Kitarat: akustinen ›

Moikka,
 
Olen jo pari vuotta sitten ostanut akustisen Fenderin, ja tarkoitus oli oppia soittamaan tai edes säestämään biisejä, mutta vaikealta tuntuu.
 
En ole siis kitaraa koskenut nyt moneen kuukauteen ja kuitenkin halu oppia soittamaan olisi.
 
Olen jo 31-v niin onko tää tuhoontuomittu idea?
 
Asustelen Jyväskylän seudulla, niin jos on opettajaa järkevään hintaan niin sekin olisi helpotus!

haimel: Moikka,
 
Olen jo pari vuotta sitten ostanut akustisen Fenderin, ja tarkoitus oli oppia soittamaan tai edes säestämään biisejä, mutta vaikealta tuntuu.
 
En ole siis kitaraa koskenut nyt moneen kuukauteen ja kuitenkin halu oppia soittamaan olisi.
 
Olen jo 31-v niin onko tää tuhoontuomittu idea?
 
Asustelen Jyväskylän seudulla, niin jos on opettajaa järkevään hintaan niin sekin olisi helpotus!
 
Jyväskylän seudun kirjastoista löytyy Suuri Kitarakirja, käy lainaamassa se itsellesi tai jos mahdollista niin sellaisen varmaan voi jostain vielä ostaa.
 
https://keski.finna.fi/Search/Resul … 5B%5D=building%3A%220%2FKeski%2F%22
 
On paljon tietoa kitaroista ja soitosta, lisäksi on sitten netti ja Youtube jne. josta löytyy vaikka kuinka tietoa kitaransoitosta.
 
https://www.all-guitar-chords.com/chords/identifier (tuosta voi katella otteita jne.)
 
Lisää löytyy netistä.
 
Ja vaikka olisi ikääkin enemmän kuin lapsella tai nuorella teinillä niin ei ole koskaan liian myöhäistä jos ei ole mitään fyysisiä esteitä tai muuta harmia joka estäisi oppimisen.
 
Monet aloittaa aika myöhään soittamisen ja ihan hyvin ovat oppineet hommat koska iästä on yksi hyöty ja se on se, että voi tietää paremmin miten opitaan asioita ja ehkä se, että paneudutaan oppimiseen paremmin, toki nämä ovat hyvin yksilöllisiä asioita.
 
Pääasia on se, että nauttii hommasta eikä ole liian ankara itselleen, hyvä muistaa myös, että kuuntelemalla ja katsomalla oppii asioita.
 
Opettele ekaksi vaikka perusotteet A, Am, E, Em jne. ja lähde helpommista kappaleista, nopeuttakin voi nostaa kuhan ei ihan liikaa sitä nosta, korvakuulolta oppiminen ja soittaminen ja improvisointi on yksi hyvä tapa opetella kitaransoittoa teorian lisäksi. Kun esim. laittaa taustamusiikin soimaan ja soittelee siihen melodioita niin tulee niitä virheitä ja niitä oppii hallitsemaan ja korjaamaan.
 
Ja jos löydät itsellesi hyvän kitaransoiton opettajan niin hän kyllä osaa oikoa ne sudenkuopat hyvin ja kertoa selkeästi asiat sinulle.
 
Kun soittaa taustan mukaan, jota ei ole koskaan kuullut niin siinä samalla opettelee ainakin sitä, että "tietää ja ennustaa" mihin se kappale etenee esim. laskeeko vaiko nouseeko jne. ja samalla hallinnoi sitä omaa soittoa korvakuulolta ja hakee oikeasta kohtaa sormin otelaudalta mistä soittaa, samalla oppii sitä korvakuulolta korjaamista. Kun asia kuullostaa hyvältä korviin on homma mennyt oikein, jotkut sanoo, että myös silloin se on mennyt ainakin osittain teorian sääntöjen mukaisesti.
 
Ei muuta kuin nauti soittamisesta koska se on yksi parhammista tavoista pistää myös aivot narikkaan stressin suhteen ja nauttia elämästä.

