Kitarat: akustinen ›

Tuli jokin aika sitten aloitetuksi pieni otelaudan remontti, sen verran iso kumminkin että piti nauhat poistaa. Nyt olisi asiat siinä vaiheessa että pitäisi laittaa uudet ja kaikki muuten ok mutta tuntuu siltä että uudet nauhat eivät aivan helpolla tahdo mennä paikalleen vaikka yritin kyllä hommata entisiin uriin sopivat.
 
Liekö foorumilla joku, jolla on enempi tuntumaa asiaan? Tilanne siis se että nauhauraan menevä nauhan osa on 0.5 mm paksu ja menee uraan melko vaivatta siihen asti kun tulee ne nököset vastaan. Nökösten kanssa uraan menevä osa on 0.81 mm paksu ja vaikka ero ei isolta tunnu niin eebenpuu kovana puulajina kyllä vastustaa sen verran että päätin ottaa pienen aikalisän ennen kuin rupean niitä isommalla voimalla vasaroimaan.
 
Mikäpä siis neuvoksi? Lisää voimaa peliin vai uudet nauhat? Uria ei oikein viitsisi ruveta laajentamaan, siinä on aina jonkinmoinen haaverin mahdollisuus kun sahan kanssa häärää otelaudan kimpussa.
 
Sellaisestakin olen kuullut että jos nauhat väkivallon tunkee liian ahtaisiin uriin niin saattaa jopa vääntää koko kaulan kaarelle. Liekö kuinkakin todellinen vaara?

Moi.
 
JosSittenEläkkeellä: Tilanne siis se että nauhauraan menevä nauhan osa on 0.5 mm paksu ja menee uraan melko vaivatta siihen asti kun tulee ne nököset vastaan. Nökösten kanssa uraan menevä osa on 0.81 mm paksu ja vaikka ero ei isolta tunnu niin eebenpuu kovana puulajina kyllä vastustaa sen verran että päätin ottaa pienen aikalisän ennen kuin rupean niitä isommalla voimalla vasaroimaan.
 
Nyrkkisääntönä nauhauran ja nauhan sovitus mitoitetan juuri noin, uran leveys on nauhamateriaalin tyven leveys.
 
Noita mainitsemiasi "nökösiä" on kuitenkin erilaisia, ja eri otelautamateriaalit käyttäytyvät nauhoja asennettaessa eri tavoin, joten pääsääntöisesti nauharempan tekijä luottaa omaan tietotaitoonsa ja kokemukseensa kun hän määrittelee kuhunkin tapaukseen sopivimman asennustoleranssin.
 

 
JosSittenEläkkeellä: Mikäpä siis neuvoksi? Lisää voimaa peliin vai uudet nauhat? Uria ei oikein viitsisi ruveta laajentamaan, siinä on aina jonkinmoinen haaverin mahdollisuus kun sahan kanssa häärää otelaudan kimpussa.
 
Vaihtoehtoja edetä on monia, eikä niistä kukaan ulkopuolinen pysty projektia näkemättä valkkaamaan juuri sinulle sopivinta vaihtoehtoa.
 
Jos tarkoitus on käyttää perinteistä vasarointi- ja/tai puristusasennustapaa, itse mittaisin ensin tarkalla työntömitalla -tai mielummin mikrometrillä- tyvien leveydet.
Jos ovat samat tai uudet ovat inan ohuemmat ja tartuntanystyt ovat samanlaisia, vasaroisin nauhat paikalleen.
 
Jos nykyään varsin suosittua nauhojen liimaustapaa haluaa käyttää, leventää VÄHÄN uria tai muokkaa tartyntanystyjä ja asentaa nauhat valkkaamansa liiman kanssa.
Tartuntaa ei kannata ylenmäärin väljentää, etenkin jos ei omista tarkkaa nauhantaivutinta/-suoristinta, muuten voi käydä niin että nauhat joutuu liimaamaan puristuksissa yksi kerrallaan, ja oikein väljästä urasta summittaisesti taivutettu nauha ruukaa irtoamaan jossain vaiheessa joka tapauksessa.
 

 
JosSittenEläkkeellä: Sellaisestakin olen kuullut että jos nauhat väkivallon tunkee liian ahtaisiin uriin niin saattaa jopa vääntää koko kaulan kaarelle. Liekö kuinkakin todellinen vaara?
 
