Ihan suomeksi: Pienempi IHAN V*TUN KIREELLE niin se kuulostaa napsakalta kuten pitääkin. Isompi semmoiseen vireeseen, että se soi. Vähän on oltava "BOMM" eikä pelkästään "POK". Silleen, että on eroa siinä, demppaako iskun vai ei. Rumpujen keskinäinen vire on koulukunta- ja musatyylikysymys. Toiset virittävät rummut esim. tasan oktaavin päähän toisistaan, mutta pääasiassa kyllä fiilispohjalta. Pienempi rumpu on anyway se kirkas ja terävä, ja isompi se soiva kaveri, ja niiden välillä on selkeä ero. Ja jos se isompi ei meinaa kuulua bändin alta, sitä kannattaa yleensä virittää vähän ylöspäin tai opetella soittamaan (ei vittuilua:) Pienempi bongorumpu on muuten nimeltään macho (uros) ja isompi hembra (naaras). Tästä on helppo muodostaa analogia kuubalaiseen perhekulttuuriin; ukko isottelee ja pitää meteliä mistä aiheesta milloinkin tahtoo päteä, mutta kun joku oikeasti sanoo jotain, se on yleensä se nainen. Tämä on siis bongojen soitossakin se ajatus. "The first thing, when you go into the studio, is that the engineer says, 'I hear all this ringing,' and I say, 'That's the sound of the drumkit, you prick! That's the way it's supposed to sound.'"
-Cozy Powell |