Suuri kitarakirja kyllä kertoo paljon kitaran historiasta ja siitä löytyy varsin kattava luettelo kaikenlaisista soinnuista ja jokaisesta sävellajista.
Muutoin teoria on selitetty niin hankalasti, että yksinkertaisetkin asiat ovat niin monimutkaisia, ettei niitä meinaa ymmärtää vaikka olisi jo useampi vuosikymmen takana kitaransoittoa. Kirjassa ei taida kaikenkukkuraksi edes olla perus kuuden sävelen blues skaalaa, että kirjan teoria osuus ei ole mielestäni kovinkaan hääppöinen.
Parempi olisi, kun löytäisi jostain opettajan joka neuvoisi asiat helppotajuisemmin. Opettajan kanssa voisi myös itse vaikuttaa siihen, mitä kiinnostaa opetella ja mitä niiden asioiden oppiminen käytännössä tarkoittaa. On myös asioita joita on hyvä opetella ja kirjan kohdalla oppimisen mielekkyys ei ole aina niin selvä, jos ei kukaan näytä miksi jotkut asiat on hyvä opetella.
 
Tämä tuli vaan mieleen, tuosta Kitarakirjasta.

Vähän sama muistikuva Suuresta Kitarakirjasta, että jotenkin möhkäleenä se teoria sieltä pullahtaa. Mikähän se oli nimeltään se Springsteenin kitaristi jolla oli Youtubessa mukavan iisejä aloittelijaohjeita?
 
Ihan aloittelua silmällä pitäen kannattaa jonkun enemmän harrastaneen katsoa että kitara on suunnilleen soitettavissa säädöissä. Joskus kielet ovat tarpeettoman korkealla heti ensimmäisten nauhojen kohdalla ja soittaminen on fyysisesti huomattavasti raskaampaa kuin olisi tarpeen.

Kansalaisopisto voisi olla yksi vaihtoehto mutta varmaan pitää olla ilmoittautumassa samalla sekunnilla kuin kurssi aukeaa:
Esim.
https://uusi.opistopalvelut.fi/jyvaskyla/fi/course/20351/
 
Näyttäisi kyllä joitain paikkoja olevan toisilla kursseilla vielä auki:
https://uusi.opistopalvelut.fi/jyva … /?q=subject%3A33%20subject%3A6%2F33

Joillakin paikkakunnilla myös seurakunnissa järjestetään soitonopetusta joka kuten tuossa jutussa kerrotaan on taiteen perusopetusta johon myös aikuisilla pääsy, näin esim. Tampereella:
https://www.siltalehti.fi/sivustot/ … n_perusopetusta.56572.news#d5f6e390

Hah hah, saa ottaa huumorilla. Itse olen 42 vuotta ja oikeastaan saa opetella motoriikan uudestaan ns. vanhalla iällä ja sinä vasta kolmekymppinen. Kyllä sitä aina kannattaa opetella soittelemaan. Itse laitoin Youtubeen aloittelijalle ihan perus rytmisoittoon perustuvan pienen pätkän perussoinnuilla. Rytmitaju on hyvä plussa, että osaa vähän esimerkiksi myös reggae beattia ja muuta. Mulla futaa mukavasti flamenco tyylinen rytmittely ja hakenut paljon myös Etelä-Amerikkalaisesta sellaista vibraa filliksiin ja soittoon. Perinteisestä kitaraoppaasta saat hyvän alun ainakin, kun ihan soinnuilla lähtee ja itse valitsee hieman, että millainen kitaristi on oikeastaan. Itse yritin väkisin soolosoittoa, mutta totesin sitten, että olen rytmikitaristi ja hieman vain lead tyylisiä pieniä kikkailuja harrastan. Aikanaan perussoiton ohelle saattaa tulla laulut mukaan ja siinäkin on oma treenaamisensa, että aivot ja päänuppi osaa tehdä kahta asiaa samaan aikaan. Eilen itseasiassa oli ihan hyvää tatzia, kun katsoin Anssi Kelan soittoa telkkarista ja kitara kaulassa. Hän on rytmisoittaja tai ainakin sen kuvan hänestä sai live-esityksessä. Videoista oppii, mutta parhaiten itselleni tarttui tekemisen meiningistä myös musiikin teoriaa. Hankkii jonkinlaisen softan tietokoneelle, jolla pystyy perehtymään tahtilajeihin, tabulatuureihin, hieman nuottimerkintöihin. Kipinän syttyessä, niin usein saa menemään tuntikausia kiinnostavan asian kanssa. Suosittelen itse Ralph Denyerin soitto-opasta ja kirjastoista löytyy kymmenittäin mukavaa materiaalia. Tässä on helpoimmat soinnut hakea motoriikkaan, eli D-G-A ja G, eli loppu on rytmikästä vain ja saa ihan fiiliksiltäänkin mukavalle tuulelle. Ei ole alkuun liian monimutkaista ainakaan. Tsemppiä treenailuun. https://www.youtube.com/watch?v=DzITzmvwmYk

