Kitarat: akustinen ›

Olen viime kuukausina nostattanut sieluni syövereistä kiinnostuksen Landoloihin. Olen soittanut vuosien varrella ehkä vajaata kymmentä Landolaa, joista mikään ei ole ollut millään tasolla innostava. En ole tutustunut Landolan eri malleihin oikein mitenkään, sen kun vaan rämpyttänyt jos on Landola saatavilla ollut ja todennut, että ei nää mitään priimavehkeitä ole. Muusikoiden.netistä olen lukenut runsaasti negatiivisia luonnehdintoja, kuten:
 
-en ole edes kohtuullisen hyvään törmännyt
-vanhempia Landoloita ei oikein voinut sanoa edes soittimiksi
-kusen polttama nylonkielinen Landola, jota ei saa vireeseen
-suurin pettymys mitä on kitarapuolella vastaan tullut
 
Toisaalta jotkut ovat esittäneet positiivisempiakin näkökulmia:
 
-mutta on sieltä tullut ihan kuranttiakin tavaraa
-Hyvä yksilö jos Landolalta löytää niin voin suositella.
-ihan mahtava kitara
 
Päättelin, että olen soittanut lähinnä niitä halvimman pään koulukitaroita, joita tuntuu olevan tori pullollaan hintaan 20-150€. Landolahan teki erittäin paljon kitaroita. Rauno Niemisen kirjoittaman Landola 1942-1992 -historian mukaan tehtaan parhaina aikoina 1970-luvulla tavoiteltiin jopa 80 000 kitaran vuosituotantoa. Toisaalta näitä 1970-luvun aikoja voidaan pitää myös tehtaan synkimpänä aikana. Fazer suunnitteli jopa tekevänsä kitaroita lastulevystä säästääkseen valmistuskustannuksissa. Tätä aikaa on pidetty keskeisenä syyllisenä Landolan huonoon maineeseen.
 
Joku aika sitten kyselin tällä palstalla Landolan paremman pään kitaroista. En saanut kyselyyni yhtäkään vastausta. Vanhoista hinnastoista selvisi, että kyllä niitä kalliimpiakin malleja on ollut, jopa kokopuisia. Asia pääsi kuitenkin unohtumaan kun mitään näistä malleista ei ollut saatavilla. Minulla on ollut tapana selailla aika ajoin halpojen klassisien kitaroiden myynti-ilmoituksia löytöjen toivossa. Eräänä päivänä satuin näkemään sellaisessa lauseen Landolan toiseksi kallein malli. Kiinnostus heräsi jälleen ja katsoin läpi kaikki Tori.fi:ssä olevat Landolat. Eräs näistä herätti erityisen kiinnostukseni. Ilmoituksessa kaupattiin Master-Landolaa. Kitaran etiketissä mainittiin Georg Bolin, jonka 11-kieliset alttokitarat olivat minulle tuttuja. Pikaisella nettihaulla löysin Ebaysta melkein puolentoista tonnin hintaisen vastaavan. Pari muutakin ilmoitusta löytyi, mutta kitaroita ei ollut selvästi runsaasti liikkeellä.
 
Ryhdyin etsimään kitarasta tietoja ja lehtiaineistoista löysin Jakobstad Tidningissä 24.3.1976 olleen jutun vuoden 1977 suunnitelmista. Jutussa Landolan johtaja Nils Höglund kertoo uusista huippumalleista, jotka tehdään yhteistyössä kuuluisan soitinrakentaja Georg Bolinin kanssa. Höglund mainitsi hinnan tulevan olemaan noin 2 000 markkaa. Rahan arvon laskurilla selvisi, että 2 000 markkaa vuonna 1976 vastasi noin 1 700 euroa vuonna 2022. Kirjastosta lainaamassani Niemisen historiikissa kerrottiin, että vuonna 1977 kuuluisa ruotsalainen kitaranrakentaja George Bolin suunnitteli Landolalle kolme klassista kitaramallia (B10, B112 ja B12) jotka olivat 3-4 kertaa kalliimpia kuin tavalliset mallit. Kitaroissa käytettiin parhaita materiaaleja ja Bolin itse tarkkaili kitaroiden laatua.
 