Todellinen ja erittäin todennäköinenkin tilanne tuo mainitsemasi nauharempanjäkeinen ominaisuus, etenkin ekoja kertoja turaillessa.
Väkivalta on kuitenkin tässä tapauksessa varsin suhteellista, nauhat eivät ihan ajatuksen voimalla paikoilleen vasaroidu.
Juubituubista löytyy tuhatmäärin videoita joista pystyy lunttaamaan suurin piirtein millaisista voimista on kyse, pitäen toki mielessä että vasaran painolla, ja etenkin vasaran heiluttajalla on olennainen vaikutus onnistumiseen
 
Kaksitoimisella kaularaudalla on vielä toivoa soittokuosiin saattamisesta, yksitoimisella ollaan yleensä uuden nauharempan äärellä ;).
 
Työn iloa.
Ei kannata masentua jos ekalla kerralla ei onnistu, kokemuksesta voin sanoa että tokalla ja kolmannella kerralla sujuu homma kuin homma jo paljon sutjakkaammin :).
 
T:Samuli

Kiitokset neuvoista!
 
Jos nykyään varsin suosittua nauhojen liimaustapaa haluaa käyttää, leventää VÄHÄN uria tai muokkaa tartyntanystyjä ja asentaa nauhat valkkaamansa liiman kanssa.
 
Saattapa olla että kallistun tälle kannalle kunhan tässä nyt vielä vähän katselen. TiteBondin nestemäistä nahkaliimaa tuossa jo olisikin, sillä liimatut saisi ilmeisesti joskus vielä irtikin lämmittämällä.
 
Todellinen ja erittäin todennäköinenkin tilanne tuo mainitsemasi nauharempanjäkeinen ominaisuus, etenkin ekoja kertoja turaillessa.
 
Tätäpä juuri haluaisin välttää kun koko remppa lähti siitä että otelauta ei ollut ihan suora ja nyt sitten on sellaiseksi hiottu.
 
Kaksitoimisella kaularaudalla on vielä toivoa soittokuosiin saattamisesta, yksitoimisella ollaan yleensä uuden nauharempan äärellä ;).
 
Jäi mainitsematta että on klassinen/flamencokitara eikä ole kaulassa rautoja, Ei siis ole tätä mahdollisuutta, ei tosin nauhojan taivutusongelmiakaan.
 
Työn iloa.
Ei kannata masentua jos ekalla kerralla ei onnistu, kokemuksesta voin sanoa että tokalla ja kolmannella kerralla sujuu homma kuin homma jo paljon sutjakkaammin :).
 
T:Samuli
 
No joo, ei tässä masennus ole vielä lähelläkään. Kyllä nämä projektit yleensä onnistuvatkin kun ajan kanssa tekee.

Kun otelautaa on hiottu niin kannattaisiko mitata nauhauran syvyys ja varmistaa,
että syvyys on riittävä niille uusille nauhoille.

Don Felder: Kun otelautaa on hiottu niin kannattaisiko mitata nauhauran syvyys ja varmistaa,
että syvyys on riittävä niille uusille nauhoille.
 
Kyllä vain. Ja varmaan kannattaa tarkistaa sama vaikka ei olisi hiottukaan jos muusta syystä pitää nauhat vaihtaa, ei ne uudet nauhat välttämättä aivan samalaisia ole.
 
Itse jouduin aivan hiukan syventämään. Ilmeisesti tehtaalla oli urat alun perin hieman reilun puoleisesti sahattu ja olivat hionnan jälkeenkin aika ok.
 
Vähän jälkikäteen tuli mieleen sellainen että jos uutta nauhamateriaalia on vähän yli tarpeen niin voisi urasyvyyden tarkistusta varten viilata yhdestä pätkästä ne tartuntanököt vallan pois. Sellaisella viilatulla voisi kenties kätevästi tarkistaa miten nauha tulee uraan uppoamaan. Tämä tosin jäi tältä erää kokeilematta kun ehdin muulla lailla hoitaa saman.

Moi.
 
JosSittenEläkkeellä: Kiitokset neuvoista!
 
Ole hyvä, ja koska ekasta viestistä unohtui, tervetuloa mnettiin.
 

