Rummut: soittaminen ›

Elikkäs, midirumpali soittaa jokaisen töräyksen tismalleen metronomin tahtiin. Onko joku teräskorva analysoinut, miten (ei-paska) elävä rumpali heiluu täsmällisten iskujen ohi? Oma veikkaus on, että perusrokissa tahdin eka ääni on aina kohdillaan, mutta entä sen jälkeen?
 
Kiinnostus lähti siitä, että miten saisi tietokoneella tehdyistä rummuista vähemmän typerän kuuloisia. Ekana toki aksenttien lisääminen auttaa, mutta saisiko sen myös soittamaan "sopivasti pieleen"?

Järki sanoisi että dynamiikkaa pitää ainakin olla. Ite en oo konekomppeja tehnyt, mutta esim. uuden Logicin mukanahan tulee "eri rumpaleita", joita voi säätää.
 
Puhut midinä tekemisestä. Avaa hieman.

Tarkoitan siis, että kun kirjoitan vaikkapa peruskompin jollain simppelillä ohjelmalla, niin jokainen kahdeksasosa tulee millisekunnilleen kohdalleen. Mutta olisi kiva tietää, millä tavalla joku "groovaava" ihmisrumpali huojuu tämän metronomirumpalin ympärillä. Ja joo, voisi varmaan kokeilla jotain oikeaa rumpusoftaa ja katsoa mitä ne tekevät.

Tässä on tieteellinen artikkeli (open-access), missä on analysoitu, miten Jeff Porcaron 16-osa haikkaiskujen väli ja dynamiikkaa vaihtelee:
 
https://doi.org/10.1371/journal.pone.0127902
 
Tässä muutama kommentti (englanniksi), miten itse tulkitsin tulokset (en ole tuon alan asiantuntija):
 
Note that the standard deviation of the interval between 16th notes is 8.7 ms, compared to 15.6 ms for the drummer in ref. 6 who played with a metronome.
 
If I interpret figure 3 correctly, the derivative (slope) of the curve gives the deviation from the tempo of the imaginary metronome. For the intro + A, there is a drift of about 0.3 s in 30 s, corresponding to about 1 bpm below the average tempo of 96 bpm. Thus the tempo difference between the A parts and the end of B2, where he pushes the most, would be only about 2 bpm. Pretty subtle.
 
It's also interesting that the intervals are anti-correlated for times shorter than the two-bar phrase, but correlated for longer times. I interpret this so that it's the variations that make the pattern groove, but he plays is consistently from one two-bar phrase to the other.

Hienoa, kiitoksia. Enpä arvannut, että tätä on näin virallisesti sanoiksi laitettu.

Täällä myös jotain: https://areena.yle.fi/1-3755049

Midillä pysyy kapulat kädessä!

Lähtökohtaisesti niiden iskujen tulisi ihmisten käsissä kuulostaa hyvältä huojumatta. Koneenkin kanssa moinen on mahdollista. En vaan tiedä miten, mutta ihan hyviltä nuo konekompit nykyään kuulostaa.
 
Ja
 
-kvantisointiprosenttien kanssa vatkaaminen ei ole huojumista.
-tasainen epätasaisuus on jees, mutta ei sekään mene joka paikkaan.
-jos haluaa syvemmälle neekeröintiin niin https://www.youtube.com/watch?v=9MzKx0fKg5o

Kuulin Hasse Wallilta, että aikanaan joku basisti 80-luvulla oli soittanut joissain sessioissa nauhalle bassokuviota ja ei vielä oikein svengannut. Mutta kun sitä raitaa siirrettiin 25 millisekuntia taaksepäin, niin sitten tuli tuo ns. neekeröintigroove.
 
Oon myös huomannut samaa muidenkin soittajien kohdalla ja enemmänkin heidän, jotka eivät skulaa ns. takapotkuisella laidback moodilla.
 
Mutta onhan tuohon monia syitä ihan siinä, että tuollainen laidback groove ei kuulu vieläkään Suomen kansallisen musiikin kulttuuriin ja täältä puuttuu ne tummien gospelkirkot, joiden sisällä esim. jenkeissä vaikuttaa sen maan lahjakkaimpiin kuuluvien muusikoiden kerho.
 
Tai no jos et usko, niin siitä voi jokainen humppaurkuri koittaa vetää perässä :) https://www.youtube.com/watch?v=_oC292XRq2o

Epämuusikko:
-jos haluaa syvemmälle neekeröintiin niin https://www.youtube.com/watch?v=9MzKx0fKg5o
 
Olipas hyvä klippi. Nyt vanhempikin gubbe ymmärtää miksi nuorempien nerojen soitto ei aina uppoa.
Vielä olisi kiva kuulla mitä mieltä B. Purdie on kölvien rumpaloinnista.

Itse en tarkoittanut laid backia, mutta on sielläkin oma taikansa. Itse en tajua siitä tosin mitn.
 
*)...kuin sen, että voi kilpailla siitä, notta kuka on viimeisenä perillä varsinkin kakkoselle ja neloselle tultaessa ilman että on myöhässä. Tämä, yhdistettynä joskus pienenpieneen kolmimuunteisuuden määrään siellä täällä ilman että sitä kunnolla kuulee, tuottaa ainakin jonkinlaisia tuloksia.

Anonymous-jazz: Kuulin Hasse Wallilta, että aikanaan joku basisti 80-luvulla oli soittanut joissain sessioissa nauhalle bassokuviota ja ei vielä oikein svengannut. Mutta kun sitä raitaa siirrettiin 25 millisekuntia taaksepäin, niin sitten tuli tuo ns. neekeröintigroove.
 
Oon myös huomannut samaa muidenkin soittajien kohdalla ja enemmänkin heidän, jotka eivät skulaa ns. takapotkuisella laidback moodilla.
 
Mutta onhan tuohon monia syitä ihan siinä, että tuollainen laidback groove ei kuulu vieläkään Suomen kansallisen musiikin kulttuuriin ja täältä puuttuu ne tummien gospelkirkot, joiden sisällä esim. jenkeissä vaikuttaa sen maan lahjakkaimpiin kuuluvien muusikoiden kerho.
 
Tai no jos et usko, niin siitä voi jokainen humppaurkuri koittaa vetää perässä :) https://www.youtube.com/watch?v=_oC292XRq2o
 
Joo-o, musta rytmimusiikki tuntuis pölähtävän, mutta taittuuko Jätkän humppa tai Metsäkukkia? Nii-i.

Jucciz: Joo-o, musta rytmimusiikki tuntuis pölähtävän, mutta taittuuko Jätkän humppa tai Metsäkukkia? Nii-i.
 
Ehkä jätkän Hammond :)

Nautiskellessani lumitöistä - aivan upeaa lunta kuin pilveä - mielessäni pyöri tuo Epämuusikon klippi. Hainkin sitten ilmiölle lisävalaistusta Tuubista ja löysin tämän maisteri Bucknerin kaksiosaisen opetusvideon aiheesta 'The Dilla Feel'
 
https://www.youtube.com/watch?v=-DkM0Zlsmmg
 
Kakkososan lopussa maisteri sitten yhdistää niksit ja kiksit kokonaisuudeksi, joka aiheutti ymmärtämättömässä tahattoman tyrskähdyksen.