Kitarat: akustinen ›

Katselin eilen Alvarezin kitaraa vuodelta 2003. Kitara on kuulemma silloin ollut hinnaltaan jotain 280 €, eli ihan peruskitara kyseessä. Koko ajan sen on ollut normaalissa suomalaisessa kerrostaloasunnossa, ilman mitään kosteutusta. Mitään halkeamia tms. ei ole havaittavissa. Asunnon ilmakosteus näytti mittarin mukaan olevan jotain 15% paikkeilla, kun ulkona on vähän pakkasen puolella.
 
Käytin taannoin Yamahan LL16 huollossa, niin yrittivät myydä jotain kostuttajaa, kun on kuulemma arvokas kitara. Perusskitta sekin. En ostanut. Sanoin vain, että kuiva puu resonoi paremmin kun tumppumärkä. Aikaa ei ole vielä kulunut paljon, mutta katsotaan nyt sitten kuinka ajan saatossa.
 
Onko nämä kitaroiden kostuttajat ym. tähän liittyvät murheet ihan humpuukia? Onko tullut vastaan nimenomaan kuivuudesta johtuvaa damagnea kitaroissa?

Iiwana-80:
Onko nämä kitaroiden kostuttajat ym. tähän liittyvät murheet ihan humpuukia? Onko tullut vastaan nimenomaan kuivuudesta johtuvaa damagnea kitaroissa?
 
Ei ne mitään humpuukkia ole. Mullakin on yhden akustisen kansi haljennut, kun ei ole tullut hankittua kostuttajaa. Onneksi se halkeama ei vaikuta soundiin ja arvo ei ole muutenkaan mikään älyttömän kova. Kyllä tuo kostuttaja on hyvä hankinta varsinkin arvokitaroihin.

Jos kyseessä on halpa akustinen, on se kansi luultavasti laminoitua puuta, joka tuskin ottaa yhtä helposti nokkiinsa alhaisesta ilmankosteudesta.
 
Kokopuinen kansi voi kuivassa ilmassa tosiaan haljeta ja siihen nämä kostuttimet ovat tehty. Tosin, niillä kostuttimilla saa myös kitarat hajalle ja pahimmillaan ihan homeeseen. Sen takia vähän ihmettelen kehoituksia kostuttimien tärkeydestä ja sen jatkuvasta käytöstä. En ikinä ostaisi kitaraa, josta erikseen mainitaan että säilytetty salkussa kostuttimen kera.
 
Suomessa on lopulta varsin hyvä ilmankosteus akustisille kitaroille. Ainoastaan pitkällä kylmällä pakkasjaksolla sisäilman kosteus laskee alle 40%, jolloin pitäisi kostutin ja kitara laittaa salkkuun - tai kostuttaa sisäilmaa. Mieluummin jälkimmäistä, koska kuiva sisäilma ei ole hyväksi ihmisellekään ja mm. flunssat yms tarttuvat siinä paremmin.
 
Ongelmana täällä ei myöskään ole älyttömän korkea ilmankosteus. Tänä talvena ei sisäilman kosteus ole kertaakaan mennyt niin alas, että olisi kostuttajaa tarvinnut. Minulla on neljä hydrometriä tilassa, jossa akustiset kitarat ovat.
 
Itse unohdin Ovationin akustisen nyt talveksi mökille. Siinä on jo joskus aiemmin kansi halkeillut ja rimoitusta korjaajalla fiksattu. Saa nähdä miten talvesta selvisi.

Kyllä ne ihan perusteltu ostos on kokopuukantiselle kitaralle, kuten edellä on jo mainittu.
 
Mainitsit tuossa tumppumärkyyden. Kostutus on varsin maltillista, eli kannen kosteus on talvella laukussa olevalla kostuttimella kostutettunakin uskoakseni matalampi kuin kesän kosteimpina aikoina.