Aivan kuten Landolan, myös Georg Bolinin kitarat jakavat mielipiteitä. Omaa kokemusta minulla niistä ei ole, mutta netistä löytyneiden juttujen perusteella Bolin on suosinut sustain-painotteista sointi-ihannetta. Tämä on saavutettu soinnin syttymisen kustannuksella. Tästä syystä moni ei ilmeisesti innostu Bolinin kitaroista, mutta toisaalta myös jotkut kovan luokan ammattilaiset ovat niillä soittaneet. Liekkö Bolin tuonut ihanteensa myös Landolan malleihin? Osin juuri tästä syystä ilmoituksen B10 kiinnosti. Kyseessä saattaisi olla laadukas, mutta soinniltaan varsin eri tyyppinen kuin Esteve 8 ja Zen-On Abe 530, jotka tällä hetkellä omistan. Etenkin Zen-On on herkkä ja syttyvä, mutta toisaalta ei niin syvän ja kauniin kuuloinen. Ehkäpä Landola olisi hyvä vastapari kitaroilleni.
 
On noita romuja kertynyt ihan riittämiin, enkä ollut kiinnostuksestani huolimatta aivan varma haluaisinko ostaa taas uuden kitaran. Ja kun se persaukisuuskin vaivaa opiskelijaa. Parin päivän tuumiskelun jälkeen laitoin pari kameraa myyntiin ja lähetin kitaran myyjälle viestin, että ostan kitaran, milloin sen saa tulla hakemaan. Kaupat järjestyivät nopeasti ja tänään kävin hakemassa soittimen. Myyjä kertoi kauppoja tehdessä ostaneensa sen parikymmentä vuotta sitten. Apuna kitarakaupoilla oli ollut myyjän mukaan hyvin taitava kitaristikaveri, jonka mielestä tuo oli tosi hyvä kitara. Soittoinnostus ei kuitenkaan ollut kantanut ja kitara on ollut ilmeisesti pitkälle toistakymmentä vuotta soittamatta. Nyt mies päätti myydä Landolan, mutta se ei oikein herättänyt ostavan yleisön kiinnostusta halvasta hinnasta huolimatta.
 
Olen siis nyt Landolan Fazerin aikakauden lippulaivamallin omistaja. Laitoin siihen tunti sitten uudet kielet ja soittelin hiukan. Kitarassa on paljon lupaavia merkkejä. Se on selvästi suunniteltu ja valmistettu huolella hyviä materiaaleja käyttäen. Olen nyt varovaisen optimistinen myös soinnin suhteen. Kitara on ollut pitkään soittamatta ja kielet aivan uudet. Kaiken lisäksi muutaman päivän takaisen kynsionnettomuuden johdosta kynteni ovat turhan lyhyet kunnon soittohommiin, joten en uskalla vielä sanoa oikein juuta enkä jaata siitä asiasta. Asia kuitenkin selkiytynee kun kitaraa muutaman viikon ahkerasti soittelee ja tutustuu siihen syvemmin.
 
Landolan 1970-lukuiset kitarat eivät ole välttämättä mikään muodikas ja järin suurta kiinnostusta herättävä aihe, mutta ajattelin silti avata asiaa täällä. Kirjoitella hiukan vaikutelmia kitarasta ja laitella kuvia sekä toivottavasti vastata myöntävästi otsikon kysymykseen. Jatkoa (kuvia) seurannee loppuviikon aikana.

Mulla oli 90-luvun lopulla semmoinen pienikoppainen soololovellinen malli, jossa oli hyödynnetty kotimaista koivua ja siinä oli B-Bandin mikkisysteemi. Oli ihan jees soitin, kunhan ensin siirsi tallan noin puoli senttiä...että semmoista laatua. Kuulemma talla oli ihan järjestään lätkäisty väärään paikkaan tuon ajan Landoloissa. B-band oli tuohon aikaan hyväksi kehuttu systeemi, mutta tuossa kitarassa sekin reistaili korjausyrityksistä huolimatta. Sinänsä akustinen soundi ja soittotuntuman olivat hyvät. Ja ihan nättikin oli.

Plussa nyt ensinnäkin Penasolille kiinnostavasta kirjoituksesta! Kaikki Landolaan liittyvä kiinnostaa, vaikka en niitä kauhean laadukkaina soittimina osaakaan pitää. Vakuuttavimmat mihin olen törmäillyt ovat ihan rapsakasti soivia nylonkielisiä, mutta en edes tiedä miltä oikeasti hyvän nylonkielisen pitäisi kuulostaa ja tuntua soittaessa.
 
