Rummut: soittaminen ›

Täytyy sanoa että muukin harjoittelu tosiaan auttaa rumpujen soitossa kuin itse soittaminen. Oon ite soittanu rumpuja noin kymmenen vuotta, välillä aktiivisesti, ja välillä on ollut pitkiäkin taukoja, kuten tänä kesänä olen istunut pönttöjen taakse ainoastaan jonkun viis kertaa. Olen usein painiskellu ongelman kanssa että jaloista loppuu potku kesken, ilmenee tämmöisinä ulrikin larssi juttuina että nopeat basari jutut menee puuroksi ja virheiskuja tulee ja komppeja joutuu yksinkertaistamaan kun ei kunto kestä, vaikka rytmitajua sinänsä löytyy. No yksinkertaisesti vastaushan on harjoittelun puute, eli soittoa ja reeniä bändin kanssa vaan enemmän. No kyllä näin, mutta viime keväänä aloitin uuden harrastuksen, pyöräilyn. Enkä puhu mistään sunnuntai pyöräilystä naama hymyssä että onpas kaunis päivä tänään, vaan kunnon reenistä suhteessa omaan kuntoon. Välillä maastossa ja joskus kymmeniä kilometrejä kadulla jne. En aloittanut pyöräilyä rumpujen soiton takia vaan yleisenä kunnonkohotuksena.
 
Nyt sitten oon parina päivänä laittanu saturnit jytäämään ja eka ihmettelin oikein itekkin että ku jaksaa tuplia polkee niin pirusti ja mikä mukavinta iskuissa säilyy voima ,napakkuus ja tarkkuus aivan erilailla kuin ennen enkä tosiaan oo soittanu koko kesänä kunnolla ollenkaan. Hetken funtsasin että mikäs ny, sitte tajusin että vittu, sehän on pyöräily mikä tän tosiaan tekee.
 
Tietty päivän selvä asia että hyvä kunto niin jaksaa meuhkata rumpujen takana erilailla fyysinen SOITIN kun on rokkihommissa. Mutta lähinnä yritän kertoa sitä että vaikka aina puhutaan että soittoa soitonperään muuta ei tarvi, niin kyllä autta myös varsinkin pyöräilyn kaltainen liikunta jossa jalkoihin tulee monenlaista rasitusta korostamalla sitä liikettä nilkoilla. Päkiähän on pyörän pedaalissa vähän samalla tavalla kun basari pedaalissa, riippuu tietty soittotyylistä.

No kyllä näin, mutta viime keväänä aloitin uuden harrastuksen, pyöräilyn. Enkä puhu mistään sunnuntai pyöräilystä naama hymyssä että onpas kaunis päivä tänään, vaan kunnon reenistä suhteessa omaan kuntoon. Välillä maastossa ja joskus kymmeniä kilometrejä kadulla jne. En aloittanut pyöräilyä rumpujen soiton takia vaan yleisenä kunnonkohotuksena.
 
Tietty päivän selvä asia että hyvä kunto niin jaksaa meuhkata rumpujen takana erilailla fyysinen SOITIN kun on rokkihommissa. Mutta lähinnä yritän kertoa sitä että vaikka aina puhutaan että soittoa soitonperään muuta ei tarvi, niin kyllä autta myös varsinkin pyöräilyn kaltainen liikunta jossa jalkoihin tulee monenlaista rasitusta korostamalla sitä liikettä nilkoilla. Päkiähän on pyörän pedaalissa vähän samalla tavalla kun basari pedaalissa, riippuu tietty soittotyylistä.
 
Komppaan vaikka tunnin tätä, jos pakko. Itsekin aloitin pyöräilyharrastuksen tänä kesänä - firmalle hankittiin nimittäin työsuhdepyörät, kunnon maastopyörät - pitkän soitto- ja urheilutauon jälkeen.
 
Yllämainitun pointtisi lisäksi semmoinen kymmenen-kaksikymmentä kilsaa reipasta hikilenkkiä toimii erinomasena lämmittelynä. Itse poljen aamuvarhaisella kymmenkunta kilsaa, istun tunniksi ennen töiden alkua rumpusetin taakse ja avot, soitto on mukavan rentoa ja paikat on vetreinä.