 
JosSittenEläkkeellä: TiteBondin nestemäistä nahkaliimaa tuossa jo olisikin, sillä liimatut saisi ilmeisesti joskus vielä irtikin lämmittämällä.
 
Melkeimpä mikä tahansa liima toimii, ja irroituskin onnistuu lämmittämällä liimasta riippumatta.
Nauhamateriaalit johtavat niin hyvin lämpöä ettei tarpeeksi korkea ja hallittu lämmittäminen ole ongelma.
Eläinperäiset liimat ovat toki anteeksiantavaisempia kuin keinoliimat, joten moni noita suosii.
 
Netistä löytyy -yllätys, yllätys- päiväkausiksi lukemista kädenväännöstä siitä mikä on "oikea" liima vai onko liimaaminen alun alkaenkaan tarpeen :D.
 

 
JosSittenEläkkeellä: Jäi mainitsematta että on klassinen/flamencokitara eikä ole kaulassa rautoja, Ei siis ole tätä mahdollisuutta, ei tosin nauhojan taivutusongelmiakaan.
 
Ei-säädettävällä kaularaudalla/jäykkärillä varustetuissa kauloissa pitää tietysti olla todella tarkkana ettei kaula nauharempan ansiosta äidy selkäväksi.
 
Oman tasaisista otelaudoista varsin rajallisen kokemuksen perusteella väittäisin että nauhojen hallittu suoristaminen on hankalampaa kuin niiden sopivalle säteelle taivuttaminen, etenkin jos nauhat ovat pienikoisemmasta päästä.
 

 
JosSittenEläkkeellä: Kyllä nämä projektit yleensä onnistuvatkin kun ajan kanssa tekee.
 
Noinhan siinä ruuka käymään, ja kaikkihan me tiedämme mitä hätiköimällä syntyy... ;)
 

 
JosSittenEläkkeellä: ...ei ne uudet nauhat välttämättä aivan samalaisia ole.
 
Aniharvoin ellei ole itse instrumenttia rakentanut tai teettänyt.
Tai jos instrumentin valmistaja ei ole dokumentoinnissaan nauhavalmistajaa ja -tyyppiä maininnut.
 

 
JosSittenEläkkeellä: Ilmeisesti tehtaalla oli urat alun perin hieman reilun puoleisesti sahattu ja olivat hionnan jälkeenkin aika ok.
 
Nauhaurat sahataan liki poikkeuksetta "reilusti" nauhan tyveä syvemmäksi koska muuten nauhat joko herkästi nousevat, tai etenkin ohuissa otelaudoissa tulee sahauksen nurkkiin sinänsä harmittomia mutta ruman näköisiä halkeamia.
 

 
JosSittenEläkkeellä: Vähän jälkikäteen tuli mieleen sellainen että jos uutta nauhamateriaalia on vähän yli tarpeen niin voisi urasyvyyden tarkistusta varten viilata yhdestä pätkästä ne tartuntanököt vallan pois. Sellaisella viilatulla voisi kenties kätevästi tarkistaa miten nauha tulee uraan uppoamaan.
 
Homman voi varsin hienosti noinkin hoitaa, yleensä rakentelijat muokkaavat rakotulkin lehdestä, (rauta)sahan terästä yms. sopivan korkuisen liuskan jolla urat mitataan ja puhdistetaan ennen nauhojen asentamista.
 
T:Samuli

Laitanpa vielä loppukommentin:
 
Aika hyvin onnistui. Nyt on jonkin aikaa soitelut ja selvästi parempi on nyt. Nauhojen päitä pitänee vielä vähän siistiä mutta muuten aika ok.
 
Pienenä vinkkinä ehkä, saman lienevät kyllä jo monetkin keksineet:
 
Ennen ja jälkeen remonttia otelautaa ja nauhoja sihtaillessani käytin lisäksi kolmen alimman kielen kanssa sellaista systeemiä että laitoin yleismittarin toisen piuhan kielen päähän ja toista siirtelin eri nauhoille samalla kun näppäilin eri voimakkuuksilla. Ainakin oman mittarin vastusalue oli tarpeeksi nopea reagoimaan ja sillä lailla sai aika selvän kuvan siitä mistä nauhasta särinä milloinkin lähti.