Niemisen kirjan olen lukenut mutta tuo puheena oleva malli ei jäänyt siitä näemmä mieleen ollenkaan. Laajempikin olisi kirja saanut olla, mutta hyvä että jotain informaatiota on kansien väliin pläjäytetty.
 
Oikeasti moitteettoman tuntuista teräskielistä en ole Landoloissa tavannut, mutta onhan siirrettävällä tallalla varustettu malli 22 kaikessa vanerisuudessaan sympaattinen ja funktionaalisesti suunniteltu bluesvärkki. Myös Martin-henkinen Buffalo on tuttu parilta kaverilta ja niistä tykkään nostalgiasyistä :)
 
Landolan orkesterikitaroita en ole päässyt roplaamaan ollenkaan.
 
Ihan helpolla ei Landoloista näytä arvokkaita keräilykitaroita tulevan, vaikka turhempaakin roinaa keräillään!

Nonni. Nyt on muutama kuva räpsäisty Landolasta.
https://ibb.co/h7kXnmH
https://ibb.co/6YtHrvs
 
Kitara on kauttaaltaan kokopuinen. Kansi on kuusta, kyljet ja pohja ruusupuuta, otelauta eebenpuuta. Kaulasta en osaa sanoa. Tarttis paneutua tuohon puulajien tunnistamiseen paremmin. Reunalistat ovat puiset ja siistiä työtä. Kitaran yleisolemus on aika lailla toinen kuin siinä joka toisesta kodista löytyvässä kännireissu-Landolassa.
https://ibb.co/zxh2LFY
https://ibb.co/W519yrW
https://ibb.co/qMTzy8b
https://ibb.co/3z3qSg1
https://ibb.co/8sMjCgt
 
Asiahan on niin, että jokainen klassinen kitara näyttää täsmälleen samalta. Tai jotain. Perinne on vahva, ja variaatio on suhteellisen pientä. Reunalista, kaikuaukon rosetti, talla, etiketti ja muutama muu aika hienovarainen yksityiskohta vaihtelevat tekijän mukaan. Tottumaton katsoja ei välttämättä erota kitaroita toisistaan. Monet näistä piirteistä ovat peräisin 1800-luvun puolivälin tuntumasta, jolloin espanjalainen Antonio de Torres Jurado kehitti kitaratyypin, josta muodostui myöhemmin modernin klassisen kitaran perusmuoto. Ostamassani Landolassa on kolme yksityiskohtaa, joissa mielestäni on otettu askel eteenpäin perinteisestä muodosta.
 
Ensinnäkin tallan muotoilu. Se ei ole tavanomaisen kulmikas, vaan pyöristetty. Tämä sinänsä pieni seikka antaa kitaralle selvästi oman ilmeensä. Ruotsalaisella soitinrakentajalla Georg Bolinilla on ollut mallin suunnittelussa ja ehkä rakentamisessakin näppinsä pelissä. Katsoin netistä jotain Bolinin valmistamien kitaroiden kuvia, ja niissä on vastaava tallan muotoilu. Ehkäpä Bolin on halunnut myös näihin kitaroihin oman silauksensa. Tallaluun leveys on 3mm, siis enemmän kuin muiden kitaroideni 2-2,5mm. Ostaessani kitaran tallaluu ei ollut alkuperäinen, vaan erittäin kämäinen alla 2,5mm leveä muovinen. Se oli niin matala, että ylä-e ei edes koskettanut sitä. Ihmettelin leveyttä, kunnes eräässä netistä löytyneessä kuvassa g-kieli oli kompensoitu. Tämä on se toinen irtiotto perinteestä. Kaipa kompensointi on parempi tehdä hiukan leveämpään luuhun. Viilailin kitaraan uuden kompensoidun tallaluun hirven luusta. Kitaran kaulakulma on aivan aavistuksen liian suuri, ja tallaluun sai viilata aika matalaksi. Siksi kiinnitin kielet tekemällä niihin solmun, eli ilman tavanomaista kieppiä tallan päältä. Näin kielen kulma tallaluun kohdalla ei käy aivan niin pieneksi.
https://ibb.co/ZXgfFVp
 
Kolmanneksi virittimet ovat tavallista modernimpaa sorttia. Yleensä klassisissa on avovirittimet, mutta tässä on suljetut Schallerit. Niemisen Rauno kirjoitti Landola 1942-1992 -kirjassaan, että Landolalla oli 1970-luvulla pohdittu jopa kitaroiden tekemistä lastulevystä potentiaalisten kustannussäästöjen vuoksi. Master-Landolassa rakennuspolitiikka on ollut selvästi laatupainotteinen. Eivät ole mitään halpalaarin virittimiä.
https://ibb.co/zn5qhVH
https://ibb.co/BBSMtSR
 