Hei.
 
Olen 48v ja enemmän sekä paljon kokeillut vuosien varrella erilaisia netistä löytyviä kursseja.
Mm. Truefire (usa), Guitar Tricks (usa), Rockway (fin) sekä lisäksi henkilökohtainen suosikki Paul Davidsin "Acoustic Adventure".
 
Nuo kaikki ovat makuasioita, mistä tykkää ja näihin on olemassa kaikkiin ilmainen kokeilujakso. Eli voi perua homman jos ei ole omaan mieleen.
 
Ei nuo oikeaa opettajaa korvaa, mutta niissäkin on sama homma, mikä tahansa opettaja ei välttämättä ole just sopiva.
 
Ikä ei ole mikään este, mikäli halua riittää.
 
Henkilökohtaisesti pidän, että tuolla Paul Davidsillä on ihan hyvä tolkku opetusjärjestyksessä. Suosittelen alkuun "learn, practice, play" -kurssia. Siihen päälle tuo aiemmin mainitsemani "Acoustic Adventure", niin on jo hyvin pitkällä.

Hieman vanha aihe jo, mutta kun mainittiin tuo kolmenkympin taipeilla olo ja tuhoontuomitut ideat niin osui turhan lähelle. Ehkäpä tästä on jollekin hyötyä!
 
Omat soittohaluni kasvoivat merkittävästi kun löysin soittimen, joka sopii niin sanotusti omaan käteen. Hieman mystistä, mutta ainakin minulle sillä oli vaikutusta. Olin aiemmin soittanut perheen ja tuttujen soittimilla, ja koska ne eivät oikein vastanneet omia mieltymyksiäni niin touhusta meni into. Löysin oman mukavan soittimen käymällä läpi soitinkauppoja ja kokeilemalla kaikki oman budjetin soittimet läpi. Lopulta kolmannessa kaupassa yksi kitara tuntui tosi hyvältä, ja sitä olenkin soittanut sen jälkeen joka päivä vain koska se tuntuu itsestäni kivalta. Tulee suorastaan vieroitusoireita jos ei soita. Vertailun vuoksi: aiempi akustiseni pölyttyi useamman vuoden huoneen nurkassa ilman että soitin sitä kertaakaan.
 
Jos ei ole opettelussa mitään struktuuria, niin sekin voi viedä soittohaluja. Pelkällä suosikkikappaleiden opettelulla en saanut aikanaan itseni kuin vihaiseksi. Rockwayllä on ihan hyvä akustisen kitaran polku, jota olen tahkonnut läpi. Sopivan matalan kynnyksen hommaa. Soitin hieman nuorena, joten perusasiat olivat jollain tapaa hallussa ja aika pitkälle pääsi ns. "harjoittelematta". Aiemman itseopiskeluni harmit näkyivät siinä, että olin oppinut muutaman huonon tavan joista irti opetteleminen on ottanut aikaa (eli kannattaa käydä peruskurssit läpi vaikka "osaisikin"). Palvelun suomenkielisyys on auttanut, kun englanninkielisissä palveluissa termistö ja opetustyyli ovat tuntuneet vähän vierailta. Tämä on varmasti opettelijasta kiinni, että mikä iskee. Mutta ei voi tietää ennen kuin kokeilee, ilmainen kokeilujakso tuossa Rockwayssakin tosiaan on.

Sivusto, joka minua miellyttää kypsänä oppijana on Guitartricks.com. Opettaja akustisen alkuvaiheissa - Anders Mouridsen - osaa hyvin selittää ja näyttää asiat. Kokeile!