Mulla on haljennut hondurasmahonkinen lankkukitara talven aikana. Oli tullut Hawaijin oletettavasti erittäin kosteasta ilmastosta aiemmin samana vuonna. Puun kaatamisesta oli silloin varmasti yli 60 vuotta.
 
Onneksi ei ollut minttikuntoinen arvolaite, vaan valmiiksi "pilattu" routtaamalla ja uudelleenmaalaamalla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan sai uuden pintakäsittelyn myöhemmin, eikä ole onneksi elänyt sen jälkeen.

Penasol: Kyllä ne ihan perusteltu ostos on kokopuukantiselle kitaralle, kuten edellä on jo mainittu.
 
Mainitsit tuossa tumppumärkyyden. Kostutus on varsin maltillista, eli kannen kosteus on talvella laukussa olevalla kostuttimella kostutettunakin uskoakseni matalampi kuin kesän kosteimpina aikoina.
 
Kai se vähän riippuu miten kostututtajalla - ja millaisella sellaisella - tykkää läträtä. Jos on kaikukopan peittävä kostutin niin melko varmaan sen kopan saa sisältä todella kosteaksi, jos sitä sientä usein kostuttaa.
 
Pointtina lähinnä oli se, että kostuttajaa - tai kosteudenpoistajaa - ei meidän ilmastossa välttämättä tarvitse kovinkaan usein, mutta kyllä niiden käytölle perustetta on ja olisi parempi, että hoitaisi tilan ilmankosteutta ennemmin.

Tympee Huttunen: olisi parempi, että hoitaisi tilan ilmankosteutta ennemmin.
 
Erittäin tämä, varsinkin jos on useampi kostutusta kaipaava laite.
 
Ufoxin saa käytettynä parhaimmillaan kiittämällä, eikä ilmankostuttaja muutenkaan maksa valtavasti. Meillä on homma ratkaistu isolla akvaariolla. Kamarunkuttelu vie joskus kummallisille sivupoluille... ;)

Tuosta Alvarezista en tiedä, mutta jotenkin on olo, että voisi olla laminoitu. Oma Yamaha LL16 on kuusikannella ja varmaan sitten tämän johdosta vähän riskivyöhykkeessä. Katsotaan nyt. Ei viitsisi alkaa läträilemään vesien kanssa, kun ei kuitenkaan ole varsinainen arvokitara. 1300€ näyttää olevan Fasulla.
 
Tumppusaundi oli vähän niin kun kieli poskessa muotoiltu. Eihän seinäkoukussa roikkuvaa kitaraa taida ihan helppo olla homeeseen tai tumpuksi saada. Kitaraope taannoin sanoi, että anna kitaran kuivaa, soi paremmin. Silloin kyllä oli puhe enemmän lankkukitarasta, mutta kuitenkin.

Mulla on Alvarez PD80 vuosituhannen vaihteesta. Kansi ja pohja kokopuuta. Kostutinta en ole koskaan käyttänyt, mutta kitara on laukussaan silloin kun soitto ei soi. Mitään halkeamisia tai muutakaan elämistä ei ole tapahtunut. Harvinaisen vakaa kitara. Saattaa olla poikkeus, joka vahvistaa säännön. Jos nyt ostaisin vaikkapa uuden Martinin, niin varmaan kostuttelisin lämmityskaudella, mutta maltillisesti.

Rämppy: Mulla on Alvarez PD80 vuosituhannen vaihteesta.
 
Saman aikakauden kitaroita molemmat. Tämä minun ihmettelemä kitara on mallia RD20. Voi hyvin olla, että olisi myös kokopuuta.
 
Harkitsin taannoin myös kalliimman pään Yamaha kitaroita ja Fasulla sattui olemaan LL-36 neljän ja puolen tonnin pintaan. Ei se nyt sen ihmellisempi ollut LL16:kaan ja siitä pitäisi sitten huolehtia vähän paremmin. Tällainen keskihintainen, kuitenkin hyvistä materiaaleista tehty, on parempi. Ei tarvitse niin paljon murehtia.