Itse aktiivisena maastopyöräilijänä komppaan. Hyvästä peruskunnosta ei ole ainakaan haittaa soittamisessa, ja toisaalta rytmitaju auttaa pyöräilyssä. Maastopyöräily (tai tapauksessani joskus täysjoustolla ajettava trial) kehittää tasapainoa ja keskivartalon tukea, josta on hyötyä soitossa. Sitäpaitsi ajaminen metsässä on saatanallisen hauskaa, luontohavaintoja tulee tehtyä ihan vahingossa ja pää tuulettuu =D

Onpa hyvä, että harrastuksena on ollut iät ja ajat kannuttamisen lisäksi maantiepyöräily.
Enpä oo koskaan tajunnutkaan miksi jalat on toiminut niinkin hyvin :)
Oon tähän asti kuvitellut olevani vaan lahjakas...

Itse aktiivisena maastopyöräilijänä komppaan. Hyvästä peruskunnosta ei ole ainakaan haittaa soittamisessa, ja toisaalta rytmitaju auttaa pyöräilyssä. Maastopyöräily (tai tapauksessani joskus täysjoustolla ajettava trial) kehittää tasapainoa ja keskivartalon tukea, josta on hyötyä soitossa. Sitäpaitsi ajaminen metsässä on saatanallisen hauskaa, luontohavaintoja tulee tehtyä ihan vahingossa ja pää tuulettuu =D
 
Maastossa keskittyy ajamiseen. Kondis ja muut tulevat hauskanpidossa ilmaiseksi. Suosittelen pyöräilyä kaikille. Sopii hyvin kuntoilua aloittelevasta huippukuntoiselle. Vastuksen voi aika pitkälle itse määrätä.

Vastuksen voi aika pitkälle itse määrätä.
 
Ja tämä tekeekin pyöräilystä minusta helevetin paljon hauskempaa kuin esimerkiksi uiminen - jota myös tuli nuorempana harrastettua ihan puolitosissaan kymmenkunta vuotta.
 
Ja tosiaan, koordinaatiokykyä myös kehittää.

Ja tämä tekeekin pyöräilystä minusta helevetin paljon hauskempaa kuin esimerkiksi uiminen - jota myös tuli nuorempana harrastettua ihan puolitosissaan kymmenkunta vuotta.
 
Uiminen oli minulla säännöllisenä harrastuksena myös aina siihen asti, kun menin opiskelemaan. Nykyisin käyn kerran viikossa uimahallissa. Mukavaa sekin ja vesi hieroo lihaksia. Tosin uintitekniikka on sen verran kuitenkin lihasmuistissa, että melkein kaikki tulevat jalat edellä vastaan ja se tympii, kun joutuu jarruttelemaan ja ohittelemaan koko ajan. Kaakelipohjan tuijottamisessa ei maisematkaan juuri vaihdu.

Pyöräily on ok, mutta kannattaa laittaa sykemittari, jos oikein kuntoa meinaa pyörällä saada aikaiseksi. Nimittäin syke ei nouse pyörällä ihan niin helposti, kuin esim. hölkkäämällä. Tietysti, jos on ihan rapakunto, niin se nousee helposti. Jos on vähänkään kuntoa, niin se tavallaan vaatii henkisiä voimavaroja ainakin alkuun enemmän, koska siinä tehdään jaloilla ja perseellä se työ. Eli sydän laitetaan pienillä määrillä lihaksia pumppaamaan, verrattuna esim. hiihtoon. Se tuntuu reisissä aika rankasti alkuun, jos haluaa ne sykkeet pitää sellaisella tasolla, että kuntokin nousee. Matka tavoite tiettyyn aikaan toimii tietenkin, niin ei siinä mittareita tarvita.
Pyöräily on helkkarin kovalaji, mutta sitä voi polkea myös silleen, ettei syke tavallisesta laahustelukävelystä eroa. Siksi suosittelen sykemittaria avuksia.
 
Olen lukenut tutkimustuloksia ns. työmatkapyöräilyyn liittyen. Siinä todettiin, että sydän keksii ns. elpymisasennon, jos joka päivä samaa rataa polkee. Kuntovaikutus jäi heikoksi. Läskiä palaa aina tottakai, mutta siihen pitää saada menoa ja vaihtelua, jos kuntoa haluaa. Tarpeeksi kauan sopivilla/ vaihtelevilla kierroksilla,....
 
Tavallinen hölkkä on myös helkkarin hyvä harraste. Paras on minusta kuntonyrkkeily, kun ottaa mukaan varjonyrkkeilyä. Tanssii päkiöiden päällä silleen kimmoisasti, niin saa nopeutta jalkoihin tavallaan rennon hyppelyn varjolla. Hyppynaru,...
 