Lähiaikoina olen alkanut kehitellä kiinnostusta soitinrakentamista kohtaan ja siksi kitaran sisukset kiinnostavat. Tässä yksilössä on etiketin tuntumassa jotain mähmää. Näkyy ensimmäisessä kuvassa aika huonosti, mutta oikeassa alareunassa sitä on. En tiedä onko valmistusvaiheessa sotattu liimalla vai mitä lie mansikkahilloa kaatunut kitaran sisään myöhemmin. Kitaran sisukset näyttävät kyllä hyvin siististi tehdyiltä. En tunne rimoitusten vaikutuksia vielä niin hyvin, että niitä sen kummemmin viitsisin ruveta analysoimaan. Mutta työ on siistiä. Kyllä noihin on vähän aikaakin käytetty.
https://ibb.co/BVhv97F
https://ibb.co/cxt0Jqx
https://ibb.co/BqK98nS
https://ibb.co/QH9fdGQ
https://ibb.co/r25FCgH
https://ibb.co/gZ5B4sS

Kiitämme selvityksestä ja oivallisista kuvista. Kylläpä tosiaan on vakuuttavan oloista työnjälkeä. Teräskielisiin kitaroihin tiedän tuommoisia virittimen tolpan (seköhän se sana on) vastapuolen holkkeja laitetun, mutta nylonkielisissä nuo lienevät harvinaisia?
 
Siisti on kitara myös sisältä. Rimoituksen malli voi olla jokin rakentajan oma patentti, ei se vissiin ihan perus Torres-viuhka ole? Vaikuttaa epäsymmetrisemmältä tuo Landolan kannen rimoitus.

Kahtelin tuossa Landolaa ja ihmettelin, kun se näyttää pieneltä, mutta tuntuu suurelta. Tallasta perään näyttää olevan niin lyhkäinen matka, että ihan piti kaivaa mitta esiin. Mittaus osoitti, ettei kitaran skaala ole nykyisin tavanomaisin 650mm, vaan 672mm. Yllättävää.

Soittelin eilen Noromiehen Erkille, joka kertoili tietojaan ja muistojaan näistä. Noromies aloitti työ Landolalla samoihin aikoihin kuin näitä ruvettiin tekemään, ja oli kyllä kiinnostava keskustelu aiheesta. Mukava miekkonen ja juttua riitti. Kertoi mm. että nämä tehtiin käytännössä kokonaan käsityönä viiden erikoistuneen tekijän voimin. Jotain osia tuli raakatyöstettynä tavanomaiselta valmistuslinjalta, mutta nämä olivat selkeästi erillinen projekti.
 
Noromiehen mukaan näiden suunnittelussa oli taustalla ajatus, että mitäpä tuota tekemään kopiota espanjalaisesta, herkästi syttyvästä ja sammuvasta kitarasta. Tehdään mieluummin pohjoimaisen melankolinen, hitaasti syttyvä ja viipyillen sammuva sointi. Noromies kuvaili Bolinin kitaroiden ja parempien Levinien sekä Bjärtonien olleen tyyliltään aika vastaavia. Olin näitä ominaisuuksia kitaran soinnissa jo mietiskellytkin, mutta myönnettävä on, että maininta pohjoismaisen melankolisesta soinnista ilahdutti ja illalla tätä asiaa tunnustelin soitellessani.
 
Olen nyt viikon soitellut runsaan puoleisesti ja Landolan soundi on ruvennut avautumaan, tai olen ruvennut tulemaan sen kanssa sinuiksi. Se ei tosiaan ole herkästi syttyvä, mutta ei myöskään mikään tumppu. Siinä on dynamiikkaa ja nyansseja, mutta ei räjähtävyyttä. Ääni on lämmin ja pehmeä. Kitara vaatii aika kovaa soittoa, mutta hiljaa soittaessa tuntuu olevan hyvin kontrollissa. Ehkei tämä milään maailmanluokan mestariteos ole, mutta ihan ehdasti hyvä ja omintakeinen kitara kuitenkin.
 
Landolalla oli kuulemma ollut harkinnassa Bolinin tonbordin tyyppisen vahvistimenkin tekeminen. Kokeiluja tehtiin, mutta asia ei edennyt tuotantoon saakka.