Rämppy: Mulla on Alvarez PD80 vuosituhannen vaihteesta. Kansi ja pohja kokopuuta. Kostutinta en ole koskaan käyttänyt, mutta kitara on laukussaan silloin kun soitto ei soi. Mitään halkeamisia tai muutakaan elämistä ei ole tapahtunut. Harvinaisen vakaa kitara. Saattaa olla poikkeus, joka vahvistaa säännön. Jos nyt ostaisin vaikkapa uuden Martinin, niin varmaan kostuttelisin lämmityskaudella, mutta maltillisesti.
 
Minulla on monia kitaroita, joissa on halkeamia ja jokunen, jossa ei.
1800-luvun lopun Gut Klangissa on useita korjattuja halkeamia.
1920-luvun D'Orso luuttukitarassa myös.
1970-lukuinen kokopuinen Landola, ei halkeamia
2000-luvun alun Esteve 8, halkesi laukussaan kun en pitkän soittotauon aikana kostuttanut
2000-luvun alun Hopf Corona, ei halkeamia.
 
Pidän nykyään kosteudesta huolta. En aivan viimeisen päälle, mutta en päästä kosteutta alle 30 prosentin. Olen vakuuttunut siitä, että yksikään kitaroistani ei ole ollut aina hyvässä kosteudessa, vaikken sitä voikaan varsinaisesti todistaa.
 
Epäilemättä osa kitaroista kestää kuivuutta paremmin kuin jotkut muut, mutta hankala ennustaa minkä kanssa ongelmia tulee. Siksi kannattaa ainakin pahimpien pakkasten aikaan nähdä vähän vaivaa asian kanssa. Ja se vaiva on nimenomaan vähäinen. Parin päivän välein kastelee kostuttimen sienen. Ei ole iso vaiva ja voi säästää pitkän pennin korjauskuluja.
 
Myynti-ilmoituksissa kerrotaan aika usein, että kansi on halki, mutta se ei haittaa eikä vaikuta sointiin. Kyllä ne halkeamat on kuitenkin syytä korjata. Hiukan nolottaa myöntää, mutta soittelin Estevelläni, vaikka kansi oli halki. Otelaudan vieressä oleva halkeama kuitenkin johti lisääntyneeseen jännitykseen kaulaliitoksen jalassa. Seuraavaksi tuli halkeama sinne. Ongelmat on nyt korjattu ja kitara soi paremmin kuin rikkinäisenä. Jos halkeamilla ei olisi mitään merkitystä, niin varmasti joku valmistaja olisi ruvennut tekemään kitaroita valmiiksi halkaistulla kannella.
 
Jos kitaralla siis aikoo soittaa, niin kannattaa kyllä pitää siitä huolta, vaikkei kitara olisikaan kallis. Tietysti kalliissa kitarassa rahallinen arvo laskee halkeaman myötä enemmän, mutta yhtä lailla edullinen soitin on syytä pitää kunnossa oli se sitten soitettavaksi tai myytäväksi ajateltu.

Omassa Alvarezissa on ollu haljennut kansi varmaan yli 15 vuotta. Soi erinomaisesti edelleen eikä halkeama ole aiheuttanut muita ongelmia.

Moi.
 
Tldr: Omaan kokemukseen nojaten hyvin tehty instrumentti ei kostutinta kaipaa, mutta kunhan jonkunlaisen tolkun pitää veden kanssa läträämisessä, ei niistä kovin suurta haittaakaan yleensä ole.
 

 
Iiwana-80: Onko nämä kitaroiden kostuttajat ym. tähän liittyvät murheet ihan humpuukia?
 