Pyöräilyssä suosittelen ulkopyöräilyä ehdottomasti, koska kovat tehot vaatii henkisiä voimia. Kuntopyörällä sisälla ajettaessa pitää kuunnella hyvää musaa ja katsoa töllöä samalla, jotta ajatukset saa reisistä välillä pois. Tunti kuntopyörällä on meinaan helvetin pitkä aika, mutta maantiellä se menee aika mukavasti, ettei huomaakkaan, kuten tuossa muutamat jo sanoi.
Kuntopyörä kanttaa valita erittäin painavalla vauhtipyörällä, jotta voi simuloida ylämäkiä seisaaltaan polkien. Perse ei puudu ollenkaan niin paljon ja jaksaa kovemmilla tehoilla pidempään.
Näistä vimpain laitteista omat suosikit on crosstrainer ja soutulaite. Ne pitää olla hyvä laatuisia, jotta niillä viitsii harjoitella. Joku hinkkaava hihnavastus on aika pepusta ja mielenkiinto menee 5min jälkeen.

Nimittäin syke ei nouse pyörällä ihan niin helposti, kuin esim. hölkkäämällä. Jos on ollut taukoa liikunnassa, niin yleisin virhe on lähteä hölkkäämään. Syke nousee liian korkealle ja ihminen väsyy. Kunto ei nouse ja väsymys kasvaa, kunnes lopettaa kuntoilun liian rasittavana.
 
Siis alkuun matalilla sykkeillä ja kun kunto alkaa nousemaan, laitetaan intervalliharjoituksia ja pidempiä pätkiä korkeammilla sykkeillä harjoitteluun mukaan. Rytmiä pitää todellakin vaihdella, muuten kunto ei kohene samassa suhteessa, kuin olisi mahdollista.

Tänkesäisellä kolmen tunnin trial-lenkillä keskisyke tais olla 174 ja max. 190. Että sillee...

Tänkesäisellä kolmen tunnin trial-lenkillä keskisyke tais olla 174 ja max. 190. Että sillee...
 
Aika kova keskisyke. Noilla sykkeillä ei tarvitse nukkua seuraavana yönä, kun sängyssä pyörii ylirasittuneena. Puhun itsestäni. Tosin mulla ei enää edes nouse maks. syke 190:een.
 
Oliko kisa vai ihan normilenkki?

Jos on ollut taukoa liikunnassa, niin yleisin virhe on lähteä hölkkäämään. Syke nousee liian korkealle ja ihminen väsyy. Kunto ei nouse ja väsymys kasvaa, kunnes lopettaa kuntoilun liian rasittavana.
 
Siis alkuun matalilla sykkeillä ja kun kunto alkaa nousemaan, laitetaan intervalliharjoituksia ja pidempiä pätkiä korkeammilla sykkeillä harjoitteluun mukaan. Rytmiä pitää todellakin vaihdella, muuten kunto ei kohene samassa suhteessa, kuin olisi mahdollista.
 
Itse päädyin pyöräilyvaihtoehtoon, koska vasen polvi ja vasen kantalihas romuna, että ei pitkäkestoista juoksua kestä millään. Pyöräily ei ole haitannut, kun rasitus on erilaista (ei tärähdysvaikutusta).
 
Niin, tosiaan eihän se matka tapa, vaan se vauhti:
 
Itsekin luulin kuolevani, kun ekoja kertoja kipusin työ-/kotimatkalla näitä Lahden ympäristön harjuja/mäkiä. On ollut suorastaan huumavaa huomata, kun kunto oikeasti kasvaa, vauhti paranee ja sitä vaan haluaa lisää ja lisää ja lisää kilometrejä alle. En muistanutkaan, että urheilu voisi olla näin mukavaa. Ja kun vertaa tuota työmatka-aikaa, niin kymmenen minsaa on alkuajoista tipahtanut pois. Puhumattakaan, että paino on tippunut jo lähes kymmenen kiloa.

... En muistanutkaan, että urheilu voisi olla näin mukavaa.
 
Se ei aina ole varmaan ollutkaan veikkaisin.
Aika moni, hieman jo nuoruuden iän ylittänyt sanoo, että tuollaiset pitkäkestoiset lenkit ei tunnu ollenkaan ikäviltä. Niistä nauttii suorastaan.
Itse kuulun myös siihen ryhmään.
 