Penasol: Bolinin tonbordin tyyppisen vahvistimenkin tekeminen.
 
Olin ensin että mikä, mutta sitten googlasin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=in-4Dlmkc90
 
Tuommoista värkkiä, missä ääntä kaiuttimen sijasta tuottaisi puinen boksi, olen itsekin miettinyt sähköisen kontran vahvistimeksi, mutta akkarimaista rimoitusta en sentään ole huomannut ajatella!
 
Nerokas idea soittaa Noromiehelle.

Mulla on Landolan B-100 ja se on hyvin samannäköinen kuin tuo Penasolin kuvissa oleva. Olen antanut itselleni kertoa, että Bohlinilla olisi tämän kitaramallin kanssa jotain tekoa. Muutapa en soittopelistä tiedäkään kuin että rakennettu olikohan 1983, mutta kiva olisi tietää noista B-satasista enemmänkin!

Jos miettii asiaa niin, että tuhannet kitaristit ovat aloittaneet soittoharrastuksensa Landolalla, niin silloinhan niitä hyviä Landoloita on aikamoinen määrä :D

Maapekinen: Mulla on Landolan B-100 ja se on hyvin samannäköinen kuin tuo Penasolin kuvissa oleva. Olen antanut itselleni kertoa, että Bohlinilla olisi tämän kitaramallin kanssa jotain tekoa. Muutapa en soittopelistä tiedäkään kuin että rakennettu olikohan 1983, mutta kiva olisi tietää noista B-satasista enemmänkin!
 
Vilkaisin Niemisen kirjasta, ja siinä mainitaan vain B10, B11 ja B12 Bolinin suunnittelemina. Niitä tehtiin 1977-1981. B100-mallia valmistettiin 1983-1985.
 
Kyllähän tuo B-kirjain voisi viitata Boliniin, mutta toisaalta onhan se mahdollista, että siinä on jotain Landolan omaa maustetta pelissä ja siksi Nieminen ei mainitse sitä Bolikin suunnittelemana. Tietysti kyseessä voi olla myös asiavirhe, niitäkin kun saattaa kirjaa kirjoittaessa sattua. Millainen etiketti siinä on? Pitää kysellä noista kun olen jossain vaiheessa taas Noromiehen suuntaan yhteyksissä.
 
Kuvia näkisin tuosta B100:sta mielelläni.
 
Miten pitkä skaala kitarassa on? B10:ssä on yllättävän pitkä 672mm. Kiinnostaisi noiden muidenkin B-mallien ominaisuudet.

mpekkanen: Jos miettii asiaa niin, että tuhannet kitaristit ovat aloittaneet soittoharrastuksensa Landolalla, niin silloinhan niitä hyviä Landoloita on aikamoinen määrä :D
 
Joo, tokihan nämä asiat pitää suhteuttaa vehkeiden hintapolitiikkaan. Kestävyys on ollut noissa halvimmissa malleissa tärkeä ominaisuus, ja eiköhän ne ole könyämiskitaroina kykynsä näyttäneet.
 
Ja tämä B10 osoittaa, että ihan kelpoja vehkeitä tehneet korkeampaankin vaatimustasoon. Ei tää mikään maailmanluokan mestariteos ole, mutta ihan kuitenkin oikea kitara. Viimeisen kuukauden olen soittanut melkein pelkästään sillä.

Landola CL-32-CE vuodelta 1993, markka-aikana reilusyi yli minun brutto kk-palkan hintainen. Orkkis Fishmanin mikitys vaihtunut L.R.Baggsin Anthemiin. Kyllä tuo minun spekseillä laatusoittimen tunnusmerkit täyttää.

Tähän ketjuun uskallan jakaa tämän suurelta yleisöltä piilotetun videon jossa rämpytän kännissä terassilla puolisen tuntia kitaraa improvisoiden. Riffejä ja sointukulkuja pukkaa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ozWHYg2idK4
 
Kitara on Landolan J-20/4 vuodelta 1990. Juuri huollettuna ja vasenkätiseksi muutettuna.
 
Mulle huippukitara. Todella iso saundi, kokoisekseen helppo soittaa, pitää vireen erinomaisesti, intonaatio on erinomainen, eikä ulkonäössä tai viimeistelyssäkään ole mitään vikaa. Alkuperäinen mikrofoni oli ostettaessa rikki, se vaihtui huollon yhteydessä uuteen.