Eivät ole varsinaisesti humpuukia koska nimensä mukaisesti kyllä (epätasaisesti) kosteusolosuhteita muuttavatkin, mutta stabiloituneista ja laadukkaista puista valmistettu tasakantinen kokopuinen akustinen instrumentti ei edes kohtuullisen nopeissa kosteudenvaihteluissa halkea, hitaista puhumattakaan.
Kaarevakantisissa instrumenteissa -eritoten klasarijousisoittimissa- tilanne on hivenen toinen johtuen usein huomattavastikin paksummista kansista, ja erilaisista rakenneratkaisuista.
Kokopuisissa kaarevakantisissa silläkin on kosteusvaihteluiden kestävyyteen merkitystä onko kansi veistetty, jyrsitty vai prässätty.
 
Laminoiduissa kostutuksesta ei tietenkään ole tuon taivaallista iloa kestävyyden kantilta, äänellisesti saattaa olla jos on tehty vähän sinnepäin.
 

 
Iiwana-80: Onko tullut vastaan nimenomaan kuivuudesta johtuvaa damagnea kitaroissa?
 
Näiden ~40 harrastevuoden aikana ei ole tullut.
 
Homeongelmia kyllä, en yritäkään esittää ettenkö olisi 80-luvulla teininä ollut vaikutuksille altis ja ostanut kostutusmatoa koska sellainen markkinoitiin pakolliseksi kaikkien akustisten omistajille.
Sittemmin on ymmärrys ja kokemus karttunut ;).
 
Haljenneita akustisten instrumenttien kansia kyllä vastaan tullut ja tullut korjattua useita kymmeniä, mutta vaikka kosteusvaihtelut välillisesti kannet ehkä halkaisikin, perussyy oli huolimattomasti valmistettu instrumentti.
Kansi olisi ennenpitkää haljennut joka tapauksessa, ja rakojen leveydestä päätellen osa oli tehty todella kosteista/stabiloimatta jätetyistä puista.
 

 
Iiwana-80: Asunnon ilmakosteus näytti mittarin mukaan olevan jotain 15% paikkeilla, kun ulkona on vähän pakkasen puolella.
 
Instrumentteja huomattavasti huolestuneempi olisin noinkin rankasti liian kuivan sisäilman terveysvaikutuksista, olettaen toki että mittaus on luotettava.
 
T:Samuli

Iiwana-80: Asunnon ilmakosteus näytti mittarin mukaan olevan jotain 15% paikkeilla, kun ulkona on vähän pakkasen puolella.

Instrumentteja huomattavasti huolestuneempi olisin noinkin rankasti liian kuivan sisäilman terveysvaikutuksista, olettaen toki että mittaus on luotettava.
 
Noissa lukemissa sisäilman suhteellinenkosteus on pakkasella. Kovalla pakkasella vielä vähemmänkin.
 
Ostin itselleni jokunen aika sitten ammattikäöyttön tehdyn digitaalimittarin, niin sen antamat lukemat tuntuivat aluksi aika hurjilta mutta sen nyt vaan on, että hiuslankamittareita ei osata tehdä niin, että ne näyttäisivät oikein. Ainoa kohta, jossa ne saattavat näyttä oikein 100% ja siitä alas päin virhe kasvaa, mitä alemmas mennään. Talvikelillä nättävät helposti toista kymmentä prosenttia liikaa.
 
Toinen tähän liittyvä juttu: Luin jostain että puu alkaa kutistua vasta, kun ilman suhteellinen kosteus on alle 19%. Raja tuskin on kovin terävä ja puun siihen asti kokema historia varmaan vaikuttaa mutta, jos puu ei ole ikinä ollut noin kuivassa, niin ongelmiahan siitä tulee.
 