Parikymppisenä vedin samoja matkoja juoksemalla kuin nyt, mutta ne vedettiin itkun kanssa melkein. Tosin silloin juoksu oli viikottainen oheisharjoite, mutta pahaa oikein teki joskus. Koska se kuului ohjelmaan, niin mentiin.
Nopeat maitohappotreenit oli sen sijaan mukavia ja niitä kerjäsi suorastaan lisää. Tykkäsin oikein sellaisista repivistä tappotreeneistä.
Nyt ei kannata vetää missään vaiheessa enää hapoille, varsinkaan treenin alussa. Matka tökkää heti alkuun ja lihakset on pari viikkoa kipeänä.
Mutta sopiva vauhti on nautinto. Sitä se ei ollut nuorena, vaikka oli miten sopiva vauhti, jos juoksusta esim. puhutaan.
Tässä taitaa ikä olla se juttu. En tiedä mistä johtuu. Ehkä jalat turtuu heti alkuun ja ei ole sellaista kipua ollenkaan kuin nuorena. Tai jos nuorena ei ollut muuten kipuja, niin juoksun aikaiset kivut tuntui ikäviltä ja keuhkot tuntui kokoajan repeävän. Nyt kun on koko ajan kipuja, niin tilanne ei juurikaan muutu? No enpä tiedä.
Tai sitten iän myötä muututaan kestävyysurheilijoiksi?

Aika kova keskisyke. Noilla sykkeillä ei tarvitse nukkua seuraavana yönä, kun sängyssä pyörii ylirasittuneena. Puhun itsestäni. Tosin mulla ei enää edes nouse maks. syke 190:een.
 
Oliko kisa vai ihan normilenkki?
 
Viiden jäpikän lenkki vähän pahempaan maastoon.

Tänkesäisellä kolmen tunnin trial-lenkillä keskisyke tais olla 174 ja max. 190. Että sillee...
 
Nyt kyllä menee rehvastelun puolelle ja rankasti....Tai sitten sulla on harvinaisen pieni sydän.

Nyt kyllä menee rehvastelun puolelle ja rankasti....Tai sitten sulla on harvinaisen pieni sydän.
 
Ihan miten haluat. Sydän ei ole pieni. Lepopulssi alle 50. Mutta ihan kiva että sua kiinnostaa epäilemiseen asti =D

Kyllä kai niihin sykemittareihin voi jonkin verran luottaa, jos on laadukas peli.
 
Kailiksella oli kyseessä se polkupyörä-trial kait eikä se moottoriversio? Näin uskon.
Jos se olisi ollut moottoriversio, niin sykemittari voi ottaa magneetosta sykkeet ja ne saattaa olla aika korkeat.
Näin kävi, kun sahasin Husovarnalla pöllit klapi kokoon ja testasin onko se oikeasti rankkaa. Keskisyke oli parin tunnin työssä n. 240!
Pistin sykemittarin kello-osan seuraavana päivänä takataskuun, niin lukemat alkoi olla hieman uskottavampia.
 
Minusta sykemittarit näyttää yleensä mieluummin alakanttiin, ainakin mun Polari. Esim. jos nyrkkeilee, niin se panta pitää teipata kiinni rintaan, muuten se näyttää päin persettä. Se ei pysy iholla kovassa menossa, kun yläkroppa heiluu ja lukemat vääristyy.

Ihan miten haluat. Sydän ei ole pieni. Lepopulssi alle 50. Mutta ihan kiva että sua kiinnostaa epäilemiseen asti =D
 
Minä olen nähnyt 196 omassa treenissä maksimisykkeenä. Leposyke on myös alle 50, joten ihan mahdollista ovat Kailiksella nämä lukemat. Vaikka vanhempi majavanpaukuttaja onkin. Kuten minäkin.

Vaikka vanhempi majavanpaukuttaja onkin.
 
Noh noh, käytöstapoja.

Minä olen nähnyt 196 omassa treenissä maksimisykkeenä. Leposyke on myös alle 50, joten ihan mahdollista ovat Kailiksella nämä lukemat. Vaikka vanhempi majavanpaukuttaja onkin. Kuten minäkin.
 
Joo, ei siinä maksimilukemassa mitään ihmeelistä olekkaan.
Mutta jos keskiarvo 3 tunnin ajan on 174, siinä on jo jotain ihmeellistä.