ensimmäisen kerran kuulin, olisikohan ollut Rainbow Rising, mutta vaikutuksen hän teki
 
Tossa toisessa lippusessa kerrotaan, että Cozyn rummut on äänitetty käytännössä ensimmäisellä otolla ko. lätyllä. Liekkö monella nykyhevirumpalilla sama meininki, vai meneekö monta rekkaa / kovalevyä pelkkiin rumpuraitoihin?

Minulle Powellin "räjähtävä" symbaalien käyttö on mallina vieläkin.

Erittäin loistorumpali!
 
Onkohan se nyt Gates of Babylonin lopussa missä Cozy vetää splashiin niin että ständi taipuu.. tyylikäs lopetus :)

Minulle Powellin "räjähtävä" symbaalien käyttö on mallina vieläkin.
 
Kummat siinä on tarkoitus räjähtää, symbaalit vai rumpali?

Minulle Powellin "räjähtävä" symbaalien käyttö on mallina vieläkin.
 
Mä taas oon enempi diggaillut Moonin räjähtävästä bassarityöskentelystä.

Onkohan se nyt Gates of Babylonin lopussa missä Cozy vetää splashiin niin että ständi taipuu.. tyylikäs lopetus :)
 
Eikun se on The Shed:issä.

Mä taas oon enempi diggaillut Moonin räjähtävästä bassarityöskentelystä.
 
:D
 
Myös Moonin kultakalaisa tomityöskentely on...no ainakin melko kipeetä...

Mä taas oon enempi diggaillut Moonin räjähtävästä bassarityöskentelystä.
 
Townsendkin arvostaa.;)
 
Rainbow on itselleni jäänyt melko tuntemattomaksi, mitä nyt muutaman biisin kuullut. Pitääkin pistää kuunteluun.

Onko tässä nyt kyse siitä uudesta live in munich DVD:stä? vai mikä se nyt oli :D

Rainbow on itselleni jäänyt melko tuntemattomaksi, mitä nyt muutaman biisin kuullut. Pitääkin pistää kuunteluun.
 
Sama täällä. Joku omituinen ennakkoluulo vaivaa ko. bändiä kohtaan. Mutta joo, en sano enempää ennen kuin olen kunnolla kuullut.

Rainbow on tuttuakin tutumpi jo 70-luvulta ja edelleen niitä suuria rakkauksia.
Kaikki levyt löytyvät vinyylinä, joten nostalgiaa siinäkin.
Cozy puolestaan on yksi tyylikkäimpiä rumpaleita, arvostus ja vissiin "kaveripiirikin" oli aika laaja, kun mies tuntui olevan mukana aika monen staran sessiossa: Brian May, Gary Moore, Tony Iommi...
Valitettavasti olen miehen nähnyt livenä vain kerran, Whitesnakessa, Ruisrock ´83.
On tilanteita, joita ei koskaan unohda. Tämä on yksi niistä.
Samalta kiertueelta on muuten, pari viikkoa myöhemmin taltioitu, hieno Donington Parkin keikka. En tiiä, onko koskaan julkaistu DVD:nä. VHS:nä ainakin.

Eikun se on The Shed:issä.
 
Niinpäs olikin.

Perslkeles, kun tuo DVD jo tulisi. Tilasin pari päivää sitten ja on se matkaan lähtenytkin.
 
Alkoipa kiinnostamaan, miten multa onkin päässyt tällainen pläjäys menemään ohi korvien?
 
Cozy oli minulle se ensimmäinen kova rumpali. Long Live Rock´n´Roll, Rising ja On Stage (ilmeisesti tämä ko DVD on samaiselta kiertueelta?) olivat hienoimmat levyt, mitä olla voi. Siis ilmestymisensä aikoihin.
 
On ne kovimpia levyjä vieläkin ja ne Ludarit ei ole menettäneet hohtoaan yhtään.
 