Yksi ihmeellisyys, jota olen pohtinut on että uudet kitarat alkavat rämistä "toisen talvensa helmikuussa" ikään kuin kaularauta olisi kiristynyt itsestään. Kaularautahan ei ole kiristynyt, eikä kukaan ole minulle kertonut, että puu olisi kuivuessaan kasvanut pituutta, joten ehkä selitys on se, että otelauta on ohuempana ollut jo valmiiksi enemmän kutistunut kuin itse kaula. Sitten kun kosteutta on riittävästi päässyt lakkakerrosten läpi pois, kaulapuukin kutistuu ja lopputols on taipuma taakse päin.
 
Minulla ei ole koskaan ollut kostuttimia ja olen säästynyt haljenneilta kansilta mutta puun kutistumisesta (tai kutistuman palautumisesta eräässä tapauksessa) on kyllä seuranut kaiken laista 'mielenkiintoista'.

Oma Martin 000gt15 ei ole haljennut. Ostin uutena ja vähensin kostuttimen käyttöä muutaman talven ajan ja on ollut nyt ilman kostutinta monta vuotta. Uutena tosiaan käytin matoa kaikukopassa kitaran ollessa telineessä. En tämän yhden pohjalta kuitenkaan osaa sanoa oliko asteittaisella vähentämisellä mitään merkitystä, lopputulema ainakin on ollut hyvä.

Kuivuus eli alhainen ilmankosteus voi aiheuttaa kitarassa myös sen että niillä kohdin missä kaula liittyy koppaan otelautaan tulee kohouma. Sitä onkin sitten hankala korjata.

mhelin: Kuivuus eli alhainen ilmankosteus voi aiheuttaa kitarassa myös sen että niillä kohdin missä kaula liittyy koppaan otelautaan tulee kohouma. Sitä onkin sitten hankala korjata.
 
Minulla tuohon auttoi, kun laittoi kitaran neljän, viiden Boveda pussin kanssa umpeen teipattuun jätesäkkikääröön muutamaksi päiväksi. Toki joutui kaularautaakin säätämään ja samaan syssyyn tuli nauhat hiottua ja kiilloitettua. Gitane DG-300 on kyseessä ja kelpo soittopeli siitä tuli.

Kuivuus eli alhainen ilmankosteus voi aiheuttaa kitarassa myös sen että niillä kohdin missä kaula liittyy koppaan otelautaan tulee kohouma. Sitä onkin sitten hankala korjata.
 
Tuohon syyllinen on kylläkin kitaran rakennusvirhe eikä kuivuus.
 
Kopan sisäpuolella on kaulan liitoksen vastakappale ja jos tuo puupaikka on pystyssä -- siis kasvusuunta pohjasta kanteen päin -- niin se ei siihen suuntaan kutistu samalla tavalla kuin kaulan suuntaan kasvanut puu. Varsinkin, jos puita ei ole saatu kutistumaan kunnolla ennen kitaraksi tekemistä, tuo on valmis resepti katastrofille.
 
Palikan oikea suunta on, että puun kasvuvuunta on kitaran sivulta toiselle päin. Ja sitten vielä täytyy miettiä, että puun säteen/kehän suunta on valittu samoin päin kuin kaulan puussa.
 
Ja ajan myötä puu kutistu jokatapauksessa kostutuksesta riippumatta. Kyllä se aina jossain vaiheessa käy kuivempana kuin koskaan ennen. Liitoksen kohdalla on puuta sen verran, että kohoumaa saattaa tulla pikkuisen jokatapauksessa, mutta oikein tehtynä riesa on pienempi ja hoidettavissa hionnalla.
 
Mulla on täällä yksi kitara jostain 1980-90 lukujen taitteesta ja kohoumaa tuskin huomaa. Nauhojen vaihto alkaa olla lähellä, jolloin tietysti katsotaan otelautakin. Ja toinen paljon uudempi, jossa ongelma on niin iso, että bassopuolella otelauta rakoilee irti kaulasta ja vastaavasti diskattipuolella kuuluu kahdelta nauhalta sama ääni. Jälkimmäinen kitara maksoi aikoinaan 40€. Sopiva remonttiharjoittelukitara. :)