Rummut: soittaminen ›

Sain viime viikolla ihka ensimmäisen sähkissettini ja oon siihen vähäsen ehtinyt tutustua ja säädellä etäisyydet kohdilleen. Peltipädejä lyödessä tuntuma on kuitenkin ihan erilainen kun snare -ja tomipädeissä, tuntuu että kapula pomppaa jopa laiskemmin takaisin kuin akustisessa setissäni. Teenkö jotain väärin vai onko tää normaalia, jotenkin kuvittelisin että vinyyli/tms. materiaali mistä noi on tehty antaisi enemmän kimmoketta kapulalle.. Kyseessä siis Alesiksen DM6 -setti. Onhan tää varmaan myös treenin ja tottumuksen puutetta kun en ole aiemmin juuri sähkiksillä soitellut mutta tuntuu siltä todella oudolta, etenkin haikan kanssa joutuu tekemään "enemmän" töitä kuin normaalisti..

griip: Sain viime viikolla ihka ensimmäisen sähkissettini ja oon siihen vähäsen ehtinyt tutustua ja säädellä etäisyydet kohdilleen. Peltipädejä lyödessä tuntuma on kuitenkin ihan erilainen kun snare -ja tomipädeissä, tuntuu että kapula pomppaa jopa laiskemmin takaisin kuin akustisessa setissäni. Teenkö jotain väärin vai onko tää normaalia, jotenkin kuvittelisin että vinyyli/tms. materiaali mistä noi on tehty antaisi enemmän kimmoketta kapulalle.. Kyseessä siis Alesiksen DM6 -setti. Onhan tää varmaan myös treenin ja tottumuksen puutetta kun en ole aiemmin juuri sähkiksillä soitellut mutta tuntuu siltä todella oudolta, etenkin haikan kanssa joutuu tekemään "enemmän" töitä kuin normaalisti..
 
Itse olen huomannut taas että, haikalla joutuu jopa antamaan enempi käskyä, kuin akustisilla. Triggausvirgeet erikseen, mutta eipä niissä paljon pianissimoa taideta tuntea... Mitä sekin nyt sitten tarkoittaakaan=P
 
Mutta, onhan se fiilis erilainen kalvossa ja symbaalissa muutenkin, ei pelkästään E-kalvossa ja E-symbaalissa.
Itse tässä tuudittautuisin ammattilaisen (olikohan Royster) mielipiteeseen/ohjeeseen, että kaikki kannattaisi harjoitella esim. tyynyn, tai muun joustamattoman materiaalin päällä.
Mutta oon siun soittoa nähny, niin ei varmaan ole tekniikasta kiinni.
 
Tää varmaan kuuluis enempi sähkispuolelle, mutta häliäpävällä.
Akustisen symbaalin tuntumaa et tule saamaan muista kuin Alesiksen Surgeista tai Pearlin E-Pro setin symbaaleista. Jotka on luultavasti lähtöisin ihan samasta lafkasta.
 
Triggausongelmat taas on asia erikseen.
 
Nimim. kokemusta on, mutta kaikki on uudelleenohjelmoitavissa=D

Ööh, niinhän mä sanoinkin että joutuu lyömään voimakkaammin jotta saa ns. medium-volatason äänen irti. Voimakkainta ääntä hakiessa peltejä joutuu suorastaan rankaisemaan, ts. jos löisin samalla voimakkuudella akkarisettini peltejä tulisi bändikavereilta välitöntä palautetta tarpeettomasta riehumisesta :D Toi setti on sen verran karvalakkitasoa että padien herkkyyttä ei voi säätää. Taidat sekoittaa nimimerkkini johonkin toiseen foorumilaiseen, en ole postannut tänne (toistaiseksi) ääninäytteitä videon kera eikä bändimmekään ole vielä tehnyt keikan keikkaa ;)

Mun mielestä pahimmat soittotatsin erot on siinä, että sähkiksessä ei ole soittotatsia. Käytännössä lyöt sitä sitten ihan miten vaan, niin aina sama soundi, voluumi tai kalliimmassa jopa sample voi hieman muuttua, mutta ei mitään toivoa lyödä väärin. En tykkää. Se pomppu tuhoaa myöskin ranteet jos ei osaa ottaa sitä vastaan.

Niq: Mun mielestä pahimmat soittotatsin erot on siinä, että sähkiksessä ei ole soittotatsia. Käytännössä lyöt sitä sitten ihan miten vaan, niin aina sama soundi, voluumi tai kalliimmassa jopa sample voi hieman muuttua, mutta ei mitään toivoa lyödä väärin.
 
Tämä. Mä opettelen uudestaan soittamaan, aluksi mentiin jonkin aikaa sähkörummuilla. Akustisilla kestikin sitten hyvä tovi (ja kestää edelleen) sisäistää että rumpu ja symbaali ovat oikeita soittimia joista on mahdollista saada käytännössä ääretön määrä erilaisia ääniä aikaiseksi. Sähkörummuilla ei millään voi oppia kaikkia tekniikoita niiden äänien tuottamiseksi.

Itse välillä treenaan ja soittelen keikkoja sähkö/hybridiseteillä ja kokemukset on seuraavia:
 
Treenatessa käytän sähkösettiä monesti akustisen korvikkeena ja sillä on musta hyvä treenata esim. koordinaatiota, dynamiikkaa ja monta muutakin tekniikkapuolen juttua. Tarvii kokemusta akkarisetistä ja sitten vaan soittaa mahdollisimman saman henkisesti.. Itsellä monesti virrat ei ole edes päällä tai soundit on ihan jotain muuta kuin rummun soundeja.. mahdollisimman erottelevia tms. että mokat kuuluu helposti..
 
Jos taasen tarvii soittaa musaa sähkörummuilla niin yritän suhtautua niihin aivan omana soittimena joilla ei ole paljonkaan tekemistä rumpusetin kanssa. Silloin pitää koittaa kaivaa hyvänkuuloset samplet oikeisiin paikkoihin ja oikeaan aikaan=) Ja sitä pitää treenata taas eri asenteella..
 
steinwayn flyygelissä ja korgin nanokey kiipparipadin vertailussa vois olla jotain samaa fiilistä mitä akustisissa ja sähkörummuissa=) Periaatteessahan se on niinku sama koskettimisto, mutta juuh....
 
http://yost.com/art/steinway/
 
http://www.derringers.com.au/produc … EY-Compact-Controller-Keyboard.html