Pieni takauma n. 11 vuoden takaa:
Olin lukenut jotain juttua Powellista (ehkä MD:sta), mutta en ollut koskaan kuullut hänen soittoaan. Lainasin sitten jonkun kokoelmakasetin kitaristikaverilta ja siitä piti plokata joku ihme Mellencampin biisi. Välissä sattuikin olemaan Black Sabbathin kappale "Anno Mundi" - kivasti alkoi kitaralla näpyttely ja sitten PAM! Vaikka en ollut kuullut Powellia koskaan ja en silloin tiennyt edes kasetilla soivan bändin nimeä osasin lukemani perusteella yhdistää tämän soittotavan Powelliin. Ällistys oli kova, kun sain varmistuksen epäilyksilleni. Olin saanut uuden sankarin.
 
Moottoripyörillä lahjottu, kyllä, mutta Yammusoundia parhaimmillaan on tullut diggailtua juuri Cozyn kannuttamana, esimerkiksi Whitesnake Slide it in ja vaikkapa Black Sabbath Tyr (jos kaikumössön läpi rumpuja kuulee). Hyvä, mutta vähän turhan 'löps' soundi on myös Forbiddenillä.
 
Dance With the Devil soolottelua on joskus tullut soiteltua keikallakin rumpusoolonomaisesti.
 
Muodikkaampaa olisi tietenkin ollut oikaista sääret jossain muussa kuin Saab ysitonnisessa...

Muodikkaampaa olisi tietenkin ollut oikaista sääret jossain muussa kuin Saab ysitonnisessa... ...Turbo oli kovassa kurssissa Englannissa noihin aikoihin.

Minulle Powellin "räjähtävä" symbaalien käyttö on mallina vieläkin.
Kummat siinä on tarkoitus räjähtää, symbaalit vai rumpali?
 
Lauseeni on täysin yksiselitteinen. Merkitys ei muutu, vaikka sanajärjestystä vaihtaisi:
Minulle on mallina vieläkin Powellin symbaalien "räjähtävä" käyttö. TAI
Minulle Powellin symbaalien räjähtävä käyttö on mallina vieläkin. TAI ...
 
Tarkoittanet itse, että "kumpien siinä on tarkoitus räjähtää, symbaalien vai rumpalin?"
 
Otin kysymyksesi huumorina, enkä sen vuoksi "räjähtänyt", kuten en seuraavastakaan kommentista:

Mä taas oon enempi diggaillut Moonin räjähtävästä bassarityöskentelystä.
 
Oppipoikahan minä olen Mooninkin rinnalla (meillä kultakalat ovat akvaariossa, eivät tomeissa). Yhden bassorummun kalvon olen onnistunut kesken keikan rikkomaan. Ei, keikkaa ei keskeytetty. Vaihdoin kalvon bändin soittaessa jonkin bluesballadin.
 
Mutta vielähän tässä ehtii. Pitänee ensin hankkia ilmatyynyalus, jolla pääsee baariin. Pöllyssä pitäisi olla lähes koko ajan ja jos mahdollista bileet joka ilta.
 
----
 
Soittotyylin lisäksi Powelilla oli myös asenne kohdallaan. Jonkun toimittajan kommentoitua juuri päättynyttä keikkaa Powelille tyyliin "teit siinä ja siinä kohtaa virheen", totesi hän: "JOS siellä oli jokin virhe, sen kuului ollakin siellä". En aivan sanatarkkaan muista, mutta ... joo : )

Mä taas oon enempi diggaillut Moonin räjähtävästä bassarityöskentelystä. Tällä viitattiin siihen Moonin yllätykseen, jossa bassorummussa ollut paukku sai alkuun Towsendin kuuroutumisen.

Itselleni on olemassa kaksi syytä, miksi soitan rumpuja:
 
1. Cozy Powell
2. Twist Twist Erkinharju
 
Kummankin herran soittoa kannattaa/pitää tsekata!